Ystäväni on papattanut yli vuoden verran työasiostaan kysymättä kertaakaan mitä minulle kuuluu

Jätät vastaamatta?

Minulla on yksi samanlainen ystävä, jonka olen tajunnut olevan ei niin rakas. Hän puhuu aina omista äärimmäisen tylsistä työasioistaan, tylsästä teinistään ja tylsästä miehestään. Ja raha-asioista, omista ja kaikkien tuttujen. Kailottaa luultavasti minunkin raha-asiani ympäriinsä. Olen vähentänyt yhteydenpitoa.

Minullakin oli tuollainen ystävä. OLI.

Vierailija kirjoitti:

Jätät vastaamatta?

Hän on ystäväni, ja oikeastaan ainoa. Haluaisin vain vastavuoroisuutta tähän suhteeseen. En tiedä mitä tässä vuoden aikana on tapahtunut, mutta ei se ennen ollut näin yksipuolista. Jos kerron että nilkkani on murtunut, niin hän kuittaa asian sanomalla "ok" ja kertoo kolme varttia pomonsa asioista.

Ap

Muuttaa puheenaihetta, itse teen monesti niin.

Nykyään on yleistynyt tuo itsekeskeisyys.

Minulla on parikin työkaveria, ollaan siis tunnettu jtn 10 vuotta. Ja sen koko ajan ovat puhuneet vain itsestään ja omista asioistaan,

Jatkuvasti hämmästyn miten he eivät kertaakaan kysy mitä minulle kuuluu tai ole kiinnostuneita kuin itsestään.

Pidän sellaisia ihmisiä sivistymättöminä juntteina. Eivät osaa edes alkeellisia käytöstapoja

Jumantsuikka, teillä on pitkät keskustelut!

Kyllä minäkin kavereiden kanssa mielelläni juttelen, mutta kyllä viikko on maksimi, sitten käyn välillä kotona perhettä tapaamassa.

Taitaa olla mun exä sulla kaverina😉

Minulla taas on juopotteleva naapuri, joka on sairaalloisen kiinnostunut minusta ja elämästäni. Soittelee joka viikko, useana päivänä. Varsinkin juopotellessaan hän soittelee minulle, joskus saman päivän aikana jopa 7 kertaa, ja utelee tekemisiäni ja ihan kaikkea mahdollista, seksuaalisesta suuntautumisestakin. Lopetan kyllä ne puhelut lyhyeen ja aina en edes vastaa, koska en jaksa niitä kyselyitä enkä halua kuunnella humalaisen sopertelua. Itse en edes ehtisi olla noin kiinnostunut toisen, ei kuitenkaan ei niin läheisen ihmisen asioista, mutta kaiketi hän on yksinäinen ja humalatila vie estot. En ole kehdannut puhua hänelle jyrkästi, koska naapureita kuitenkin ollaan.

Vierailija kirjoitti:

Muuttaa puheenaihetta, itse teen monesti niin.

Jos vaihdan puheenaihetta, hän vaihtaa aiheen omiin juttuihin, tai pyrkii lopettamaan puhelun. En minä mikään mielenkiintoinen ihminen ole, mutta yli 30 vuoden ystävyyden jälkeen kuvittelisin olevani vähän tärkeämpi. Tulee hiukan typerä olo. Hänen perseestä olevat työt/miesystävä/lapset/asunto jne. on kaiken ydin.

Ap

Näitä on paljon nykyään. Jotkut ovat niin itsekeskeisiä. Joillakin se yksinäisyys tekee tätä. Vaikka olisi perhe, kuten AP:n ystävällä, voi olla että kotona kukaan ei kuuntele hänen murheitaan. Ja kun ihminen löytää tuon ystävällisen kuuntelijan, jää tuo murheiden monologi päälle.

Olen itsekin feidannut sellaiset ihmiset jotka itsekeskeisyyttään tekevät tätä. Sellaisia, jotka ovat sairaita ja/tai yksinäisiä, olen yrittänyt sietää ja tukea.

Sinun AP kannattaisi muistella mitä mukavia asioita olette kokeneet yhdessä, mikä yhteinen myönteinen asia teitä kiinnostaa ja ohjata keskustelua siihen suuntaan, pois niistä murheista. Jos hän vain jatkaa omia höpinöitään, voit sanoa suoraan, että "anteeksi, en nyt jaksaisi kuunnella sinun juttujasi, kun on tässä omiakin murheita" ja katsoa miten ystäväsi reagoi.

Mä jätin yhden ystävän koska häntä ei kiinnostanut puhua mistään muusta kuin työstä. Uteli munkin työasiat inhottavan painostavasti. Jos yritti vaihtaa puheenaihetta, alkoi jaaritus projekteista ja esimiehistä. En enää viihtynyt hänen seurassaan moneen vuoteen ja lopulta päätin olla jatkamatta tuttavuutta.

Nyt ongelma on tätini joka puhuu vain lapsenlapsistaan. Olen niin tylsistynyt että en tiedä miten päin olisin, jaaritukset tuntuvat piinapenkiltä. Hän ei ole koskaan ollut hirveän mukava tyyppi joten ehkä otan etäisyyttä.

Niin tuttua. Sitten kun yrität kertoa jotain omaa asiaa tai omia kuulumisia, niin toiselle tulee kauhee kiire joku tärkeä kotiaskare/ työpuhelu yms.

Vierailija kirjoitti:

Niin tuttua. Sitten kun yrität kertoa jotain omaa asiaa tai omia kuulumisia, niin toiselle tulee kauhee kiire joku tärkeä kotiaskare/ työpuhelu yms.

Minä olin nuorempana sellaisessa työpaikassa, jossa jouduin kestämään joidenkin työkavereiden valituksia. Mutta kun joskus yritin vastavuoroisesti puhua omista ongelmistani, kellään heistä ei ollut aikaa kuunnella eikä kommentoida. Aikaa myötä opin ottamaan etäisyyttä ja lopulta vaihdoin työpaikkaa.

Mulla Oli samanlainen. Puhetta riitti ja vain omista asioista. Laitoin usein puhelimen puoleksi tunniksi pöydälle, kuulin kyllä puheensorinan.

Kunnes aloin miettiä, miksi ihmeessä tätä sallin? Sitten sanoin tuttavuuteni irti, syyksi etten jaksa ilmaiseksi ottaa vastaan kenenkään kuormaa. En ole sen jälkeen vastannut ja loppui soittoyritykset vihdoin. 7-8 v sitten.

Mullapa on yksi tuttava varhaislapsuudesta, siis tunnettu kohta yli 60 vuotta. Tapaamme kerran tai kaksi vuodessa. Hän ei ole koskaan kysynyt mitä minulle kuuluu, mitä teen ja mitä mietin asioista. Tunnen olevani kuin vakoilija, eli juttelen hänen kanssaan sujuvasti ja tiedän kaikki hänen ja hänen perheensä asiat, mutta hän ei tiedä minusta oikein mitään. Aika hassua.

Vierailija kirjoitti:

Mullapa on yksi tuttava varhaislapsuudesta, siis tunnettu kohta yli 60 vuotta. Tapaamme kerran tai kaksi vuodessa. Hän ei ole koskaan kysynyt mitä minulle kuuluu, mitä teen ja mitä mietin asioista. Tunnen olevani kuin vakoilija, eli juttelen hänen kanssaan sujuvasti ja tiedän kaikki hänen ja hänen perheensä asiat, mutta hän ei tiedä minusta oikein mitään. Aika hassua.

En tiedä saisinko sanoa näin, mutta sana "vakooja" on ehkä lähimpänä sitä, mitä minä tunnen. Tiedän hänen työpaikan ihmisistä melkein kaiken, eroista ja pariutumisista sekä sukulaisten kuolemiin johtavista sairauksista, keskenmenoista synnytyksiin. Ystäväni parisuhdeongelmat ovat toki pääasiassa, sillä ne ovat jokapäiväisiä. Tuntuu melkein siltä, että voisin ruveta ottamaan maksua etäterapiasta.

Anteeksi tämä purkaus, mutta minneppäs muualle tätä sontaa purkaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jätät vastaamatta?

Hän on ystäväni, ja oikeastaan ainoa. Haluaisin vain vastavuoroisuutta tähän suhteeseen. En tiedä mitä tässä vuoden aikana on tapahtunut, mutta ei se ennen ollut näin yksipuolista. Jos kerron että nilkkani on murtunut, niin hän kuittaa asian sanomalla "ok" ja kertoo kolme varttia pomonsa asioista.

Ap

Sama täällä. Entinen sydänystävä, joka on vuosien saatossa alkanut puhua aina vaan enemmän ja enemmän itsestään. Yhteydenpito on muuttunut yksipuoliseksi eli minä yritin pitää yhteyttä ja kuuntelin sitten hänen asioitaan. En jaksa enää pitää yhteyttä yksipuolisesti. Harmittaa todella paljon koska olimme vuosikymmenet, lapsesta asti, parhaat ystävät.