Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Komentava lapsi?
Neljävuotiaani komentaa (minua) aivan koko ajan, ihan pienissä asioissakin. Kysyisin mielipiteitä mistä voi johtua ja miten sen saisi loppumaan. En ole antanut lapsen määräillä vaan asiat tehdään kuten sanon. Eli komentamalla ei ole koskaan saanut tahtoaan läpi. Olen tietenkin myös kieltänyt komentamisen, selittänyt lukuisia kertoja, että sillä tavalla ei saa haluamaansa jne. Olen myös ollut reagoimatta komentamiseen.
Kommentit (172)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasta kehoitetaan rauhallisesti 2 kertaa ja jos ei toimi niin jäähylle. Jos kiire jonnekkin niin sitten muu rangaistus ei karkkia, lelua, peliä tms.
Jäähy on vahingollista lapselle...
Eikä ole, vahingollista on tämä vapaakasvatus missä ei ole rajoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä millä keinoin voimakastahtoista ja kovapäistä lasta sitten pitää kasvattaa, kun jäähy on kielletty, kaikki fyysinen pakkokeino on kielletty, lapselle karjuminen on kielletty.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä millä keinoin voimakastahtoista ja kovapäistä lasta sitten pitää kasvattaa, kun jäähy on kielletty, kaikki fyysinen pakkokeino on kielletty, lapselle karjuminen on kielletty.
Niille haetaan nepsydiagnoosi ja lääkityksellä pidetään ne rauhallisina. Tai sitten vaan kärsitään...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasta kehoitetaan rauhallisesti 2 kertaa ja jos ei toimi niin jäähylle. Jos kiire jonnekkin niin sitten muu rangaistus ei karkkia, lelua, peliä tms.
Karkkia ei kannata antaa ollenkaan, ei ole kellekkään hyväksi.
Lapset ei ole rangaistusvankeja. Jutelkaa heille koko ajan ja kysykää, mikä harmittaa, pelottaa ja huolettaa. Opetellaan yhdessä, niin kaikilla olisi mukava olla. Kaiken voi kertoa kotona.
Ja kun nämä aina kysellyt,heti kuunnellut,lohdutetut,mukavaan tottuneet piltit tulevat kouluun 25 oppilaan joukkoon-auta armias! Sääliksi käy koko luokkaa ja opettajaa.
ei noin nuorten kanssa neuvotella. heille kerrotaan miten asia on ja piste. niin kauan kun eivät itse hanki elantoaan, tehdään niinkuin sanotaan. meilläkin mussukat yritti ties mitä temppuja siihen asti kunnes muuttivat omiin koteihinsa. pienestä pitäen osallistuivat talon töihin, välillä kapinoiden kovasti, mutta tekivät niinkuin ohjeistettiin. ei ole kuulemma jäänyt traumoja, eikä vaurioita mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ole vaan sitkeästi reagoimatta. Sitten kun puhuu nätisti niin annat heti hyvää palautetta. Saattaa vaatia muutaman tuhatta toistoa...
Kun olen reagoimatta niin lapsi lisää tehoa ja komentaa aina vain kovemmalla äänellä. Kun en siihenkään reagoi niin lopulta alkaa kiukkuitku. Kun en siihenkään reagoi niin alkaa lohduton pettymysitku, ja silloin täytyy kyllä jo lohduttaa. Vaikka ei tietenkään edelleenkään saa asiaa, mistä alunperin komensi. Ap
Eikö toi suututa sua? Anna ärähdyksen päästä suusta seuraavan kerran. Jos ei auta, niin lujempaa. Ihan syystä luonto on meille negatiivisetkin tunteet antanut.
Huh ja huh. Jos tämä keskusteluketju antaa kuvan siitä, miten suomalaiset kasvattavat lapsiaan, ei ole ihme, että haasteita riittää. Ei kun jäähylle vaan heti, kun lapsi kiukuttelee. Ilkeyttään se sen tekee. Ja jos menee lapsella kuppi nurin, niin sen kanssa ei todellakaan keskustella vaan annetaan yksin rauhoittua. Manipuloida se yrittää kumminkin. Vielä kun sais edes luunapin antaa, vaan nykyvanhemmilta on viety kaikki kasvatuskeinot.
Kuule AP, kyselet selvästi neuvoa väärästä paikasta. Kuulostat järki-ihmiseltä, ja joudut nyt lähinnä puolustautumaan näitä vanhan ajan mammoja vastaan vaikka tarvitsisit vertaistukea. Tsemppiä. Uskon, että teet ihan oikein. Lapset ovat vaan temperamentiltaan erilaisia, ja helppoja ratkaisuja ei varmasti ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huh ja huh. Jos tämä keskusteluketju antaa kuvan siitä, miten suomalaiset kasvattavat lapsiaan, ei ole ihme, että haasteita riittää. Ei kun jäähylle vaan heti, kun lapsi kiukuttelee. Ilkeyttään se sen tekee. Ja jos menee lapsella kuppi nurin, niin sen kanssa ei todellakaan keskustella vaan annetaan yksin rauhoittua. Manipuloida se yrittää kumminkin. Vielä kun sais edes luunapin antaa, vaan nykyvanhemmilta on viety kaikki kasvatuskeinot.
Kuule AP, kyselet selvästi neuvoa väärästä paikasta. Kuulostat järki-ihmiseltä, ja joudut nyt lähinnä puolustautumaan näitä vanhan ajan mammoja vastaan vaikka tarvitsisit vertaistukea. Tsemppiä. Uskon, että teet ihan oikein. Lapset ovat vaan temperamentiltaan erilaisia, ja helppoja ratkaisuja ei varmasti ole.
Temperamentti on eri asia kuin huono käytös.
Vierailija kirjoitti:
Koiria koulutetaan positiivisen vahvistamisen kautta, eli toivottu käytös palkitaan heti, ei-toivottu jätetään huomiotta. Tämä toimii erinomaisesti, ja uskon, että tämä malli toimisi lapsillekin.
Joopa,joo. Olisiko minun pitänyt jättä huomiotta kun koira murisi minulle ja oli näyttää hampaitaan,kun opetin sitä jättämään luun ?
Ei todellakaan. ! Näytin omia hampaitani ja murisin ja katsoin suoran silmiin. Koira pudotti luun. Koskaan ei tarvinnut toistaa tuota
On turvallisuus-seikka että 90 kg kasvavaksi nuori koira ei puolusta ruokaansa ihmisiltä, esim lapsi voi olla siinä tilanteessa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Voimakastahtoinen" lapsi... aika usein nämä sitten myöhemmin paljastuvat nepsylapsiksi. varsinkin tuo ketjun alkupään "vaatteet laitettava naulakkoon tietyssä järjestyksessä" on aika hyvä merkki, että taustalla on jotain poikkeavuutta (vaikka ei AP.n lapsi tainnut ollakaan).
Ap, oletko kysynyt lapselta rauhallisella hetkellä, miksi hän komentaa sinua? Ymmärtääkö hän komentavansa sinua, vai onko hänellä haasteita kommunikaatiossa, kuvittelee pyytävänsä mutta tuleekin komentamisena ulos?
Ei minusta vaatteiden laittaminen naulakkoon järjestyksessä saati sen vaatiminen vanhemmalta ole mikään merkki nepsystä. Jotkut vanhemmat vain ovat sellaisia, että mitään ei tapahdu eikä tule valmiiksi ellei komenna. En pysty kuvittelemaan millaisen sekasotkun keskellä olisin joutunut kasvamaan, ellen lapsena olisi komentanut äitiäni järjestyksen ja siivoamisen osalta. Tai tavallaan pystyn, koska näin millaiseksi tilanne meni pois muutettuani ja olen joutunut niitä sotkuja hänen kuoltuaan raivaamaan, mutta että sellaisessa olisi pitänyt itse elää? Eikä kodin järjestyksen säilyttäminen kuitenkaan ole sen lapsen tehtävä, vaan kyllä vanhemman on hoidettava oma osansa ja lapsi voi osallistua vain ikänsä mukaisesti. Koko järjestyksenpitoa ei voi laittaa lapsen harteille, jolloin ollaan tilanteessa että lapsen on todellakin komennettava, jotta asia tulee tehtyä. Sama juttu esimerkiksi ruuan kanssa, ei ole lapsen asia laittaa ruokaa vaan kyllä vanhemmalla on niitä velvollisuuksia ja lapsella oikeuskin komentaa, ellei muuten tapahdu. Miksi esimerkiksi sitä naulakkoa ei voi pitää oikeassa järjestyksessä ihan komentamattakin?
Omituinen avautuminen.
Asian toinen puoli komentavan lapsen kantilta eikä mikään avautuminen.
Ei ole normaalia puolustaa itsenäisyyttään.
Täytyy alistua. ("Lääkkeillä" tai ilman.)
t. woke🤥
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alistakaa kaikki pienestä pitäen, palvelemaan tulevaisuuden WOKEA.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huh ja huh. Jos tämä keskusteluketju antaa kuvan siitä, miten suomalaiset kasvattavat lapsiaan, ei ole ihme, että haasteita riittää. Ei kun jäähylle vaan heti, kun lapsi kiukuttelee. Ilkeyttään se sen tekee. Ja jos menee lapsella kuppi nurin, niin sen kanssa ei todellakaan keskustella vaan annetaan yksin rauhoittua. Manipuloida se yrittää kumminkin. Vielä kun sais edes luunapin antaa, vaan nykyvanhemmilta on viety kaikki kasvatuskeinot.
Kuule AP, kyselet selvästi neuvoa väärästä paikasta. Kuulostat järki-ihmiseltä, ja joudut nyt lähinnä puolustautumaan näitä vanhan ajan mammoja vastaan vaikka tarvitsisit vertaistukea. Tsemppiä. Uskon, että teet ihan oikein. Lapset ovat vaan temperamentiltaan erilaisia, ja helppoja ratkaisuja ei varmasti ole.
Nimenomaan, väärä paikka kysyä neuvoja.
Ap vaikuttaa täyspäiseltä vanhemmalta. Luota itseesi. Kyllä se helpottaa kun lapsi kasvaa.
Jostakinhan sebon sen esimerkin ottanut.
Lähipiirissä komenteleva lapsi, komentelee jopa vieraita. Esim. ruokapöydässä voi sanoa minulle: Katja, siivoa nuo leivänmuruset mitä tiputtelit pöydälle. Älä sitä shampoota käytä? Se on äidin shampoo! Pyyhi kunnolla koiran tassut, täällä on siivottu eilen!
Tai ei aina komentelua, vaan tympeää puhetyyliä, käskyttämistä. On pikkuvanha lapsi, perheen ainoa, ei asu samanikäisiä lapsia kavereina lähellä/naapurissa. Paljon kotona äidin kanssa.
Olen tajunnut että tuo tyyli kuulostaa tutulta koska perheen äiti puhuu samalla tyylillä miehelleen ... Pikku nalkuttaja siis perheessä 😱
Lapsia tulee joka tuutista. En kysyisi netistä; täällä on kuitenkin porukkaa jonka mielestä lasta saisi suunnilleen lyödä jos toivotunlaista ei muuten tule (se on laitonta, jos nyt jollain meni ohi). Persoonallisuuseroja on, ja sitten toisaalta patologioita. En lähtisi ollenkaan neuvomaan kasvattajaa jonka lasta en tunne, enkä kuuntelisi ketään, joka lähtisi -ottaisin suoraan yhteyttä neuvolan porukoihin. Varhaiskasvatukseen kuitenkin Suomessa koulutetaan ja sieltä varmastikin löytyy joku maisteritason asiantuntija. Olenhan minä oman lapseni asiantuntija, mutta en todellakaan edes näkemättä voi olla sinun?
Neljä on kuitenkin niin pikkuinen, sinuna en olisi liian huolissaan tai leimaisi ongelmalapseksi.
Mikä se "Nepsy" on, kun ei ole sitä Vauva-sanakirjaa?
Alue: Aihe vapaa
Meillä on hyvin voimakastahtoinen tytär. Hänen kanssaan ehdottomuus ei toiminut ensinkään, vaan kompromisseja haettiin usein. Myöhemmin todettiin nepsy-ongelmia. Nyt teininä hän pystyy jo useimmiten neuvottelemaan asioista, mutta tiettyä ehdottomuutta löytyy edelleen. Hän päsmäröi mielellään kaikessa ja kaikkia, siihen on pakko puuttua. Perusteluni, että minä sanon viimeisen sanan, koska olen aikuinen, on hänen hyvin vaikea kestää. Siitä tulee aina raivokohtaus ja itsetuhoisuus.
Ei ole helppoa, mutta enää puolitoista vuotta ja lapsi on täysi-ikäinen.