Lue keskustelun säännöt.
Mun aikuinen poika soitti mulle äsken itkien. Näinä hetkinä erityisesti erityisesti arvostan meidän hyvää suhdetta.
02.10.2022 |
Ei se äitiys lopu siihen kun lapsi täyttää 18 tai kun lapsi muuttaa omilleen. Niin se vaan on. Varasin just junan lapseni luokse huomiselle ja peruin omat menot. Mun lapsi tarvitsee mua nyt. Pitäkää huolta lapsistanne. Isoistakin.
Kommentit (83)
Oli jäännyt kiinni pettämisestä. Nyt tarvitaan mamman kainaloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko poikasi homo kun poraa äidilleen?
En vaan pysty käsittämään tätä, että jos poika/mies itkee, on hän homo. Mitä tekemistä itkemisellä on ihmisen seksuaalisuuden kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tullut koskaan mieleenkään soittaa mutsille ja valittaa ongelmiani. Ei ongelmat olisi siitä yhtään pienentyneet, tai kadonneet, jos hänkin olisi niitä murehtinut.
Suuri osa kommenteista vaikuttaisi olevan ap:n itsensä kirjoittamia.
Vastasin vaikka uskon ketjun olevan trollin tekemä.
N 57
5/5On perheitä, joissa läheiset välit jatkuvat hautaan asti. Ja aina tämä ei tarkoita edes sitä, että nähtäisiin usein tms. On vain vahva tieto (ja taito) pyytää/saada apua silloin kun sitä todella tarvitsee.
Oli minullakin hyvät ja lämpimät välit vanhempiini, heidän kuolemaansa saakka ja kunnioitin heitä. Juuri siistä syystä en aikuisena tahtonut vaivata heitä ongelmillani.
Itse antaisin mitä vaa jos olisi tälläinen äiti.
valitettavasti ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mäkään ole koskaan voinut omille vanhemmilleni soittaa apua pyydellen, siksipä oman lapseni kanssa asiat onkin nyt eri tavalla. En millään jaksaisi, mutta pakko on, koska sitä se toisesta ihmisestä välittäminen on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Erikoista, että äippä on ainut luotettava ihminen nulikan elämässä.
Hän on isätön, ystävätön ja vähän erilainen, eiköstä?
Apua saa ja pitää pyytää, mutta tuossa iässä äiti on kyllä viimeinen vaihtoehto.
Riippuu varmaan vähän siitä, minkälaisesta avun tarpeesta on kyse? Tuskin tikusta kynnen alla tai finnistä otsalla. Elämässä sattuu joskus aika kamalia asioita.
Suomessa tunnevammaisuus. Yleistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin alan pikkuhiljaa tajuamaan miksi Suomi on niin surkeassa jamassa: aikuinen mies tarvitsee äitiään itkutyynyksi. On se niin surkeeta.
Vierailija kirjoitti:
Nolo poika.
Sinä se vasta nolo olet. Pthui!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itkin 30 -kymppisenä äidilleni suruani, kun silloinen aviomies jätti. Muutama tunti itkuni jälkeen isäni soitti, että hän on 30 min päästä asunnoltani, käski pakata laukun, koska minä lähden hänen mukaansa nyt.
Vanhempani olivat siis eronneet ja äitini asui toisessa maassa. Äitini oli puhelumme jälkeen soittanut heti isälleni, joka oli samantien hypännyt autoon ja lähtenyt hakemaan minua reilun 200 kilsan päästä luokseen. Olin viikon isän luona toipumassa (sairaslomalla) jonka jälkeen elämä taas jatkui.
Mutta nämä ovat niitä vanhempia, jotka sitten hoidetaan rakkaudella hautaan asti. Toivoa vain sopii, että omat lapseni hakisivat minusta samalla lailla tukea, jos ja kun maailma "lyö märällä rätillä päin pläsiä".
30-kymppinen. Itku pitkästä iästä?
Vierailija kirjoitti:
Ei tullut koskaan mieleenkään soittaa mutsille ja valittaa ongelmiani. Ei ongelmat olisi siitä yhtään pienentyneet, tai kadonneet, jos hänkin olisi niitä murehtinut.
Suuri osa kommenteista vaikuttaisi olevan ap:n itsensä kirjoittamia.
Vastasin vaikka uskon ketjun olevan trollin tekemä.
N 57
5/5
Samaa mieltä, tosin pisteet 6/5. Aihe rakennettu hyvin, mutta tuo kuvitteellisen pojan kuvitelun itkun aihe jäi keksimättä sekä syy sille, miksi junaliput on huomiselle vaikka hätä on niiiiiiin hirveä.
Itselläni meni 2 tuntia ja vartti puhelusta ajaa räntämyrskyssä 255 km äitini luo kun hälytys tuli, että syytä tulla nyt jos elävänä haluan nähdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itkin 30 -kymppisenä äidilleni suruani, kun silloinen aviomies jätti. Muutama tunti itkuni jälkeen isäni soitti, että hän on 30 min päästä asunnoltani, käski pakata laukun, koska minä lähden hänen mukaansa nyt.
Vanhempani olivat siis eronneet ja äitini asui toisessa maassa. Äitini oli puhelumme jälkeen soittanut heti isälleni, joka oli samantien hypännyt autoon ja lähtenyt hakemaan minua reilun 200 kilsan päästä luokseen. Olin viikon isän luona toipumassa (sairaslomalla) jonka jälkeen elämä taas jatkui.
Mutta nämä ovat niitä vanhempia, jotka sitten hoidetaan rakkaudella hautaan asti. Toivoa vain sopii, että omat lapseni hakisivat minusta samalla lailla tukea, jos ja kun maailma "lyö märällä rätillä päin pläsiä".
Kyllä minäkin tekisin tyttäreni vuoksi noin ja muutoinkin melkein mitä tahansa. Poikaani en osaisi lohduttaa samoin. En tiedä miksi näin. Ehkä sitä kokee tytön tarvitsevan enemmän suojelua ja lohdutusta, vaikka tiedän herkkänä miehenä, että ei se ihan näinkään ole.
En muuten usko sinun olleen 300-vuotias erotessasi, vaikka niin kirjoititkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tullut koskaan mieleenkään soittaa mutsille ja valittaa ongelmiani. Ei ongelmat olisi siitä yhtään pienentyneet, tai kadonneet, jos hänkin olisi niitä murehtinut.
Suuri osa kommenteista vaikuttaisi olevan ap:n itsensä kirjoittamia.
Vastasin vaikka uskon ketjun olevan trollin tekemä.
N 57
5/5Samaa mieltä, tosin pisteet 6/5. Aihe rakennettu hyvin, mutta tuo kuvitteellisen pojan kuvitelun itkun aihe jäi keksimättä sekä syy sille, miksi junaliput on huomiselle vaikka hätä on niiiiiiin hirveä.
Itselläni meni 2 tuntia ja vartti puhelusta ajaa räntämyrskyssä 255 km äitini luo kun hälytys tuli, että syytä tulla nyt jos elävänä haluan nähdä.
Vaaransit siis lukuisten viattomien tielläliikkujien (lasten, perheiden...) hengen nähdäksesi muutenkin kuolemassa olevan ihmisen viimeiset hetket.
Anteeksi nyt vain, mutta en voi arvostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tullut koskaan mieleenkään soittaa mutsille ja valittaa ongelmiani. Ei ongelmat olisi siitä yhtään pienentyneet, tai kadonneet, jos hänkin olisi niitä murehtinut.
Suuri osa kommenteista vaikuttaisi olevan ap:n itsensä kirjoittamia.
Vastasin vaikka uskon ketjun olevan trollin tekemä.
N 57
5/5Samaa mieltä, tosin pisteet 6/5. Aihe rakennettu hyvin, mutta tuo kuvitteellisen pojan kuvitelun itkun aihe jäi keksimättä sekä syy sille, miksi junaliput on huomiselle vaikka hätä on niiiiiiin hirveä.
Itselläni meni 2 tuntia ja vartti puhelusta ajaa räntämyrskyssä 255 km äitini luo kun hälytys tuli, että syytä tulla nyt jos elävänä haluan nähdä.
Provohan tämä on, mutta jotkut vastaukset ovat mielenkiintoisia. Itkevä mies on homo ja äitiin ei saa olla yhteyksissä vaikka maailma ympäriltä kaatuisi. Yksin pärjäämisen kulttuuri ei luo tervettä pohjaa elämälle.
Toivon että minullakin olisi tuollainen äiti. Ikinä en ole kehdannut itkien hänelle soittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tullut koskaan mieleenkään soittaa mutsille ja valittaa ongelmiani. Ei ongelmat olisi siitä yhtään pienentyneet, tai kadonneet, jos hänkin olisi niitä murehtinut.
Suuri osa kommenteista vaikuttaisi olevan ap:n itsensä kirjoittamia.
Vastasin vaikka uskon ketjun olevan trollin tekemä.
N 57
5/5Samaa mieltä, tosin pisteet 6/5. Aihe rakennettu hyvin, mutta tuo kuvitteellisen pojan kuvitelun itkun aihe jäi keksimättä sekä syy sille, miksi junaliput on huomiselle vaikka hätä on niiiiiiin hirveä.
Itselläni meni 2 tuntia ja vartti puhelusta ajaa räntämyrskyssä 255 km äitini luo kun hälytys tuli, että syytä tulla nyt jos elävänä haluan nähdä.
Provohan tämä on, mutta jotkut vastaukset ovat mielenkiintoisia. Itkevä mies on homo ja äitiin ei saa olla yhteyksissä vaikka maailma ympäriltä kaatuisi. Yksin pärjäämisen kulttuuri ei luo tervettä pohjaa elämälle.
Oma kokemus perheen vanhimpana lapsena opetti pitämään murheet itsellään ja jakamaan ne kumppanin kanssa. Äiti joko vatvoi niitä loputtomiin tai kertoi ne eteenpäin. Jos erehtyi soittamaan kotiin sai kuulla listan sisarustensa sen hetkisistä ongelmista. Ei kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa tunnevammaisuus. Yleistä.
The Finns are emotionally constipated sanoi haastateltava USAn TV:ssa.
Niin, on tietysti aivan mahdoton ajatus, että ihmisiä on erilaisia. Ja että jollain toisella voi olla läheiset välit vanhempiinsa vaikka juuri sinulla ei olisi.