Kemisti ja aineenopettaja > uusi ammatti

Olen biologi, en opiskele sairaanhoitajaksi mutta opiskelen sote-alaa kuitenkin. AMK-opinnot ovat ryhmätyöstä ryhmätyöhön seilaamista, mitään ei ole saanut hyväksiluettua, paitsi tietysti valinnaiset opinnot. Eteneminen on siis hidasta eli opetussuunnitelman ja lukujärjestyksen mukaista, eikä opintoja ei oikein pysty nopeuttamaan.

Kyllä siihen menee se kolme vuotta ainakin, paitsi ehkä jos on joku muu hoitoalan tutkinto olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä biologi, jolla samat mietteet! Miten, FM ja sh, olet viihtynyt sh:n työssä? Millaisessa paikassa olet? Voitko suositella alaa?

Onhan tämä ihan huipputyö. Olen erikoissairaanhoidossa vuodeosastotyyppisessä yksikössä. Mielenkiintoista, hetkistä, monipuolista ja haastavaa työtä, jossa asiantuntijatyö ja käsillä tekeminen yhdistyvät. Omassa työssä keskeistä on hoidon koordinointi, lääkehoito, potilaiden tarkkailu ja ohjaus. Perushoitoa on aika vähän. Puhelin ja tietokone vievät työajasta paljon, mutta työpöytäallergia, joka oli osasyynä alan vaihtoon on helpottanut. Teen kolmivuorotyötä ja koen työn mielekkääksi monella tavalla. Työkaverit on huippuja, meillä on ollut hyvä esimieskarma. Työllä on selkeä tarkoitus ja oman kädenjälkensä pääsee näkemään. On myös mielekästä olla mukana toisten ihmisten isoissa asioissa ja kosketus todellisuuteen pysyy vahvana.

On tämä aika toista kuin päämäärätön asiakaskokemuksen kehittäminen ja hallinta mobiilisovelluksemme parissa, jota tein työkseni eräälle rahoitusmarkkinoiden toimijalle ennen alanvaihtoa. Palkka laski jonkin verran, mutta progressio, vuorolisät ja ylityöt tasoittavat ja eipä tarvitse miettiä yt-kierroksia. Työ vie kyllä selvästi enemmän mehuja kuin ennen, mutta olen sen verran tuöorientoitunut, että työn mielekkyys korvaa sen. Jos lapset olisivat pienempiä tai olisin muuten vapaa-aikaorientoituneempi, niin sitten tuskin olisin tyytyväinen. Työ ja sairaanhoitajuus on nyt aivan eri tavalla osa identiteettiäni kuin aiempi työni.

Helpompi vaihtoehto tämä ei ole, mutta antaa ja ottaa enemmän. Alalla on kuitenkin tarjolla hyvin erilaisia työpaikkoja, mutta usein se mikä ei niin ottakaan ei myöskään anna. Syvässä päässä on hyvä ainakin käydä kokeilemassa. Itse olen viihtynyt tällä alalla parhaiten tässä nykyisessä ja sitten ihan päivystystyössä, molemmissa omat hyvät puolensa minun näkökulmastani. Mutta alanvaihtajatutuissa on ollut niitäkin, jotka ovat menneet suoraan esim. avopuolen mielenterveystyöhön polille jne. Aivan erityyppistä työtä.

Mielenkiintoista ja onpa kiva kuulla, että olet löytänyt oman paikkasi! Minua mietityttää suuri vastuu potilaiden terveydestä ja hengestä. Miten olet itse käsitellyt asiaa? Olen kiinnostunut psykologiasta ja mietin vähän mt-puolta. Tiedätkö alanvaihtajien kommentteja sieltä puolelta?

Monet alanvaihtajat suunnittelevat menevänsä miepä-puolelle, osa meneekin, mutta kannattaa olla avoin vaihtoehdoilla. Itse löysin itsestäni ihan uusia puolia opintojen varrella. Kaverit, jotka toimivat mielenterveyspuolella kyllä viihtyvät. Osa sielläkin hakeutunut akuutimpaan miepä-työhön osa taas suunnittelee, tekee tai on jo tehnyt terapeutti opinnot.

Se, että koska tahansa joku voi kuolla minun virheeseeni, on asia jonka joutuu itselleen selvittämään. Ja sen, että ennemmin tai myöhemmin tulee tekemään vakavia virheitä, joissa sitten käy kuten käy. Harvoin siitä työyhteisössä suoraan puhutaan, joskus yön pimeinä tunteina vain, mutta onhan se läsnä joka hetki. Läheltä piti tilanteista puhutaan, fail safeja suunnitellaan ja käytetään, herkästi jutellaan työkavereiden kanssa, jos jostain on vähänkään huonoa kutinaa, mutta silti se pahin voi käydä. Aktiivisen tekemisen eteen on helpompi kehittää varmistuslistoja ja kaksoistarkastuksia ja yleensä ne kohtalokkaat virheet ovatkin niitä: " ei huomattu, ei reagoitu." Työvoimapula, jatkuva ylipaikoilla olo, väsyneenä työskentely kyllä puhuttavat ja kyllä se kammottaa, kun vuoron lopussa tietää, että on ollut niin ohuelle levitettynä, että mitä tahansa on voinut jäädä huomaamatta. Eniten pelottaa, että joku omatoiminen, nuorehko, hyväkäytöksinen potilas kuolee tai vammautuu, koska jotain jää huomaamatta, kun aika menee sekaviin, kovaäänisiin, paljon perusasioista apua tarvitseviin tai vaativiin. Mutta se on vain hyväksyttävä, että ainoa tapa olla tekemättä virheitä on olla tekemättä mitään ja jonkun nyt vain nämäkin on tehtävä. Ja minä olen tarkka, nopea ja hoksaava, miksen siis minä.

Tähän mennessä olen tehnyt selkeitä virheitä, joiden vaikutukset olen pystynyt kumoamaan tai joiden vaikutukset eivät ole kovin dramaattisia ja on ollut tilanteita, joissa on käynyt huonommin, mutta oma osuus on ollut enemmän jossittelua ja kyllä ne mielessä pitkään pyörivät. Jos joskus pahin napsahtaa kohdalle, se nähdään sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä biologi, jolla samat mietteet! Miten, FM ja sh, olet viihtynyt sh:n työssä? Millaisessa paikassa olet? Voitko suositella alaa?

Onhan tämä ihan huipputyö. Olen erikoissairaanhoidossa vuodeosastotyyppisessä yksikössä. Mielenkiintoista, hetkistä, monipuolista ja haastavaa työtä, jossa asiantuntijatyö ja käsillä tekeminen yhdistyvät. Omassa työssä keskeistä on hoidon koordinointi, lääkehoito, potilaiden tarkkailu ja ohjaus. Perushoitoa on aika vähän. Puhelin ja tietokone vievät työajasta paljon, mutta työpöytäallergia, joka oli osasyynä alan vaihtoon on helpottanut. Teen kolmivuorotyötä ja koen työn mielekkääksi monella tavalla. Työkaverit on huippuja, meillä on ollut hyvä esimieskarma. Työllä on selkeä tarkoitus ja oman kädenjälkensä pääsee näkemään. On myös mielekästä olla mukana toisten ihmisten isoissa asioissa ja kosketus todellisuuteen pysyy vahvana.

On tämä aika toista kuin päämäärätön asiakaskokemuksen kehittäminen ja hallinta mobiilisovelluksemme parissa, jota tein työkseni eräälle rahoitusmarkkinoiden toimijalle ennen alanvaihtoa. Palkka laski jonkin verran, mutta progressio, vuorolisät ja ylityöt tasoittavat ja eipä tarvitse miettiä yt-kierroksia. Työ vie kyllä selvästi enemmän mehuja kuin ennen, mutta olen sen verran tuöorientoitunut, että työn mielekkyys korvaa sen. Jos lapset olisivat pienempiä tai olisin muuten vapaa-aikaorientoituneempi, niin sitten tuskin olisin tyytyväinen. Työ ja sairaanhoitajuus on nyt aivan eri tavalla osa identiteettiäni kuin aiempi työni.

Helpompi vaihtoehto tämä ei ole, mutta antaa ja ottaa enemmän. Alalla on kuitenkin tarjolla hyvin erilaisia työpaikkoja, mutta usein se mikä ei niin ottakaan ei myöskään anna. Syvässä päässä on hyvä ainakin käydä kokeilemassa. Itse olen viihtynyt tällä alalla parhaiten tässä nykyisessä ja sitten ihan päivystystyössä, molemmissa omat hyvät puolensa minun näkökulmastani. Mutta alanvaihtajatutuissa on ollut niitäkin, jotka ovat menneet suoraan esim. avopuolen mielenterveystyöhön polille jne. Aivan erityyppistä työtä.

Mielenkiintoista ja onpa kiva kuulla, että olet löytänyt oman paikkasi! Minua mietityttää suuri vastuu potilaiden terveydestä ja hengestä. Miten olet itse käsitellyt asiaa? Olen kiinnostunut psykologiasta ja mietin vähän mt-puolta. Tiedätkö alanvaihtajien kommentteja sieltä puolelta?

Monet alanvaihtajat suunnittelevat menevänsä miepä-puolelle, osa meneekin, mutta kannattaa olla avoin vaihtoehdoilla. Itse löysin itsestäni ihan uusia puolia opintojen varrella. Kaverit, jotka toimivat mielenterveyspuolella kyllä viihtyvät. Osa sielläkin hakeutunut akuutimpaan miepä-työhön osa taas suunnittelee, tekee tai on jo tehnyt terapeutti opinnot.

Se, että koska tahansa joku voi kuolla minun virheeseeni, on asia jonka joutuu itselleen selvittämään. Ja sen, että ennemmin tai myöhemmin tulee tekemään vakavia virheitä, joissa sitten käy kuten käy. Harvoin siitä työyhteisössä suoraan puhutaan, joskus yön pimeinä tunteina vain, mutta onhan se läsnä joka hetki. Läheltä piti tilanteista puhutaan, fail safeja suunnitellaan ja käytetään, herkästi jutellaan työkavereiden kanssa, jos jostain on vähänkään huonoa kutinaa, mutta silti se pahin voi käydä. Aktiivisen tekemisen eteen on helpompi kehittää varmistuslistoja ja kaksoistarkastuksia ja yleensä ne kohtalokkaat virheet ovatkin niitä: " ei huomattu, ei reagoitu." Työvoimapula, jatkuva ylipaikoilla olo, väsyneenä työskentely kyllä puhuttavat ja kyllä se kammottaa, kun vuoron lopussa tietää, että on ollut niin ohuelle levitettynä, että mitä tahansa on voinut jäädä huomaamatta. Eniten pelottaa, että joku omatoiminen, nuorehko, hyväkäytöksinen potilas kuolee tai vammautuu, koska jotain jää huomaamatta, kun aika menee sekaviin, kovaäänisiin, paljon perusasioista apua tarvitseviin tai vaativiin. Mutta se on vain hyväksyttävä, että ainoa tapa olla tekemättä virheitä on olla tekemättä mitään ja jonkun nyt vain nämäkin on tehtävä. Ja minä olen tarkka, nopea ja hoksaava, miksen siis minä.

Tähän mennessä olen tehnyt selkeitä virheitä, joiden vaikutukset olen pystynyt kumoamaan tai joiden vaikutukset eivät ole kovin dramaattisia ja on ollut tilanteita, joissa on käynyt huonommin, mutta oma osuus on ollut enemmän jossittelua ja kyllä ne mielessä pitkään pyörivät. Jos joskus pahin napsahtaa kohdalle, se nähdään sitten.

Olet selvästi miettinyt asiaa ja minusta sinulla on hyvä asenne. Noinhan sitä juuri pitää ajatella, jotta pystyy toimimaan -on tietoinen riskeistä ja nöyrä sen kaiken vastuun edessä, mutta luottaa siihen, että osaa ja pystyy ja on huolellinen siinä mitä tekee (/ehtii tekemään). Itse olisin varmaan aina liian huolissani tuossa työssä, mutta on hienoa, että siihen löytyy sopivia henkilöitä, kuten sinä. :)

Tiedätkö muuten maksaako työnantaja näille mt-puolen ihmisille terapiakoulutuksen vai joutuvatko maksamaan itse?

Vierailija kirjoitti:

Olen biologi, en opiskele sairaanhoitajaksi mutta opiskelen sote-alaa kuitenkin. AMK-opinnot ovat ryhmätyöstä ryhmätyöhön seilaamista, mitään ei ole saanut hyväksiluettua, paitsi tietysti valinnaiset opinnot. Eteneminen on siis hidasta eli opetussuunnitelman ja lukujärjestyksen mukaista, eikä opintoja ei oikein pysty nopeuttamaan.

Haluaisitko kertoa mitä ammattia opiskelet? Toista biologia kiinnostaa kokemukset :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erittäin moni maisteri on vaihtanut lähi- tai sairaanhoitajaksi. Lähihoitajaksi pääsee nopeammin ja saa opintotukea.

Haet yhteishaussa, seuraavan kerran ensi maaliskuussa. Ei-ensikertalaisena on vaikea päästä sisään, mutta jos sulla on hyvä yo-todistus, pääset sillä.

Et saa opinnoista hyväksiluettua kuin yleisopintoja. Kemiaa ei sairaanhoitajilla juurikaan ole. Harkkoja on 5, etkä saa niistä mitään huojennusta. Tuskin alle kolmeen vuoteen pääset.

3V siis sama aika muin normaalisti? ei voi olla noin eikö oikeasti voi tenttiä kirjat ja osallistua peräkanaa harkkoihin?? Hirveää ajanhukkaa!

3,5 vuotta on laskennallinen suoritusaika, monella venähtää erinäisistä syistä, joista töissäolo ehkä se tavallisin.

Poikkeustapauksissa saattaa päästä tekemään harkkoja jonkin verran putkeen, mutta kuten opinnoissa yleensäkin, paljon on pakotettuja peräkkäisyyksiä ja opintopisterajoja ennen eteenpäin pääsyä. Syventäviä ei voi tehdä ennen perusopintoja ja harkat eivät ole sellainen päälle lätkäisty irto-osa kuten monissa opinnoissa, vaan aidosti integroitu ja olennainen osa opintoja. Et hyödy syventävistä teorioista kunnolla ennen kuin olet oikeasti hoitanut ihmisiä käytännössä. Koulun simulaatioissa ja nukeilla leikkien voidaan harjoitella vain ihan vähän alusta.

Jos harkat pystyy suorittamaan peräkkäin, niin eihän silloin ole ongelma valmistua lyhyessä ajassa? Kaikki kirjat voi tenttiä ennen harkkojakin? Yliopistossa opiskelleena kirjatentit luulisi menevän hetkessä läpi? Se on sitten eri asia, jos oppilaitos ei kykene järjestämään opintopolkuja jo korkeasti koulutetuille vaam kuluttavat aikaansa oppitunneilla.

Harkkoja voi suorittaa putkeen joissain tapauksissa, mutta et pääse harkkoihin ennen teorioita, etkä syventäviin teorioihin ennen harkkoja.

Yliopistossa opiskelleena voin vakuuttaa, että kirjatentit eivät menneet heittämällä läpi. Suurin etu oli se, että tekniikka kirjallisissa töissä oli hallussa. Keskiarvoni oli suurin piirtein sama aikanaan yliopistossa kuin näissä opinnoissa, nämä vain otin enemmän tosissani, koska aikuisena ihmisenä ymmärsin hyvin, miksi nyt se yliopistoaikojen "sama se, kunhan läpi menee"-taktiikka ei näissä opinnoissa ollut eettisesti kestävää. Harkat myös hyvin veivät perille sitä, mistä ollaan vastuussa ja kuinka paljon tarvitsee osata. Opinnoissa on myös paljon nippelitiedon muistamista ja se ei riitä, että osaa ottaa selvää, koska oikeissa tilanteissa ei aina ole aikaa ottaa selvää tai jos ei tiedä, ei tiedä, että tilanteessa on jotain, mitä pitää tietää. Työssä on päivittäin asioita, jotka sössimällä saattaa tappaa jonkun ja suurin osa niistä ei ole sellaisia, mitkä jo maalaisjärkikin sanoisi, vaan ne vain pitää tietää.

Jaa, no.. Ero on varmaan siinä, että minulla on kiitettävät tiedot yliopistossa. En mennyt asenteella, että kunhan läpi Uskoisin myös, että kemiassa ja matematiikassa on paljon ollut ns. nippelitietoa.

En vain jaksa uskoa, ettei kirjoja saisi lukea omatoimisesti ja tenttiä niitä. Jos näin on, on tämän asian muututtava. Tulee turhan kalliiksi istuttaa ihmisiä koulunpenkillä turhaan

Matematiikassa on vähän nippelitietoa, pääasiassa päällekkäin rakentuvaa tietoa ja joko ymmärrettävissä tai tarkistettavissa kaavakirjasta. Sen sijaan esimerkiksi anesteetit ja niiden vaikutukset ja vaikutusten kestot on vain opeteltava. Ja erinäiset muut läkeryhmät ja niiden käyttöön liittyvät asiat. Tai jonkun toimenpiteen tai tilanteen riskit ja niiden varoitusmerkit. Osa on ymmärrettävissä osana kokonaisuutta, osa pitää vain opetella. Ja tätä asiaa on paljon.

Kirjatenttimistä estävä puoli on sitten se, että se tieto niveltyy aina käytäntöön. Sama kuin kemian labrat, et voi oppia tiettyjä asioita tekemättä myös labroja ja ihan syystä niissä on tietty järjestys missä ne tehdään ja jatkokursseja ei voi tehdä ennen kuin peruskurssin labratkin on tehty. Mutta toisin kun kemian opettajalla, ota huomioon, että se työ tulee olemaan sitä labraan, teoria on selkänoja. Ja siksi sitä teoriaa ja käytäntöä nivellytetään koko ajan pitkin opintoja. Ja teoriakursseissakin tehdään paljon simulaatioita, roolipelejä jne eli ne eivät korvaudu pelkillä kirjatenteillä. On toki puhdasta teoriaakin, kuten anatomia ja fysiologia tai farmakologia, mutta esim. ergonomia, potilaan ohjaaminen ja opettaminen jne. kääntyy huonommin kirjatentiksi. Ja itse hoitotyön kurssit ovat yleensä sekoituksia ja usein se kirjasta lukeminen ei ole se paras opetustapa näille asioille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erittäin moni maisteri on vaihtanut lähi- tai sairaanhoitajaksi. Lähihoitajaksi pääsee nopeammin ja saa opintotukea.

Haet yhteishaussa, seuraavan kerran ensi maaliskuussa. Ei-ensikertalaisena on vaikea päästä sisään, mutta jos sulla on hyvä yo-todistus, pääset sillä.

Et saa opinnoista hyväksiluettua kuin yleisopintoja. Kemiaa ei sairaanhoitajilla juurikaan ole. Harkkoja on 5, etkä saa niistä mitään huojennusta. Tuskin alle kolmeen vuoteen pääset.

3V siis sama aika muin normaalisti? ei voi olla noin eikö oikeasti voi tenttiä kirjat ja osallistua peräkanaa harkkoihin?? Hirveää ajanhukkaa!

3,5 vuotta on laskennallinen suoritusaika, monella venähtää erinäisistä syistä, joista töissäolo ehkä se tavallisin.

Poikkeustapauksissa saattaa päästä tekemään harkkoja jonkin verran putkeen, mutta kuten opinnoissa yleensäkin, paljon on pakotettuja peräkkäisyyksiä ja opintopisterajoja ennen eteenpäin pääsyä. Syventäviä ei voi tehdä ennen perusopintoja ja harkat eivät ole sellainen päälle lätkäisty irto-osa kuten monissa opinnoissa, vaan aidosti integroitu ja olennainen osa opintoja. Et hyödy syventävistä teorioista kunnolla ennen kuin olet oikeasti hoitanut ihmisiä käytännössä. Koulun simulaatioissa ja nukeilla leikkien voidaan harjoitella vain ihan vähän alusta.

Jos harkat pystyy suorittamaan peräkkäin, niin eihän silloin ole ongelma valmistua lyhyessä ajassa? Kaikki kirjat voi tenttiä ennen harkkojakin? Yliopistossa opiskelleena kirjatentit luulisi menevän hetkessä läpi? Se on sitten eri asia, jos oppilaitos ei kykene järjestämään opintopolkuja jo korkeasti koulutetuille vaam kuluttavat aikaansa oppitunneilla.

Harkkoja voi suorittaa putkeen joissain tapauksissa, mutta et pääse harkkoihin ennen teorioita, etkä syventäviin teorioihin ennen harkkoja.

Yliopistossa opiskelleena voin vakuuttaa, että kirjatentit eivät menneet heittämällä läpi. Suurin etu oli se, että tekniikka kirjallisissa töissä oli hallussa. Keskiarvoni oli suurin piirtein sama aikanaan yliopistossa kuin näissä opinnoissa, nämä vain otin enemmän tosissani, koska aikuisena ihmisenä ymmärsin hyvin, miksi nyt se yliopistoaikojen "sama se, kunhan läpi menee"-taktiikka ei näissä opinnoissa ollut eettisesti kestävää. Harkat myös hyvin veivät perille sitä, mistä ollaan vastuussa ja kuinka paljon tarvitsee osata. Opinnoissa on myös paljon nippelitiedon muistamista ja se ei riitä, että osaa ottaa selvää, koska oikeissa tilanteissa ei aina ole aikaa ottaa selvää tai jos ei tiedä, ei tiedä, että tilanteessa on jotain, mitä pitää tietää. Työssä on päivittäin asioita, jotka sössimällä saattaa tappaa jonkun ja suurin osa niistä ei ole sellaisia, mitkä jo maalaisjärkikin sanoisi, vaan ne vain pitää tietää.

Jaa, no.. Ero on varmaan siinä, että minulla on kiitettävät tiedot yliopistossa. En mennyt asenteella, että kunhan läpi Uskoisin myös, että kemiassa ja matematiikassa on paljon ollut ns. nippelitietoa.

En vain jaksa uskoa, ettei kirjoja saisi lukea omatoimisesti ja tenttiä niitä. Jos näin on, on tämän asian muututtava. Tulee turhan kalliiksi istuttaa ihmisiä koulunpenkillä turhaan

Matematiikassa on vähän nippelitietoa, pääasiassa päällekkäin rakentuvaa tietoa ja joko ymmärrettävissä tai tarkistettavissa kaavakirjasta. Sen sijaan esimerkiksi anesteetit ja niiden vaikutukset ja vaikutusten kestot on vain opeteltava. Ja erinäiset muut läkeryhmät ja niiden käyttöön liittyvät asiat. Tai jonkun toimenpiteen tai tilanteen riskit ja niiden varoitusmerkit. Osa on ymmärrettävissä osana kokonaisuutta, osa pitää vain opetella. Ja tätä asiaa on paljon.

Kirjatenttimistä estävä puoli on sitten se, että se tieto niveltyy aina käytäntöön. Sama kuin kemian labrat, et voi oppia tiettyjä asioita tekemättä myös labroja ja ihan syystä niissä on tietty järjestys missä ne tehdään ja jatkokursseja ei voi tehdä ennen kuin peruskurssin labratkin on tehty. Mutta toisin kun kemian opettajalla, ota huomioon, että se työ tulee olemaan sitä labraan, teoria on selkänoja. Ja siksi sitä teoriaa ja käytäntöä nivellytetään koko ajan pitkin opintoja. Ja teoriakursseissakin tehdään paljon simulaatioita, roolipelejä jne eli ne eivät korvaudu pelkillä kirjatenteillä. On toki puhdasta teoriaakin, kuten anatomia ja fysiologia tai farmakologia, mutta esim. ergonomia, potilaan ohjaaminen ja opettaminen jne. kääntyy huonommin kirjatentiksi. Ja itse hoitotyön kurssit ovat yleensä sekoituksia ja usein se kirjasta lukeminen ei ole se paras opetustapa näille asioille.

Sinulla ei ole pienintäkään käsitystä siitä, mitä on lukea matikkaa yliopistossa. Ihmekös tuo, kun et ole yliopistoa käynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä biologi, jolla samat mietteet! Miten, FM ja sh, olet viihtynyt sh:n työssä? Millaisessa paikassa olet? Voitko suositella alaa?

Onhan tämä ihan huipputyö. Olen erikoissairaanhoidossa vuodeosastotyyppisessä yksikössä. Mielenkiintoista, hetkistä, monipuolista ja haastavaa työtä, jossa asiantuntijatyö ja käsillä tekeminen yhdistyvät. Omassa työssä keskeistä on hoidon koordinointi, lääkehoito, potilaiden tarkkailu ja ohjaus. Perushoitoa on aika vähän. Puhelin ja tietokone vievät työajasta paljon, mutta työpöytäallergia, joka oli osasyynä alan vaihtoon on helpottanut. Teen kolmivuorotyötä ja koen työn mielekkääksi monella tavalla. Työkaverit on huippuja, meillä on ollut hyvä esimieskarma. Työllä on selkeä tarkoitus ja oman kädenjälkensä pääsee näkemään. On myös mielekästä olla mukana toisten ihmisten isoissa asioissa ja kosketus todellisuuteen pysyy vahvana.

On tämä aika toista kuin päämäärätön asiakaskokemuksen kehittäminen ja hallinta mobiilisovelluksemme parissa, jota tein työkseni eräälle rahoitusmarkkinoiden toimijalle ennen alanvaihtoa. Palkka laski jonkin verran, mutta progressio, vuorolisät ja ylityöt tasoittavat ja eipä tarvitse miettiä yt-kierroksia. Työ vie kyllä selvästi enemmän mehuja kuin ennen, mutta olen sen verran tuöorientoitunut, että työn mielekkyys korvaa sen. Jos lapset olisivat pienempiä tai olisin muuten vapaa-aikaorientoituneempi, niin sitten tuskin olisin tyytyväinen. Työ ja sairaanhoitajuus on nyt aivan eri tavalla osa identiteettiäni kuin aiempi työni.

Helpompi vaihtoehto tämä ei ole, mutta antaa ja ottaa enemmän. Alalla on kuitenkin tarjolla hyvin erilaisia työpaikkoja, mutta usein se mikä ei niin ottakaan ei myöskään anna. Syvässä päässä on hyvä ainakin käydä kokeilemassa. Itse olen viihtynyt tällä alalla parhaiten tässä nykyisessä ja sitten ihan päivystystyössä, molemmissa omat hyvät puolensa minun näkökulmastani. Mutta alanvaihtajatutuissa on ollut niitäkin, jotka ovat menneet suoraan esim. avopuolen mielenterveystyöhön polille jne. Aivan erityyppistä työtä.

Mielenkiintoista ja onpa kiva kuulla, että olet löytänyt oman paikkasi! Minua mietityttää suuri vastuu potilaiden terveydestä ja hengestä. Miten olet itse käsitellyt asiaa? Olen kiinnostunut psykologiasta ja mietin vähän mt-puolta. Tiedätkö alanvaihtajien kommentteja sieltä puolelta?

Monet alanvaihtajat suunnittelevat menevänsä miepä-puolelle, osa meneekin, mutta kannattaa olla avoin vaihtoehdoilla. Itse löysin itsestäni ihan uusia puolia opintojen varrella. Kaverit, jotka toimivat mielenterveyspuolella kyllä viihtyvät. Osa sielläkin hakeutunut akuutimpaan miepä-työhön osa taas suunnittelee, tekee tai on jo tehnyt terapeutti opinnot.

Se, että koska tahansa joku voi kuolla minun virheeseeni, on asia jonka joutuu itselleen selvittämään. Ja sen, että ennemmin tai myöhemmin tulee tekemään vakavia virheitä, joissa sitten käy kuten käy. Harvoin siitä työyhteisössä suoraan puhutaan, joskus yön pimeinä tunteina vain, mutta onhan se läsnä joka hetki. Läheltä piti tilanteista puhutaan, fail safeja suunnitellaan ja käytetään, herkästi jutellaan työkavereiden kanssa, jos jostain on vähänkään huonoa kutinaa, mutta silti se pahin voi käydä. Aktiivisen tekemisen eteen on helpompi kehittää varmistuslistoja ja kaksoistarkastuksia ja yleensä ne kohtalokkaat virheet ovatkin niitä: " ei huomattu, ei reagoitu." Työvoimapula, jatkuva ylipaikoilla olo, väsyneenä työskentely kyllä puhuttavat ja kyllä se kammottaa, kun vuoron lopussa tietää, että on ollut niin ohuelle levitettynä, että mitä tahansa on voinut jäädä huomaamatta. Eniten pelottaa, että joku omatoiminen, nuorehko, hyväkäytöksinen potilas kuolee tai vammautuu, koska jotain jää huomaamatta, kun aika menee sekaviin, kovaäänisiin, paljon perusasioista apua tarvitseviin tai vaativiin. Mutta se on vain hyväksyttävä, että ainoa tapa olla tekemättä virheitä on olla tekemättä mitään ja jonkun nyt vain nämäkin on tehtävä. Ja minä olen tarkka, nopea ja hoksaava, miksen siis minä.

Tähän mennessä olen tehnyt selkeitä virheitä, joiden vaikutukset olen pystynyt kumoamaan tai joiden vaikutukset eivät ole kovin dramaattisia ja on ollut tilanteita, joissa on käynyt huonommin, mutta oma osuus on ollut enemmän jossittelua ja kyllä ne mielessä pitkään pyörivät. Jos joskus pahin napsahtaa kohdalle, se nähdään sitten.

Olet selvästi miettinyt asiaa ja minusta sinulla on hyvä asenne. Noinhan sitä juuri pitää ajatella, jotta pystyy toimimaan -on tietoinen riskeistä ja nöyrä sen kaiken vastuun edessä, mutta luottaa siihen, että osaa ja pystyy ja on huolellinen siinä mitä tekee (/ehtii tekemään). Itse olisin varmaan aina liian huolissani tuossa työssä, mutta on hienoa, että siihen löytyy sopivia henkilöitä, kuten sinä. :)

Tiedätkö muuten maksaako työnantaja näille mt-puolen ihmisille terapiakoulutuksen vai joutuvatko maksamaan itse?

Pääasiassa maksavat itse ja aikovat sitten kela-terapeuteiksi. Tähän nyt toivottavasti päästäisiin joskus tulevaisuudessa järkevämpään koulutussysteemiin. Sen sijaan yhden tutun nepsyvalmentajan opinnoista työnantaja on maksanut ainakin osan.

Jatkokoulutus on yksi hoitoalan ongelmia. Ihmiset tekevät nyt paljon omalla kustannuksella tai sitten kyse on työpaikka koulutuksesta, jota ei ole kunnolla rekonstruktuoitu näkyväksi. Alalle tarvittaisiin enemmän lääkärien erikoistumiskoulutusta vastaavaa ja ehkä samalla tyylillä organisoitua koulutusta. Sairaanhoitajille on siirretty ja siirretään koko ajan uusia tehtäviä ja ala menee aina vain teknisemmäksi. Minä ymmärrän jonkun ihan toisen tyyppisen yksikön sairaanhoitajan työstä yhtä paljon kuin hevonen rypsin viljelystä ja sama toisin päin. Tämä pitäisi saada näkyväksi, kun realismia perehdytysaikoina on monissa paikoissa puolesta vuodesta vuosiin.

Vierailija kirjoitti:

Olen biologi, en opiskele sairaanhoitajaksi mutta opiskelen sote-alaa kuitenkin. AMK-opinnot ovat ryhmätyöstä ryhmätyöhön seilaamista, mitään ei ole saanut hyväksiluettua, paitsi tietysti valinnaiset opinnot. Eteneminen on siis hidasta eli opetussuunnitelman ja lukujärjestyksen mukaista, eikä opintoja ei oikein pysty nopeuttamaan.

Teetkö samalla siis normitöitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erittäin moni maisteri on vaihtanut lähi- tai sairaanhoitajaksi. Lähihoitajaksi pääsee nopeammin ja saa opintotukea.

Haet yhteishaussa, seuraavan kerran ensi maaliskuussa. Ei-ensikertalaisena on vaikea päästä sisään, mutta jos sulla on hyvä yo-todistus, pääset sillä.

Et saa opinnoista hyväksiluettua kuin yleisopintoja. Kemiaa ei sairaanhoitajilla juurikaan ole. Harkkoja on 5, etkä saa niistä mitään huojennusta. Tuskin alle kolmeen vuoteen pääset.

3V siis sama aika muin normaalisti? ei voi olla noin eikö oikeasti voi tenttiä kirjat ja osallistua peräkanaa harkkoihin?? Hirveää ajanhukkaa!

3,5 vuotta on laskennallinen suoritusaika, monella venähtää erinäisistä syistä, joista töissäolo ehkä se tavallisin.

Poikkeustapauksissa saattaa päästä tekemään harkkoja jonkin verran putkeen, mutta kuten opinnoissa yleensäkin, paljon on pakotettuja peräkkäisyyksiä ja opintopisterajoja ennen eteenpäin pääsyä. Syventäviä ei voi tehdä ennen perusopintoja ja harkat eivät ole sellainen päälle lätkäisty irto-osa kuten monissa opinnoissa, vaan aidosti integroitu ja olennainen osa opintoja. Et hyödy syventävistä teorioista kunnolla ennen kuin olet oikeasti hoitanut ihmisiä käytännössä. Koulun simulaatioissa ja nukeilla leikkien voidaan harjoitella vain ihan vähän alusta.

Jos harkat pystyy suorittamaan peräkkäin, niin eihän silloin ole ongelma valmistua lyhyessä ajassa? Kaikki kirjat voi tenttiä ennen harkkojakin? Yliopistossa opiskelleena kirjatentit luulisi menevän hetkessä läpi? Se on sitten eri asia, jos oppilaitos ei kykene järjestämään opintopolkuja jo korkeasti koulutetuille vaam kuluttavat aikaansa oppitunneilla.

Harkkoja voi suorittaa putkeen joissain tapauksissa, mutta et pääse harkkoihin ennen teorioita, etkä syventäviin teorioihin ennen harkkoja.

Yliopistossa opiskelleena voin vakuuttaa, että kirjatentit eivät menneet heittämällä läpi. Suurin etu oli se, että tekniikka kirjallisissa töissä oli hallussa. Keskiarvoni oli suurin piirtein sama aikanaan yliopistossa kuin näissä opinnoissa, nämä vain otin enemmän tosissani, koska aikuisena ihmisenä ymmärsin hyvin, miksi nyt se yliopistoaikojen "sama se, kunhan läpi menee"-taktiikka ei näissä opinnoissa ollut eettisesti kestävää. Harkat myös hyvin veivät perille sitä, mistä ollaan vastuussa ja kuinka paljon tarvitsee osata. Opinnoissa on myös paljon nippelitiedon muistamista ja se ei riitä, että osaa ottaa selvää, koska oikeissa tilanteissa ei aina ole aikaa ottaa selvää tai jos ei tiedä, ei tiedä, että tilanteessa on jotain, mitä pitää tietää. Työssä on päivittäin asioita, jotka sössimällä saattaa tappaa jonkun ja suurin osa niistä ei ole sellaisia, mitkä jo maalaisjärkikin sanoisi, vaan ne vain pitää tietää.

Jaa, no.. Ero on varmaan siinä, että minulla on kiitettävät tiedot yliopistossa. En mennyt asenteella, että kunhan läpi Uskoisin myös, että kemiassa ja matematiikassa on paljon ollut ns. nippelitietoa.

En vain jaksa uskoa, ettei kirjoja saisi lukea omatoimisesti ja tenttiä niitä. Jos näin on, on tämän asian muututtava. Tulee turhan kalliiksi istuttaa ihmisiä koulunpenkillä turhaan

Matematiikassa on vähän nippelitietoa, pääasiassa päällekkäin rakentuvaa tietoa ja joko ymmärrettävissä tai tarkistettavissa kaavakirjasta. Sen sijaan esimerkiksi anesteetit ja niiden vaikutukset ja vaikutusten kestot on vain opeteltava. Ja erinäiset muut läkeryhmät ja niiden käyttöön liittyvät asiat. Tai jonkun toimenpiteen tai tilanteen riskit ja niiden varoitusmerkit. Osa on ymmärrettävissä osana kokonaisuutta, osa pitää vain opetella. Ja tätä asiaa on paljon.

Kirjatenttimistä estävä puoli on sitten se, että se tieto niveltyy aina käytäntöön. Sama kuin kemian labrat, et voi oppia tiettyjä asioita tekemättä myös labroja ja ihan syystä niissä on tietty järjestys missä ne tehdään ja jatkokursseja ei voi tehdä ennen kuin peruskurssin labratkin on tehty. Mutta toisin kun kemian opettajalla, ota huomioon, että se työ tulee olemaan sitä labraan, teoria on selkänoja. Ja siksi sitä teoriaa ja käytäntöä nivellytetään koko ajan pitkin opintoja. Ja teoriakursseissakin tehdään paljon simulaatioita, roolipelejä jne eli ne eivät korvaudu pelkillä kirjatenteillä. On toki puhdasta teoriaakin, kuten anatomia ja fysiologia tai farmakologia, mutta esim. ergonomia, potilaan ohjaaminen ja opettaminen jne. kääntyy huonommin kirjatentiksi. Ja itse hoitotyön kurssit ovat yleensä sekoituksia ja usein se kirjasta lukeminen ei ole se paras opetustapa näille asioille.

Sinulla ei ole pienintäkään käsitystä siitä, mitä on lukea matikkaa yliopistossa. Ihmekös tuo, kun et ole yliopistoa käynyt.

On minulla yhden sivuaineen verran, kun en päässyt suoraan aikoinaan lukemaan mitä halusin, vaan jouduin menemään lukiopapereilla ensin vuodeksi lukemaan matematiikkaa ja käytin sen sitten vähän täydentäen sivuaineena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erittäin moni maisteri on vaihtanut lähi- tai sairaanhoitajaksi. Lähihoitajaksi pääsee nopeammin ja saa opintotukea.

Haet yhteishaussa, seuraavan kerran ensi maaliskuussa. Ei-ensikertalaisena on vaikea päästä sisään, mutta jos sulla on hyvä yo-todistus, pääset sillä.

Et saa opinnoista hyväksiluettua kuin yleisopintoja. Kemiaa ei sairaanhoitajilla juurikaan ole. Harkkoja on 5, etkä saa niistä mitään huojennusta. Tuskin alle kolmeen vuoteen pääset.

3V siis sama aika muin normaalisti? ei voi olla noin eikö oikeasti voi tenttiä kirjat ja osallistua peräkanaa harkkoihin?? Hirveää ajanhukkaa!

3,5 vuotta on laskennallinen suoritusaika, monella venähtää erinäisistä syistä, joista töissäolo ehkä se tavallisin.

Poikkeustapauksissa saattaa päästä tekemään harkkoja jonkin verran putkeen, mutta kuten opinnoissa yleensäkin, paljon on pakotettuja peräkkäisyyksiä ja opintopisterajoja ennen eteenpäin pääsyä. Syventäviä ei voi tehdä ennen perusopintoja ja harkat eivät ole sellainen päälle lätkäisty irto-osa kuten monissa opinnoissa, vaan aidosti integroitu ja olennainen osa opintoja. Et hyödy syventävistä teorioista kunnolla ennen kuin olet oikeasti hoitanut ihmisiä käytännössä. Koulun simulaatioissa ja nukeilla leikkien voidaan harjoitella vain ihan vähän alusta.

Jos harkat pystyy suorittamaan peräkkäin, niin eihän silloin ole ongelma valmistua lyhyessä ajassa? Kaikki kirjat voi tenttiä ennen harkkojakin? Yliopistossa opiskelleena kirjatentit luulisi menevän hetkessä läpi? Se on sitten eri asia, jos oppilaitos ei kykene järjestämään opintopolkuja jo korkeasti koulutetuille vaam kuluttavat aikaansa oppitunneilla.

Harkkoja voi suorittaa putkeen joissain tapauksissa, mutta et pääse harkkoihin ennen teorioita, etkä syventäviin teorioihin ennen harkkoja.

Yliopistossa opiskelleena voin vakuuttaa, että kirjatentit eivät menneet heittämällä läpi. Suurin etu oli se, että tekniikka kirjallisissa töissä oli hallussa. Keskiarvoni oli suurin piirtein sama aikanaan yliopistossa kuin näissä opinnoissa, nämä vain otin enemmän tosissani, koska aikuisena ihmisenä ymmärsin hyvin, miksi nyt se yliopistoaikojen "sama se, kunhan läpi menee"-taktiikka ei näissä opinnoissa ollut eettisesti kestävää. Harkat myös hyvin veivät perille sitä, mistä ollaan vastuussa ja kuinka paljon tarvitsee osata. Opinnoissa on myös paljon nippelitiedon muistamista ja se ei riitä, että osaa ottaa selvää, koska oikeissa tilanteissa ei aina ole aikaa ottaa selvää tai jos ei tiedä, ei tiedä, että tilanteessa on jotain, mitä pitää tietää. Työssä on päivittäin asioita, jotka sössimällä saattaa tappaa jonkun ja suurin osa niistä ei ole sellaisia, mitkä jo maalaisjärkikin sanoisi, vaan ne vain pitää tietää.

Jaa, no.. Ero on varmaan siinä, että minulla on kiitettävät tiedot yliopistossa. En mennyt asenteella, että kunhan läpi Uskoisin myös, että kemiassa ja matematiikassa on paljon ollut ns. nippelitietoa.

En vain jaksa uskoa, ettei kirjoja saisi lukea omatoimisesti ja tenttiä niitä. Jos näin on, on tämän asian muututtava. Tulee turhan kalliiksi istuttaa ihmisiä koulunpenkillä turhaan

Matematiikassa on vähän nippelitietoa, pääasiassa päällekkäin rakentuvaa tietoa ja joko ymmärrettävissä tai tarkistettavissa kaavakirjasta. Sen sijaan esimerkiksi anesteetit ja niiden vaikutukset ja vaikutusten kestot on vain opeteltava. Ja erinäiset muut läkeryhmät ja niiden käyttöön liittyvät asiat. Tai jonkun toimenpiteen tai tilanteen riskit ja niiden varoitusmerkit. Osa on ymmärrettävissä osana kokonaisuutta, osa pitää vain opetella. Ja tätä asiaa on paljon.

Kirjatenttimistä estävä puoli on sitten se, että se tieto niveltyy aina käytäntöön. Sama kuin kemian labrat, et voi oppia tiettyjä asioita tekemättä myös labroja ja ihan syystä niissä on tietty järjestys missä ne tehdään ja jatkokursseja ei voi tehdä ennen kuin peruskurssin labratkin on tehty. Mutta toisin kun kemian opettajalla, ota huomioon, että se työ tulee olemaan sitä labraan, teoria on selkänoja. Ja siksi sitä teoriaa ja käytäntöä nivellytetään koko ajan pitkin opintoja. Ja teoriakursseissakin tehdään paljon simulaatioita, roolipelejä jne eli ne eivät korvaudu pelkillä kirjatenteillä. On toki puhdasta teoriaakin, kuten anatomia ja fysiologia tai farmakologia, mutta esim. ergonomia, potilaan ohjaaminen ja opettaminen jne. kääntyy huonommin kirjatentiksi. Ja itse hoitotyön kurssit ovat yleensä sekoituksia ja usein se kirjasta lukeminen ei ole se paras opetustapa näille asioille.

No, etpä.paljon yliopistomatikasta tiedä ja ei siellä,kaavakirjoja käytetä, eikä niistä myöskään apua olisi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erittäin moni maisteri on vaihtanut lähi- tai sairaanhoitajaksi. Lähihoitajaksi pääsee nopeammin ja saa opintotukea.

Haet yhteishaussa, seuraavan kerran ensi maaliskuussa. Ei-ensikertalaisena on vaikea päästä sisään, mutta jos sulla on hyvä yo-todistus, pääset sillä.

Et saa opinnoista hyväksiluettua kuin yleisopintoja. Kemiaa ei sairaanhoitajilla juurikaan ole. Harkkoja on 5, etkä saa niistä mitään huojennusta. Tuskin alle kolmeen vuoteen pääset.

3V siis sama aika muin normaalisti? ei voi olla noin eikö oikeasti voi tenttiä kirjat ja osallistua peräkanaa harkkoihin?? Hirveää ajanhukkaa!

3,5 vuotta on laskennallinen suoritusaika, monella venähtää erinäisistä syistä, joista töissäolo ehkä se tavallisin.

Poikkeustapauksissa saattaa päästä tekemään harkkoja jonkin verran putkeen, mutta kuten opinnoissa yleensäkin, paljon on pakotettuja peräkkäisyyksiä ja opintopisterajoja ennen eteenpäin pääsyä. Syventäviä ei voi tehdä ennen perusopintoja ja harkat eivät ole sellainen päälle lätkäisty irto-osa kuten monissa opinnoissa, vaan aidosti integroitu ja olennainen osa opintoja. Et hyödy syventävistä teorioista kunnolla ennen kuin olet oikeasti hoitanut ihmisiä käytännössä. Koulun simulaatioissa ja nukeilla leikkien voidaan harjoitella vain ihan vähän alusta.

Jos harkat pystyy suorittamaan peräkkäin, niin eihän silloin ole ongelma valmistua lyhyessä ajassa? Kaikki kirjat voi tenttiä ennen harkkojakin? Yliopistossa opiskelleena kirjatentit luulisi menevän hetkessä läpi? Se on sitten eri asia, jos oppilaitos ei kykene järjestämään opintopolkuja jo korkeasti koulutetuille vaam kuluttavat aikaansa oppitunneilla.

Harkkoja voi suorittaa putkeen joissain tapauksissa, mutta et pääse harkkoihin ennen teorioita, etkä syventäviin teorioihin ennen harkkoja.

Yliopistossa opiskelleena voin vakuuttaa, että kirjatentit eivät menneet heittämällä läpi. Suurin etu oli se, että tekniikka kirjallisissa töissä oli hallussa. Keskiarvoni oli suurin piirtein sama aikanaan yliopistossa kuin näissä opinnoissa, nämä vain otin enemmän tosissani, koska aikuisena ihmisenä ymmärsin hyvin, miksi nyt se yliopistoaikojen "sama se, kunhan läpi menee"-taktiikka ei näissä opinnoissa ollut eettisesti kestävää. Harkat myös hyvin veivät perille sitä, mistä ollaan vastuussa ja kuinka paljon tarvitsee osata. Opinnoissa on myös paljon nippelitiedon muistamista ja se ei riitä, että osaa ottaa selvää, koska oikeissa tilanteissa ei aina ole aikaa ottaa selvää tai jos ei tiedä, ei tiedä, että tilanteessa on jotain, mitä pitää tietää. Työssä on päivittäin asioita, jotka sössimällä saattaa tappaa jonkun ja suurin osa niistä ei ole sellaisia, mitkä jo maalaisjärkikin sanoisi, vaan ne vain pitää tietää.

Jaa, no.. Ero on varmaan siinä, että minulla on kiitettävät tiedot yliopistossa. En mennyt asenteella, että kunhan läpi Uskoisin myös, että kemiassa ja matematiikassa on paljon ollut ns. nippelitietoa.

En vain jaksa uskoa, ettei kirjoja saisi lukea omatoimisesti ja tenttiä niitä. Jos näin on, on tämän asian muututtava. Tulee turhan kalliiksi istuttaa ihmisiä koulunpenkillä turhaan

Matematiikassa on vähän nippelitietoa, pääasiassa päällekkäin rakentuvaa tietoa ja joko ymmärrettävissä tai tarkistettavissa kaavakirjasta. Sen sijaan esimerkiksi anesteetit ja niiden vaikutukset ja vaikutusten kestot on vain opeteltava. Ja erinäiset muut läkeryhmät ja niiden käyttöön liittyvät asiat. Tai jonkun toimenpiteen tai tilanteen riskit ja niiden varoitusmerkit. Osa on ymmärrettävissä osana kokonaisuutta, osa pitää vain opetella. Ja tätä asiaa on paljon.

Kirjatenttimistä estävä puoli on sitten se, että se tieto niveltyy aina käytäntöön. Sama kuin kemian labrat, et voi oppia tiettyjä asioita tekemättä myös labroja ja ihan syystä niissä on tietty järjestys missä ne tehdään ja jatkokursseja ei voi tehdä ennen kuin peruskurssin labratkin on tehty. Mutta toisin kun kemian opettajalla, ota huomioon, että se työ tulee olemaan sitä labraan, teoria on selkänoja. Ja siksi sitä teoriaa ja käytäntöä nivellytetään koko ajan pitkin opintoja. Ja teoriakursseissakin tehdään paljon simulaatioita, roolipelejä jne eli ne eivät korvaudu pelkillä kirjatenteillä. On toki puhdasta teoriaakin, kuten anatomia ja fysiologia tai farmakologia, mutta esim. ergonomia, potilaan ohjaaminen ja opettaminen jne. kääntyy huonommin kirjatentiksi. Ja itse hoitotyön kurssit ovat yleensä sekoituksia ja usein se kirjasta lukeminen ei ole se paras opetustapa näille asioille.

No, etpä.paljon yliopistomatikasta tiedä ja ei siellä,kaavakirjoja käytetä, eikä niistä myöskään apua olisi

Eikö nykyään käytetä? Meillä oli Beta kovassa käytössä silloin ennen. Mutta onhan siitä kohta 25 vuotta aikaakin. Nykyään oikeasti opetellaan taulukot ja kaavat ulkoa? Eipä siinä sitten kyllä ehdi itse asiaa opetellaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erittäin moni maisteri on vaihtanut lähi- tai sairaanhoitajaksi. Lähihoitajaksi pääsee nopeammin ja saa opintotukea.

Haet yhteishaussa, seuraavan kerran ensi maaliskuussa. Ei-ensikertalaisena on vaikea päästä sisään, mutta jos sulla on hyvä yo-todistus, pääset sillä.

Et saa opinnoista hyväksiluettua kuin yleisopintoja. Kemiaa ei sairaanhoitajilla juurikaan ole. Harkkoja on 5, etkä saa niistä mitään huojennusta. Tuskin alle kolmeen vuoteen pääset.

3V siis sama aika muin normaalisti? ei voi olla noin eikö oikeasti voi tenttiä kirjat ja osallistua peräkanaa harkkoihin?? Hirveää ajanhukkaa!

3,5 vuotta on laskennallinen suoritusaika, monella venähtää erinäisistä syistä, joista töissäolo ehkä se tavallisin.

Poikkeustapauksissa saattaa päästä tekemään harkkoja jonkin verran putkeen, mutta kuten opinnoissa yleensäkin, paljon on pakotettuja peräkkäisyyksiä ja opintopisterajoja ennen eteenpäin pääsyä. Syventäviä ei voi tehdä ennen perusopintoja ja harkat eivät ole sellainen päälle lätkäisty irto-osa kuten monissa opinnoissa, vaan aidosti integroitu ja olennainen osa opintoja. Et hyödy syventävistä teorioista kunnolla ennen kuin olet oikeasti hoitanut ihmisiä käytännössä. Koulun simulaatioissa ja nukeilla leikkien voidaan harjoitella vain ihan vähän alusta.

Jos harkat pystyy suorittamaan peräkkäin, niin eihän silloin ole ongelma valmistua lyhyessä ajassa? Kaikki kirjat voi tenttiä ennen harkkojakin? Yliopistossa opiskelleena kirjatentit luulisi menevän hetkessä läpi? Se on sitten eri asia, jos oppilaitos ei kykene järjestämään opintopolkuja jo korkeasti koulutetuille vaam kuluttavat aikaansa oppitunneilla.

Harkkoja voi suorittaa putkeen joissain tapauksissa, mutta et pääse harkkoihin ennen teorioita, etkä syventäviin teorioihin ennen harkkoja.

Yliopistossa opiskelleena voin vakuuttaa, että kirjatentit eivät menneet heittämällä läpi. Suurin etu oli se, että tekniikka kirjallisissa töissä oli hallussa. Keskiarvoni oli suurin piirtein sama aikanaan yliopistossa kuin näissä opinnoissa, nämä vain otin enemmän tosissani, koska aikuisena ihmisenä ymmärsin hyvin, miksi nyt se yliopistoaikojen "sama se, kunhan läpi menee"-taktiikka ei näissä opinnoissa ollut eettisesti kestävää. Harkat myös hyvin veivät perille sitä, mistä ollaan vastuussa ja kuinka paljon tarvitsee osata. Opinnoissa on myös paljon nippelitiedon muistamista ja se ei riitä, että osaa ottaa selvää, koska oikeissa tilanteissa ei aina ole aikaa ottaa selvää tai jos ei tiedä, ei tiedä, että tilanteessa on jotain, mitä pitää tietää. Työssä on päivittäin asioita, jotka sössimällä saattaa tappaa jonkun ja suurin osa niistä ei ole sellaisia, mitkä jo maalaisjärkikin sanoisi, vaan ne vain pitää tietää.

Jaa, no.. Ero on varmaan siinä, että minulla on kiitettävät tiedot yliopistossa. En mennyt asenteella, että kunhan läpi Uskoisin myös, että kemiassa ja matematiikassa on paljon ollut ns. nippelitietoa.

En vain jaksa uskoa, ettei kirjoja saisi lukea omatoimisesti ja tenttiä niitä. Jos näin on, on tämän asian muututtava. Tulee turhan kalliiksi istuttaa ihmisiä koulunpenkillä turhaan

Matematiikassa on vähän nippelitietoa, pääasiassa päällekkäin rakentuvaa tietoa ja joko ymmärrettävissä tai tarkistettavissa kaavakirjasta. Sen sijaan esimerkiksi anesteetit ja niiden vaikutukset ja vaikutusten kestot on vain opeteltava. Ja erinäiset muut läkeryhmät ja niiden käyttöön liittyvät asiat. Tai jonkun toimenpiteen tai tilanteen riskit ja niiden varoitusmerkit. Osa on ymmärrettävissä osana kokonaisuutta, osa pitää vain opetella. Ja tätä asiaa on paljon.

Kirjatenttimistä estävä puoli on sitten se, että se tieto niveltyy aina käytäntöön. Sama kuin kemian labrat, et voi oppia tiettyjä asioita tekemättä myös labroja ja ihan syystä niissä on tietty järjestys missä ne tehdään ja jatkokursseja ei voi tehdä ennen kuin peruskurssin labratkin on tehty. Mutta toisin kun kemian opettajalla, ota huomioon, että se työ tulee olemaan sitä labraan, teoria on selkänoja. Ja siksi sitä teoriaa ja käytäntöä nivellytetään koko ajan pitkin opintoja. Ja teoriakursseissakin tehdään paljon simulaatioita, roolipelejä jne eli ne eivät korvaudu pelkillä kirjatenteillä. On toki puhdasta teoriaakin, kuten anatomia ja fysiologia tai farmakologia, mutta esim. ergonomia, potilaan ohjaaminen ja opettaminen jne. kääntyy huonommin kirjatentiksi. Ja itse hoitotyön kurssit ovat yleensä sekoituksia ja usein se kirjasta lukeminen ei ole se paras opetustapa näille asioille.

Sinulla ei ole pienintäkään käsitystä siitä, mitä on lukea matikkaa yliopistossa. Ihmekös tuo, kun et ole yliopistoa käynyt.

Ihan tutulta kuulostaa. En nyt ihan kaavakirjasta tarkasta vaan vähän paksummasta teoriakirjoista/artikkeleista, tai wikipediastakin saatan välillä palauttaa jonkun jutun mieleen. Mutta hyvin vähän muistan asioita täysin ulkoa. T. Tilastotietelijä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erittäin moni maisteri on vaihtanut lähi- tai sairaanhoitajaksi. Lähihoitajaksi pääsee nopeammin ja saa opintotukea.

Haet yhteishaussa, seuraavan kerran ensi maaliskuussa. Ei-ensikertalaisena on vaikea päästä sisään, mutta jos sulla on hyvä yo-todistus, pääset sillä.

Et saa opinnoista hyväksiluettua kuin yleisopintoja. Kemiaa ei sairaanhoitajilla juurikaan ole. Harkkoja on 5, etkä saa niistä mitään huojennusta. Tuskin alle kolmeen vuoteen pääset.

3V siis sama aika muin normaalisti? ei voi olla noin eikö oikeasti voi tenttiä kirjat ja osallistua peräkanaa harkkoihin?? Hirveää ajanhukkaa!

3,5 vuotta on laskennallinen suoritusaika, monella venähtää erinäisistä syistä, joista töissäolo ehkä se tavallisin.

Poikkeustapauksissa saattaa päästä tekemään harkkoja jonkin verran putkeen, mutta kuten opinnoissa yleensäkin, paljon on pakotettuja peräkkäisyyksiä ja opintopisterajoja ennen eteenpäin pääsyä. Syventäviä ei voi tehdä ennen perusopintoja ja harkat eivät ole sellainen päälle lätkäisty irto-osa kuten monissa opinnoissa, vaan aidosti integroitu ja olennainen osa opintoja. Et hyödy syventävistä teorioista kunnolla ennen kuin olet oikeasti hoitanut ihmisiä käytännössä. Koulun simulaatioissa ja nukeilla leikkien voidaan harjoitella vain ihan vähän alusta.

Jos harkat pystyy suorittamaan peräkkäin, niin eihän silloin ole ongelma valmistua lyhyessä ajassa? Kaikki kirjat voi tenttiä ennen harkkojakin? Yliopistossa opiskelleena kirjatentit luulisi menevän hetkessä läpi? Se on sitten eri asia, jos oppilaitos ei kykene järjestämään opintopolkuja jo korkeasti koulutetuille vaam kuluttavat aikaansa oppitunneilla.

Harkkoja voi suorittaa putkeen joissain tapauksissa, mutta et pääse harkkoihin ennen teorioita, etkä syventäviin teorioihin ennen harkkoja.

Yliopistossa opiskelleena voin vakuuttaa, että kirjatentit eivät menneet heittämällä läpi. Suurin etu oli se, että tekniikka kirjallisissa töissä oli hallussa. Keskiarvoni oli suurin piirtein sama aikanaan yliopistossa kuin näissä opinnoissa, nämä vain otin enemmän tosissani, koska aikuisena ihmisenä ymmärsin hyvin, miksi nyt se yliopistoaikojen "sama se, kunhan läpi menee"-taktiikka ei näissä opinnoissa ollut eettisesti kestävää. Harkat myös hyvin veivät perille sitä, mistä ollaan vastuussa ja kuinka paljon tarvitsee osata. Opinnoissa on myös paljon nippelitiedon muistamista ja se ei riitä, että osaa ottaa selvää, koska oikeissa tilanteissa ei aina ole aikaa ottaa selvää tai jos ei tiedä, ei tiedä, että tilanteessa on jotain, mitä pitää tietää. Työssä on päivittäin asioita, jotka sössimällä saattaa tappaa jonkun ja suurin osa niistä ei ole sellaisia, mitkä jo maalaisjärkikin sanoisi, vaan ne vain pitää tietää.

Jaa, no.. Ero on varmaan siinä, että minulla on kiitettävät tiedot yliopistossa. En mennyt asenteella, että kunhan läpi Uskoisin myös, että kemiassa ja matematiikassa on paljon ollut ns. nippelitietoa.

En vain jaksa uskoa, ettei kirjoja saisi lukea omatoimisesti ja tenttiä niitä. Jos näin on, on tämän asian muututtava. Tulee turhan kalliiksi istuttaa ihmisiä koulunpenkillä turhaan

Matematiikassa on vähän nippelitietoa, pääasiassa päällekkäin rakentuvaa tietoa ja joko ymmärrettävissä tai tarkistettavissa kaavakirjasta. Sen sijaan esimerkiksi anesteetit ja niiden vaikutukset ja vaikutusten kestot on vain opeteltava. Ja erinäiset muut läkeryhmät ja niiden käyttöön liittyvät asiat. Tai jonkun toimenpiteen tai tilanteen riskit ja niiden varoitusmerkit. Osa on ymmärrettävissä osana kokonaisuutta, osa pitää vain opetella. Ja tätä asiaa on paljon.

Kirjatenttimistä estävä puoli on sitten se, että se tieto niveltyy aina käytäntöön. Sama kuin kemian labrat, et voi oppia tiettyjä asioita tekemättä myös labroja ja ihan syystä niissä on tietty järjestys missä ne tehdään ja jatkokursseja ei voi tehdä ennen kuin peruskurssin labratkin on tehty. Mutta toisin kun kemian opettajalla, ota huomioon, että se työ tulee olemaan sitä labraan, teoria on selkänoja. Ja siksi sitä teoriaa ja käytäntöä nivellytetään koko ajan pitkin opintoja. Ja teoriakursseissakin tehdään paljon simulaatioita, roolipelejä jne eli ne eivät korvaudu pelkillä kirjatenteillä. On toki puhdasta teoriaakin, kuten anatomia ja fysiologia tai farmakologia, mutta esim. ergonomia, potilaan ohjaaminen ja opettaminen jne. kääntyy huonommin kirjatentiksi. Ja itse hoitotyön kurssit ovat yleensä sekoituksia ja usein se kirjasta lukeminen ei ole se paras opetustapa näille asioille.

No, etpä.paljon yliopistomatikasta tiedä ja ei siellä,kaavakirjoja käytetä, eikä niistä myöskään apua olisi

Eikö nykyään käytetä? Meillä oli Beta kovassa käytössä silloin ennen. Mutta onhan siitä kohta 25 vuotta aikaakin. Nykyään oikeasti opetellaan taulukot ja kaavat ulkoa? Eipä siinä sitten kyllä ehdi itse asiaa opetellaan.

No kaavakirja ja kaavakirja, tämä on vähän saivartelua: ei ole kaavakirjaa, mutta usein muutama relevantti kaava on ollut tenttipaperin yhteydessä käytettävissä. Disclaimer: valmistuin pari vuotta sitten, yliopisto voi vaikuttaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erittäin moni maisteri on vaihtanut lähi- tai sairaanhoitajaksi. Lähihoitajaksi pääsee nopeammin ja saa opintotukea.

Haet yhteishaussa, seuraavan kerran ensi maaliskuussa. Ei-ensikertalaisena on vaikea päästä sisään, mutta jos sulla on hyvä yo-todistus, pääset sillä.

Et saa opinnoista hyväksiluettua kuin yleisopintoja. Kemiaa ei sairaanhoitajilla juurikaan ole. Harkkoja on 5, etkä saa niistä mitään huojennusta. Tuskin alle kolmeen vuoteen pääset.

3V siis sama aika muin normaalisti? ei voi olla noin eikö oikeasti voi tenttiä kirjat ja osallistua peräkanaa harkkoihin?? Hirveää ajanhukkaa!

3,5 vuotta on laskennallinen suoritusaika, monella venähtää erinäisistä syistä, joista töissäolo ehkä se tavallisin.

Poikkeustapauksissa saattaa päästä tekemään harkkoja jonkin verran putkeen, mutta kuten opinnoissa yleensäkin, paljon on pakotettuja peräkkäisyyksiä ja opintopisterajoja ennen eteenpäin pääsyä. Syventäviä ei voi tehdä ennen perusopintoja ja harkat eivät ole sellainen päälle lätkäisty irto-osa kuten monissa opinnoissa, vaan aidosti integroitu ja olennainen osa opintoja. Et hyödy syventävistä teorioista kunnolla ennen kuin olet oikeasti hoitanut ihmisiä käytännössä. Koulun simulaatioissa ja nukeilla leikkien voidaan harjoitella vain ihan vähän alusta.

Jos harkat pystyy suorittamaan peräkkäin, niin eihän silloin ole ongelma valmistua lyhyessä ajassa? Kaikki kirjat voi tenttiä ennen harkkojakin? Yliopistossa opiskelleena kirjatentit luulisi menevän hetkessä läpi? Se on sitten eri asia, jos oppilaitos ei kykene järjestämään opintopolkuja jo korkeasti koulutetuille vaam kuluttavat aikaansa oppitunneilla.

Harkkoja voi suorittaa putkeen joissain tapauksissa, mutta et pääse harkkoihin ennen teorioita, etkä syventäviin teorioihin ennen harkkoja.

Yliopistossa opiskelleena voin vakuuttaa, että kirjatentit eivät menneet heittämällä läpi. Suurin etu oli se, että tekniikka kirjallisissa töissä oli hallussa. Keskiarvoni oli suurin piirtein sama aikanaan yliopistossa kuin näissä opinnoissa, nämä vain otin enemmän tosissani, koska aikuisena ihmisenä ymmärsin hyvin, miksi nyt se yliopistoaikojen "sama se, kunhan läpi menee"-taktiikka ei näissä opinnoissa ollut eettisesti kestävää. Harkat myös hyvin veivät perille sitä, mistä ollaan vastuussa ja kuinka paljon tarvitsee osata. Opinnoissa on myös paljon nippelitiedon muistamista ja se ei riitä, että osaa ottaa selvää, koska oikeissa tilanteissa ei aina ole aikaa ottaa selvää tai jos ei tiedä, ei tiedä, että tilanteessa on jotain, mitä pitää tietää. Työssä on päivittäin asioita, jotka sössimällä saattaa tappaa jonkun ja suurin osa niistä ei ole sellaisia, mitkä jo maalaisjärkikin sanoisi, vaan ne vain pitää tietää.

Jaa, no.. Ero on varmaan siinä, että minulla on kiitettävät tiedot yliopistossa. En mennyt asenteella, että kunhan läpi Uskoisin myös, että kemiassa ja matematiikassa on paljon ollut ns. nippelitietoa.

En vain jaksa uskoa, ettei kirjoja saisi lukea omatoimisesti ja tenttiä niitä. Jos näin on, on tämän asian muututtava. Tulee turhan kalliiksi istuttaa ihmisiä koulunpenkillä turhaan

Matematiikassa on vähän nippelitietoa, pääasiassa päällekkäin rakentuvaa tietoa ja joko ymmärrettävissä tai tarkistettavissa kaavakirjasta. Sen sijaan esimerkiksi anesteetit ja niiden vaikutukset ja vaikutusten kestot on vain opeteltava. Ja erinäiset muut läkeryhmät ja niiden käyttöön liittyvät asiat. Tai jonkun toimenpiteen tai tilanteen riskit ja niiden varoitusmerkit. Osa on ymmärrettävissä osana kokonaisuutta, osa pitää vain opetella. Ja tätä asiaa on paljon.

Kirjatenttimistä estävä puoli on sitten se, että se tieto niveltyy aina käytäntöön. Sama kuin kemian labrat, et voi oppia tiettyjä asioita tekemättä myös labroja ja ihan syystä niissä on tietty järjestys missä ne tehdään ja jatkokursseja ei voi tehdä ennen kuin peruskurssin labratkin on tehty. Mutta toisin kun kemian opettajalla, ota huomioon, että se työ tulee olemaan sitä labraan, teoria on selkänoja. Ja siksi sitä teoriaa ja käytäntöä nivellytetään koko ajan pitkin opintoja. Ja teoriakursseissakin tehdään paljon simulaatioita, roolipelejä jne eli ne eivät korvaudu pelkillä kirjatenteillä. On toki puhdasta teoriaakin, kuten anatomia ja fysiologia tai farmakologia, mutta esim. ergonomia, potilaan ohjaaminen ja opettaminen jne. kääntyy huonommin kirjatentiksi. Ja itse hoitotyön kurssit ovat yleensä sekoituksia ja usein se kirjasta lukeminen ei ole se paras opetustapa näille asioille.

No, etpä.paljon yliopistomatikasta tiedä ja ei siellä,kaavakirjoja käytetä, eikä niistä myöskään apua olisi

Kukakohan nyt ei tiedä? Ja kemiassa erityisesti erinäiset vakiot ja taulukot annetaan lähdemateriaalina eihän niitä ulkoa oppisi mikään autistinen savanttikaan saati tavallinen kemisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erittäin moni maisteri on vaihtanut lähi- tai sairaanhoitajaksi. Lähihoitajaksi pääsee nopeammin ja saa opintotukea.

Haet yhteishaussa, seuraavan kerran ensi maaliskuussa. Ei-ensikertalaisena on vaikea päästä sisään, mutta jos sulla on hyvä yo-todistus, pääset sillä.

Et saa opinnoista hyväksiluettua kuin yleisopintoja. Kemiaa ei sairaanhoitajilla juurikaan ole. Harkkoja on 5, etkä saa niistä mitään huojennusta. Tuskin alle kolmeen vuoteen pääset.

3V siis sama aika muin normaalisti? ei voi olla noin eikö oikeasti voi tenttiä kirjat ja osallistua peräkanaa harkkoihin?? Hirveää ajanhukkaa!

3,5 vuotta on laskennallinen suoritusaika, monella venähtää erinäisistä syistä, joista töissäolo ehkä se tavallisin.

Poikkeustapauksissa saattaa päästä tekemään harkkoja jonkin verran putkeen, mutta kuten opinnoissa yleensäkin, paljon on pakotettuja peräkkäisyyksiä ja opintopisterajoja ennen eteenpäin pääsyä. Syventäviä ei voi tehdä ennen perusopintoja ja harkat eivät ole sellainen päälle lätkäisty irto-osa kuten monissa opinnoissa, vaan aidosti integroitu ja olennainen osa opintoja. Et hyödy syventävistä teorioista kunnolla ennen kuin olet oikeasti hoitanut ihmisiä käytännössä. Koulun simulaatioissa ja nukeilla leikkien voidaan harjoitella vain ihan vähän alusta.

Jos harkat pystyy suorittamaan peräkkäin, niin eihän silloin ole ongelma valmistua lyhyessä ajassa? Kaikki kirjat voi tenttiä ennen harkkojakin? Yliopistossa opiskelleena kirjatentit luulisi menevän hetkessä läpi? Se on sitten eri asia, jos oppilaitos ei kykene järjestämään opintopolkuja jo korkeasti koulutetuille vaam kuluttavat aikaansa oppitunneilla.

Harkkoja voi suorittaa putkeen joissain tapauksissa, mutta et pääse harkkoihin ennen teorioita, etkä syventäviin teorioihin ennen harkkoja.

Yliopistossa opiskelleena voin vakuuttaa, että kirjatentit eivät menneet heittämällä läpi. Suurin etu oli se, että tekniikka kirjallisissa töissä oli hallussa. Keskiarvoni oli suurin piirtein sama aikanaan yliopistossa kuin näissä opinnoissa, nämä vain otin enemmän tosissani, koska aikuisena ihmisenä ymmärsin hyvin, miksi nyt se yliopistoaikojen "sama se, kunhan läpi menee"-taktiikka ei näissä opinnoissa ollut eettisesti kestävää. Harkat myös hyvin veivät perille sitä, mistä ollaan vastuussa ja kuinka paljon tarvitsee osata. Opinnoissa on myös paljon nippelitiedon muistamista ja se ei riitä, että osaa ottaa selvää, koska oikeissa tilanteissa ei aina ole aikaa ottaa selvää tai jos ei tiedä, ei tiedä, että tilanteessa on jotain, mitä pitää tietää. Työssä on päivittäin asioita, jotka sössimällä saattaa tappaa jonkun ja suurin osa niistä ei ole sellaisia, mitkä jo maalaisjärkikin sanoisi, vaan ne vain pitää tietää.

Jaa, no.. Ero on varmaan siinä, että minulla on kiitettävät tiedot yliopistossa. En mennyt asenteella, että kunhan läpi Uskoisin myös, että kemiassa ja matematiikassa on paljon ollut ns. nippelitietoa.

En vain jaksa uskoa, ettei kirjoja saisi lukea omatoimisesti ja tenttiä niitä. Jos näin on, on tämän asian muututtava. Tulee turhan kalliiksi istuttaa ihmisiä koulunpenkillä turhaan

Matematiikassa on vähän nippelitietoa, pääasiassa päällekkäin rakentuvaa tietoa ja joko ymmärrettävissä tai tarkistettavissa kaavakirjasta. Sen sijaan esimerkiksi anesteetit ja niiden vaikutukset ja vaikutusten kestot on vain opeteltava. Ja erinäiset muut läkeryhmät ja niiden käyttöön liittyvät asiat. Tai jonkun toimenpiteen tai tilanteen riskit ja niiden varoitusmerkit. Osa on ymmärrettävissä osana kokonaisuutta, osa pitää vain opetella. Ja tätä asiaa on paljon.

Kirjatenttimistä estävä puoli on sitten se, että se tieto niveltyy aina käytäntöön. Sama kuin kemian labrat, et voi oppia tiettyjä asioita tekemättä myös labroja ja ihan syystä niissä on tietty järjestys missä ne tehdään ja jatkokursseja ei voi tehdä ennen kuin peruskurssin labratkin on tehty. Mutta toisin kun kemian opettajalla, ota huomioon, että se työ tulee olemaan sitä labraan, teoria on selkänoja. Ja siksi sitä teoriaa ja käytäntöä nivellytetään koko ajan pitkin opintoja. Ja teoriakursseissakin tehdään paljon simulaatioita, roolipelejä jne eli ne eivät korvaudu pelkillä kirjatenteillä. On toki puhdasta teoriaakin, kuten anatomia ja fysiologia tai farmakologia, mutta esim. ergonomia, potilaan ohjaaminen ja opettaminen jne. kääntyy huonommin kirjatentiksi. Ja itse hoitotyön kurssit ovat yleensä sekoituksia ja usein se kirjasta lukeminen ei ole se paras opetustapa näille asioille.

No, etpä.paljon yliopistomatikasta tiedä ja ei siellä,kaavakirjoja käytetä, eikä niistä myöskään apua olisi

Eikö nykyään käytetä? Meillä oli Beta kovassa käytössä silloin ennen. Mutta onhan siitä kohta 25 vuotta aikaakin. Nykyään oikeasti opetellaan taulukot ja kaavat ulkoa? Eipä siinä sitten kyllä ehdi itse asiaa opetellaan.

Yliopistossa, jossa kaikki tentit perustuu todistamiseen eikä laskemiseen? Kaavakirjoostabole mitään hyötyä, kun todistetaan asiat, jotka kaavakirjassa on

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erittäin moni maisteri on vaihtanut lähi- tai sairaanhoitajaksi. Lähihoitajaksi pääsee nopeammin ja saa opintotukea.

Haet yhteishaussa, seuraavan kerran ensi maaliskuussa. Ei-ensikertalaisena on vaikea päästä sisään, mutta jos sulla on hyvä yo-todistus, pääset sillä.

Et saa opinnoista hyväksiluettua kuin yleisopintoja. Kemiaa ei sairaanhoitajilla juurikaan ole. Harkkoja on 5, etkä saa niistä mitään huojennusta. Tuskin alle kolmeen vuoteen pääset.

3V siis sama aika muin normaalisti? ei voi olla noin eikö oikeasti voi tenttiä kirjat ja osallistua peräkanaa harkkoihin?? Hirveää ajanhukkaa!

3,5 vuotta on laskennallinen suoritusaika, monella venähtää erinäisistä syistä, joista töissäolo ehkä se tavallisin.

Poikkeustapauksissa saattaa päästä tekemään harkkoja jonkin verran putkeen, mutta kuten opinnoissa yleensäkin, paljon on pakotettuja peräkkäisyyksiä ja opintopisterajoja ennen eteenpäin pääsyä. Syventäviä ei voi tehdä ennen perusopintoja ja harkat eivät ole sellainen päälle lätkäisty irto-osa kuten monissa opinnoissa, vaan aidosti integroitu ja olennainen osa opintoja. Et hyödy syventävistä teorioista kunnolla ennen kuin olet oikeasti hoitanut ihmisiä käytännössä. Koulun simulaatioissa ja nukeilla leikkien voidaan harjoitella vain ihan vähän alusta.

Jos harkat pystyy suorittamaan peräkkäin, niin eihän silloin ole ongelma valmistua lyhyessä ajassa? Kaikki kirjat voi tenttiä ennen harkkojakin? Yliopistossa opiskelleena kirjatentit luulisi menevän hetkessä läpi? Se on sitten eri asia, jos oppilaitos ei kykene järjestämään opintopolkuja jo korkeasti koulutetuille vaam kuluttavat aikaansa oppitunneilla.

Harkkoja voi suorittaa putkeen joissain tapauksissa, mutta et pääse harkkoihin ennen teorioita, etkä syventäviin teorioihin ennen harkkoja.

Yliopistossa opiskelleena voin vakuuttaa, että kirjatentit eivät menneet heittämällä läpi. Suurin etu oli se, että tekniikka kirjallisissa töissä oli hallussa. Keskiarvoni oli suurin piirtein sama aikanaan yliopistossa kuin näissä opinnoissa, nämä vain otin enemmän tosissani, koska aikuisena ihmisenä ymmärsin hyvin, miksi nyt se yliopistoaikojen "sama se, kunhan läpi menee"-taktiikka ei näissä opinnoissa ollut eettisesti kestävää. Harkat myös hyvin veivät perille sitä, mistä ollaan vastuussa ja kuinka paljon tarvitsee osata. Opinnoissa on myös paljon nippelitiedon muistamista ja se ei riitä, että osaa ottaa selvää, koska oikeissa tilanteissa ei aina ole aikaa ottaa selvää tai jos ei tiedä, ei tiedä, että tilanteessa on jotain, mitä pitää tietää. Työssä on päivittäin asioita, jotka sössimällä saattaa tappaa jonkun ja suurin osa niistä ei ole sellaisia, mitkä jo maalaisjärkikin sanoisi, vaan ne vain pitää tietää.

Jaa, no.. Ero on varmaan siinä, että minulla on kiitettävät tiedot yliopistossa. En mennyt asenteella, että kunhan läpi Uskoisin myös, että kemiassa ja matematiikassa on paljon ollut ns. nippelitietoa.

En vain jaksa uskoa, ettei kirjoja saisi lukea omatoimisesti ja tenttiä niitä. Jos näin on, on tämän asian muututtava. Tulee turhan kalliiksi istuttaa ihmisiä koulunpenkillä turhaan

Matematiikassa on vähän nippelitietoa, pääasiassa päällekkäin rakentuvaa tietoa ja joko ymmärrettävissä tai tarkistettavissa kaavakirjasta. Sen sijaan esimerkiksi anesteetit ja niiden vaikutukset ja vaikutusten kestot on vain opeteltava. Ja erinäiset muut läkeryhmät ja niiden käyttöön liittyvät asiat. Tai jonkun toimenpiteen tai tilanteen riskit ja niiden varoitusmerkit. Osa on ymmärrettävissä osana kokonaisuutta, osa pitää vain opetella. Ja tätä asiaa on paljon.

Kirjatenttimistä estävä puoli on sitten se, että se tieto niveltyy aina käytäntöön. Sama kuin kemian labrat, et voi oppia tiettyjä asioita tekemättä myös labroja ja ihan syystä niissä on tietty järjestys missä ne tehdään ja jatkokursseja ei voi tehdä ennen kuin peruskurssin labratkin on tehty. Mutta toisin kun kemian opettajalla, ota huomioon, että se työ tulee olemaan sitä labraan, teoria on selkänoja. Ja siksi sitä teoriaa ja käytäntöä nivellytetään koko ajan pitkin opintoja. Ja teoriakursseissakin tehdään paljon simulaatioita, roolipelejä jne eli ne eivät korvaudu pelkillä kirjatenteillä. On toki puhdasta teoriaakin, kuten anatomia ja fysiologia tai farmakologia, mutta esim. ergonomia, potilaan ohjaaminen ja opettaminen jne. kääntyy huonommin kirjatentiksi. Ja itse hoitotyön kurssit ovat yleensä sekoituksia ja usein se kirjasta lukeminen ei ole se paras opetustapa näille asioille.

No, etpä.paljon yliopistomatikasta tiedä ja ei siellä,kaavakirjoja käytetä, eikä niistä myöskään apua olisi

Kukakohan nyt ei tiedä? Ja kemiassa erityisesti erinäiset vakiot ja taulukot annetaan lähdemateriaalina eihän niitä ulkoa oppisi mikään autistinen savanttikaan saati tavallinen kemisti.

Voi luoja! Ymmärrätkö eron vakioissa ja todistamisessa?

Kemiassa laskennallinen kemia oli todistamista samoin kuin matikassa kaikki oli todistamista, ei niissä mitään kaavoihin sijoitettu Sekoitat insinööritieteisiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erittäin moni maisteri on vaihtanut lähi- tai sairaanhoitajaksi. Lähihoitajaksi pääsee nopeammin ja saa opintotukea.

Haet yhteishaussa, seuraavan kerran ensi maaliskuussa. Ei-ensikertalaisena on vaikea päästä sisään, mutta jos sulla on hyvä yo-todistus, pääset sillä.

Et saa opinnoista hyväksiluettua kuin yleisopintoja. Kemiaa ei sairaanhoitajilla juurikaan ole. Harkkoja on 5, etkä saa niistä mitään huojennusta. Tuskin alle kolmeen vuoteen pääset.

3V siis sama aika muin normaalisti? ei voi olla noin eikö oikeasti voi tenttiä kirjat ja osallistua peräkanaa harkkoihin?? Hirveää ajanhukkaa!

3,5 vuotta on laskennallinen suoritusaika, monella venähtää erinäisistä syistä, joista töissäolo ehkä se tavallisin.

Poikkeustapauksissa saattaa päästä tekemään harkkoja jonkin verran putkeen, mutta kuten opinnoissa yleensäkin, paljon on pakotettuja peräkkäisyyksiä ja opintopisterajoja ennen eteenpäin pääsyä. Syventäviä ei voi tehdä ennen perusopintoja ja harkat eivät ole sellainen päälle lätkäisty irto-osa kuten monissa opinnoissa, vaan aidosti integroitu ja olennainen osa opintoja. Et hyödy syventävistä teorioista kunnolla ennen kuin olet oikeasti hoitanut ihmisiä käytännössä. Koulun simulaatioissa ja nukeilla leikkien voidaan harjoitella vain ihan vähän alusta.

Jos harkat pystyy suorittamaan peräkkäin, niin eihän silloin ole ongelma valmistua lyhyessä ajassa? Kaikki kirjat voi tenttiä ennen harkkojakin? Yliopistossa opiskelleena kirjatentit luulisi menevän hetkessä läpi? Se on sitten eri asia, jos oppilaitos ei kykene järjestämään opintopolkuja jo korkeasti koulutetuille vaam kuluttavat aikaansa oppitunneilla.

Harkkoja voi suorittaa putkeen joissain tapauksissa, mutta et pääse harkkoihin ennen teorioita, etkä syventäviin teorioihin ennen harkkoja.

Yliopistossa opiskelleena voin vakuuttaa, että kirjatentit eivät menneet heittämällä läpi. Suurin etu oli se, että tekniikka kirjallisissa töissä oli hallussa. Keskiarvoni oli suurin piirtein sama aikanaan yliopistossa kuin näissä opinnoissa, nämä vain otin enemmän tosissani, koska aikuisena ihmisenä ymmärsin hyvin, miksi nyt se yliopistoaikojen "sama se, kunhan läpi menee"-taktiikka ei näissä opinnoissa ollut eettisesti kestävää. Harkat myös hyvin veivät perille sitä, mistä ollaan vastuussa ja kuinka paljon tarvitsee osata. Opinnoissa on myös paljon nippelitiedon muistamista ja se ei riitä, että osaa ottaa selvää, koska oikeissa tilanteissa ei aina ole aikaa ottaa selvää tai jos ei tiedä, ei tiedä, että tilanteessa on jotain, mitä pitää tietää. Työssä on päivittäin asioita, jotka sössimällä saattaa tappaa jonkun ja suurin osa niistä ei ole sellaisia, mitkä jo maalaisjärkikin sanoisi, vaan ne vain pitää tietää.

Jaa, no.. Ero on varmaan siinä, että minulla on kiitettävät tiedot yliopistossa. En mennyt asenteella, että kunhan läpi Uskoisin myös, että kemiassa ja matematiikassa on paljon ollut ns. nippelitietoa.

En vain jaksa uskoa, ettei kirjoja saisi lukea omatoimisesti ja tenttiä niitä. Jos näin on, on tämän asian muututtava. Tulee turhan kalliiksi istuttaa ihmisiä koulunpenkillä turhaan

Matematiikassa on vähän nippelitietoa, pääasiassa päällekkäin rakentuvaa tietoa ja joko ymmärrettävissä tai tarkistettavissa kaavakirjasta. Sen sijaan esimerkiksi anesteetit ja niiden vaikutukset ja vaikutusten kestot on vain opeteltava. Ja erinäiset muut läkeryhmät ja niiden käyttöön liittyvät asiat. Tai jonkun toimenpiteen tai tilanteen riskit ja niiden varoitusmerkit. Osa on ymmärrettävissä osana kokonaisuutta, osa pitää vain opetella. Ja tätä asiaa on paljon.

Kirjatenttimistä estävä puoli on sitten se, että se tieto niveltyy aina käytäntöön. Sama kuin kemian labrat, et voi oppia tiettyjä asioita tekemättä myös labroja ja ihan syystä niissä on tietty järjestys missä ne tehdään ja jatkokursseja ei voi tehdä ennen kuin peruskurssin labratkin on tehty. Mutta toisin kun kemian opettajalla, ota huomioon, että se työ tulee olemaan sitä labraan, teoria on selkänoja. Ja siksi sitä teoriaa ja käytäntöä nivellytetään koko ajan pitkin opintoja. Ja teoriakursseissakin tehdään paljon simulaatioita, roolipelejä jne eli ne eivät korvaudu pelkillä kirjatenteillä. On toki puhdasta teoriaakin, kuten anatomia ja fysiologia tai farmakologia, mutta esim. ergonomia, potilaan ohjaaminen ja opettaminen jne. kääntyy huonommin kirjatentiksi. Ja itse hoitotyön kurssit ovat yleensä sekoituksia ja usein se kirjasta lukeminen ei ole se paras opetustapa näille asioille.

No, etpä.paljon yliopistomatikasta tiedä ja ei siellä,kaavakirjoja käytetä, eikä niistä myöskään apua olisi

Kukakohan nyt ei tiedä? Ja kemiassa erityisesti erinäiset vakiot ja taulukot annetaan lähdemateriaalina eihän niitä ulkoa oppisi mikään autistinen savanttikaan saati tavallinen kemisti.

Kuinka pitkälle pärjäät kaavakirjalla (maol), kun pitää todistaa raja-arvon olemassa olo tai tutkia Riemannin summan infinumia ja supremumia, tai sitten vaikka kemiassa johtaa liuoskemian kaavoja tai kvanttimekaanikan aaltofunktioita normittaa?

Kevyesti menee alle kahdessa vuodessa kun opiskelutaidot on kunnossa. Suurin ongelma on juurikin tuo että saa kurssit valittua sille ajalle ja mahdollisimman paljon verkko-opintoina. Opinnäytetyönkin voi käytännössä aloittaa melkein heti. Ystävä suoritti sairaanhoitajaopinnot kahdessa vuodessa amistaustalla, joten kun vaan saat kunnon suunnitelman tehtyä ja käytät tarvittaessa muidenkin ammattikorkeiden verkkotarjontaa hyväksi niin varmasti onnistuu. Ulkoa opiskelun määrä on oikeasti tosi pientä, anatomiakin menee jo ihan yleissivistyksellä ja nuo lääkejutut lyhyitä ja helppoja alueita. Itsekin suoritin ihan omasta mielenkiinnosta muutaman AMK verkkokurssin ja helpolla meni anatomia, farmakologia ja ekg:n tulkinta. Kun vaan muistaa että tekee AMK-tasoa, ei yliopiston :D

Opiskele kemisti farmaseutiksi, niin saat kemian opinnoistasi parhaan hyödyn. Ja siitä edelleen proviisoriksi, jos motivaatiota riittää. Farmasian alalla on hyvä työllisyystilanne.