Mitä haluaisit sanoa ystävällesi, mutta se ei olisi OK?

Itse asiassa sanoin yhdelle ystävälle suoraan, alkoi niin v.i.tuttamaan, jauhoi siis jatkuvasti mitä mies oli sanonut ja mitä tarkoitti. Joo, joku riita tilanne oli ollut ja tämä nykyisin ex ystävä oli kehunut että on asunut yksin yli 10 vuotta ennen kuin muuttivat yhteen, mies kysyi sitten opitko mitään, sitä sitten analysoi. Sanoin suoraan ettet ollut oppinut, olet läheisriippuvainen joka soittelee jatkuvasti miehen työpaikalle, mies kuitenkin töissä niin ettei voi vastailla.

Sanon juurikin mitä mielessä on.

Jos siitä joku ystävä loukkaantuu, niin siinähän loukkaantuu.

Eräälle sanoisin, että ongelmasi eivät ole sen erikoisempia kuin muillakaan- kaikilla on vastoinkäymisiä mutta jokainen käsittelee ne omalla tavallaan. Se, etten juurikaan kerro vastoinkäymisistäni, ei tarkoita sitä etteikö niitä olisi tai että ne olisivat vähäpätöisiä. Minä en vaan halua rasittaa itseäni jatkuvilla vastoinkäymisillä mässäilyllä ja vatvomisella. Eteenpäin sano mummo lumessa.

Ja lisäksi, en pidä siitä että kopioit kaikki sisustusideani ja omit ne jos en itse ehdi heti toteuttaa. (Kerron esimerkiksi millaista pöytää etsin torista jos tulisi vastaan- ystävä lupaa pitää silmät auki ja vinkata jos löytyy, mutta ostaakin plydän itselleen ja kehtaa esitellä omana ideanaan...)

Et koskaan lähde minnekkään kun kysyn, etkä itse ehdota tapaamisia. Turha ihmetellä miksi ei olla nähty.

Vierailija kirjoitti:

Että aika epätodennäköistä, että jokainen ihminen hänen lähipiirissä (isä, ex, kaveri, työkaveri) olisi narsisti.

Diagnosoidusti ei, mutta voi käyttäytyä kuin olisi eli sopii luonnehtimaan hyvin.  

Ystävä 1: älä osta koko ajan jotain. Ei voi olla pakottavaa tarvetta kerätä yli 20 Muumi-mukia ja sitten myydä ne, alkaa taas kerätä eri mukeja (en muista valmistajaa, kallis) ja myydä ne. Uutta sohvaa ei tarvitse kenenkään ostaa muutaman vuoden välein.

Ystävä 2: Minulle tuli todella paha mieli, kun lähdit vanhan yhteisen ystävämme kanssa matkoille ja yritit salata asian. Miksi? Asiasta olisi voinut kertoa suoraan salailematta. Jos minua ei haluttu mukaan, niin tietysti se on ikävää, mutta paljon ikävämpää oli nähdä iloisia kuvia matkaltanne, vaikka olin juuri samalla viikolla laittanut viestiä, miten menee ja mitä suunnitelmia ja olit vastannut, että tavallista arkea vaan eikä mitään erityistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jumalauta miten katkeraa sakkia! Antakaa ihmisten elää.

Jos miulla olisi näin kaksinaamaista porukkaa kavereina, antaisin fudut takamukseen äkkiä.

Eikö sulla ole oikeasti mitään, mitä et sano kavereillesi suoraan? Ja montako kaveria sulla on, jotka jaksavat kuunnella "suoraa puhettasi"? 

En ole tuo, jolle vastasit, mutta olen samaa mieltä hänen kanssaan.

Mieluummin pari hyvää ystävää kuin lauma kaksinaamaisia kavereita. Paljon mieluummin! Ja kyllä puhun ystävieni kanssa suoraan, tosin myös hyväksyn heillä monet sellaiset asiat, joita täällä ei (muka) kehdata edes ottaa puheeksi. Voi niistä puhua, mutta ei ole tarvetta tölviä, kuten näissä viesteissä. Ystävällä on oikeus tehdä omat päätöksensä ja elää kuten haluaa, vaikka itse en ehkä samoja valintoja tekisikään.

Ystävän ulkonäön haukkuminen täällä se vasta halveksuttavaa onkin. Miten kehtaatte kutsua itseänne ystäviksi?

Vierailija kirjoitti:

Sun kanssa ei vaan jaksa! Aina saa hävetä ihmisten ilmoilla. Kukaan ei jaksa kuunnella jatkuvaa valitusta. 

Ei, et ole ikäistäsi nuoremman näköinen vaikka lähiöpubin känniääliöt sanoisivat mitä.

Olet romun ja tavaran haalija ja tuollainen törkymäärä kodissa ei ole enää tervettä.

Kuka tarvitsee vihollisia, kun hänellä on kaltaisesi ystävä?

Puhut ihan h elvetisti p askaa ja et keskustele lainkaan, jos sinua ei kehuta samassa lauseessa. (vastaa siis kirjaimellisesti "joo" ja juttu loppuu siihen) Ja varastat mun kaikki ideat ja tekemiset kertoen ne ominasi pomolle.

Ei onneksi ihan arkipäivän kaveri, mutta koko ajan vierellä oleva työkaveri.

Ei ole OK,, että vuokralaisesi asunnon verkkovarasto on täynnä sinun tavaroitasi. Ei myöskään ole OK, että vuokralaisesi asunto on täynnä sinun tavaroitasi. Sinulla on oma tilava asunto, jossa voisit pitää omat tavarasi, niin ei tarvitsisi aina haeskella sieltä vuokra-asunnosta milloin mitäkin tavaraa ja häiritä vuokralaista.

En pidä naisia halveksivista kommenteistasi, enkä ylipäätään vähättelevästä ja arvostelevasta äänensävystäsi.

Rentoudu ja lepäät, olet todella väsyneen oloinen ja näköinen.

Mene kiltti hammaslääkäriin ja tee jotain haisevalle hengityksellesi. Ei sitä kukaan siedä.

Myös vaatteesi haisevat tunkkaiselta.

Siistiydy hyvä ihminen.

Eräälle kerrostalonaapurilleni sanoisin, että en halua olla ystäväsi, en edes säälistä. Olemme naapureita ja toimimme taloyhtiön hallituksessa ja minäkin haluan, että yhteistyömme toimii, ja voimme silloin tällöin jutella niitä näitä, mikä on ihan kivaa, mutta se ei oikeuta sinua soittelemaan minulle milloin tahansa, joulunakin, myös humalassa, ja tilittämään elämääsi ja yksinäisyyttäsi ja seksifantasioitasi. Tai niin kuin eilen, kun suorastaan vaadit minua käyttämään enemmän aikaa sinun kanssasi. En halua. Hakeutuisit mieluummin psykiatrin juttusille.

En tykkää siitä että ryntäät aina neuvomaan mitä pitäisi tehdä ja käytät omia uskosi oppeja ainoina oikeina elämänohjeina. Puhut jopa rangaistuksesta, se on sadis....sta.

En halua kuulla enää ikinä mielipiteitäsi elämästäni.

Kaveri voi olla ihan muuten vaan, tehdä yhdessä mitä mieleen tulee, nauraa ja parantaa maailmaa, kuunnella ja osoittaa empatiaa toiselle, ilman että tarvitsee ohjeistaa heti miten nyt kuuluu toimia.

Sanoisin että lopetappa se vittuilu avopuolisolle ja kavereille. Miehensä on kiltti ja saa kuunnella aika usein olevansa tyhmä tms. Samoin iänikuinen saivartelu on kestämätöntä. Onneksi ei tarvitse tätä ns.ystävää nähdä enää kovin usein.

Reipastu, hyvä ihminen. Et voi ikuisesti olla kotona lapsen kanssa. Mitä aiot ryhtyä opiskelemaan, mitä aiot tehdä työksesi? Kiinnostu jostakin, harrasta jotakin, hoida omat aikuisten asiasi. Hommaa nyt ihan ensiksi oma pankkikortti, ettet ole mieheltä saadun taskurahan varassa. Ei elämässä voi kaikesta huokailla, että etten mää osaa ja ei mua kiinnosta ja emmää jaksa.

Olet alkoholisoitunut ja laihtumisesi esteenä on vain oma selkärangattomuus.

Kannustan sua kyllä kaikessa mihin ryhdyt, mutta oikeesti: Mieti nyt vielä, onko kaupallinen ala ja markkinointi todella se sun juttu? Olet yksi ujoimmista ja hiljaisimmista ihmisistä, joita tunnen. Stressaannut todella helposti, eikä sinun ole helppo olla ihmisten seurassa. Usein mietin, että olet vähän sellainen tynnyrissä kasvatettu tyttö, paljon ikäistäsi nuoremman oloinen. Kilpailu alalla on kova ja minun on mahdotonta nähdä sinua mainostoimistossa tai markkinointitiimissä, et ikinä soveltuisi sinne.

Liikkuisit enemmän, niin et olisi aina niin väsynyt ja negatiivinen. Etkö yhtään huomaa, että olit ihan toisenlainen, kun tavattiin ensimmäisen kerran lähes 20 vuotta sitten. Käytiin yhdessä kävelyllä, kuntosalilla, käveltiin kahvilaan monta kilometriä. Nyt et jaksa mitään. Syödään teillä kahvia ja pullaa tai tulet autolla meidän pihaan ja mussutetaan voileipiä ja teetä. Kun pyydän sinua kävelylle, et jaksa. Se harmittaa minua, koska olen varma, että voisit paremmin, jos alkaisit taas liikkua enemmän.

Lapsesi ei mene rikki, jos kiellät häneltä joskus jotain. Sitä kutsutaan kasvattamiseksi. Sinun ei ole mikään pakko antaa merkkilaukkua tyttärellesi, vaikka hän haluaa. Sinun ei ole pakko siirtää hänelle rahaa kymppiä eikä edes viittä euroa kahvilaa varten tai mäkkäriä varten tai sadatta toppia varten. Voit sanoa, ettet osta uusia farkkuja, vaikka hän itkee, ettei ole kunnollisia farkkuja. Tiedät itsekin, että niitä on.