Minun oma pieni vauvani meinasi eilen kuolla

Tuntuu niin järkyttävälle, että miten kaikki voi olla niin pienestä kiinni..

Meillä nimittäin on uhmakas 2-vuotias esikoinen, joka penkoo joka paikan. Ja tuntuu, että vaikka kuinka tarkka olisi kaiken suhteen, niin jotain tuollaista tapahtuu:(



-Ap

Kyllä se paha olo helpottaa, älä jää pyörimään siinä vaan käännä se voitoksi. Mieti positiivisia asioita.



T: 3.

meillä itsellämme kävi vuosia sitten 1v3kk esikoisen kanssa juuri sama juttu mutta kolikon kanssa, juuttui kurkkuun, lapsen henki salpautui. Mies nosti lapsen jaloista ilmaan ja sai sen ravisteltua irti. Minä vain huusin vieressä suoraa huutoa. Muistan sen shokin, kun koko ruumis värisi sitä vielä monta päivää. Onneksi sinä osasit toimia!

Et kuitenkaan ole tehnyt mitään väärää, päinvastoin, sinun ansiostasi vauvasi on edelleen täällä. Vaikka kuinka yrittäisi noita pieniä varjella vaaroilta, on aina joku " takaportti" jossain auki, ja jotain pahaa voi silti tapahtua. Onneksi nyt oli onni onnettomuudessa. Kaikkea hyvää teille! :)

nyt jo 5 v oli jotain vuoden ja 1 kk. Meinasi tukehtua karjalanpiirakan kuoreen, sain taottua pois. Kävinkin sen jälkeen ensiapukurssin, vaikka onneksi ei oo tarvittu.



Joten ymmärrän hyvin, miltä tuo tuntuu :-(... onneksi kävi hyvin.

Oma pieni poikani on sairaalassa, söi vitamiineja joissa oli rautaa ihan urakalla, n. 30 tablettia. Mulla on ihan kamala olo, vaikka poika kyllä selviää.

Toi on niin kauheaa, kun noin pienille pitää tapahtuu kaiken maailman inhottavia asioita. Ennemmin ne kivut ja kaikki ottais itselleen.. Kunhan vain lapsilla voisi olla kaikki hyvin...

Ja onneksi selviää tapahtuneesta:)<3 *Haleja*

On se vaan niin kauheaa, onneksi sitä vaan osaa jotenkin toimia. Mutta itse olin eilen tapahtuneen jälkeen ainakin sen puoli tuntia niin shokissa ja tärisin vaan...



Kiitos kaikille vastanneille:) *Haleja*teille myötätunnosta ja ymmärryksestä:)<3

-ap

Lensi ne vitamiinit roskiin ja huomenna menen ostamaan lääkekaapin.



Meillä toimii suojavaistot. Mä olen ollut aika yllättynyt miten järkevän rauhallisesti mä toimin kriisitilanteissa, vaikka sitten jälkikäteen menenkin ihan huteraksi. On ollut muutakin " jännää" meidän ehtiväisen kanssa.



16

Onneksi selvisitte säikähdyksellä. Tuollainen säikäyttää todella pahanpäiväisesti ja siitä jää shokkitila päälle. Elämä on niin hauras, niin hauras. Jokainen päivä on lahja Jumalalta.

Muistan kun oma 8kuinen poikani maistoi appelsiinia ekaa kertaa. Eka meni hyvin, imi mehut siitä lohkosta. Sitten saikin puraistua palasen, joka jumittui kurkkuun :(( Mies onneksi sai kiskottua sen ulos. Ikinä en sitä kauhun hetkeä unohda.

Onneksi osasin toimia ja lapsi virkosi.

Meidän juniori oli tukehtua oksennukseensa kun oli vain kaksi viikkoa ikää. Vauva saattiin virvoitettua ja nyt hän on 1,5-vuotias rymistelijä, mutta tuolloin ei itkusta ollut tulla loppua. Säikähdin niin mielettömästi. sen jälkeen on ollut hirveän vaikeaa päästää lasta silmistään.

Ei käynyt mitenkään, tässä istun ja naputtelen ja olen jo yli 30 v.

Ajattele, moni olisi saattanut mennä aivan lukkoon tuossa tilanteessa. Itse muistan vieläkin kauhulla, kuinka esikoiseni kaatui kylpyammeeseen ja näin veden alla vain kauhusta laajentuneet silmät. Silmänräpäyksessä nostin pojan ylös ja tämä kakoi vettä pitkän aikaa. Tapaus on syöpynyt mieleeni :(

Eli nyt saa kunnolla huokaista helpotuksesta:) On ollut koko ajan niin pelottava tunne, kun tiesi, että se ruuvi on yhä mahassa... Pari yötä olimme sairaalassa tarkkailussa, mutta onneksi mitään ikävää ei sitten tapahtunut*koputtaa puuta*..



Kiitos teille vastanneille:) JA hyviä jatkoja.

Hyvää jatkoa teille. *Huokaisee helpotuksesta*

En todellakaan olisi niin idiootti, että tällaista asiaa menisin huvinvuoksi laukomaan tai sit keksimään!!!!

Ambulanssi oli tuolloin jo tilattu. Onneksi puhallus auttoi ja alkoi harmaa väri hävitä kasvoilta. Tulivat vielä katsomaan, että kaikki on ok. Mies tuli just töistä, kun ambulanssi oli pihalla. Soitin seuraavana päivänä neuvolaan ja juttelin terkan kanssa tapahtuneesta ja mun serkku tuli sit illalla meille, kun mies oli töissä.

LÄheltä piti-tilanteita sattuu toisinaa, halusimme tai emme. Kaikkea ei voi ennakoida, eikä ele kenenkään syy. Onneksi teillä kaikki meni parhain päin!



Meillä kun kuopus syntyi, esikoinen oli 2v. Siinä kerran laittelin ruokaa, ja yhtäkkiä vauva (sitterissä lattialla) alkoi kakoa. Oli silloin noin 4 kk. Olin aivan kauhuissani, enkä tiennyt mitä siellä suussa oli ja mitä ei. Lopulta sain kaivettua vauvan suusta pikkuauton irronneen renkaan. En todellakaan tiennyt, että sellainen oli irronnut meidän (silloisesta ainoasta) pikkuautosta, ja että esikoinen oli ystävällisesti tarjonnut sen vauvalle. Onneksi mekin selvisimme säikähdyksellä.



Kyllä niitä tukehtumisia todella tapahtuu, omenan paloihin, kiviin jne. jne. Mutta onneksi on harvinaista.

kun muistui mieleen tapaukset joita meille on sattunut



nuorimmaiseni oli aika pieni vauva kun köllötteli lattialla, siihen oli jotenkin joutunut palanen vessapaperia (varmaan isomman pojan toimesta) havahduin siihen kun vauva oli tukehtua paperinpalaseen, isä yritti ensin roikottomalla ja selkään " hakkaamalla" saada sitä pois mutta ei saanut kun oli muuttunut sellaiseksi mömmöksi, no kaivamalla lopulta lähti. Minä huusin kurkku suorana vieressä.



toinen tapaus sattui saman pojan ollessa 2 vuotias, oli löytänyt jostain vanhan hedelmämerkkarin, syönyt sitä ja oli jäänyt kurkkuun kiinni, ihmettelin kun rupesi yskimään, ja samalla hetkellä tuli oksennus ja yskiminen jatkui, käänsin pojan väärinpäin ja taputin selkään kunnolla (olin aivan paniikissa kun toinen yski samalla ja en voinut mitään tehdä, kun mikään ei auttanut)



tarpeeksi kun olin taputellut niin poika oksensi oikein kunnolla kun oli yskinyt niin kauan ja samalla tuli kurkusta melkein kokonainen kivikova merkkari



kyllä siinä pelästyi



PITÄKÄÄ SIIS HYVÄÄ HUOLTA ETTEI ASUNNOSTA LÖYDY MITÄÄN PIENELLE LAPSELLE SOPIMATONTA JA NOUDATTAKAA " EI ALLE 3-VUOTIAILLE" OHJEITA



Se on niin kamalaa kun oma lapsi yskii vaan ja mitkään tekemiset eivät auta häntä