Lue keskustelun säännöt.
Mitä haluaisit sanoa ystävällesi, mutta se ei olisi OK?
Eli mitä haluaisitte sanoa, neuvo tai mielipide, josta teille aivan varmasti suututtaisiin ja katkaistaisiin välit? Minulla on ystävä jolla on kolme suurta koiraa, eikä niitä lenkitetä ollenkaan. Tekee pahaa eläinten puolesta ja niiden jätöksiä on milloin missäkin. Olen monesti vihjannut, että mennäänkö vaikka yhdessä lenkille, mutta ei. Inhottavaa, teen kohta elsun.
Kommentit (2636)
Vierailija kirjoitti:
Voisitko joskus kutsua minut kotiisi... Miksi aina kahvittelemme meillä?
Mä en kutsu yhtä kaveriani kotiini vaan tapaamme hänen luonaan. Tämä siksi koska hän aina arvostelee kotiani, ja puhuu mitä kaikkea hän olisi tehnyt eri tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mun on tehnyt mieli sanoa jollekin, että "pidä nyt #&%"! se suusi kiinni, kun puhun, en halua mitään neuvoja ym., vaan purkaa ainoastaan ajatuksiani, opettele nyt jo kuuntelemaan ja pitämään itse suusi kiinni".
Mutta enpä vaan ole sanonut. Siitä vasta polemiikki tulisi.
Minusta ongelma on kyllä sillä osapuolella, joka neuvoo toista pyytämättä.
Asia muuttuisi jo sillä parempaan suuntaan, jos toinen edes kysyisi ensin, että "kaipaatko multa ehkä jotain neuvoja tuohon asiaan?" Sitten voisi suoraan vastata kysymykseen ja asia hoituisi sillä.
Mutta yleensä se toinen aloittaa, että "no en nyt oikein osaa neuvoa, mitä sinun pitäisi tuossa asiassa tehdä...", johon tekisi mieli huutaa, että "onko tässä joku edes pyytänyt sinun neuvojasi!"
Jos et halua kommentteja, älä oksenna ongelmiasi kaverin niskaan. Pidä suusi kiinni.
Eri, mutta joskus oikeasti vaan haluaa ystävälle purkaa sydäntään ilman, että toinen osoittaa tietävänsä vastaukset kaikkiin ongelmiin. Tärkeintä on että toinen kuuntelee.
Minä en tajua näitä, miksi tarvitsee monologilleen kuulijan, jonka pitää vaan nyökkäillä vaikka mitä sontaa joutuisi kuuntelemaan.
Et voi ratkaista toisen surua, yritä nyt ymmärtää se vihdoinkin.
Alapeukutin, koska mielestänin voin ratkaista kaikkien ihmisten ongelmat. Myös surun. Minulle ei tarvitse kertoa mitään ikäviä asioita koska en halua kuulla niitä ystäviltäni.
Pilaat omasi, lastesi ja kaikkien läheistesi elämän elämällä väkivaltaisen juopon kanssa. Monta kertaa pitää saada turpiin, tulla petetyksi, poliisit kotiin että uskot. Oikeasti en jaksaisi enää kuunnella kun itketään ja tehdään eroa miten kamala mies ja viikon päästä taas kaikki hyvin ja sama kierre jatkuu vuodesta toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mun on tehnyt mieli sanoa jollekin, että "pidä nyt #&%"! se suusi kiinni, kun puhun, en halua mitään neuvoja ym., vaan purkaa ainoastaan ajatuksiani, opettele nyt jo kuuntelemaan ja pitämään itse suusi kiinni".
Mutta enpä vaan ole sanonut. Siitä vasta polemiikki tulisi.
Minusta ongelma on kyllä sillä osapuolella, joka neuvoo toista pyytämättä.
Asia muuttuisi jo sillä parempaan suuntaan, jos toinen edes kysyisi ensin, että "kaipaatko multa ehkä jotain neuvoja tuohon asiaan?" Sitten voisi suoraan vastata kysymykseen ja asia hoituisi sillä.
Mutta yleensä se toinen aloittaa, että "no en nyt oikein osaa neuvoa, mitä sinun pitäisi tuossa asiassa tehdä...", johon tekisi mieli huutaa, että "onko tässä joku edes pyytänyt sinun neuvojasi!"
Jos et halua kommentteja, älä oksenna ongelmiasi kaverin niskaan. Pidä suusi kiinni.
Eri, mutta joskus oikeasti vaan haluaa ystävälle purkaa sydäntään ilman, että toinen osoittaa tietävänsä vastaukset kaikkiin ongelmiin. Tärkeintä on että toinen kuuntelee.
Minä en tajua näitä, miksi tarvitsee monologilleen kuulijan, jonka pitää vaan nyökkäillä vaikka mitä sontaa joutuisi kuuntelemaan.
Minäkin ihmettelin, miksi eivät osta sitä pehmolelua, johon voi äänittää puhetta. Siihen voisi äänittää itseään tukevia kommentteja.
Miksi rasittaa ystävää omilla murheilla, jos ei kuitenkaan halua kuulla ystävältä "mitään? kommentteja asiaan liittyen".
Onko sinulla jokin kehitysvamma kun et miljoonan sanomisenkaan jälkeen pysty ymmärtämään että ainoastaan typeriä neuvoja antavat ja surkeita toimimattomia ratkaisuja tarjoavat kaverit ovat perseestä. Kukaan ei ole puhunut kommentoinnista mitään, sinä vain autistisesti jankkaat sitä, ja luulet että se muuttuu todeksi kunhan oikein palon hoet. Ei muutu.
Typerät neuvot ovat niitä joita nämä seinään päätänsä hakkaavat eivät halua kuulla.
Esim. jos miehesi on hakannut sinua 15 vuotta, olen kuunnellut mutta lopulta sanonut että kannattaa ottaa ero, niin sitten vedetään herne nenään, koska asiat eivät ole kuulemma aina musta-valkoisia. Eikö parisuhdeväkivalta ole musta-valkoista? Onko se jotain harmaata, jossa: toisaalta on inhottavaa tulla hakatuksi, mutta toisaalta on siinä jotain hyvääkin? WTF????
Ei minua kukaan ole ikinä hakannut. On typerää että neuvot sairauteni hoitooni syömään 600 kertaisen määrän kuparilisää, ja kun en sitä tee, niin sanot että sairasts sitten jos et halua parantua.
Hahhaa, näitä kun lukee, niin ei voi kuin päätään pudistella. Vahvempaa osoitusta av-kansan perinpohjaisesta valkoroskaisuudesta ei voi olla kuin tämä ketju. Millaisten tyyppien kanssa te oikein hengaatte?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattiko tehdä neljäs lapsi neljännelle miehelle? Vauva nyt 3kk ja taas ero. Nyt varmaan muutat taas takaisin paikkakunnalle johon muutit edellisestä suhteesta lähdettyäsi pari vuotta sitten. Mietitkö yhtään lapsiasi kiskoessasi niitä aina uuteen paikkaan. Lisäksi pidät itseäsi parempana vanhempana kuin meitä muita ja tuot tämän kyllä selkeän ylimielisesti esille. Et tsemppiä vaan taas huoltajuuskiistaan. Ehkä annat tämän isän tavara lasta suosiolla kun edellinen ei saa vaikka on ihan normi mies.
Olen pahoillani, että jouduin katkaista ystävyyden. Olen aikuinen ihminen. Teen omat valintani, omat virheeni, omat päätökseni. Se, että liikaa puutuit elämääni, ei auttanut oikeastaan mitään, minulle tuli vain lukko ja jonkinlainen paniikki siitä puuttumisesta.
Olet rikkinäinen ihminen, tajusin sen vasta nyt. Hoidit omaa rikkinäisyyttäsi holhoamalla ja masteroimalla toisten elämää. Kun katsot peiliin, sinäkin olet keskeneräinen. Kaikki muut maailman ihmiset eivät ole narsisteja, tai sairaita. Sinun täytyy itsekin kasvaa ihmisenä, nähdä omat kipeät pisteesi.
Toivon sinulle hyvää elämää. Sinussa on paljon kaikkea kaunista, empatiaa, pirskahtelevuutta, aitoutta. Muista rakastaa itseäsi aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että en ole mikään pankki josta voi lainata aina rahaa kun ostat satojen eurojen merkkituotteita parantaaksesi oloa ulosoton keskellä.
Olen tullut viime aikoina siihen lopputulokseen että oikeaa luotettavaa ystävyyttä ei ole olemassakaan, kehenkään ei voi luottaa. Tämä ketju vahvistaa että ei ole kellään muullakaan että sikäli lohduttava tieto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otat yhteyttä vain, kun tarvitset minulta jotain. Tässä ystävyyssuhteessa ei ole ollut oikeaa vastavuoroisuutta. En aio vastata, jos/kun seuraavan kerran otat yhteyttä enkä enää itse ota sinuun yhteyttä.
Että sun "mies" vaan manipuloi ja käyttää sua hyväkseen ja pärjäisit paljon paremmin ilman tätä miesvauvaa. Jos se ei elämäntapatyöttömänä jaksa nostaa tikkua ristiin minkään asian suhteen, niin ei se todellakaan tule mitään tekemään sittenkään jos joskus töihin pääsee. Miks tekiskään, kun nytkin vaan voi maata samalla kun sinä oot käynyt töissä, hoidat lapset ja kodin, hankit talon ja elätät kaikki. Se mies ei ole tuonut MITÄÄN teidän suhteeseen, lapsetkin pitänyt tehdä lahjoittajan soluilla. Mies on pelkkä vapaamatkustaja teidän perheessä ja sinä tyhmänä mahdollistat sen. Arvosta itseäs edes vähän. Sinä pärjäät hyvin ilman sitä, mutta sillä ei ole mitään ilman sinua ja siltikään se ei tee yhtään mitään sinun tai lasten eteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Että sun "mies" vaan manipuloi ja käyttää sua hyväkseen ja pärjäisit paljon paremmin ilman tätä miesvauvaa. Jos se ei elämäntapatyöttömänä jaksa nostaa tikkua ristiin minkään asian suhteen, niin ei se todellakaan tule mitään tekemään sittenkään jos joskus töihin pääsee. Miks tekiskään, kun nytkin vaan voi maata samalla kun sinä oot käynyt töissä, hoidat lapset ja kodin, hankit talon ja elätät kaikki. Se mies ei ole tuonut MITÄÄN teidän suhteeseen, lapsetkin pitänyt tehdä lahjoittajan soluilla. Mies on pelkkä vapaamatkustaja teidän perheessä ja sinä tyhmänä mahdollistat sen. Arvosta itseäs edes vähän. Sinä pärjäät hyvin ilman sitä, mutta sillä ei ole mitään ilman sinua ja siltikään se ei tee yhtään mitään sinun tai lasten eteen.
Mun ystävällä oli tämä tilanne. Kerroin mielipiteeni ja ystäväni silmät aukesivat ja he erosivat. Ystäväni on sanonut että on ikuisesti minulle kiitollinen et avasin suuni ja hän sitten vasta tajusi kuinka huonossa suhteessa on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mun on tehnyt mieli sanoa jollekin, että "pidä nyt #&%"! se suusi kiinni, kun puhun, en halua mitään neuvoja ym., vaan purkaa ainoastaan ajatuksiani, opettele nyt jo kuuntelemaan ja pitämään itse suusi kiinni".
Mutta enpä vaan ole sanonut. Siitä vasta polemiikki tulisi.
Minusta ongelma on kyllä sillä osapuolella, joka neuvoo toista pyytämättä.
Asia muuttuisi jo sillä parempaan suuntaan, jos toinen edes kysyisi ensin, että "kaipaatko multa ehkä jotain neuvoja tuohon asiaan?" Sitten voisi suoraan vastata kysymykseen ja asia hoituisi sillä.
Mutta yleensä se toinen aloittaa, että "no en nyt oikein osaa neuvoa, mitä sinun pitäisi tuossa asiassa tehdä...", johon tekisi mieli huutaa, että "onko tässä joku edes pyytänyt sinun neuvojasi!"
Jos et halua kommentteja, älä oksenna ongelmiasi kaverin niskaan. Pidä suusi kiinni.
Eri, mutta joskus oikeasti vaan haluaa ystävälle purkaa sydäntään ilman, että toinen osoittaa tietävänsä vastaukset kaikkiin ongelmiin. Tärkeintä on että toinen kuuntelee.
Minä en tajua näitä, miksi tarvitsee monologilleen kuulijan, jonka pitää vaan nyökkäillä vaikka mitä sontaa joutuisi kuuntelemaan.
Et voi ratkaista toisen surua, yritä nyt ymmärtää se vihdoinkin.
No älä sitten jauha siitä "surustasi" loputtomiin. Ei kiinnosta kuunnella loputonta monologia asioista jotka kaikki olisi muutettavissa jos tahtoisi.
Yksi tämmöinen itki aina lihavuuttaan (terve nuori ihminen), samalla usein viiniä lipittäen ja sipsejä syöden. Kun nuo "surut" on tuota tasoa, kannattaa olla ihan hiljaa.
Ei kukaan ole jauhanutkaan, sinä kun neuvot ja olet ratkaisevinasi jokaisen lauseen joka toisen suusta ulos tulee. Sellaista täällä tarkoitetaan ja tiedät sen kyllä itsekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaapajaa kirjoitti:
Sanoisin, että hänen kilpailuviettinsä pilaa tämän ystävyyden ja että koko ihmissuhde tuntuu nykyään epäaidolta. Olen siirtänyt hänet Whatsappissa arkistoon, jotta voin itse valita, milloin minulla on voimavaroja kommentoida hänen statushakuisia viestejään. Enää ei puhuta mistään aidosta, kuten miltä tuntuu tai mitä elämältä halutaan. Kun hän joskus kysyy minunkin kuulumisiani, niin hän tekee sen vain siksi, että saisi taas keskusteluyhteyden auki kertoakseen, mitä kallista ja hienoa hänelle on nyt siunaantunut. Omista onnistumisistani tai onnestani en voi hänelle kertoa, koska hän harmistuu, ottaa kaiken kaiken kilpailuna ja haluaa jotenkin nokittaa. Minulla on asiat upeasti, mutta en kerro siitä hänelle mitään. Olen välillä hänen mikroilmeistään nähnyt sen kauhun, mikä minun onnestani hänelle aiheutuu.
Nään hänessä pinnan alla paljon epävarmuutta ja tyytymättömyyttä, joita hän koittaa jatkuvasti peitellä. Lisäksi hän ei ole läheskään niin lukenut ja sivistynyt kuin hän kuvittelee olevansa. Keuliminen sillä, että hän lukee paljon enemmän kuin minä ja että hänellä on paljon kirjoja ei ainakaan näy millään tavalla ulospäin.. "niimpä". Hän ei myöskään osaa laittaa maukasta ruokaa, vaikka kokkailutaidoillakin on kovasti kehuskeltu. Eikä hän todellakaan ole mikään Auri Kananen kotonaan. Niitä pissatahroja vessassa on aika vaikea olla huomaamatta 🤮 Väitteet ja teot ei ole yhtään linjassa.
Mulla oli tuollainen ystävä myös, mutta hän lopetti itse yhteydenpidon minuun koska onnellisuuteni oli hänelle liian raskasta. Ensin hänellä oli pitkä parisuhde, aviomies, kaksi tervettä lasta, ok-talo, hyvä työ jne, ja kun sitten itse saavutin hänen mielestään liikaa asioita (en edes kaikkea noita listaamiani, jotka hänellä kuitenkin oli) niin hän tuli niin kateelliseksi ettei enää kyennyt yhteydenpitoon.
En aina jaksa puhua sun hiuksistasi, joo myönnän olen kateellinen koska omani ovat mitä ovat. Alkaa vaan tuntua ihan kuin haluaisit korostaa sitä kuinka upeat hiukset sinulla on minun hiuksiin verrattuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille ystäville yhteisesti. Jos mulla on jokin asia, josta puhun, en kaipaa neuvoja vaan kuuntelua. Puhuminen on vain tapa järjestellä omia ajatuksia. Paljastatte vaan joka kerta, miten paljon parempana itseänne pidätte. Elkää ihmetelkö jos siis en soittele itse tai kysele mihinkään. Ei jaksa aina ottaa sitä täyslaidallista paskaa vastaan.
Taidan olla autisti tai jotain, mutten ymmärrä mitä ideaa tuollaisessa valittamisessa on ja että toisen pitäisi vaan vissiin olla että "aijaa, no vooi vooi". Onko se hyödyllistä? Tuntuu paljon hyödyllisemmältä yrittää ratkaista ne ongelmat kuin vain voivotella.
Eikös tuossa aika selvästi sanottu mitä ideaa siinä on. Omien ajatusten selvittely. Ihminen haluaa ratkaista asian itse ja hänen olisi helpompaa tehdä se, jos hän saisi puhua asiasta toisen häiritsemättä neuvoillaan. Tätä tehdään terapiassakin, kyllä se toimii pienemmissä ongelmissa myös.
Itse olen tosi varovainen puhumaan asioistani, jos en ole satavarma että toinen ei ole sitä tyyppiä että alkaa tykittää neuvojaan. Kun juttu on vähän niin että en usko muiden tietävän minua paremmin miten minun asiani kannattaa hoitaa. Tämä on tietysti monelle punainen vaate. Aika moni uskoo ymmärtävänsä muiden asiat paremmin kuin he itse.
Tollaisessa tilanteessa kannattaa etukäteen mainita että "en kaipaa neuvoja (vaan kuuntelevaa korvaa)".
Ei kaikki tiedä, mitä "tehdä" toisen tuskaa kohdatessa. Joistakin se on kiusalllista tai aiheuttaa avuttomuuden tunteita, jos kotona ei ole koskaan tunteista puhuttu.
Mutta jos ystävälläsi on tapana antaa neuvoja, voit jo avautuessasi päättää etukäteen kertoa hänelle että toivot hänen vain kuuntelevan. Tee se ystävällisesti.
Kiitos neuvostasi. Usko tai älä, olen keksinyt tuon itsekin. Olen sanonut erittäin selvästi että kaipaan kuuntelijaa, en muuta. Olen myös sanonut että en pidä neuvomisesta. Asiasta on riideltykin oikein kunnolla. Neuvojilla vain se neuvominen on niin verissä että osa ei usko millään. Ymmärrän kyllä mistä se tarve tulee, mutta se on silti raivostuttavaa.
No katsos kun sen ystävyyden pitäisi olla vastavuoroista. Ei kukaan saa mitään oksennusämpärinä toimimisesta. Neuvomisesta saa edes ongelmanratkaisun ilon ja vähän stimulaatiota aivoille.
En oikein ymmärrä, miksi haluat kuormittaa ystäviäsi murheillasi, joita et edes yritä ratkoa? Tai jos ongelma on oikeasti ratkaisematon, eihän se silloin puhumalla parane. Lisäksi on tosi väärin sitä ystävää kohtaan vuodesta toiseen märistä niistä samoista ongelmista, joita ei muka voi ratkaista.
Teit nyt kasan oletuksia minusta, etkä edes vaivautunut lukemaan mitä edellä kirjoitin. Aloit vain provoilla. Tosi typerää käytöstä.
Mutta kuten sanoin, valtaosa ihmisistä näkee punaista kun heille sanoo että ei halua neuvoja vaan kuuntelijaa. Sinullakin petti hermot tästä tiedosta. Kuten joku tuolla edellä arvioi, johtuu kai siitä että ihminen ei ole oppinut käsittelemään eikä kohtaamaan tunteita, joten tilanteessa ei sitten osata muuta kuin tyrkyttää neuvoja. Ja kun joku ei niitä kaipaa, ihminen menee hieman sekaisin.
Näin sivusta keskustelua seuranneena voin sanoa että mielestäni on pelkkää puhdasta vallan käyttöä jos ei osaa keskustella ongelmista toisen kanssa eikä halua neuvoja vaan toisen pitäisi vain myötäillä. Tunnen yhden tällaisen persoonan ja hitsi on raskas tyyppi. En hirveän usein halua nähdä häntä.
Sun kanssa ei vaan jaksa! Aina saa hävetä ihmisten ilmoilla. Kukaan ei jaksa kuunnella jatkuvaa valitusta.
Ei, et ole ikäistäsi nuoremman näköinen vaikka lähiöpubin känniääliöt sanoisivat mitä.
Olet romun ja tavaran haalija ja tuollainen törkymäärä kodissa ei ole enää tervettä.
Oletko ajatellut, että sinulla olisi keskittymiskyvyssä jotain vikaa?
Että olen nähnyt hänestä seksuaalissävytteisiä unia ja haaveilen siitä, että suutelisimme.
Sanoisin, että hänen kilpailuviettinsä pilaa tämän ystävyyden ja että koko ihmissuhde tuntuu nykyään epäaidolta. Olen siirtänyt hänet Whatsappissa arkistoon, jotta voin itse valita, milloin minulla on voimavaroja kommentoida hänen statushakuisia viestejään. Enää ei puhuta mistään aidosta, kuten miltä tuntuu tai mitä elämältä halutaan. Kun hän joskus kysyy minunkin kuulumisiani, niin hän tekee sen vain siksi, että saisi taas keskusteluyhteyden auki kertoakseen, mitä kallista ja hienoa hänelle on nyt siunaantunut. Omista onnistumisistani tai onnestani en voi hänelle kertoa, koska hän harmistuu, ottaa kaiken kaiken kilpailuna ja haluaa jotenkin nokittaa. Minulla on asiat upeasti, mutta en kerro siitä hänelle mitään. Olen välillä hänen mikroilmeistään nähnyt sen kauhun, mikä minun onnestani hänelle aiheutuu.
Nään hänessä pinnan alla paljon epävarmuutta ja tyytymättömyyttä, joita hän koittaa jatkuvasti peitellä. Lisäksi hän ei ole läheskään niin lukenut ja sivistynyt kuin hän kuvittelee olevansa. Keuliminen sillä, että hän lukee paljon enemmän kuin minä ja että hänellä on paljon kirjoja ei ainakaan näy millään tavalla ulospäin.. "niimpä". Hän ei myöskään osaa laittaa maukasta ruokaa, vaikka kokkailutaidoillakin on kovasti kehuskeltu. Eikä hän todellakaan ole mikään Auri Kananen kotonaan. Niitä pissatahroja vessassa on aika vaikea olla huomaamatta 🤮 Väitteet ja teot ei ole yhtään linjassa.