Minun oma pieni vauvani meinasi eilen kuolla
syliini:( Oli tukehtua. 20minsaa elvytin, siis hakkaamalla selkään, yökkäyttämällä jne. Mitään ei tullut ulos. Olin niin shokissa tapahtumasta.
Menimme tämän jälkeen suoraan sairaalaan, lasten päivsytykseen. Vauva kuvattiin ja masustahan löytyi n.3cm. pitkä ruuvi.
Olo on niin kauhea, lapseni henki oli minun käsissäni. Jos olisin tehnyt jonkin virheen, lähtenyt soittamaan apua, lakannut lyömästä vauvaa selkään, niin häntä ei enää olisi.
Oli vaan pakko päästä purkaan jonnekin tätä pahaa oloa.
Syyttäkää provoksi, haukkukaa mut alimpaan helvettiin, mutta miettikää, näin voi joskus käydä myös itsellenne.
Vaikka kuinka yritän pitää lattiat puhtaana ja katsoa, ettei siellä ole mitään epämääräistä, niin ruuvi oli lattialle kuitenkin joutunut.
KAUHEAA!!
Vieläkin niin järkyttynyt tapahtuneesta:(
Kommentit (44)
Siis tämä niille jotka aina toitottavat, että mitä tahansa voi sattua. Paljon harvemmin sattuu, jos vanhempi on vieressä ja vahtii.
viestit siitä että " jokaiselle voi tapahtua jotain pahaa" jne jne vastineena lähiaikoina sattuneisiin lasten hukkumisiin. Ihan selvästi sama tyyli
Haloo, en ikinä maalaisi pirua seinille lapsieni kustannuksella!!!
Vähän ehkä hienotunteisuutta kaipaisin myös sinun kaltaisilta ihmisiltä(nro.62,muistaakseni)...
-AP
Läheskään kaikkia ko viestejä en ole kirjoittanut enkä myöskään ole tämän ketjun ap.
Vierailija:
viestit siitä että " jokaiselle voi tapahtua jotain pahaa" jne jne vastineena lähiaikoina sattuneisiin lasten hukkumisiin. Ihan selvästi sama tyyli
Tottakai harvemmin sattuu jos vieressä vahtii, mutta pointtini onkin ollut että silloinkin voi sattua. Ja se on näille ihmisille, jotka vetävät oikopäätä johtopäätöksen, että jos jotain on sattunut, se tarkoittaa että vanhemmat eivät ole vahtineet. Eli vanhempien vika AINA.
Vierailija:
Siis tämä niille jotka aina toitottavat, että mitä tahansa voi sattua. Paljon harvemmin sattuu, jos vanhempi on vieressä ja vahtii.
Nyt lähden taas jatkamaan elämääni eli töitäni.
t 35
Esikoinen meinas kuolla kun käveltiin rattailla 8kk neuvolaan. viereisellä nurtsilla jätkä ajoi isolla ruohonleikkurilla. kiinnitin siihen huomion kun siitä rupesi kuulumaan kummallista kolinaa. jostain kumman syystä pysähdyin katsomaan sitä, en tiedä miksi kun oli kiirekkin. sitten sieltä lensi vauhdilla nyrkinkokoinen kivi n.20-30cm pojan naaman edestä. se tuli niin lujaa että teki asfalttiin reijän. jatkoin tyynen rauhallisesti matkaa kuin mitään ei olisi tapahtunut, neuvolassakin naureskelin asialla. illalla sitten himassa iski shokki, tärisin ja itkin ja tuskanhiki valui kasvoilla.
Nykyään esikoinen on riehakas iso 3v. poika, onnettomuuksia sattuu vieläkin, päästä 2 isoa haavaa liimattu ensiavussa kohelluksen seurauksena.
Kuopus kaatoi kahvit jalalleen, 2:n asteen palovamma. istui lavuaarissa vedessä ja veti sinne pistokkeessa olevan hiustenkuivaajan. koira puri päästä. onneksi selvitty säikähdyksellä, aina noitten muksujan kanssa saa olla sydän syrjällään.
alkoi kuola valua. Kyllä me miehen kanssa säikähdettiin. Oli jäänyt perunaa kurkkuun. Pitkän aikaa sai tosissaan taputella selkää jotta hengitys taas alkoi kulkea. Minäkin tärisin pitkään tapahtuneen jälkeen.
kiittää taivaan Isää ja enkeleitä, että vauvallasi on kaikki hyvin!
Halauksia!
=)
Itsellänikin on 8-kuinen tyttö ja sain heti aamusta aikaiseksi siivota kaikki paikat, ettei pääse mitään tapahtumaan. Meillä oli remonttia viime viikonloppuna ja hyvinkin olisi voinut löytyä naulla tai ruuvi lattialta.
Onneksi kaikki meni hyvin teillä!
Menin kurkkaamaan häntä ja huomasin että hän nukkui klemmari kädessään. Mies oli kotiin tullessaan käynyt antamassa pusun nukkuvalle vauvalle ja kumartuessaan hänen paidantaskustaan oli tipahtanut klemmari - suoraan pojan käteen. Kyllä mies sai kuulla kunniansa, mutta onneksi poika nukkui sikeästi koko ajan. Poika on vielä viimeaikoina innostunut tunkemaan käsiänsä koko ajan suuhun... ... mutta onneksi ei herännyt!
Älä nyt suotta syyttele itseäsi ja jossittele, vaan kiittele, toimithan neuvokkaasti. Kyllä se ahdistus kohta helpottaa, kun aika kuluu.
Itse pelkään aina, että esikoinen saa päähänsä työntää jotain vauvan suuhun, kun silmä välttää, huima kun vielä on.
Varmasti on tilastollisesti epätodennäköistä, että mitään vastaavaa enää sattuu. Ei varmaan lohduta, mutta...
Halaus sinulle ja pikkuisellesi!!
Onneksi kävi hyvin!
Ei ihminen voi kaikkea hallita, ei kertakaikkiaan vaan voi. Minusta et kyllä saa syllistää itseäsi tapahtuneesta yhtään. Katastrofit tapahtuvat yleensä juuri sillä tavalla, että monta pientä asiaa meneekin sattumalta yhtä aikaa pieleen - jostakin lipsahtaa se ruuvi, ei satu silmääsi, vauva sattuukin huomaamaan juuri sen, se sattuukin juuttumaan kurkkuun. Monesta pienestä jutusta tulee tapahtumien ketju. Ja luojan kiitos tällä kertaa kävi hyvin. Olen oikeasti hyvin onnellinen teidän puolestanne. Suukko pikkuisellenne.
meillä kävi esikoisen ollessa konttausiässä seuraavanlainen tapaus: oltiin menossa lapsen kanssa nukkumaan, hän konttasi makuuhuoneeseen ja minä kävelin puolen metrin päässä perässä. sängyssä alkoi kummasti itkeskellä, imi haluttomasti rintaa ja itki jotenkin surullisen ja onnettoman kuuloisesti, ei raivokkaasti kuten tapoihinsa kuuluu. sitten suuhunsa alkoi kerääntyä hulluna sylkeä, eikä jotenkin niellyt sitä vaan limaa valui ulos tosi reippaasti. tätä jatkui kauan, ehkä vartin tai kauemminkin.
olin pikkuhiljaa yhä pahemmin paniikissa kun en tiennyt mikä lapsen on, en osannut tehdä yhtään mitään kun en vaan tajunnut missä vika. lapsen isä oli jo täysin hädissään, varsinkin kun sylkeen ilmestyi ihan ohuen ohut verijuova. yritin tutkia lapsen suuta, että mistä veri tulee, mutta en saanut tolkkua, itku jatkui vaan ja liman eritys.
onneksi jossain vaiheessa lapsi yskähti, ja vasta silloin tajusin että hänellä on jotain kurkussa. käänsin hänet polvieni päälle kasvot alaspäin ja löin selkään kai muutaman kerran. lapsi kakaisi lakanalle terävän, rösöisen muovinpalan.
meidän koira oli aiemmin päivällä tuhonnut pyykkipojan, mies oli luullut keränneensä kaikki riekaleet lattialta (näytti ne hädissään minulle roskista), vaan yksi oli jäänyt. ja siinä minun valvovan silmäni alla lapsi oli napannut sen suuhunsa.