Lue keskustelun säännöt.
Suostuisitko elämään ns. "kahden elintason" -suhteessa
02.10.2022 |
Eli siis sellaisessa, jossa menot jaetaan tasan välittämättä siitä paljon kumpikin ansaitsee ja se enemmän ansaitseva/varakkaampi kieltäytyy muuttamasta esim halvempaan asuntoon vaikka tietää ettei kumppanin rahat riitä oikein mihinkään.
Jos sinulle kävisi näin, että tulosi tippuisivat merkittävästi, niin suostuisitko elämään eri elintasoa puolisosi kanssa, vai eroaisitko, koska rahasi eivät yhdessä asuessa enää riittäisi mihinkään
Kommentit (377)
Meille tuli rivitaloyhtiöön putkiremontti ja nyt yhtiövastike on 1290 e /kk kun kaikki on uusittu. Jos pariskunta elää yhden työeläkkeellä on pakko myydä nyt vanhana vanhuudenturvaksi hankittu koti. Vai pitäiskö se kansaneläkkeellä elävä heittää ojaan asumaan. Mitä järkeä olla naimisissa jos ei ole yhteistä taloutta. Yksineläjä o n jo myynyt asuntonsa. Kaukolämmössä ollaan ja minulla on onneksi hyvä eläke ja muitakin tuloja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En suostuisi. Riippumatta siitä onko minulla vai puolisolla isommat tulot, menot jaetaan prosentuaalisesti suhteessa tuloihin. Eli enemmän tienaava maksaa suhteessa enemmän. Jos menot jaettaisiin 50/50 köyhempi voisi köyhtyä entisestään ja rikkaampi rikastua, koska saa kulut toisen niskaan.
Enkä nyt tarkoita, että laskimella pitää laskea, että varmasti menee vaikka 40/60
Kun aikoinaan muutettiin yhteen, tein hyvin selväksi, että maksan omat kuluni ja vain omat kuluni. Se sopi miehelle, yhteiset kulut maksetaan puoliksi.
Tämä ei tarkoita sitä, ettenkö voisi viedä miestä ravintolaan syömään ja maksaa hänenkin ruokaansa tai etteikö mies voisi viettää kanssani aikaa omalla mökillään, vaikka en maksa sen kuluista mitään. Maksaja kun päättää, haluaako olla maksajana vai ei, toisella ei pelkän parisuhteen vuoksi ole oikeutta ilmoittaa, että sinun palkkasi on minun käytössäni.
Halveksin kaikkia niitä ihmisiä, jotka olettavat toisen olevan suhteessa maksajana siksi, että tämä on koulutetumpi, ahkerampi ja parempipalkkaisempi. Tuollainen suhde ei perustu ikinä rakkauteen, se on pelkkä hyötysuhde.
Siitökö johtuu että monet eroavat kun lapset on kasvaneet pois kotoa. Ettei vaan joudu toista auttamaan taloudellisesti. Täällä Espoossa kyllä naisetkin tienaavat usein enmmän kuin miehet.
Veljen vaimo vaati, että kulut jaetaan tulojen suhteessa. Niinpä veli ryhtyi tekemään osa-aikatöitä, jolloin vapaa-aikaa on runsaasti, mutta tulot on samat kuin vaimollaan. Seuraavaksi käly vaati, että koska veljelläni on enemmän vapaa-aikaa, niin hänen tulee tehdä kotityöt. No se liitto päättyi sitten siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on parisuhde, jossa on kaksi elintasoa? Mikä on avoliitto, missä on kaksi eri elintasoa. Rakastamiseen, välittämiseen ja elämän jakamiseen kuuluu niin hyvien kuin huonojen asioiden jakaminen, toisen tukeminen, onnistumisista iloitseminen, yhteen hiileen puhaltaminen, tiimihenki ja fiilis, että tässä ollaan me. Yhdessä me asioista selviämme, yhdessä me asiat koemme. Yhdessä me asiat jaamme. Rakkauteen ja välittämiseen ei kuulu se, että toinen elää korkeampaa elintasoa varsinkaan yhdessä asuessa. Toinen syö sisäfilepihviä ja toinen hernekeittoa? Menot maksetaan tulojen suhteessa. Kummallekin pitää jäädä rahaa myös omaan käyttöön, mutta yhteiset elinkustannukset kuten ruoka, sähkö, asuminen jne maksetaan tulojen suhteen - muu voi helposti kääntyä taloudelliseksi vallankäytöksi jossa varsinkin vähemmin tienaava tilaneesta kärsii.
Eri asia on jos yhdessä sovitte muuta ja molemmat ovat tyytyväisiä tekemäänne sopimukseen, mutta ehkä silloinkin kannattaa pitää mielessä se vaihtoehto, että sitä sopimusta voi muuttaa.
Avioliitossa puolisoilla on elatusvelvollisuus eli ei voi toista jättää kärsimään ja syömään niitä nuudeleita kun itse käy ravintolassa syömässä tai syö itse laadukkaampia ruokia.
Elatusvelvollisuus ei ole synonyymi halutun elintason tarjoamiselle. Jos kotona on nuudeleita, niin puolisoa ei tarvitse ottaa ravintolaan mukaan!
Toisaalta avioliittolaki sanoo selkeästi, että kumpikin osallistuu elatukseen oman kykynsä mukaan eli se pienempituloinen tekee 90% kotitöistä, jos toinen maksaa 90% yhteisistä kuluista. Jostain syystä tämä ei koskaan sovi pienituloisille, he haluavat puolison sekä maksavan kaiken että tekevän kotityöt, koska itse eivät ole viitsineet kouluja käydä ja ammattia hankkia.
Jos ei maksa omia kulujaan 100%, on elätti, ei itsenäinen ihminen! Tällaisilta ihmisiltä pitäisi ottaa äänioikeus pois.
Toisaalta laki ei myöskään määritä, millä lailla ne kotityöt täytyy tehdä. Jos isompituloinen ei itse tee kotitöitä, hänellä tuskin on sitten sanavaltaa siihenkään, kuinka hyvin tai boheemisti siivous, ruuanlaitto ja muu hoidetaan - jos kerran pienempituloinenkaan ei määräile isompituloisen rahankäyttöä. Eli isompituloisen täytyy sitten hyväksyä, että heitetään mikroruoka lämpiämään, tiskipöydällä on tiskivuori, pyykkejä ei aina muista tai jaksa pestä, ja pölyä pyörii nurkissa. Näin siis, mikäli se pienempituloinen ei ole niin kiinnostunut kotitöiden tekemisestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suostuisi. Riippumatta siitä onko minulla vai puolisolla isommat tulot, menot jaetaan prosentuaalisesti suhteessa tuloihin. Eli enemmän tienaava maksaa suhteessa enemmän. Jos menot jaettaisiin 50/50 köyhempi voisi köyhtyä entisestään ja rikkaampi rikastua, koska saa kulut toisen niskaan.
Enkä nyt tarkoita, että laskimella pitää laskea, että varmasti menee vaikka 40/60
Oletko mies vai nainen? Onko jako siis esim 40/60 riippumatta mitä muita kuluja kummallakin on? Esim eriävät henkilökohtaiset matkakulut, tai jos toisen harrastusmaksu on kalliimpi kuin toisen? 😅 Tarkoittaisiko se sitä, että kalliimman harrastuksen valinnut ei käy lisäksi ulkona ystäviensä kanssa syömässä, koska mitäs on valinnut kalliiimman harrastuksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei minulta sitä kysytä, kun elän sellaista. Kuitainen rouva luimunteeraa taloudellisesta vastuustaan vaikka haluaa sitä sun tätä ja toki minun laskuuni. Vaikka tienaankin hyvin nertona, laittaisin mielelläni jotain säästöön ja ostaisin itselleni vaikka vähän vaatteita - esim uudet talvikengät.
Eilen alkoi keskustelu tulevan talven hiihtolomakohteesta - tänåän ei näenmä keskustella mistään mitään, kun erehdyin sanomaan puoliääneen "varmaan joku sikakallis lapinloma, kas kun samantien Alpeille..."
Elän kahden elintason suhteessa. Miehen kuukausitilot ovat kolme kertaa tulojeni verran, mutta hän ei kuluta rahojaan oikeastaan mihinkään. Hän maksaa tosin kaikki kiinteistöön liittyvät kulut, mutta ei ole innostunut sisustuksesta, matkustamisesta, raintolaillallisista, mökkeilystä, festareista tms. Autonsa taitaa olla vuosimallia 2016, minulla 2021. Siksi minulla on meistä selkeästi korkeampi elintaso, koska tuhlaan kaikenlaiseen turhaan tyyliin ylikalliit vaatteet ja maksan kaiken tämän itse miehen eläessä omanlaisensa elintason mukaisesti.
Miehelle tämä on OK niin kauan kun maksan kaiken tämän itse eikä häneltä vaadita osallistumista uuden autoni hankintaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa tapauksessa myös muu elämä hoidettaisiin puoliksi eli kumpikin hoitaisi omat syömiset ja pyykkäykset. Olen opetellut laittamaan ruokaa ja leipomaan ja olen jo sangen hyvä. En näitä taitoja jää ilmaiseksi, joten miehen on turha tulla norkoilemaan hellan ääreen. Osaan myös neuloa ja annan sukkia ilmaiseksi kavereille ja heidän perheilleen. Mies joko maksaa tai ostaa villasukkansa muualta.
Kotitöiden tasainen jako on itselleni yhtä itsestäänselvyys kuin kulujen maksaminen 50/50. Ei niin, että molemmat tekisivät omansa tai molemmat tekisivät kaikkea yhtä paljon vaan niin, että molemmat tekevät sitä, minkä itse parhaiten osaavat ja mikä miellyttää. Meillä mies mieluummin pyykkää ja imuroi kuin laittaa ruokaa, joten minä hoidan ruoanlaiton. Jne.
Tämä on nykyaikainen parisuhde. Nämä boomerit (40v+) eivät tiedä mitään tasa-arvosta, joten heille on selvää, että toinen lokkeilee taloudellisesti kun toinen vaikkapa tekee enemmän kotitöitä. Onneksi nämä vanhanaikaiset parisuhteet väistyvät hiljalleen ja tilalle tulee oikeasti tasa-arvoisia suhteita.
Vierailija kirjoitti:
Kun aikoinaan muutettiin yhteen, tein hyvin selväksi, että maksan omat kuluni ja vain omat kuluni. Se sopi miehelle, yhteiset kulut maksetaan puoliksi.
Tämä ei tarkoita sitä, ettenkö voisi viedä miestä ravintolaan syömään ja maksaa hänenkin ruokaansa tai etteikö mies voisi viettää kanssani aikaa omalla mökillään, vaikka en maksa sen kuluista mitään. Maksaja kun päättää, haluaako olla maksajana vai ei, toisella ei pelkän parisuhteen vuoksi ole oikeutta ilmoittaa, että sinun palkkasi on minun käytössäni.
Halveksin kaikkia niitä ihmisiä, jotka olettavat toisen olevan suhteessa maksajana siksi, että tämä on koulutetumpi, ahkerampi ja parempipalkkaisempi. Tuollainen suhde ei perustu ikinä rakkauteen, se on pelkkä hyötysuhde.
Havaitsen viestisi sävyssä katkeruutta. Saat tietenkin olla tuota mieltä, mutta harvoin kai kyse on siitä, että 'oletetaan' toisen maksavan. Vaan että se on yhteisesti sovittu asia, joka sopii molemmille osapuolille, juuri siksi, että rakastetaan toista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä puoliso tienasi noin 20 vuoden ajan yli 100.00€/vuosi. Minä hoitajana sen 38.00€/vuosi ja äitiyslomat tuosta ajasta pienensivät tuloja.
Meillä meni ja menee edelleen kulut puoliksi. Mies säästää palkkatulostaan ison osan ja sitten voikin ostella itselleen mitä haluaa. Viimeisin ostos täyssähkö BMW kaikilla kuviteltavissa olevilla lisävarusteilla.
Minulla ei ole ajokorttia ja isoimmat kauppaostokset haetaan metrolla tai lähikaupasta.On ollut aikoja, kun olen laskenut euroja omalla kauppareissu maksuvuorollani. Mies kerännyt kauppakärryyn kalleimmat lihat ja muut tuotteet.
On vuosia, kun en ole saanut ostettua itselleni uusia talvivaatteita ja puoliso kulkee edelläni uuden karkeissa merkkivaatteissa.Hän on ostanut asunnon täyteen itselleen jos minkälaista elektroniikkaa ja sähköä kuluu.. silti sähkölaskut menevät puoliksi.
Miehellä on omissa nimissä myös mökki ja toki sen kulut huolehtii itse.
Minä teen hoitajana kahta työtä jotta palkkani riittäisi elämiseen hyvätuloisen puolison rinnalla.
Iso halaus sinulle, hoitaja. Vaikuttaa vahvasti siltä, että sinua on höynäytetty pahemman kerran. Tuo on yksinkertaisesti törkeää taloudellista vallankäyttöä / väkivaltaa puolisosi puolelta. Tuo ei ole aitoa rakkautta, koska jos se olisi ja puolisosi aidosti välittäisi sinusta, ette olisi tuossa tilanteessa.
Kertoo paljon hänestä, että hän suostuu tuohon eikä auta, kun näkee selvästi ahdinkosi. Se kertoo jotakin myös sinusta, että olet jäänyt tuohon. En halua missään nimessä tuomita sinua, mutta kehoitan miettimään taustatekijöitä, jotka ovat johtaneet tuohon ja miten niitä voisi parantaa. Minulle piirtyy kuva alistetusta, epäitsenäisestä ja muiden eteen alati uhrautuvasta ihmisestä, ehkä jopa läheisriippuvuudesta. Ehkä lapsuudenkodissasikin jo oma tahtosi lytättiin? Oletko yrittänyt puhua asiasta puolisollesi? Mitä hän on mieltä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on parisuhde, jossa on kaksi elintasoa? Mikä on avoliitto, missä on kaksi eri elintasoa. Rakastamiseen, välittämiseen ja elämän jakamiseen kuuluu niin hyvien kuin huonojen asioiden jakaminen, toisen tukeminen, onnistumisista iloitseminen, yhteen hiileen puhaltaminen, tiimihenki ja fiilis, että tässä ollaan me. Yhdessä me asioista selviämme, yhdessä me asiat koemme. Yhdessä me asiat jaamme. Rakkauteen ja välittämiseen ei kuulu se, että toinen elää korkeampaa elintasoa varsinkaan yhdessä asuessa. Toinen syö sisäfilepihviä ja toinen hernekeittoa? Menot maksetaan tulojen suhteessa. Kummallekin pitää jäädä rahaa myös omaan käyttöön, mutta yhteiset elinkustannukset kuten ruoka, sähkö, asuminen jne maksetaan tulojen suhteen - muu voi helposti kääntyä taloudelliseksi vallankäytöksi jossa varsinkin vähemmin tienaava tilaneesta kärsii.
Eri asia on jos yhdessä sovitte muuta ja molemmat ovat tyytyväisiä tekemäänne sopimukseen, mutta ehkä silloinkin kannattaa pitää mielessä se vaihtoehto, että sitä sopimusta voi muuttaa.
Avioliitossa puolisoilla on elatusvelvollisuus eli ei voi toista jättää kärsimään ja syömään niitä nuudeleita kun itse käy ravintolassa syömässä tai syö itse laadukkaampia ruokia.
Elatusvelvollisuus ei ole synonyymi halutun elintason tarjoamiselle. Jos kotona on nuudeleita, niin puolisoa ei tarvitse ottaa ravintolaan mukaan!
Toisaalta avioliittolaki sanoo selkeästi, että kumpikin osallistuu elatukseen oman kykynsä mukaan eli se pienempituloinen tekee 90% kotitöistä, jos toinen maksaa 90% yhteisistä kuluista. Jostain syystä tämä ei koskaan sovi pienituloisille, he haluavat puolison sekä maksavan kaiken että tekevän kotityöt, koska itse eivät ole viitsineet kouluja käydä ja ammattia hankkia.
Jos ei maksa omia kulujaan 100%, on elätti, ei itsenäinen ihminen! Tällaisilta ihmisiltä pitäisi ottaa äänioikeus pois.
Toisaalta laki ei myöskään määritä, millä lailla ne kotityöt täytyy tehdä. Jos isompituloinen ei itse tee kotitöitä, hänellä tuskin on sitten sanavaltaa siihenkään, kuinka hyvin tai boheemisti siivous, ruuanlaitto ja muu hoidetaan - jos kerran pienempituloinenkaan ei määräile isompituloisen rahankäyttöä. Eli isompituloisen täytyy sitten hyväksyä, että heitetään mikroruoka lämpiämään, tiskipöydällä on tiskivuori, pyykkejä ei aina muista tai jaksa pestä, ja pölyä pyörii nurkissa. Näin siis, mikäli se pienempituloinen ei ole niin kiinnostunut kotitöiden tekemisestä.
Tuo on ihan OK, jos pienituloinen ei vetoa avioliittolakiin ja sen elatusosioon. Silloin pienituloinen hyväksyy sen, että nakertaa mikroateriaansa tiskivuoren äärellä ja puoliso syö ravintolassa. Tilannehan on molemmille optimaalinen eli kumpikin saa elää tavalla, joka itselle on luontainen ja jos pienempituloisella ei ole rahaa ruokaan, riittää, että keskustellaan lakisääteisestä velvollisuudesta elatukseen ja tiskit tulevat samantien pestyiksi, eikös?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tienaan miestäni noin 1000e/kk bruttona enemmän, mutta verotuksen vuoksi käteen jäävän osuuden ero ei ole älyttömän suuri. Minulla on kuitenkin muita 'pakollisia' kuluja enemmän, kuten meikit, kasvovoiteet, kalliimmat shampoot ja kampaajakäynnit. Lisäksi käyn töissä toisella paikkakunnalla, ja henkilökohtaisia matkakuluja näin ollen tulee, miehellä 5 minuutin työmatka. Maksamme asuntolainaa sekä ruokakuluja saman verran, eikä lapsia ole. Jos haluamme mennä yhdessä vaikka ulos syömään ja toisella rahatilanne on heikompi, toinen maksaa molemmat.
Kiinnostaisikin miten koette tämän, onko 'väärin' maksaa saman verran kaikesta vaikka tienaan enemmän? Tai miten itse tekisitte? Jos jakaisimme lainan ym. ruokamenot progressiivisesti, minulla ei olisi enää varaa käydä kampaajalla.
Tuo tonnin bruttotulojen ero on niin pieni, että mielestäni käytännössä kyllä maksatte aikalailla puoliksi kaiken.
Miten niin? Mieshän kärsii ilman erikoisshampoota ja kampaajakäyntejä. Tai ehkä hän haluaisi jotain muuta mukavaa samalla rahalla. Tietenkin paremmin tienaavan pitää kustantaa ne hänelle, jos ei haluta tilannetta että eletään kahta elintasoa.
Vaikka provo on ilmeinen, avaan tätä silti vielä vähän ;) Ja kiitos myös ensimmäiselle vastaajalle! Mies käy parturissa ja käyttää juuri sitä shampoota mitä haluaa, salikin hänellä on työpaikan puolesta ilmainen. Minä maksan erikseen kuntosalini, junalippuni työpaikalle, sekä tietysti nämä ei-parturihintaiset kampaamokäynnit. Maksan välillä myös hierojalla käynnistä, miehellä sekin sattuu kuulumaan työpaikan ilmaisiin palveluihin :D. Säästöön mies saa usein minua enemmän rahaa. Koen että naisena eläminen vain on kalliimpaa, vaikkakin kyse on aina valinnoista, mutta suurin osa saa varmasti ajatuksesta kiinni.
Jos tarkoitit minua niin en provoillut. Kirjoitin niille jotka vaativat samaa elintasoa. Se tarkoittaa että sinä et saa ostaa laadukasta shampoota paremman palkkasi turvin kustantamatta miehellesi samalla jotain. Siinä ei auta selittelyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun aikoinaan muutettiin yhteen, tein hyvin selväksi, että maksan omat kuluni ja vain omat kuluni. Se sopi miehelle, yhteiset kulut maksetaan puoliksi.
Tämä ei tarkoita sitä, ettenkö voisi viedä miestä ravintolaan syömään ja maksaa hänenkin ruokaansa tai etteikö mies voisi viettää kanssani aikaa omalla mökillään, vaikka en maksa sen kuluista mitään. Maksaja kun päättää, haluaako olla maksajana vai ei, toisella ei pelkän parisuhteen vuoksi ole oikeutta ilmoittaa, että sinun palkkasi on minun käytössäni.
Halveksin kaikkia niitä ihmisiä, jotka olettavat toisen olevan suhteessa maksajana siksi, että tämä on koulutetumpi, ahkerampi ja parempipalkkaisempi. Tuollainen suhde ei perustu ikinä rakkauteen, se on pelkkä hyötysuhde.
Havaitsen viestisi sävyssä katkeruutta. Saat tietenkin olla tuota mieltä, mutta harvoin kai kyse on siitä, että 'oletetaan' toisen maksavan. Vaan että se on yhteisesti sovittu asia, joka sopii molemmille osapuolille, juuri siksi, että rakastetaan toista.
Rahalla ostettu rakkaus ei ole koskaan oikeaa rakkautta!
En ole epätoivoinen eli en jäisi rakkaudettomaan suhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on parisuhde, jossa on kaksi elintasoa? Mikä on avoliitto, missä on kaksi eri elintasoa. Rakastamiseen, välittämiseen ja elämän jakamiseen kuuluu niin hyvien kuin huonojen asioiden jakaminen, toisen tukeminen, onnistumisista iloitseminen, yhteen hiileen puhaltaminen, tiimihenki ja fiilis, että tässä ollaan me. Yhdessä me asioista selviämme, yhdessä me asiat koemme. Yhdessä me asiat jaamme. Rakkauteen ja välittämiseen ei kuulu se, että toinen elää korkeampaa elintasoa varsinkaan yhdessä asuessa. Toinen syö sisäfilepihviä ja toinen hernekeittoa? Menot maksetaan tulojen suhteessa. Kummallekin pitää jäädä rahaa myös omaan käyttöön, mutta yhteiset elinkustannukset kuten ruoka, sähkö, asuminen jne maksetaan tulojen suhteen - muu voi helposti kääntyä taloudelliseksi vallankäytöksi jossa varsinkin vähemmin tienaava tilaneesta kärsii.
Eri asia on jos yhdessä sovitte muuta ja molemmat ovat tyytyväisiä tekemäänne sopimukseen, mutta ehkä silloinkin kannattaa pitää mielessä se vaihtoehto, että sitä sopimusta voi muuttaa.
Avioliitossa puolisoilla on elatusvelvollisuus eli ei voi toista jättää kärsimään ja syömään niitä nuudeleita kun itse käy ravintolassa syömässä tai syö itse laadukkaampia ruokia.
Elatusvelvollisuus ei ole synonyymi halutun elintason tarjoamiselle. Jos kotona on nuudeleita, niin puolisoa ei tarvitse ottaa ravintolaan mukaan!
Toisaalta avioliittolaki sanoo selkeästi, että kumpikin osallistuu elatukseen oman kykynsä mukaan eli se pienempituloinen tekee 90% kotitöistä, jos toinen maksaa 90% yhteisistä kuluista. Jostain syystä tämä ei koskaan sovi pienituloisille, he haluavat puolison sekä maksavan kaiken että tekevän kotityöt, koska itse eivät ole viitsineet kouluja käydä ja ammattia hankkia.
Jos ei maksa omia kulujaan 100%, on elätti, ei itsenäinen ihminen! Tällaisilta ihmisiltä pitäisi ottaa äänioikeus pois.
Toisaalta laki ei myöskään määritä, millä lailla ne kotityöt täytyy tehdä. Jos isompituloinen ei itse tee kotitöitä, hänellä tuskin on sitten sanavaltaa siihenkään, kuinka hyvin tai boheemisti siivous, ruuanlaitto ja muu hoidetaan - jos kerran pienempituloinenkaan ei määräile isompituloisen rahankäyttöä. Eli isompituloisen täytyy sitten hyväksyä, että heitetään mikroruoka lämpiämään, tiskipöydällä on tiskivuori, pyykkejä ei aina muista tai jaksa pestä, ja pölyä pyörii nurkissa. Näin siis, mikäli se pienempituloinen ei ole niin kiinnostunut kotitöiden tekemisestä.
Tuo on ihan OK, jos pienituloinen ei vetoa avioliittolakiin ja sen elatusosioon. Silloin pienituloinen hyväksyy sen, että nakertaa mikroateriaansa tiskivuoren äärellä ja puoliso syö ravintolassa. Tilannehan on molemmille optimaalinen eli kumpikin saa elää tavalla, joka itselle on luontainen ja jos pienempituloisella ei ole rahaa ruokaan, riittää, että keskustellaan lakisääteisestä velvollisuudesta elatukseen ja tiskit tulevat samantien pestyiksi, eikös?
Putosin jo kärryiltä, mutta tässä vaiheessa lienee syytä muistaa, että niin isompi- kuin pienempituloisenkin kohdalla parisuhde on täysin vapaaehtoista. Siitä voi poistua milloin vain ja mistä syystä tahansa. Syy saa ihan yhtä hyvin olla toisen pienemmät tulot kuin toisen osallistumattomuus kotitöihin, tai esim. se, että huomataan ettei kahden ihmisen elämät oikeasti ole yhteensovitettavissa. Tuon sinun viestisi kautta yhteiselämä alkoi kuulostaa jo niin sekavalta henkiseltä painiottelulta, että lienee kummankin osapuolen kannalta parempi, kuin tuohon asti ei mentäisi. Koska mikä pointti olisi edes asua yhdessä, jos kumppani tuntuu lähinnä rasitteelta ja haitalta oman elämän kannalta? Tuossa esimerkissä, johon sinä ja minäkni olemme ottaneet kantaa, ei kumpikaan osapuoli taitaisi saada suhteesta oikein mitään, ja suhde olisikin lähinnä jokin henkinen maaottelu. Kuka jaksaa saati haluaa sellaista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tienaan miestäni noin 1000e/kk bruttona enemmän, mutta verotuksen vuoksi käteen jäävän osuuden ero ei ole älyttömän suuri. Minulla on kuitenkin muita 'pakollisia' kuluja enemmän, kuten meikit, kasvovoiteet, kalliimmat shampoot ja kampaajakäynnit. Lisäksi käyn töissä toisella paikkakunnalla, ja henkilökohtaisia matkakuluja näin ollen tulee, miehellä 5 minuutin työmatka. Maksamme asuntolainaa sekä ruokakuluja saman verran, eikä lapsia ole. Jos haluamme mennä yhdessä vaikka ulos syömään ja toisella rahatilanne on heikompi, toinen maksaa molemmat.
Kiinnostaisikin miten koette tämän, onko 'väärin' maksaa saman verran kaikesta vaikka tienaan enemmän? Tai miten itse tekisitte? Jos jakaisimme lainan ym. ruokamenot progressiivisesti, minulla ei olisi enää varaa käydä kampaajalla.
Tuo tonnin bruttotulojen ero on niin pieni, että mielestäni käytännössä kyllä maksatte aikalailla puoliksi kaiken.
Miten niin? Mieshän kärsii ilman erikoisshampoota ja kampaajakäyntejä. Tai ehkä hän haluaisi jotain muuta mukavaa samalla rahalla. Tietenkin paremmin tienaavan pitää kustantaa ne hänelle, jos ei haluta tilannetta että eletään kahta elintasoa.
Vaikka provo on ilmeinen, avaan tätä silti vielä vähän ;) Ja kiitos myös ensimmäiselle vastaajalle! Mies käy parturissa ja käyttää juuri sitä shampoota mitä haluaa, salikin hänellä on työpaikan puolesta ilmainen. Minä maksan erikseen kuntosalini, junalippuni työpaikalle, sekä tietysti nämä ei-parturihintaiset kampaamokäynnit. Maksan välillä myös hierojalla käynnistä, miehellä sekin sattuu kuulumaan työpaikan ilmaisiin palveluihin :D. Säästöön mies saa usein minua enemmän rahaa. Koen että naisena eläminen vain on kalliimpaa, vaikkakin kyse on aina valinnoista, mutta suurin osa saa varmasti ajatuksesta kiinni.
Jos tarkoitit minua niin en provoillut. Kirjoitin niille jotka vaativat samaa elintasoa. Se tarkoittaa että sinä et saa ostaa laadukasta shampoota paremman palkkasi turvin kustantamatta miehellesi samalla jotain. Siinä ei auta selittelyt.
Koen tämän asian nimenomaan niin, että elintaso on sama, vaikka mies ostaa hänen lyhyelle paksulle tukalleen hyvin sopivaa halpaa markettishampoota, ja minä kampaamosta omalle vaikealle ja ohuelle kuontalolleni sopivaa 😁
Vierailija kirjoitti:
Kun aikoinaan muutettiin yhteen, tein hyvin selväksi, että maksan omat kuluni ja vain omat kuluni. Se sopi miehelle, yhteiset kulut maksetaan puoliksi.
Tämä ei tarkoita sitä, ettenkö voisi viedä miestä ravintolaan syömään ja maksaa hänenkin ruokaansa tai etteikö mies voisi viettää kanssani aikaa omalla mökillään, vaikka en maksa sen kuluista mitään. Maksaja kun päättää, haluaako olla maksajana vai ei, toisella ei pelkän parisuhteen vuoksi ole oikeutta ilmoittaa, että sinun palkkasi on minun käytössäni.
Halveksin kaikkia niitä ihmisiä, jotka olettavat toisen olevan suhteessa maksajana siksi, että tämä on koulutetumpi, ahkerampi ja parempipalkkaisempi. Tuollainen suhde ei perustu ikinä rakkauteen, se on pelkkä hyötysuhde.
Tietääkö puolisosi että katsot häntä alaspäin?
Useimpien TES mahdollistaa palkanmaksun äitiysvapaan ajan eli 3 kk verran saa palkkaa ja sen jälkeen Kela maksaa tulosidonnaista korvausta, joten nainen saa koko ajan rahaa eikä ole tuloton. Lisäksi kulut on kotona paljon pienemmät kuin töissä, ei ole matkakuluja tai työvaatteita.