Lue keskustelun säännöt.
Suostuisitko elämään ns. "kahden elintason" -suhteessa
02.10.2022 |
Eli siis sellaisessa, jossa menot jaetaan tasan välittämättä siitä paljon kumpikin ansaitsee ja se enemmän ansaitseva/varakkaampi kieltäytyy muuttamasta esim halvempaan asuntoon vaikka tietää ettei kumppanin rahat riitä oikein mihinkään.
Jos sinulle kävisi näin, että tulosi tippuisivat merkittävästi, niin suostuisitko elämään eri elintasoa puolisosi kanssa, vai eroaisitko, koska rahasi eivät yhdessä asuessa enää riittäisi mihinkään
Kommentit (377)
Meidän perheestä pienempituloinen sai kohtuullisen kokoisen perinnön kummitädiltään jonkin aikaa sitten ja nyt ne rahat ovat toistaiseksi säästössä. Tarkoituksena on remontoida taloa lähiaikoina sekä vaihtaa auto, joten ne rahat on budjetoitu näihin - lainan tarve varmaan puolittuu. Ilmiselvää oli, että ne käytetään yhteiseen asiaan, ei vain perinnön saaneen omaan kulutukseen.
Normiarjessa mennään kuten ennenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiseen elintasoon liittyen. Minulla on ollut 15v avioliiton varrella keskimäärin 1,5 - 2 kertainen nettotulot vaimoon verrattuna ja toki myös hoitovapaat. Kaikki olen laittanut perheen hyväksi eikä kummallekaan ole kertynyt isompia säästöjä.
No nyt vaimo on saanut perintönä suurehkon summan rahaa. Hän on sit mieltä että tämä summa on hänen omaa rahaansa eikä hänen tarvitse käyttää sitä perheen yhteisiin kuluihin vaan jatketaan kuten ennenkin.
Minä olen taas sitä mieltä että myös varallisuus pitää huomioida yhteisissä kuluissa eikä pelkät nettotulot?
Hiukan outoa ainakin olisi jos se varallisuus ei mitenkään vaikuta tuloihin.
No ei se 50 tuhatta pankkitilillä makaamassa kasvata tuloja. Vaimo ei halua eikä uskalla sijoittaa mihinkään.
Asuntolainan takaisinmaksussa ollaan kerrytetty yhteistä varallisuutta. Toki olen isompituloisena siitäkin maksanut isomman osan.
Se raha vainosi pankkitilillä on yhteistä omaisuuttanne sitäkin kautta että jos eroatte niin se otetaan osituksessa huomioon vaimosi omaisuutena ja vaikuttaa siis siihen mitä sinä jaossa saat. SItähän miehet aina valittavat että erossa sitä omaa omaisuutta menee sille toiselle. Nyt niin käy vaimosi tapauksessa.
Vierailija kirjoitti:
Niimpä, naisen näkemyksen mukaan miehen rahat ovat myös naisen rahoja.
Lain mukaan miehen rahat ovat myös naisen rahoja ja naisen rahat myös miehen rahoja. Ellei ole tehty erillisiä sopimuksia, ettei näin ole. Aviopuolisoita koskee elatusvelvollisuus.
Mulle naisena on ollut aina itsestäänselvyys, että parisuhteessa molemmilla on omat rahat ja niiden käytöstä yhteisiin asioihin sovitaan yhdessä. Perusajatus suhteessa aina ollut, että yhteiset menot puoliksi. Jos toisella ns.rahoituskriisi, tottakai silloin jeesataan toista esim.lainaamalla. Kyllä toisiaan rakastavien ihmisten kesken on halu auttaa ja elää yhdessä samaa elintasoa. Jos ei, on ehkä aika alkaa miettiä eroa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiseen elintasoon liittyen. Minulla on ollut 15v avioliiton varrella keskimäärin 1,5 - 2 kertainen nettotulot vaimoon verrattuna ja toki myös hoitovapaat. Kaikki olen laittanut perheen hyväksi eikä kummallekaan ole kertynyt isompia säästöjä.
No nyt vaimo on saanut perintönä suurehkon summan rahaa. Hän on sit mieltä että tämä summa on hänen omaa rahaansa eikä hänen tarvitse käyttää sitä perheen yhteisiin kuluihin vaan jatketaan kuten ennenkin.
Minä olen taas sitä mieltä että myös varallisuus pitää huomioida yhteisissä kuluissa eikä pelkät nettotulot?
Hiukan outoa ainakin olisi jos se varallisuus ei mitenkään vaikuta tuloihin.
No ei se 50 tuhatta pankkitilillä makaamassa kasvata tuloja. Vaimo ei halua eikä uskalla sijoittaa mihinkään.
Asuntolainan takaisinmaksussa ollaan kerrytetty yhteistä varallisuutta. Toki olen isompituloisena siitäkin maksanut isomman osan.
Ja sinä suostut tuohon. Kuka siihen pakottaa suostumaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suostuisi. Suomessa on progressiivinen verotus ja se on mielestäni oikeudenmukaista. Kulujen jakaminen progressiivisesti parisuhteessa on mielestäni myös oikeudenmukaista.
Olet saamapuolella?
Mitä tarkoitat saamapuolella? Tienaan vähemmän kuin mieheni ja mies maksaa siksi asumiskuluista enemmän kuin minä. Siinä se. On kokeiltu tätä kulujen jakamista puoliksi, mutta se johti siihen, että mies kerrytti omaisuuttaan ja minä elin kädestä suuhun. Täyttä työpäivää tehtiin ja tehdään yhä molemmat.
Nyt minullekin jää rahaa säästöön, mutta toki yhä vähemmän kuin mitä miehelleni.
Jännä et tasa-arvo ei nyt kiinnostakaan, vaan miehen pitää osallistua panostamaan enemmän.
Säälittäviä oman edun tavoittelijoita...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiseen elintasoon liittyen. Minulla on ollut 15v avioliiton varrella keskimäärin 1,5 - 2 kertainen nettotulot vaimoon verrattuna ja toki myös hoitovapaat. Kaikki olen laittanut perheen hyväksi eikä kummallekaan ole kertynyt isompia säästöjä.
No nyt vaimo on saanut perintönä suurehkon summan rahaa. Hän on sit mieltä että tämä summa on hänen omaa rahaansa eikä hänen tarvitse käyttää sitä perheen yhteisiin kuluihin vaan jatketaan kuten ennenkin.
Minä olen taas sitä mieltä että myös varallisuus pitää huomioida yhteisissä kuluissa eikä pelkät nettotulot?
Hiukan outoa ainakin olisi jos se varallisuus ei mitenkään vaikuta tuloihin.
No ei se 50 tuhatta pankkitilillä makaamassa kasvata tuloja. Vaimo ei halua eikä uskalla sijoittaa mihinkään.
Asuntolainan takaisinmaksussa ollaan kerrytetty yhteistä varallisuutta. Toki olen isompituloisena siitäkin maksanut isomman osan.
Se raha vainosi pankkitilillä on yhteistä omaisuuttanne sitäkin kautta että jos eroatte niin se otetaan osituksessa huomioon vaimosi omaisuutena ja vaikuttaa siis siihen mitä sinä jaossa saat. SItähän miehet aina valittavat että erossa sitä omaa omaisuutta menee sille toiselle. Nyt niin käy vaimosi tapauksessa.
Perinnöstä voi olla ehtoja joka estää sen että avioerossa sitä ei huomioida yhteiseksi varallisuudeksi.
No jokataoauksessa itse eroaisin tuossa tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiseen elintasoon liittyen. Minulla on ollut 15v avioliiton varrella keskimäärin 1,5 - 2 kertainen nettotulot vaimoon verrattuna ja toki myös hoitovapaat. Kaikki olen laittanut perheen hyväksi eikä kummallekaan ole kertynyt isompia säästöjä.
No nyt vaimo on saanut perintönä suurehkon summan rahaa. Hän on sit mieltä että tämä summa on hänen omaa rahaansa eikä hänen tarvitse käyttää sitä perheen yhteisiin kuluihin vaan jatketaan kuten ennenkin.
Minä olen taas sitä mieltä että myös varallisuus pitää huomioida yhteisissä kuluissa eikä pelkät nettotulot?
Hiukan outoa ainakin olisi jos se varallisuus ei mitenkään vaikuta tuloihin.
No ei se 50 tuhatta pankkitilillä makaamassa kasvata tuloja. Vaimo ei halua eikä uskalla sijoittaa mihinkään.
Asuntolainan takaisinmaksussa ollaan kerrytetty yhteistä varallisuutta. Toki olen isompituloisena siitäkin maksanut isomman osan.
No ei siis kuulosta siltä että vaimosi vain itsekkäästi hummaisi perintönsä vaan siitä että hän ei ole kovin hyvä rahankäytön suunnittelussa. Tämä ei siis enää oikein liity varsinaiseen aiheeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiseen elintasoon liittyen. Minulla on ollut 15v avioliiton varrella keskimäärin 1,5 - 2 kertainen nettotulot vaimoon verrattuna ja toki myös hoitovapaat. Kaikki olen laittanut perheen hyväksi eikä kummallekaan ole kertynyt isompia säästöjä.
No nyt vaimo on saanut perintönä suurehkon summan rahaa. Hän on sit mieltä että tämä summa on hänen omaa rahaansa eikä hänen tarvitse käyttää sitä perheen yhteisiin kuluihin vaan jatketaan kuten ennenkin.
Minä olen taas sitä mieltä että myös varallisuus pitää huomioida yhteisissä kuluissa eikä pelkät nettotulot?
No jos se varallisuus laitetaan säästöön ja se on siellä odottamassa jos sitä tarvitaan myöhemmin johonkin niin minusta se on järkevintä. Eri asia on jos toinen vain tuhlaa sen perinnön itseensä.
Kyllä meillä on toisen puolison saamaa perintöä hänen omissa säästöissään ja sijoituksissaan enkä näe sitä mitenkään outona. Ne kun tulevat kyllä vielä joskus yhteiseksi hyväksi tai sitten jäävät perinnöksi lapsille.
Juoksevat menot maksetaan niillä säännöllisillä tuloilla, ei perinnöillä.
Ihan eri mieltä. Menot jaetaan sen mukaan, miten kumpikin osapuoli pystyy niihin osallistumaan. Jos on iso varallisuus, niin silloin pystyy osallistumaan enemmän ja pitääkin osallistua enemmän. Ei voi mennä niin, että rahansa palkkatyöllä ansaitsevan varat on yhteisiä mutta perintönä saavan omia. Joko molemmilla omat tai molemmilla yhteiset.
Perintö on harvemmin käteistä rahaa. Tuskinpa kannattaa kiinteistöjä myydä että voi ostaa leipää ja makkaraa vaan ennemmin antaa sen poikia pariskunnalle lisää varallisuutta. Paitsi jos tosiaan on niin pineituloinen pariskunta että tarvitsee rahat per heti.
No joo tässä aloittamassani hommassa siis oli asunto-osake jonka kuolinpesä myi. Olishan sen voinut jättää vuokralle, mutta on se aika hankalaa kun pesässä oli 3 tasavertaista osakasta. Eikä itse asuntokaan ollut mikään asuntosijoittajan unelmakohde. Turhan paljon neliöitä ja turhan iso vastike. Parempi myydä pois.
Onneks oli sentään kohtuullinen asunto keskikokoisen kaupungin keskustassa eikä mikään rintamamiestalo Kainuussa. Tarkoitan tällä siis sitä että ei se peritty kiinteä omaisuus vältämättä tuota mitään vaan pikemminkin syö rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yhteiseen elintasoon liittyen. Minulla on ollut 15v avioliiton varrella keskimäärin 1,5 - 2 kertainen nettotulot vaimoon verrattuna ja toki myös hoitovapaat. Kaikki olen laittanut perheen hyväksi eikä kummallekaan ole kertynyt isompia säästöjä.
No nyt vaimo on saanut perintönä suurehkon summan rahaa. Hän on sit mieltä että tämä summa on hänen omaa rahaansa eikä hänen tarvitse käyttää sitä perheen yhteisiin kuluihin vaan jatketaan kuten ennenkin.
Minä olen taas sitä mieltä että myös varallisuus pitää huomioida yhteisissä kuluissa eikä pelkät nettotulot?
Meillä tuokin on ratkaistu yksinkertaisesti:
Omat perinnöt ja muut tulot/omaisuus ovat omaa rahaa. Se, että puolisoni sai perintöä muutama vuosi sitten, ei ole millään tavalla minulta pois eikä millään tavalla kuulu minulle.
(Meillä siis yhteiset menot maksetaan puoliksi.)
Vierailija kirjoitti:
Yhteiseen elintasoon liittyen. Minulla on ollut 15v avioliiton varrella keskimäärin 1,5 - 2 kertainen nettotulot vaimoon verrattuna ja toki myös hoitovapaat. Kaikki olen laittanut perheen hyväksi eikä kummallekaan ole kertynyt isompia säästöjä.
No nyt vaimo on saanut perintönä suurehkon summan rahaa. Hän on sit mieltä että tämä summa on hänen omaa rahaansa eikä hänen tarvitse käyttää sitä perheen yhteisiin kuluihin vaan jatketaan kuten ennenkin.
Minä olen taas sitä mieltä että myös varallisuus pitää huomioida yhteisissä kuluissa eikä pelkät nettotulot?
Älä suostu tähän. Kuten näet, moni nainen ajattelee näin opportunistisesti. Kaikki viedään toiselta ilman syyllisyyttä. Pidä hyvä mies kiinni omista oikeuksistasi. Ei sitä muut tee sun puolestasi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suostuisi. Suomessa on progressiivinen verotus ja se on mielestäni oikeudenmukaista. Kulujen jakaminen progressiivisesti parisuhteessa on mielestäni myös oikeudenmukaista.
Olet saamapuolella?
Mitä tarkoitat saamapuolella? Tienaan vähemmän kuin mieheni ja mies maksaa siksi asumiskuluista enemmän kuin minä. Siinä se. On kokeiltu tätä kulujen jakamista puoliksi, mutta se johti siihen, että mies kerrytti omaisuuttaan ja minä elin kädestä suuhun. Täyttä työpäivää tehtiin ja tehdään yhä molemmat.
Nyt minullekin jää rahaa säästöön, mutta toki yhä vähemmän kuin mitä miehelleni.Jännä et tasa-arvo ei nyt kiinnostakaan, vaan miehen pitää osallistua panostamaan enemmän.
Säälittäviä oman edun tavoittelijoita...
Tasa-arvo ei tarkoita sitä että jokainen asia jaetaan täydellisen tasan vaan että kaikilla on samat mahdollisuudet elää hyvää elämää ja toteuttaa itseään.
Ks. s. 10
3 Elatusvelvollisuuden sisältö
3.1 Puolisoiden samanlainen elintaso
https://lauda.ulapland.fi/bitstream/handle/10024/60246/Tawast.Laura.pdf…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika monta kertaa on tälläkin palstalla saanut lukea juttuja siitä, miten perheessä eletään tyystin eri elintasoilla. Useimmiten mies tienaa paljon ja käyttää raha omiin harrastuksiin, autoon, elektroniikkaan, matkoihin jne. Vaimo sitten kitkuttelee pienellä palkallaan ja kulkee lasten kanssa kirppisvaatteissa ja laskee eurojaan ruokakaupassa.
Mielestäni perheessä talousasiat pitää järjestää niin, että koko perheellä on sama elintaso. Jos se ei paremmin tienaavan pirtaan käy, niin sitten ei pidä perustaa perhettä pienituloisemman kanssa.
Lopuksi sanon, ennen kuin joku tulee viisastelemaan, että omassa liitossani minä olen se paremmin tienaava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulonsiirrot parisuhteiden sisällä ovat valtava tulonlähde naisille. Vielä kun rikkaat naiset ovat yleensä sinkkuja ja rikkaat miehet useammin naimisissa. Näin ollen todellisuudessa naisilla on sukupuolena huomattavasti enemmän rahaa käytössään.
Tästä ei feministien analyyseissä hirveästi kuule.
Tässähän on kyse miesten valinnoista myös. Jos tulonsiirto kumppanille ei isotuloisia miehiä miellytä, heillä on täysi vapaus tehdä kuten sinun kertomasi mukaan naiset tekevät, eli jäädä sinkuiksi. Kyllä seksiä aina sinkkunakin jostain saa, jos siitä kiikastaa. Ja jos mies sitten kokee, että haluaa kaikesta huolimatta suhteen syystä tai toisesta, niin sehän on hänen oma valintansa. Ja ainahan sitä voisi etsiä myös hyvätuloisen naisen - tuskin he kaikki sinkkuja haluavat olla, kun moni haluaa perheenkin.
Miten kehtaat loisia miehen lompakolla? Onneksi hyvätuloisilla miehillä on valittavana hyvätuloisia naisia joilla ei ole tarvetta mennä miehen lompakolle. Vaikka näilläkin on kyllä usein käsitys miehen lompakon olevan yhteinen.
Eiköhän ole kaikille parasta jos pysyttelet vain suosiolla kaukana kaikista naisista, noista kavalista olennoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiseen elintasoon liittyen. Minulla on ollut 15v avioliiton varrella keskimäärin 1,5 - 2 kertainen nettotulot vaimoon verrattuna ja toki myös hoitovapaat. Kaikki olen laittanut perheen hyväksi eikä kummallekaan ole kertynyt isompia säästöjä.
No nyt vaimo on saanut perintönä suurehkon summan rahaa. Hän on sit mieltä että tämä summa on hänen omaa rahaansa eikä hänen tarvitse käyttää sitä perheen yhteisiin kuluihin vaan jatketaan kuten ennenkin.
Minä olen taas sitä mieltä että myös varallisuus pitää huomioida yhteisissä kuluissa eikä pelkät nettotulot?
No jos se varallisuus laitetaan säästöön ja se on siellä odottamassa jos sitä tarvitaan myöhemmin johonkin niin minusta se on järkevintä. Eri asia on jos toinen vain tuhlaa sen perinnön itseensä.
Kyllä meillä on toisen puolison saamaa perintöä hänen omissa säästöissään ja sijoituksissaan enkä näe sitä mitenkään outona. Ne kun tulevat kyllä vielä joskus yhteiseksi hyväksi tai sitten jäävät perinnöksi lapsille.
Juoksevat menot maksetaan niillä säännöllisillä tuloilla, ei perinnöillä.
Ihan eri mieltä. Menot jaetaan sen mukaan, miten kumpikin osapuoli pystyy niihin osallistumaan. Jos on iso varallisuus, niin silloin pystyy osallistumaan enemmän ja pitääkin osallistua enemmän. Ei voi mennä niin, että rahansa palkkatyöllä ansaitsevan varat on yhteisiä mutta perintönä saavan omia. Joko molemmilla omat tai molemmilla yhteiset.
Perintö on harvemmin käteistä rahaa. Tuskinpa kannattaa kiinteistöjä myydä että voi ostaa leipää ja makkaraa vaan ennemmin antaa sen poikia pariskunnalle lisää varallisuutta. Paitsi jos tosiaan on niin pineituloinen pariskunta että tarvitsee rahat per heti.
No joo tässä aloittamassani hommassa siis oli asunto-osake jonka kuolinpesä myi. Olishan sen voinut jättää vuokralle, mutta on se aika hankalaa kun pesässä oli 3 tasavertaista osakasta. Eikä itse asuntokaan ollut mikään asuntosijoittajan unelmakohde. Turhan paljon neliöitä ja turhan iso vastike. Parempi myydä pois.
Onneks oli sentään kohtuullinen asunto keskikokoisen kaupungin keskustassa eikä mikään rintamamiestalo Kainuussa. Tarkoitan tällä siis sitä että ei se peritty kiinteä omaisuus vältämättä tuota mitään vaan pikemminkin syö rahaa.
Jep, siinä on turha edes puhua asiasta perintönä jos saa jotain mitä ei pysty realisoimaan. Oletin automaattisesti että kun puhutaan perinnöstä ja perheen elättämisestä niin perinnöllä on myös jotain arvoa. Muutenhan sitä olisi turha edes mainita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiseen elintasoon liittyen. Minulla on ollut 15v avioliiton varrella keskimäärin 1,5 - 2 kertainen nettotulot vaimoon verrattuna ja toki myös hoitovapaat. Kaikki olen laittanut perheen hyväksi eikä kummallekaan ole kertynyt isompia säästöjä.
No nyt vaimo on saanut perintönä suurehkon summan rahaa. Hän on sit mieltä että tämä summa on hänen omaa rahaansa eikä hänen tarvitse käyttää sitä perheen yhteisiin kuluihin vaan jatketaan kuten ennenkin.
Minä olen taas sitä mieltä että myös varallisuus pitää huomioida yhteisissä kuluissa eikä pelkät nettotulot?
Älä suostu tähän. Kuten näet, moni nainen ajattelee näin opportunistisesti. Kaikki viedään toiselta ilman syyllisyyttä. Pidä hyvä mies kiinni omista oikeuksistasi. Ei sitä muut tee sun puolestasi
No jos nyt vaikka näin hypoteettisesti tulisi avioero niin siinähän pantais kaikki tasan eli:
-asunto
-asunnon laina
-keittiöremonttilaina (joka on minun nimissäni)
-vaimon perintörahat
Voisi tässä tilanteessa tulevaa exää harmittaa. Mutta silti kannattaa muistaa että kaikki nämä vuodet olen asuntolainaa lyhentämällä oikeastaan kartuttanut myös hänen varallisuuttaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulonsiirrot parisuhteiden sisällä ovat valtava tulonlähde naisille. Vielä kun rikkaat naiset ovat yleensä sinkkuja ja rikkaat miehet useammin naimisissa. Näin ollen todellisuudessa naisilla on sukupuolena huomattavasti enemmän rahaa käytössään.
Tästä ei feministien analyyseissä hirveästi kuule.
Tässähän on kyse miesten valinnoista myös. Jos tulonsiirto kumppanille ei isotuloisia miehiä miellytä, heillä on täysi vapaus tehdä kuten sinun kertomasi mukaan naiset tekevät, eli jäädä sinkuiksi. Kyllä seksiä aina sinkkunakin jostain saa, jos siitä kiikastaa. Ja jos mies sitten kokee, että haluaa kaikesta huolimatta suhteen syystä tai toisesta, niin sehän on hänen oma valintansa. Ja ainahan sitä voisi etsiä myös hyvätuloisen naisen - tuskin he kaikki sinkkuja haluavat olla, kun moni haluaa perheenkin.
Miten kehtaat loisia miehen lompakolla? Onneksi hyvätuloisilla miehillä on valittavana hyvätuloisia naisia joilla ei ole tarvetta mennä miehen lompakolle. Vaikka näilläkin on kyllä usein käsitys miehen lompakon olevan yhteinen.
Eiköhän ole kaikille parasta jos pysyttelet vain suosiolla kaukana kaikista naisista, noista kavalista olennoista.
On se harmi ettei tuolla kirjoittajalla ole tarjota naiselle mitään muuta kiinnostavaa kuin raha :( Sääliksi käy.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän ole kaikille parasta jos pysyttelet vain suosiolla kaukana kaikista naisista, noista kavalista olennoista.
Älä ruoki enää enempää trollia, hänen tavoitteenaan on tuhota asiallinen keskustelu. Ruoki niitä kommentteja, joita haluat lukea lisää.
Eikai kenenkään ole pakko pitää elintasoaan maksimaalisena niin että kaikki rahat mitkä tulee niin myös menee. Ellei sitten se elintaso muutenkin perustu sosiaalituista.