Lue keskustelun säännöt.
Mitä haluaisit sanoa ystävällesi, mutta se ei olisi OK?
Eli mitä haluaisitte sanoa, neuvo tai mielipide, josta teille aivan varmasti suututtaisiin ja katkaistaisiin välit? Minulla on ystävä jolla on kolme suurta koiraa, eikä niitä lenkitetä ollenkaan. Tekee pahaa eläinten puolesta ja niiden jätöksiä on milloin missäkin. Olen monesti vihjannut, että mennäänkö vaikka yhdessä lenkille, mutta ei. Inhottavaa, teen kohta elsun.
Kommentit (2639)
Hoida h*lvetti soikoon asiasi kuntoon.
Tällaista elämääkö haluat todella elää?
Nouse jo ylös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei lapsuuden ystävä. Tulit 50v syntymäpäivilleni. Pidit juhlassani reilun tunnin mittaisen, keskeytyksettömän esitelmän siitä, miten rokotteet ovat hengenvaarallisia ja tyhmentävät ihmisiä. Annoit lapsesi kommentoida halveksivasti kotiani sanomatta mitään.
Vältän viimeiseen asti konflikteja (luonnevika), joten minusta ei ollut sanomaan tätä sinulle suoraan. Hävettää vähän, että ghostasin sinut totaalisesti vierailun jälkeen, mutta ei ole tullut ikävä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on muitakin kavereita joita haluan välillä nähdä. Lisäksi tarvitsen paljon yksinoloa. Älä yritä jatkuvasti sopia seuraavaa tapaamista vaan anna mun välillä hengähtää ja alkaa kaivata seuraasi.
Ei kiinnosta noin seikkaperäiset selostukset työstäsi. Ei tarvitse kaikista ihmeellisistä asiakkaista kertoa vaikka ei paljastakaan henkilöllisyyttä. Ei ole korrektia eikä mua oikeasti kiinnosta.
Lapsesi käyttäytyy huonosti koska annat aina periksi lopulta. Tietää että kiukuttelulla saa tahtonsa läpi.
En jaksaisi sitä kun kommentoit kaikkea niin negatiivisesti. Joku muu voi oikeasti nauttia asioista joita sinä inhoat ja toisinpäin.
Tämä
Sama
Mulla on muitakin kavereita joita haluan välillä nähdä. Lisäksi tarvitsen paljon yksinoloa. Älä yritä jatkuvasti sopia seuraavaa tapaamista vaan anna mun välillä hengähtää ja alkaa kaivata seuraasi.
Vierailija kirjoitti:
Tanja, lopeta se vieraiden miesten huomion hakeminen ja keskity omaan perheeseesi ennen kuin on liian myöhäistä.
Sulla on aivan upea mies,jonka hajoitat tuolla toiminnalla. Ne muut miehet nauraa keskenään sulle selän takana, kun oot niin läpinäkyvän helppo ja epätoivoisesti tyrkytät itseäsi.Sun maine on jo tässä kaupungissa niin huono, että en viitsi sun kanssa kohta liikkua missään.
Lisäksi oot lihonu aivan hirveesti, jäät vielä yksin,kun miehesi joku päivä päättää jättää sut.
Tämä huomion hakeminen tuntuu olevan aika yleistä noin 40-vuotiaiden naisten piireissä. Ehkä siinä tulee jonkinlainen kriisi,jos on nuoresta asti ollut saman miehen kanssa,lapset jo vähän isompia ja alkaa pelottaa tulevaisuus.
Monen kohdalla siinä on vain käynut niin, että kun on pilannut sen oman avioliittonsa, ei se sinkkuelämä olekaan niin auvoista kuin on kuvitellut ja huomaa, että ei siinä omassa suhteessa ja tylsässä puolisossa ollutkaan ihan kaikki huonoa.
Kyllästyttää hänen ongelmat, vuosia jo jauhanut samoja, eikä mitään muutosta tule. Muutoksia voisi tulla, jos hän tekisi asioille jotain!
Odottaa vaan taivaasta tipahtavan ratkaisuja ja että joku muu tekee ne hänen puolestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mun on tehnyt mieli sanoa jollekin, että "pidä nyt #&%"! se suusi kiinni, kun puhun, en halua mitään neuvoja ym., vaan purkaa ainoastaan ajatuksiani, opettele nyt jo kuuntelemaan ja pitämään itse suusi kiinni".
Mutta enpä vaan ole sanonut. Siitä vasta polemiikki tulisi.
Minusta ongelma on kyllä sillä osapuolella, joka neuvoo toista pyytämättä.
Asia muuttuisi jo sillä parempaan suuntaan, jos toinen edes kysyisi ensin, että "kaipaatko multa ehkä jotain neuvoja tuohon asiaan?" Sitten voisi suoraan vastata kysymykseen ja asia hoituisi sillä.
Mutta yleensä se toinen aloittaa, että "no en nyt oikein osaa neuvoa, mitä sinun pitäisi tuossa asiassa tehdä...", johon tekisi mieli huutaa, että "onko tässä joku edes pyytänyt sinun neuvojasi!"
Jos et halua kommentteja, älä oksenna ongelmiasi kaverin niskaan. Pidä suusi kiinni.
Eri, mutta joskus oikeasti vaan haluaa ystävälle purkaa sydäntään ilman, että toinen osoittaa tietävänsä vastaukset kaikkiin ongelmiin. Tärkeintä on että toinen kuuntelee.
Minä en tajua näitä, miksi tarvitsee monologilleen kuulijan, jonka pitää vaan nyökkäillä vaikka mitä sontaa joutuisi kuuntelemaan.
Et voi ratkaista toisen surua, yritä nyt ymmärtää se vihdoinkin.
Et raaski ostaa laihdutuslääkettä kalliin hinnan vuoksi, mutta se sama summa (varmasti myös enemmänkin rahaa) menee kuukaudessa herkkuihin. Turha valittaa omasta lihavuudesta, jos asialle ei tee yhtään mitään. Vaikka apua tarjotaan joka tuutista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoisin että sinä et ole lääkäri, eikä sinulla ole oikeastaan juuri mihinkään mitään kompetenssia sanoa oikein mitään. Ei, sinä et pysty diagnosoimaan toisille mt- ongelmia, etkä ole pätevä kiistämään lapseni adhd-diagnoosia, vaikak sinusta kuinka tuntuu että olet lääkäreistä viisaampi ja älykkäämpi.
Mee töihin.
Lakkaa se valitus ettei ole rahaa. hehe
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos haluat olla miehesi nyrkkeilysäkki vielä 15 vuoden jälkeenkin, en jaksa enää kuunnella valitusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mun on tehnyt mieli sanoa jollekin, että "pidä nyt #&%"! se suusi kiinni, kun puhun, en halua mitään neuvoja ym., vaan purkaa ainoastaan ajatuksiani, opettele nyt jo kuuntelemaan ja pitämään itse suusi kiinni".
Mutta enpä vaan ole sanonut. Siitä vasta polemiikki tulisi.
Minusta ongelma on kyllä sillä osapuolella, joka neuvoo toista pyytämättä.
Asia muuttuisi jo sillä parempaan suuntaan, jos toinen edes kysyisi ensin, että "kaipaatko multa ehkä jotain neuvoja tuohon asiaan?" Sitten voisi suoraan vastata kysymykseen ja asia hoituisi sillä.
Mutta yleensä se toinen aloittaa, että "no en nyt oikein osaa neuvoa, mitä sinun pitäisi tuossa asiassa tehdä...", johon tekisi mieli huutaa, että "onko tässä joku edes pyytänyt sinun neuvojasi!"
Jos et halua kommentteja, älä oksenna ongelmiasi kaverin niskaan. Pidä suusi kiinni.
Eri, mutta joskus oikeasti vaan haluaa ystävälle purkaa sydäntään ilman, että toinen osoittaa tietävänsä vastaukset kaikkiin ongelmiin. Tärkeintä on että toinen kuuntelee.
Minä en tajua näitä, miksi tarvitsee monologilleen kuulijan, jonka pitää vaan nyökkäillä vaikka mitä sontaa joutuisi kuuntelemaan.
En minäkään, hakkaavat päätään seinään ja valittavat. Sitten vaativat että joku kuuntelee ja nyökyttelee.
Ne haluaa vaan kaverin, jees-jees kaverin joka sanoo niille mitä ne haluaa kuulla.
Ne eivät siedä ystävää, joka kertoo niille mitä niiden tarvitsee kuulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä et ole erityisherkkä, vaan ihan tavallinen. Lapsesi eivät ole erityisherkkiä, vaan ihan tavallisia. Sinä et ole leijonaemo, vaan takertuja ja teet sillä hallaa lapsillesi. Sinä et ole niin sairas ettetkö muka ikinä enää pysty tekemään töitä ja tarvitsisit sairaseläkkeen 33vuotiaana. Jos pystyt pyöräilemään 100km lenkkejä, on aivan varmasti joku työ johon kykenisit. Ongelmasi on korvien välissä, ei missään muualla.
Toista ystävääni kehottaisin kasvattamaan selkärangan, sillä aikuinen jälkikasvu kävelee hänen ylitseen mennen tullen. Äiti on ilmainen aina käytettävissä oleva lapsenpiika, eläintenhoitaja, muuttoapu, pankki, pitopalvelu ja kuljetusfirma. Kiitokseksi saa ylenkatsetta, jos rohkenee avata suunsa.
Toiselle ystävälle sanoisin, että yökylään useammaksi päiväksi tuleminen ilman tuliaisia tai edes kysymystä niistä ei ole fiksua. Tässä syy, miksi en juurikaan välitä pitää yhteyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin : älä puhu minulle jatkuvasti yksityiskohtaisesti sukusi tai työhön liittyviä asioitasi !
Mitä joku mulle täysin tuntematon ihminen tekee missäkin !
Tätä lähes jatkuvasti.
En jaksa tuota kuunnella.
Hah, niin tuttua! Toinen mitä toivoisin ettet tekisi, on se että selität pitkiä pätkiä töistäsi, ja tämä ei ihan oikeasti kiinnosta yhtään ketään. Työsi on sellaista missä lyödään tarralappu tavaraan kiinni, ja mitataan että se mahtuu johonkin mihin pitää. Miten voit puhua tuosta puolikin tuntia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mun on tehnyt mieli sanoa jollekin, että "pidä nyt #&%"! se suusi kiinni, kun puhun, en halua mitään neuvoja ym., vaan purkaa ainoastaan ajatuksiani, opettele nyt jo kuuntelemaan ja pitämään itse suusi kiinni".
Mutta enpä vaan ole sanonut. Siitä vasta polemiikki tulisi.
Minusta ongelma on kyllä sillä osapuolella, joka neuvoo toista pyytämättä.
Asia muuttuisi jo sillä parempaan suuntaan, jos toinen edes kysyisi ensin, että "kaipaatko multa ehkä jotain neuvoja tuohon asiaan?" Sitten voisi suoraan vastata kysymykseen ja asia hoituisi sillä.
Mutta yleensä se toinen aloittaa, että "no en nyt oikein osaa neuvoa, mitä sinun pitäisi tuossa asiassa tehdä...", johon tekisi mieli huutaa, että "onko tässä joku edes pyytänyt sinun neuvojasi!"
Jos et halua kommentteja, älä oksenna ongelmiasi kaverin niskaan. Pidä suusi kiinni.
Eri, mutta joskus oikeasti vaan haluaa ystävälle purkaa sydäntään ilman, että toinen osoittaa tietävänsä vastaukset kaikkiin ongelmiin. Tärkeintä on että toinen kuuntelee.
Minä en tajua näitä, miksi tarvitsee monologilleen kuulijan, jonka pitää vaan nyökkäillä vaikka mitä sontaa joutuisi kuuntelemaan.
Minäkin ihmettelin, miksi eivät osta sitä pehmolelua, johon voi äänittää puhetta. Siihen voisi äänittää itseään tukevia kommentteja.
Miksi rasittaa ystävää omilla murheilla, jos ei kuitenkaan halua kuulla ystävältä "mitään? kommentteja asiaan liittyen".
Onko sinulla jokin kehitysvamma kun et miljoonan sanomisenkaan jälkeen pysty ymmärtämään että ainoastaan typeriä neuvoja antavat ja surkeita toimimattomia ratkaisuja tarjoavat kaverit ovat perseestä. Kukaan ei ole puhunut kommentoinnista mitään, sinä vain autistisesti jankkaat sitä, ja luulet että se muuttuu todeksi kunhan oikein palon hoet. Ei muutu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mun on tehnyt mieli sanoa jollekin, että "pidä nyt #&%"! se suusi kiinni, kun puhun, en halua mitään neuvoja ym., vaan purkaa ainoastaan ajatuksiani, opettele nyt jo kuuntelemaan ja pitämään itse suusi kiinni".
Mutta enpä vaan ole sanonut. Siitä vasta polemiikki tulisi.
Minusta ongelma on kyllä sillä osapuolella, joka neuvoo toista pyytämättä.
Asia muuttuisi jo sillä parempaan suuntaan, jos toinen edes kysyisi ensin, että "kaipaatko multa ehkä jotain neuvoja tuohon asiaan?" Sitten voisi suoraan vastata kysymykseen ja asia hoituisi sillä.
Mutta yleensä se toinen aloittaa, että "no en nyt oikein osaa neuvoa, mitä sinun pitäisi tuossa asiassa tehdä...", johon tekisi mieli huutaa, että "onko tässä joku edes pyytänyt sinun neuvojasi!"
Jos et halua kommentteja, älä oksenna ongelmiasi kaverin niskaan. Pidä suusi kiinni.
Eri, mutta joskus oikeasti vaan haluaa ystävälle purkaa sydäntään ilman, että toinen osoittaa tietävänsä vastaukset kaikkiin ongelmiin. Tärkeintä on että toinen kuuntelee.
Minä en tajua näitä, miksi tarvitsee monologilleen kuulijan, jonka pitää vaan nyökkäillä vaikka mitä sontaa joutuisi kuuntelemaan.
Minäkin ihmettelin, miksi eivät osta sitä pehmolelua, johon voi äänittää puhetta. Siihen voisi äänittää itseään tukevia kommentteja.
Miksi rasittaa ystävää omilla murheilla, jos ei kuitenkaan halua kuulla ystävältä "mitään? kommentteja asiaan liittyen".
Onko sinulla jokin kehitysvamma kun et miljoonan sanomisenkaan jälkeen pysty ymmärtämään että ainoastaan typeriä neuvoja antavat ja surkeita toimimattomia ratkaisuja tarjoavat kaverit ovat perseestä. Kukaan ei ole puhunut kommentoinnista mitään, sinä vain autistisesti jankkaat sitä, ja luulet että se muuttuu todeksi kunhan oikein palon hoet. Ei muutu.
Typerät neuvot ovat niitä joita nämä seinään päätänsä hakkaavat eivät halua kuulla.
Esim. jos miehesi on hakannut sinua 15 vuotta, olen kuunnellut mutta lopulta sanonut että kannattaa ottaa ero, niin sitten vedetään herne nenään, koska asiat eivät ole kuulemma aina musta-valkoisia. Eikö parisuhdeväkivalta ole musta-valkoista? Onko se jotain harmaata, jossa: toisaalta on inhottavaa tulla hakatuksi, mutta toisaalta on siinä jotain hyvääkin? WTF????
Että laittaisit lapset etusijalle etkä ajattelisi menneitä, elä tässä hetkessä! Ymmärtäisit että se menehtynyt vauva ei tule takaisin ja Keskity antamaan rakkautta niille kahdelle jotka syntyivät menehtyneen jälkeen. Ei, se ekaluokkalainen ei voi olla kotona pitkiä aikoja kun sinä menet uuden miesystäväsi kanssa sinne ja tänne... (Ja kyllä, tästä äidistä on tehty lasuja).
Vierailija kirjoitti:
Mä tein tuon, että kaverin koirista ilmoitin kaupungin eläinlääkärille. Silläkin kolme isoa koiraa ja vielä otti usein tyttärensä susikoiran hoitoon. Usein sanoin ihan vasten kasvojakin, että nyt koirat kärsii. Ei ole normaalia, että työpäivän ajaksi koirat pitää sulkea eri huoneisiin, ettei ne "tapa" toisiaan. Ei ole normaalia, että yksi koira syö itsensä läpi työpäivän aikana (tää oli mulle viimeinen niitti, kun tästä kerto ja puhelu lähti samantien siinä seisomalla).... jne. Pitkään yritin (oli muitakin) lenkitettiin koiria, pestiin, hoidettiin turkit ja kynnet.
Ero vaivutti hänet johonkin masikseen ja elämästä tuli vaikea hallittava, vaikkei ole koskaan niin myöntänyt. Vieläkään kymmenen vuotta jälkeenpäin. Siellä oli koiran ripuleita lattialla ja oksennuksia pitkin poikin... koirat lähinnä päästi takapihalle tarpeilleen hyvinä päivinä.
Sai väliaikaisen eläintenpitokiellon. Alaikäiset lapsetkin sitlä sitten vietiin ja alkoi silmien avautuminen. Me ystävät olemme tuhonneet hänen elämänsä. Vietiin kaikki! Eipä ollut enää väliä mullakaan, että ollaanko ystäviä vai ei, kunhan koirat sai silloin paremman elämän. Lapsilla oli sentään isä ja sen puolen suku.
Tällä hetkellä on toinen tapaus. Hyvä työkaveri, joka toisinaan varastaa töistä ruokaa. On hävikkiruokaa, jota kantaa kotiinsa. Muutenhan ne menis bioon. Kyllä, mutta meillä on säännöt. Työntekijät saavat ostaa puoleen hintaan ruokaa. Olen katsonut vielä toisaalle..
Hänellä ei ole koskaan rahaa mihinkään ja lapsen kanssa istuvat pienessä kaksiossa. Polttaa tupakka sisällä ja litkii kaljaa nykyään jatkuvasti. Valittaa köyhyyttään ja plärää internetistä koirailmoituksia, että lapselle tekisi hyvää hankkia koira kaveriksi.
Mun kärsivällisyys on koetuksella. Hänen köyhyytensä on täysin itseaiheutettua. Monet ovat hyviäkin neuvoja antanut, kuinka saada rahaa säästöön tai se palkka riittämään järkevästi. Useita yksinhuoltajia vastaavalla palkalla ja pystyvät moneenkin asiaan ja elämään kouluikäisten lasten ehdoilla. Saavat kivoja juttuja tekevät yhdessä.
Hän ei voi, kun ei ole rahaa. Samaa hernaria syövät kuudetta päivää ja lapselle nyt koira, ettei lapsi vaan masennu. Läpsis ja litsis.
Tiedän, että tupakka ja alkoholi on riippuvuuksia, mutta niihin kumpaakin on saatava apuja. Nyt mars etsimään semmoisia tahoja ja se perkeleen elämä kuntoon! Ei koiraa!
Tästä nyt ehdottomasti ja äkkiä nimetön lastensuojeluilmoitus! Lapsi parat!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mun on tehnyt mieli sanoa jollekin, että "pidä nyt #&%"! se suusi kiinni, kun puhun, en halua mitään neuvoja ym., vaan purkaa ainoastaan ajatuksiani, opettele nyt jo kuuntelemaan ja pitämään itse suusi kiinni".
Mutta enpä vaan ole sanonut. Siitä vasta polemiikki tulisi.
Minusta ongelma on kyllä sillä osapuolella, joka neuvoo toista pyytämättä.
Asia muuttuisi jo sillä parempaan suuntaan, jos toinen edes kysyisi ensin, että "kaipaatko multa ehkä jotain neuvoja tuohon asiaan?" Sitten voisi suoraan vastata kysymykseen ja asia hoituisi sillä.
Mutta yleensä se toinen aloittaa, että "no en nyt oikein osaa neuvoa, mitä sinun pitäisi tuossa asiassa tehdä...", johon tekisi mieli huutaa, että "onko tässä joku edes pyytänyt sinun neuvojasi!"
Jos et halua kommentteja, älä oksenna ongelmiasi kaverin niskaan. Pidä suusi kiinni.
Eri, mutta joskus oikeasti vaan haluaa ystävälle purkaa sydäntään ilman, että toinen osoittaa tietävänsä vastaukset kaikkiin ongelmiin. Tärkeintä on että toinen kuuntelee.
Minä en tajua näitä, miksi tarvitsee monologilleen kuulijan, jonka pitää vaan nyökkäillä vaikka mitä sontaa joutuisi kuuntelemaan.
Et voi ratkaista toisen surua, yritä nyt ymmärtää se vihdoinkin.
No älä sitten jauha siitä "surustasi" loputtomiin. Ei kiinnosta kuunnella loputonta monologia asioista jotka kaikki olisi muutettavissa jos tahtoisi.
Yksi tämmöinen itki aina lihavuuttaan (terve nuori ihminen), samalla usein viiniä lipittäen ja sipsejä syöden. Kun nuo "surut" on tuota tasoa, kannattaa olla ihan hiljaa.
Onko ystäväsi onneton, vai onko sinun moraalikoodisi tilanteen suurin ongelma?