Lue keskustelun säännöt.
Mitä haluaisit sanoa ystävällesi, mutta se ei olisi OK?
Eli mitä haluaisitte sanoa, neuvo tai mielipide, josta teille aivan varmasti suututtaisiin ja katkaistaisiin välit? Minulla on ystävä jolla on kolme suurta koiraa, eikä niitä lenkitetä ollenkaan. Tekee pahaa eläinten puolesta ja niiden jätöksiä on milloin missäkin. Olen monesti vihjannut, että mennäänkö vaikka yhdessä lenkille, mutta ei. Inhottavaa, teen kohta elsun.
Kommentit (2621)
Että et tule koskaan olemaan työkykyinen mt-ongelmien vuoksi ja olisi parempi jos vaan hankkiutuisit työkyvyttömyyseläkkeelle (siis ihan eläkeyhtiö tätä ehdotti, kun kaveri haki ties monettako kertaa työkokeiluun rahoitusta).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedäthän, että tulin takaisin maisemiin ja aion vielä joku päivä saada sen kenet sinulle aikoinaan jätin jätin. Tiedät kyllä ketä hän kaipasi...
Et ole tuleva nobel-palkinnon saaja vaikka saitkin jostain nettitestistä (tuhannen yrityksen jälkeen) jonkun suuren tuloksen ja olet siitä kertonut varmaan koko kylälle sata kertaa jo tänä vuonna.
Lakkaa nyt pitämästä sitä omaa ammattiasi niin ylivertaisen raskaana. Ei muut työt ole sen helpompia.
Olen pitänyt yhteyttä vain koska hyödyn sinusta, en välitä sinusta oikeastaan enää yhtään, eikä juttusi kiinnosta pätkääkään. Olet aina ollut todella itsekeskeinen ja empatiakyvytön ja osoittauduit vieläpä varsin vahingoniloiseksi. Paljastit kateellisuutesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet kohdellut vieraitasi päin vettuja. Kutsut heitä pitkän ja hankalan matkan takaa kylään, pyydät yllättäen tuomaan matkalla "kahvimaitoa kaupasta", mutta kaupassa pyyntö onkin muuttunut 50e kauppareissuksi, jonka maksat takaisin syyllistäen tai "sitten kun tulee rahaa" eli et ikinä. Perillä sohvallasi istuu joku sinun tuttusi, jota kutsuvieras ei tunne ja jonka seurassa on hankala sitten alkaa avautumaan omasta elämästä. Vierailua kuluu tunti kun alat puhumaan paluumatkasta, kun matkustamiseen julkisilla on mennyt toista tuntia. Kivat sulle, saitpahan kauppareissusi hoidatettua muilla.
Että voisitko kertoa, mikä minussa nyppii, kun et voi kohdella minua vastavuoroisesti? Tiedät kuinka paljon arvostan sinua ja kuinka tärkeä olet minulle. Olen luullut ystävyytemme olevan tasavertaista, mutta nyt olet ottanut etäisyyttä ja minulla on hylätty olo. Mitä olen tehnyt väärin, että en olekaan ansainnut enempää kuin "ystävällisyyttä"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ollaan tehty aikoinaan paljon kaikkea yhdessä, ne ovat ihania ja hurjia muistoja. Olet kuitenkin ollut aina todella dominoiva "minä minä ja minun asiani aina ensin" tyyppi. En ole koskaa tykännyt siitä ylikorostuneesta piirteestäsi.
Ystäväni rakastuu aina eri mieheen, antaa miehen siittää itsensä ja mies lähtee poikkeuksetta litomaan kun lapsi on viimeistään taaperoikäinen. Nyt lapsia jo usean miehen kanssa. Suosittelin jo sterilisaatiota kerran hänen ja lastensa parhaaksi montako kertaa kehtaan tolkuttaa? Tekee kipeää seurata vierestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pian 44v täyttävä naispuolinen kaveri. Puhuu että aloittavat pian raskauden yrittämisen, puhuu koko ajan yltiöpositiivisesti että ei tässä vielä kiire ole raskautua, että kaikki järjestyy. Tuskallista katsoa vierestä.
Kääk.. minä olen 45v ja olen ajatellut jo vuosia, siis jo ennen kun täytin 40, että ne ajat on ollutta ja mennyttä että lasta voisin edes haaveilla enää, en usko että olisi enää mitenkään todennäköistä raskautua vaikka yrittäisinkin. Ystävä aloitti nuo mahdolliset lapsen hankinta puheet kun oli 38v. ja yritykset raskautua pian sen jälkeen. On nyt 41v, eikä ole raskaaksi tullut.
Olet ihan hauskaa seuraa, mutta en pidä siitä että nokittelet minua ja vihjailet rivien välistä rahankäytöstäni, asumisestani ja elämäntyylistäni. Lopeta myös itsesi vähättely. Luuletko etten huomaa että olet vain kateellinen noista asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä pyydä enää rahaa lainaan tai muutenkaan yritä lokkeilla aina kun tavataan. Sinä olet työssäkäyvä ja ihan kohtuu hyvätuloinenkin, minä tällä hetkellä työtön ja minulla on todella hankalaakin selviytyä laskuista ja saada todella vähät rahat riittämään. Tästä syystä en jaksa enää omasta aloitteestani pitää mitään yhteyttä. Hoida taloutesi kuntoon, ei ole minun asiani rahoittaa (enkä sitä tee..) päihteitäsi, liian kallista autoa, osamaksuja viimeisen päälle olevasta elektroniikasta, matkoista, liian monesta lemmikistä, harrastuksista jne.. Toisit joskus edes kahvipaketin kun kutsut itsesi käymään.
Älä viitsi teeskennellä, että olet isosiskoni ja minä aivan lapsellinen. Minä pystyn kyllä ihan normaalisti päättämään mitä haluan tehdä, opiskella ja miten pukeutua. Jos minulle tulee näistä jokin ongelma niin saattaisin jopa kysyä sinulta neuvoa. Nyt en ikinä, koska tarjoat muutenkin mielipiteitäsi ja neuvojasi ihan kysymättä ja alentuvaan sävyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on muitakin kavereita joita haluan välillä nähdä. Lisäksi tarvitsen paljon yksinoloa. Älä yritä jatkuvasti sopia seuraavaa tapaamista vaan anna mun välillä hengähtää ja alkaa kaivata seuraasi.
Ei kiinnosta noin seikkaperäiset selostukset työstäsi. Ei tarvitse kaikista ihmeellisistä asiakkaista kertoa vaikka ei paljastakaan henkilöllisyyttä. Ei ole korrektia eikä mua oikeasti kiinnosta.
Lapsesi käyttäytyy huonosti koska annat aina periksi lopulta. Tietää että kiukuttelulla saa tahtonsa läpi.
En jaksaisi sitä kun kommentoit kaikkea niin negatiivisesti. Joku muu voi oikeasti nauttia asioista joita sinä inhoat ja toisinpäin.
Mulla on huomattavan ylipainoinen, 46-vuotias naispuolinen kaveri, joka kimmastuu helposti, juo liikaa viinaa ja tupakoi. Hän harmittelee sinkkuuttaan ja syyttää miehiä.
Tekisi mieli todeta, että laihduta, harjoita vaikka meditaatiota, jotta saat kierroksia laskettua, opettele kohtuullista alkoholinkäyttöä ja lopeta tupakointi. Ehkä jotain alkaisi miesrintamallakin tapahtumaan.
Mä tein tuon, että kaverin koirista ilmoitin kaupungin eläinlääkärille. Silläkin kolme isoa koiraa ja vielä otti usein tyttärensä susikoiran hoitoon. Usein sanoin ihan vasten kasvojakin, että nyt koirat kärsii. Ei ole normaalia, että työpäivän ajaksi koirat pitää sulkea eri huoneisiin, ettei ne "tapa" toisiaan. Ei ole normaalia, että yksi koira syö itsensä läpi työpäivän aikana (tää oli mulle viimeinen niitti, kun tästä kerto ja puhelu lähti samantien siinä seisomalla).... jne. Pitkään yritin (oli muitakin) lenkitettiin koiria, pestiin, hoidettiin turkit ja kynnet.
Ero vaivutti hänet johonkin masikseen ja elämästä tuli vaikea hallittava, vaikkei ole koskaan niin myöntänyt. Vieläkään kymmenen vuotta jälkeenpäin. Siellä oli koiran ripuleita lattialla ja oksennuksia pitkin poikin... koirat lähinnä päästi takapihalle tarpeilleen hyvinä päivinä.
Sai väliaikaisen eläintenpitokiellon. Alaikäiset lapsetkin sitlä sitten vietiin ja alkoi silmien avautuminen. Me ystävät olemme tuhonneet hänen elämänsä. Vietiin kaikki! Eipä ollut enää väliä mullakaan, että ollaanko ystäviä vai ei, kunhan koirat sai silloin paremman elämän. Lapsilla oli sentään isä ja sen puolen suku.
Tällä hetkellä on toinen tapaus. Hyvä työkaveri, joka toisinaan varastaa töistä ruokaa. On hävikkiruokaa, jota kantaa kotiinsa. Muutenhan ne menis bioon. Kyllä, mutta meillä on säännöt. Työntekijät saavat ostaa puoleen hintaan ruokaa. Olen katsonut vielä toisaalle..
Hänellä ei ole koskaan rahaa mihinkään ja lapsen kanssa istuvat pienessä kaksiossa. Polttaa tupakka sisällä ja litkii kaljaa nykyään jatkuvasti. Valittaa köyhyyttään ja plärää internetistä koirailmoituksia, että lapselle tekisi hyvää hankkia koira kaveriksi.
Mun kärsivällisyys on koetuksella. Hänen köyhyytensä on täysin itseaiheutettua. Monet ovat hyviäkin neuvoja antanut, kuinka saada rahaa säästöön tai se palkka riittämään järkevästi. Useita yksinhuoltajia vastaavalla palkalla ja pystyvät moneenkin asiaan ja elämään kouluikäisten lasten ehdoilla. Saavat kivoja juttuja tekevät yhdessä.
Hän ei voi, kun ei ole rahaa. Samaa hernaria syövät kuudetta päivää ja lapselle nyt koira, ettei lapsi vaan masennu. Läpsis ja litsis.
Tiedän, että tupakka ja alkoholi on riippuvuuksia, mutta niihin kumpaakin on saatava apuja. Nyt mars etsimään semmoisia tahoja ja se perkeleen elämä kuntoon! Ei koiraa!
Vierailija kirjoitti:
Mulla on huomattavan ylipainoinen, 46-vuotias naispuolinen kaveri, joka kimmastuu helposti, juo liikaa viinaa ja tupakoi. Hän harmittelee sinkkuuttaan ja syyttää miehiä.
Tekisi mieli todeta, että laihduta, harjoita vaikka meditaatiota, jotta saat kierroksia laskettua, opettele kohtuullista alkoholinkäyttöä ja lopeta tupakointi. Ehkä jotain alkaisi miesrintamallakin tapahtumaan.
Olet väärässä. Sinkkuudella ei ole mitään tekemistä lihavuuden, alkoholismin ja tupakoinnin kanssa. Monet pubiruusut ovat onnensa löytäneet.
Jos kerran harmittelee ja syyttelee miehiä, niin ikuisena sinkkuna pysyy. Luonne on mätä.
Voisitko joskus kutsua minut kotiisi... Miksi aina kahvittelemme meillä?
Vierailija kirjoitti:
Voisitko joskus kutsua minut kotiisi... Miksi aina kahvittelemme meillä?
Mitä ystävyyttä se tuollainen on jos ei edes tuota uskalla ääneen kysyä? Voinhan tuon muotoilla vaikka näin: "Oletko huomannut, että meidän tapaamiset tapahtuu aina mun luona? Musta olisi tosi kiva, jos saisin joskus kutsun sun luo. Voitaisko tehdä niin, että seuraavan kerran kahviteltais sun kotona?"
- Sinulla ei olisi varaa olla miehiä kohtaan niin ylimielinen kuin mitä olet, tuollainen Amerikasta matkittu Bos Ääs Bits -asenne näyttää todella omituiselta kolmekymppiseltä tavalliselta suomipulliaiselta :D enkä ole mitenkään "zelos", en vaan näe mitään itua tuossa sinun esittämisessäsi
- Ateismisi ei tee sinusta älykästä. En ole uskovainen, etkä sinä todellakaan ole ajattelussasi etkä toiminnassasi "kylmän looginen" etkä millään tasolla "tieteen puolella", ethän sinä osaa edes yläasteen perusbilsaa!
- En jaksa kuunnella valitustasi huonosta miehestä. Minun kävi sinua pitkään sääliksi ja olin vihainen ja peloissani puolestasi, hommasin sinulle rahaa ja aikaa ja suunnitelmia lähteä. Joka päivä olet valinnut jäädä ja kiusata miestä takaisin. En jaksa ottaa narinaasi enää vakavasti.