Lue keskustelun säännöt.
En tajua miten pienten lasten vanhemmat jaksaa. Eilen oli kylässä lapsi vanhempineen
03.10.2022 |
Joku 2-3v lapsi. Jatkuvaa ääntä, vahtimista ja peräänkatsomista ettei tee mitään älytöntä jne. Olin ihan poikki pelkästä katselusta eikä ne olleet tässä luin reilun tunnin. Ei jaksaisi tuollaista showta kyllä yhtään.
Kommentit (102)
Pienet lapset käyvät kylässä ja mummolassa kovemmilla kierroksilla kuin kotona, koska kaikki on uutta, erilaista ja jännittävää (tai pitkästyttävää), ja silloin aikuisetkin käyvät kovemmilla kierroksilla eikä kukaan uskalla olla rento. Monet vanhemmat ja isovanhemmat ylisuorittavat kuvitellessaan että lasten kimpussa täytyy häärätä koko ajan, kunnes väsähtävät.
Minulla on kaksi aikuista lasta, ja kyllä he ovat aikanaan rauhoittuneet, vaikka alkuvuodet olivat yhtä vilskettä. Iltariehumisetkin loppuvat, ja nyt on hiljaista.
Lapsista valittavan velan kannattaa muistaa että hänkin on joskus ollut lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni on 'hyvin energinen' pieni lapsi ja itsekin ihmettelen miten jaksan, mutta jollain ihmeen kaupalla sitä vain jaksaa, uskon että se on biologiaa tai ihminen on jotenkin "suunniteltu" jaksamaan sitä sitten kuitenkin. Tietenkään en itse loputtomiin jaksa, mokaan, ärähdän, väsähdän, mutta seuraavana päivänä jaksan sitten taas. Ja kai "pakko" on myös hyvä motivaattori :) Ei tämä mikään kuolemantuomio kuitenkaan ole.
Uskon että ennen "hyvään aikaan" oli helpompaa. Lapsilla oli yhteisö jossa sai kasvaa, mummot ja vaarit ja muut läheiset kantoivat huolta. Isommat sisarukset vahtivat.
Nyt asutaan kaupungin "kopeissa" ja lapset sijoitetaan päiväksi laitoksiin ja vanhemmilla tiukkaa uraputkiaikaa. Isovanhemmat kaukana. Laitteet ja netti korvaavat ihmiset. Ei ihme että lapset ja aikuiset uupuvat ja ovat kärttyisiä.
Minä neuvoisin että keskitytään olennaiseen, viedään villikot luontoon ja unohdetaan kännykät reppuun kun ollaan yhdessä. Luontoilun jälkeen lapset ja aikuiset huomattavn virkustyneitä ja rauhallisia ja unikin maistuu.
Terv luonto-opas
Paljonhan sitä kestää henkilöiltä, joita rakastaa mielettömästi. (Itse en puolestani kestäisi koiraa, kuuntelen aina silmät pystyssä työkaverin juttuja siitä, miten paljon aikaa, vaivaa ja rahaa menee koiriin - mutta hän on niistä onnellinen, joten kaikki hyvin.)
Vierailija kirjoitti:
Pienet lapset käyvät kylässä ja mummolassa kovemmilla kierroksilla kuin kotona, koska kaikki on uutta, erilaista ja jännittävää (tai pitkästyttävää), ja silloin aikuisetkin käyvät kovemmilla kierroksilla eikä kukaan uskalla olla rento. Monet vanhemmat ja isovanhemmat ylisuorittavat kuvitellessaan että lasten kimpussa täytyy häärätä koko ajan, kunnes väsähtävät.
Minulla on kaksi aikuista lasta, ja kyllä he ovat aikanaan rauhoittuneet, vaikka alkuvuodet olivat yhtä vilskettä. Iltariehumisetkin loppuvat, ja nyt on hiljaista.
Lapsista valittavan velan kannattaa muistaa että hänkin on joskus ollut lapsi.
En mielestäni tässä valita yhtään mistään. Kunhan ihmettelin että miten vanhemmat jaksavat. Moni ei näköjään vastauksista päätellen aina jaksakaan. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pienet lapset käyvät kylässä ja mummolassa kovemmilla kierroksilla kuin kotona, koska kaikki on uutta, erilaista ja jännittävää (tai pitkästyttävää), ja silloin aikuisetkin käyvät kovemmilla kierroksilla eikä kukaan uskalla olla rento. Monet vanhemmat ja isovanhemmat ylisuorittavat kuvitellessaan että lasten kimpussa täytyy häärätä koko ajan, kunnes väsähtävät.
Minulla on kaksi aikuista lasta, ja kyllä he ovat aikanaan rauhoittuneet, vaikka alkuvuodet olivat yhtä vilskettä. Iltariehumisetkin loppuvat, ja nyt on hiljaista.
Lapsista valittavan velan kannattaa muistaa että hänkin on joskus ollut lapsi.
En mielestäni tässä valita yhtään mistään. Kunhan ihmettelin että miten vanhemmat jaksavat. Moni ei näköjään vastauksista päätellen aina jaksakaan. Ap
Miksi pitäisi aina jaksaa? Joskus voi "luovuttaa" ja röhnöttää sohvalla ja antaa lapselle pädin käteen. Et kai itsekään ihan joka sekunti jaksa olla innoissasi vaikka työstäsi tai jostain aikuisesta ihmisestä, joka on elämässäsi? On ok että et itse halua lapsia, emme yritä käännyttää sinua tässä, yritämme vain vastata kysymykseesi.
Kyllä sitä jaksaa, kun on pakko. Pikkulapsivaihe ei kuitenkaan kestä loputtomiin (onneksi).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä kaikki eivät suhtaudu lapsiin samoin? Silloin kun lapsi ei ole projekti ja vaivaksi vaan ihminen, ei se ole rasite vaan sen lapsen kanssa olemista. Kyllähän sä aikuisenkin kanssa osaat olla vaikka he eivät vastaisi sun ajatusta siitä miten ja millaisia heidän pitäisi olla, vai etkö?
Onko sulla omia lapsia?
Aikuisia ei tarvitse seurata joka hereilläolominuutti että kiipevätkö, tippuvatko, laittavatko suuhun, vetävätkö päälleen, juoksevatko tielle. Joka hetki aamusta iltaan.
Lapset (omat) on ihania mutta kyllä niiden kanssa oli todella uuvuttavaa tuossa iässä.
Sanoinko ettei olisi uuvuttavaakin? Vastasin siihen miten jaksaa. Meillä on kolma lasta ja noin me jaksettiin. Kun ei suhtaudu lapsiin rasittavina ja valvontaa vaativina vaan lapsina, jotka tutustuu maailmaan ja opettelee asioita, ei se tunnu työltä eikä ajattele ettei jaksa. Tottakai vanhemmuus on uuvuttavaa, sitä on vastuussa toisesta ihmisestä, mutta oma asenne jos on kohdillaan, ei sitä koe niin että se on multa pois mitenkään.
Aikuisia ei tarvitse vahtia niin, mutta ihan samalla tavalla sitä toisen teot rasittaa, jos ne kokee jollakin tavalla olevan itseltä pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pienet lapset käyvät kylässä ja mummolassa kovemmilla kierroksilla kuin kotona, koska kaikki on uutta, erilaista ja jännittävää (tai pitkästyttävää), ja silloin aikuisetkin käyvät kovemmilla kierroksilla eikä kukaan uskalla olla rento. Monet vanhemmat ja isovanhemmat ylisuorittavat kuvitellessaan että lasten kimpussa täytyy häärätä koko ajan, kunnes väsähtävät.
Minulla on kaksi aikuista lasta, ja kyllä he ovat aikanaan rauhoittuneet, vaikka alkuvuodet olivat yhtä vilskettä. Iltariehumisetkin loppuvat, ja nyt on hiljaista.
Lapsista valittavan velan kannattaa muistaa että hänkin on joskus ollut lapsi.
En mielestäni tässä valita yhtään mistään. Kunhan ihmettelin että miten vanhemmat jaksavat. Moni ei näköjään vastauksista päätellen aina jaksakaan. Ap
Jaksetaan, kun on pakko. Ja koska siihen pakkoon sisältyy ihan järjetön määrä rakkautta, iloa ja onnellisuutta kun näet miten ne omat pallerot kasvaa ja kehittyy ja oppii uutta joka päivä.
Kyllä, välillä olen kolmen pienen äitinä todella väsynyt siihen mekastukseen ja odotan vain, että kävisivät nukkumaan. Kun he nukkuvat, tulee jo ikäväkin sitä touhua ja niitä tarinoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuon ikäiset reagoivat herkästi åieniinkin muutoksiin, kylässä oleminen on poikkeustilanne. Voi olla, etä lapsi on paljon rauhallisempi kotona. Eikä kotioloissa tarvitse vahtia samalla lailla kuin kylässä, vaaranpaikat on karsittu pois.
Tyypillinen velaruikutus toisten valinnoista. (Heidän valintansa on yksin heidän ja siitä ei saa puhua, mutta muiden valinnoista saa ja niitä saa jopa arvostella.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ennen vanhaan ihmisillä ollut aikaa ja mahdollisuutta koko aikaa valvoa lasten tekemisiä ja olla seuraamassa heitä.
Pitkä paita päälle, iso kivenmurikka painoksi paidanhelman päälle, ettei pääse karkuteille ja taikinaa hyppysiin että on ajankulua.
Siinä välissä äiti pääsi hyvin käymään lypsyllä viettämässä omaa aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Tyypillinen velaruikutus toisten valinnoista. (Heidän valintansa on yksin heidän ja siitä ei saa puhua, mutta muiden valinnoista saa ja niitä saa jopa arvostella.)
Nämä tyypit ei ole niin velaja kuin ne antsa ymmärtää. He ovat rakentaneet velamuurin ympärilleen ja ovat oikeasti rikki sisältö. Jos oikeasti on valintansa tehnyt ja asian kanssa sinut, ei tarvitse pönkittää päätöstään kauhistelemalla miten kauheeta ja raskasta ja sitovaa se lapsellisen elämä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sitä jaksakkaan ! Onneksi lapset kasvaa, mutta pikkulapsiarki sekä päiväkotiarki on raskainta.
Siksi meillä vain kaksi lasta. Lapset on ihania mutta raskaita. Nyt onneksi jo 9v ja 11v ja niiden kanssa voi jo tehdä vaikka ja mitä.
No meillä ainakin pienet käyttäytyvät levottomasti jos kyläillään jossain lyhyt hetki. Ei sen perusteella kannata mitään päätellä. Ihan sekin jos ollaan yön yli niin seuraava päivä on rauhallisempi kun ei ole matkustamista alla ja paikka tutumpi ja päiväunetkin onnistuvat.
Ja sekin vaikka olisi kuinka ihana pikkulapsi sitä kun ei voi jättää yhtään yksin, eli sekin raskasta. Haluat lähteä pikaseen kaupasta vaikka maitoa niin lapset mukaan jos toinen aikuinen ei ole kotona.
Vierailija kirjoitti:
Tyttärelläni on 2v ja 4v lapset ja asuvat eri kaupungissa kuin minä. Kun vietän viikonlopun heidän kanssaan, olen sen jälkeen aivan loppu. Jatkuvasti kaikki pyörii lasten ympärillä, ei hetken rauhaa ennen iltaa, kun menevät nukkumaan. Hereillä riehutaan, nauretaan, itketään, kiukutellaan, maristaan ja vaaditaan jatkuvaa huomiota ja valvomista. Onneksi itselläni ei enää ole pieniä lapsia, nuorena jaksoi mutta nyt kuuskymppisenä ei kyllä enää millään. Vain pieninä annoksina, kiitos.
No kuinkas muuten kuin "kaikki pyörii lasten ympärillä"?
Niinhän se on, ja vielä kun olet vain silloin tällöin vieraileva mummo, niin hakevathan ne lapset huomiota.
Meillä on onni asua lastenlasten kanssa samassa kaupungissa ja tapaamme usein. Kun menemme heille alkuinnostuksen jälkeen isommat lapset jatkavat omia leikkejään. Tietysti taapero on aikuisten kanssa, mutta mitäs se nyt haittaa?
Vierailija kirjoitti:
Niin, tuollaistahan se on pienten kanssa. Kieltämättä joskus olisi mukavaa saada hieman omaa aikaa tai ehkäpä parisuhdeaikaa, mutta tukiverkkoa ei ole, joten odotellaan että lapset hieman kasvavat, niin eiköhän se sitten muutu. Kaikkea aikansa.
T. Vauvan, taaperon ja eskarilaisen äiti
Voimia sinulle, kyllä siihen vielä vuosia aikaa menee (jos ei tukiverkkoja ole). Meillä on lasta kaksi 2,5 vuoden ikäerolla eivätkä he edes koskaan ole tapelleet keskenään, silti koin nuo vuodet 0-7 aika raskaina, sitten alkoi helpottaa. Nyt ovat 16.5 ja 14 ja kivoja teinejä, ei mitään ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Paljonhan sitä kestää henkilöiltä, joita rakastaa mielettömästi. (Itse en puolestani kestäisi koiraa, kuuntelen aina silmät pystyssä työkaverin juttuja siitä, miten paljon aikaa, vaivaa ja rahaa menee koiriin - mutta hän on niistä onnellinen, joten kaikki hyvin.)
Koirat ovat yleensä ottaen ihania, muttei silloin, kun niitä pitää vahtia 24/7 etteivät tee tuhoja, hypi pöydille, pure kenkiä, hypi sohville. Tätä en jaksa katsoa ja ihmetyttää miksi jotkut eivät kouluta koiriaan / sallivat tällaisen käytöksen vieläpä kylässä. T: kahden energisen taaperon äiti
Minulla neljä lasta, joista kahdella nuoremmalla adhd. Siinä sitä on jaksamista. Ei sitä tajua ulkopuolinen sitten kuitenkaan miten loppu ja väsynyt sitä on tässä härdellissä. Neljäs syntyi vanhinkona, kolmannen kanssa oli niin raskasta, että ei taatusti enää neljättä haluttu.