Mitä haluaisit sanoa ystävällesi, mutta se ei olisi OK?

Älä enää koskaan huuda aikuiselle ihmiselle itse tekemästäsi virheestä ja sysi asiaa minun niskaani. Minut nolattiin julkisesti. Minua et enää voikaan satuttaa noin henkilökohtaisesti, koska katkaisin välimme jo vuosia sitten. Muistan tämän silti.

Teit tämän nolaamisen toisella tavalla vielä tyttäreni yo-juhlissa. En voinut ensin uskoa, mutta näin teit kuitenkin. En ymmärrä motiiviasi näihin vieläkään. Oletko kateellinen minulle? Ei kannattaisi.

Nämä ovat juttuja, joita en unohda, valitettavasti.

Yritit pitkään saada vielä minut kiinni. Ei onnistu.

En kaipaa sinua.

Voin pahoin hänen seurassa.

Hääsi olivat aivan kamalat. Me vieraat mentiin kirkon jälkeen istumaan juhlapaikalle ja odotettiin teitä eli hääparia 1,5 tuntia. Mitä oikein ajattelit, kun olit sopinut valokuvausajan valokuvaamoon? Minusta henkilökohtaisesti se oli epäkohteliasta, että olit itse sulhasen kanssa syönyt kahvilassa voileipää matkalla kuvauksesta juhliin. Ihan sama, miten nälkä sinulla oli, koska nälkä oli myös 80 vieraalla, jotka odottivat juhlapaikalla ilman tarjoilua. Ainut odotteluohjelmakin oli vain levyiltä soitettu musiikki. Suoraan sanottuna minun teki mieli lähteä kotiin jo tunnin odottelun jälkeen.

Hääjuhlan päättyessä pyysit, voinko jäädä auttamaan äitiäsi ja siskoasi raivaamaan koristeet pois ja siistimään juhlatilaa ja vuokratut liinatkin piti viikata siististi. Miksi juuri minä? Koska olin tullut yksin? Siellä juhlissa oli ainakin 5 muuta ystävääsi minun lisäkseni, kaikilla mies tai avomies mukana. Mikset pyytänyt heistä ketään jäämään? Ajatteletko ehkä, että sinkkunaisella ei ole kiire minnekään, kyllä hän ehtii ilmaiseksi toisten juhlien sotkuja raivaamaan.

Minua ei kiinnosta, mitä sinä olet neulomassa. En tykkää villapaidoista, joten en osaa niitä arvostaa. En seuraa villasukkamuotia. Minulle villasukka on käyttövaate, se saa olla vaikka yksivärinen harmaa, kunhan se lämmittää ja pysyy jalassa.

Minua voi myös ärsyttää joskus se, että kaivat villaneulomukset esiin kesken juttelun. Ymmärrän, että se on sinulle harrastus, mutta en minäkään ala yhtäkkiä punnertaa tai tehdä vatsoja kesken juttutuokion, vaikka se on minulle tärkeä harrastus.

Vierailija kirjoitti:

Hei lapsuuden ystävä. Tulit 50v syntymäpäivilleni. Pidit juhlassani reilun tunnin mittaisen, keskeytyksettömän esitelmän siitä, miten rokotteet ovat hengenvaarallisia ja tyhmentävät ihmisiä. Annoit lapsesi kommentoida halveksivasti kotiani sanomatta mitään.

Vältän viimeiseen asti konflikteja (luonnevika), joten minusta ei ollut sanomaan tätä sinulle suoraan. Hävettää vähän, että ghostasin sinut totaalisesti vierailun jälkeen, mutta ei ole tullut ikävä.

Ystäväsi on viisampi kuin sinä. Kannattaisi kuunnella.

Ensimmäinen muistoni sinusta on murhanhimoinen katse välitunnilla: miksi minun olemassaoloni aiheuttaa sinulle niin perustavanlaatuista ongelmaa?

tulee kateutta ja riitaa joten jätän paljon sanomatta

Vierailija kirjoitti:

Lastesi ylipainon syy ja varmaan myös nuoremman kouluvaikeuksien syy on tolkuton ruutuaika. Ei ole normaalia, että lapset istuvat tietokoneen / tabletin / älypuhelimen kanssa 10-12 tuntia päivässä, käytännössä kaiken ajan koulua, ruokailua, peseytymistä ja jotakin kauppareissua lukuunottamatta. Heillä ei ole harrastuksia, eivätkä he tapaa kavereita livenä. Kotitöihin osallistumista ei vaadita. Miksi et rajoita ruutuaikaa?

ruutuajasta voi sanoa ja mainostaa miten itse on jättänyt roskaruoan lähes kokonaan pois

Vierailija kirjoitti:

Samalla toki auliisti kerrotaan että omat lapset ovat tärkeintä maailmassa ja tekisivät mitä tahansa heidän eteensä. /600

tottakai ja kerrotaan että koulutus on tärkeää ja itsellä hyvä esimerkki.

Kuusikymppisen reippaasti yli satakiloisen kannattaisi laihduttaa,

Tämän haluaisin sanoa vaikka turhaa se on koska moni on sinulle siitä sanonut.

Ei minulla ole (enää) ystäviä joille

a) tekisi mieli sanoa jostain ja

b) joille ei voisi nätisti sanoa mistä vaan.

Hankkiuduin aikuistumisen myötä siinä 25-30 välillä eroon kaikista huonoista ihmissuhteista, ja loin hyviä uusia (vanhojen hyvien lisäksi).

Vierailija kirjoitti:

Että aika epätodennäköistä, että jokainen ihminen hänen lähipiirissä (isä, ex, kaveri, työkaveri) olisi narsisti.

Voi olla niin, tai sitten kyse on siitä, että kun on perheessään tottunut narisistiseen isään, valitsee helpommin kumppanikseen narsistin jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että aika epätodennäköistä, että jokainen ihminen hänen lähipiirissä (isä, ex, kaveri, työkaveri) olisi narsisti.

Voi olla niin, tai sitten kyse on siitä, että kun on perheessään tottunut narisistiseen isään, valitsee helpommin kumppanikseen narsistin jne.

Samaa mietin. Itselläni ei ole kokemusta narsisteista, ja esim. tämän palstan narsistijauhannasta 90% vaikuttaa olevan täyttä passskaa, mutta varmasti on myös aitoja uhreja ja ihan loogistahan se on, että narsistivanhemman lapsena kasvanut ajautuu myöhemmin esim. narsistisen kumppanin puolisoksi ja narsistiseen ystävyyssuhteeseen.

Mistä kummasta kumpuaa se kateus ja tyytymättömyys kaikkea kohtaan? Asiasi ovat aivan hyvin: on onnellinen parisuhde, terveet lapset, kiva omistusasunto, työpaikka jossa tunnut ihan viihtyvän. Silti huomaan, että olet katkeran kateellinen muille ihan tavallisista asioista. Kun yhteinen ystävä kertoo lähtevänsä syyslomalla Kanarialle tai minä kerron, että olen ostamassa uutta autoa, niin näen kasvoiltasi pettymyksen ja kuulen jonkun myrkyllisen kommentin. Kateus on kamala piirre ihmisessä. Joudun nykyään miettimään ja varomaan, että mitä kerron sinulle, sillä en halua kuulla ilkeää kommenttia siitä, että pääsen Tukholmaan kahden päivän työmatkalle.

Luovuta, etsi oma elämä sieltä missä alunperin olitkin, ehkä sinuakin siellä joku taas odottaa.

Miehesi haikailee edelleen jonkun muun perään, tiedät sen. Ei ole pakko roikkua toisessa ihmisessä tavan ja yhteisen omaisuuden vuoksi. Vielä on vuosikymmeniä aikaa nauttia omasta elämästä.

Ystäväni kirjoitti niin koskettavan tilapäivityksen, kuinka hän menee vaikka kuinka monelle mutkalle läheistensä hyvinvoinnin eteen, vaikka itse voisi kuinka huonosti, sniif.

Teki mieli kysyä, missä olit viime vuonna, kun mulle sattui suuri suru, hän kysyi sinä iltana viestillä, miten jaksan, sanoin etten kovin hyvin - seuraavan kerran kuulin hänestä 2 kk päästä. Mun läheisin ystävä! En osannut/jaksanut itse kysyä apua tai seuraa, onneksi oli muita läheisiä, mutta hän katosi tuosta noin vain mun elämästäni saman tien. Sitten palasi jälleen viestin muodossa elämääni, mutta en ole oikein osannut suhtautua tuohon hylkäämiseen, eikä meidän välit ole palanneet oikein ennalleen.

Voisitko joskus edes yrittää harjoitella vähän empatiaa, ei se ole sinulta pois jos kuunteleisit muita ja keskittyisit edes hetkeksi muuhun kuin itseesi. Eikö sinua yhtään kiinnosta mitä muille kuuluu tai mitä mieltä he ovat asioista?

Toki ikäsi saattaa tehdä sinusta entistä itsekeskeisemmän, mutta voi kun huomaisit itse että kommunikointi kanssasi on lähes mahdotonta kun puhut kokoajan itsestäsi ja puhut toisen päälle. Kaikki asiat eivät liity sinuun eikä sinun pidä sanoa aina joka asiaan viimeistä kommenttia. Ei sinun kuulu olla aina kaiken keskipiste.

Sivuhuomiona: Aika monet näistä täällä mainituista asioista ovat sellaisia, että niistä voisi mielestäni ystävälle ihan asiallisesti ja ystävällisesti sanoakin. Voisi seurata paljon hyvää.

Sitä hammasharjaa saa käyttää

Huomaatko ettet koskaan kysy ensin mitä minulle kuuluu? Et ole yhtään kiinnostunut oikeasti, käytät minua (ja monia muitakin) vain tiedottaaksesi mitä kaikkea olet taaskin tehnyt ja missä kaikkialla taas käynyt, vaikka olet oikeasti sielultasi yksinäinen. Kerjäät vain ihailua ja hyväksyntää. Sinusta on tullut ihan mahdottoman mimä minä ja minun ja elämäntarinani aina ensin -tyyppi. Joka ikinen juttutuokiomme käsittelee vain sinua, etkö huomaa sitä? No - harvoinhan itsekeskeinen ihminen sitä huomaakaan, vaan janoaa aina vaan lisää.