Lue keskustelun säännöt.
Suostuisitko elämään ns. "kahden elintason" -suhteessa
02.10.2022 |
Eli siis sellaisessa, jossa menot jaetaan tasan välittämättä siitä paljon kumpikin ansaitsee ja se enemmän ansaitseva/varakkaampi kieltäytyy muuttamasta esim halvempaan asuntoon vaikka tietää ettei kumppanin rahat riitä oikein mihinkään.
Jos sinulle kävisi näin, että tulosi tippuisivat merkittävästi, niin suostuisitko elämään eri elintasoa puolisosi kanssa, vai eroaisitko, koska rahasi eivät yhdessä asuessa enää riittäisi mihinkään
Kommentit (377)
En suostuisi elämään kuin erillistalouksissa tuossa tilanteessa. Silloin toki elintasoni olisi pienempi/isompi, mutta vastaisin kuitenkin vain omista kuluistani. Nykyisin tienaan vähän miestäni enemmän ja kulut on jaettu niin, että molemmille jää käteen yhtä paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä on parisuhde, jossa on kaksi elintasoa? Mikä on avoliitto, missä on kaksi eri elintasoa. Rakastamiseen, välittämiseen ja elämän jakamiseen kuuluu niin hyvien kuin huonojen asioiden jakaminen, toisen tukeminen, onnistumisista iloitseminen, yhteen hiileen puhaltaminen, tiimihenki ja fiilis, että tässä ollaan me. Yhdessä me asioista selviämme, yhdessä me asiat koemme. Yhdessä me asiat jaamme. Rakkauteen ja välittämiseen ei kuulu se, että toinen elää korkeampaa elintasoa varsinkaan yhdessä asuessa. Toinen syö sisäfilepihviä ja toinen hernekeittoa? Menot maksetaan tulojen suhteessa. Kummallekin pitää jäädä rahaa myös omaan käyttöön, mutta yhteiset elinkustannukset kuten ruoka, sähkö, asuminen jne maksetaan tulojen suhteen - muu voi helposti kääntyä taloudelliseksi vallankäytöksi jossa varsinkin vähemmin tienaava tilaneesta kärsii.
Eri asia on jos yhdessä sovitte muuta ja molemmat ovat tyytyväisiä tekemäänne sopimukseen, mutta ehkä silloinkin kannattaa pitää mielessä se vaihtoehto, että sitä sopimusta voi muuttaa.
Avioliitossa puolisoilla on elatusvelvollisuus eli ei voi toista jättää kärsimään ja syömään niitä nuudeleita kun itse käy ravintolassa syömässä tai syö itse laadukkaampia ruokia.
Voisin elää, mutta silloin molemmat asuisivat omissa asunnoissaan ja kustantaisivat oman elämänsä täysin itse ja hoitaisivat kaiken muunkin esim. kodinhoidon itse. Eli se suurempituloinen saisi ihan vapaasti maksaa ruokakaupassa mitä haluaa ja tehdä itselleen millaista ruokaa haluaa ja palkata sitten vaikka sen siivoojan jos siltä tuntuu.
Silloin kun parisuhteeseen mennään rakkaudesta eikä rahasta, niin tällaisia keskusteluja ei edes käydä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suostuisi. Suomessa on progressiivinen verotus ja se on mielestäni oikeudenmukaista. Kulujen jakaminen progressiivisesti parisuhteessa on mielestäni myös oikeudenmukaista.
Olet saamapuolella?
Mitä tarkoitat saamapuolella? Tienaan vähemmän kuin mieheni ja mies maksaa siksi asumiskuluista enemmän kuin minä. Siinä se. On kokeiltu tätä kulujen jakamista puoliksi, mutta se johti siihen, että mies kerrytti omaisuuttaan ja minä elin kädestä suuhun. Täyttä työpäivää tehtiin ja tehdään yhä molemmat.
Nyt minullekin jää rahaa säästöön, mutta toki yhä vähemmän kuin mitä miehelleni.Jos eroaisitte, pystyisitkö säilyttämään nykyisen elintasosi? Jos et, niin silloin hyödyt puolisostasi.
Olen itse nainen ja minulle on päivänselvää, etten koskaan halua jäädä parisuhteeseen vain siksi, että eroaminen alentaisi elintasoani. Tottakai asumiskulujen osuus nousisi, jos asuisin yksin, mutta pystyisin edelleen elämään samanlaista elämää kuin nyt avoliitossa, jossa maksamme kulut 50/50.
Kumpikaan meistä ei pystyisi säilyttämään nykyistä elintasoaan, jos eroaisimme. On minullakin niitä palkkatuloja, joilla maksetaan yhteiset asumiskulut, ruoat, sähkölaskut, autojen kulut jne. Ei miehelläni olisi varaa elää näin ilman minun tulojani myöskään.
Minä tienaan miestäni noin 1000e/kk bruttona enemmän, mutta verotuksen vuoksi käteen jäävän osuuden ero ei ole älyttömän suuri. Minulla on kuitenkin muita 'pakollisia' kuluja enemmän, kuten meikit, kasvovoiteet, kalliimmat shampoot ja kampaajakäynnit. Lisäksi käyn töissä toisella paikkakunnalla, ja henkilökohtaisia matkakuluja näin ollen tulee, miehellä 5 minuutin työmatka. Maksamme asuntolainaa sekä ruokakuluja saman verran, eikä lapsia ole. Jos haluamme mennä yhdessä vaikka ulos syömään ja toisella rahatilanne on heikompi, toinen maksaa molemmat.
Kiinnostaisikin miten koette tämän, onko 'väärin' maksaa saman verran kaikesta vaikka tienaan enemmän? Tai miten itse tekisitte? Jos jakaisimme lainan ym. ruokamenot progressiivisesti, minulla ei olisi enää varaa käydä kampaajalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En suostuisi tuollaiseen parisuhteeseen, koska kyse ei olisi enää pelkästä rahasta, vaan suhde on täysin vinksallaan monessa muussakin asiassa. Taloudellinen väkivalta tulee nyt ensimmäisenä mieleen...
Suhteen varakkaammalla osapuolella on tasan kaksi mahdollisuutta. Joko kustantaa perheen elintaso haluamalleen tasolle, tai sitten elää yhdessä matalamman tulotason elämää.
Henkilökohtaisesti olen mahdollistanut oman perheeni elintason jo vuosia. Ja jos joku haluaa tietää, niin olen nainen. :)
Vierailija kirjoitti:
Ei kyse ole mistään suostumisesta. Maksan itse kuluni, kuten aikuinen ihminen.
Lain silmissä puoliso on elatusvelvollinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voisi katsella kumppanin kärsimystä pienellä rahalla. Suhde on jakamista, myös rahojen jakamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä tienaan miestäni noin 1000e/kk bruttona enemmän, mutta verotuksen vuoksi käteen jäävän osuuden ero ei ole älyttömän suuri. Minulla on kuitenkin muita 'pakollisia' kuluja enemmän, kuten meikit, kasvovoiteet, kalliimmat shampoot ja kampaajakäynnit. Lisäksi käyn töissä toisella paikkakunnalla, ja henkilökohtaisia matkakuluja näin ollen tulee, miehellä 5 minuutin työmatka. Maksamme asuntolainaa sekä ruokakuluja saman verran, eikä lapsia ole. Jos haluamme mennä yhdessä vaikka ulos syömään ja toisella rahatilanne on heikompi, toinen maksaa molemmat.
Kiinnostaisikin miten koette tämän, onko 'väärin' maksaa saman verran kaikesta vaikka tienaan enemmän? Tai miten itse tekisitte? Jos jakaisimme lainan ym. ruokamenot progressiivisesti, minulla ei olisi enää varaa käydä kampaajalla.
Tuo tonnin bruttotulojen ero on niin pieni, että mielestäni käytännössä kyllä maksatte aikalailla puoliksi kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kyse ole mistään suostumisesta. Maksan itse kuluni, kuten aikuinen ihminen.
Lain silmissä puoliso on elatusvelvollinen.
Ihan sama mitä laki sanoo. En ikinä suostuisi olemaan parisuhteessa "velvollisuudesta elätettävän" nimikkeellä. Miten joku suostuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tienaan miestäni noin 1000e/kk bruttona enemmän, mutta verotuksen vuoksi käteen jäävän osuuden ero ei ole älyttömän suuri. Minulla on kuitenkin muita 'pakollisia' kuluja enemmän, kuten meikit, kasvovoiteet, kalliimmat shampoot ja kampaajakäynnit. Lisäksi käyn töissä toisella paikkakunnalla, ja henkilökohtaisia matkakuluja näin ollen tulee, miehellä 5 minuutin työmatka. Maksamme asuntolainaa sekä ruokakuluja saman verran, eikä lapsia ole. Jos haluamme mennä yhdessä vaikka ulos syömään ja toisella rahatilanne on heikompi, toinen maksaa molemmat.
Kiinnostaisikin miten koette tämän, onko 'väärin' maksaa saman verran kaikesta vaikka tienaan enemmän? Tai miten itse tekisitte? Jos jakaisimme lainan ym. ruokamenot progressiivisesti, minulla ei olisi enää varaa käydä kampaajalla.
Tuo tonnin bruttotulojen ero on niin pieni, että mielestäni käytännössä kyllä maksatte aikalailla puoliksi kaiken.
Miten niin? Mieshän kärsii ilman erikoisshampoota ja kampaajakäyntejä. Tai ehkä hän haluaisi jotain muuta mukavaa samalla rahalla. Tietenkin paremmin tienaavan pitää kustantaa ne hänelle, jos ei haluta tilannetta että eletään kahta elintasoa.
Vierailija kirjoitti:
Tyypillisesti yhteisiä rahoja kannattavat naiset, jotka ovat miehiään pienituloisempia. Suurituloisemman kannalta ei ole mitään järkeä elättää siipeilijää ja suostua hyväksikäyttöön.
No miksi sitten pitää vängällä muuttaa yhteen? Onhan niitä useita eri vaihtoehtoja. Mutta kai nyt alkeellisellakin matematiikalla tajuaa, että jos on suuret tuloerot, ei pienituloisempi mitenkään voi rahoittaa suurempituloisen varojen mukaan mitoitettua elintasoa. Esim. parin tonnin tulooista rahoittaa usean tuhannen euron kk-kulutusta, jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos perheessä on lapsia, niin kumman elintason mukaan he elävät?
Aivan uskomattomia juttuja. Useimmilla naisilla on aina pienempi palkka kuin miehellä. Fakta.
Äityislomat jne....
Me olemme aina tehneet budjetin paljonko pitää kuussa olla rahaa laskuihin, paljonko ruokaan menee jne.
Elintaso noussut vuosien myötä, mutta edelleen molemmat laittaa suhteessa rahaa laskutilille.
Koskaan emme ole rahoista riidelleet.
Vierailija kirjoitti:
Minä tienaan miestäni noin 1000e/kk bruttona enemmän, mutta verotuksen vuoksi käteen jäävän osuuden ero ei ole älyttömän suuri. Minulla on kuitenkin muita 'pakollisia' kuluja enemmän, kuten meikit, kasvovoiteet, kalliimmat shampoot ja kampaajakäynnit. Lisäksi käyn töissä toisella paikkakunnalla, ja henkilökohtaisia matkakuluja näin ollen tulee, miehellä 5 minuutin työmatka. Maksamme asuntolainaa sekä ruokakuluja saman verran, eikä lapsia ole. Jos haluamme mennä yhdessä vaikka ulos syömään ja toisella rahatilanne on heikompi, toinen maksaa molemmat.
Kiinnostaisikin miten koette tämän, onko 'väärin' maksaa saman verran kaikesta vaikka tienaan enemmän? Tai miten itse tekisitte? Jos jakaisimme lainan ym. ruokamenot progressiivisesti, minulla ei olisi enää varaa käydä kampaajalla.
Matkakulut tulisi mielestäni ottaa huomioon noiden yhteisten kulujen jaossa, mutta kalliit shampoot ja kampaajat ovat vähän ongelmallinen peruste. Oletteko miettineet, mihin kaikkiin omiin menoihin miehelläsi ei ole tässä nykyisessä systeemissänne varaa? Onko hänellä varaa mihinkään kivaan ekstraan, kuten sinulla? Minusta hänelläkin pitäisi olla varaa sellaiseen, jos sinullakin on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tienaan miestäni noin 1000e/kk bruttona enemmän, mutta verotuksen vuoksi käteen jäävän osuuden ero ei ole älyttömän suuri. Minulla on kuitenkin muita 'pakollisia' kuluja enemmän, kuten meikit, kasvovoiteet, kalliimmat shampoot ja kampaajakäynnit. Lisäksi käyn töissä toisella paikkakunnalla, ja henkilökohtaisia matkakuluja näin ollen tulee, miehellä 5 minuutin työmatka. Maksamme asuntolainaa sekä ruokakuluja saman verran, eikä lapsia ole. Jos haluamme mennä yhdessä vaikka ulos syömään ja toisella rahatilanne on heikompi, toinen maksaa molemmat.
Kiinnostaisikin miten koette tämän, onko 'väärin' maksaa saman verran kaikesta vaikka tienaan enemmän? Tai miten itse tekisitte? Jos jakaisimme lainan ym. ruokamenot progressiivisesti, minulla ei olisi enää varaa käydä kampaajalla.
Tuo tonnin bruttotulojen ero on niin pieni, että mielestäni käytännössä kyllä maksatte aikalailla puoliksi kaiken.
Miten niin? Mieshän kärsii ilman erikoisshampoota ja kampaajakäyntejä. Tai ehkä hän haluaisi jotain muuta mukavaa samalla rahalla. Tietenkin paremmin tienaavan pitää kustantaa ne hänelle, jos ei haluta tilannetta että eletään kahta elintasoa.
Vaikka provo on ilmeinen, avaan tätä silti vielä vähän ;) Ja kiitos myös ensimmäiselle vastaajalle! Mies käy parturissa ja käyttää juuri sitä shampoota mitä haluaa, salikin hänellä on työpaikan puolesta ilmainen. Minä maksan erikseen kuntosalini, junalippuni työpaikalle, sekä tietysti nämä ei-parturihintaiset kampaamokäynnit. Maksan välillä myös hierojalla käynnistä, miehellä sekin sattuu kuulumaan työpaikan ilmaisiin palveluihin :D. Säästöön mies saa usein minua enemmän rahaa. Koen että naisena eläminen vain on kalliimpaa, vaikkakin kyse on aina valinnoista, mutta suurin osa saa varmasti ajatuksesta kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Mikä on parisuhde, jossa on kaksi elintasoa? Mikä on avoliitto, missä on kaksi eri elintasoa. Rakastamiseen, välittämiseen ja elämän jakamiseen kuuluu niin hyvien kuin huonojen asioiden jakaminen, toisen tukeminen, onnistumisista iloitseminen, yhteen hiileen puhaltaminen, tiimihenki ja fiilis, että tässä ollaan me. Yhdessä me asioista selviämme, yhdessä me asiat koemme. Yhdessä me asiat jaamme. Rakkauteen ja välittämiseen ei kuulu se, että toinen elää korkeampaa elintasoa varsinkaan yhdessä asuessa. Toinen syö sisäfilepihviä ja toinen hernekeittoa? Menot maksetaan tulojen suhteessa. Kummallekin pitää jäädä rahaa myös omaan käyttöön, mutta yhteiset elinkustannukset kuten ruoka, sähkö, asuminen jne maksetaan tulojen suhteen - muu voi helposti kääntyä taloudelliseksi vallankäytöksi jossa varsinkin vähemmin tienaava tilaneesta kärsii.
Eri asia on jos yhdessä sovitte muuta ja molemmat ovat tyytyväisiä tekemäänne sopimukseen, mutta ehkä silloinkin kannattaa pitää mielessä se vaihtoehto, että sitä sopimusta voi muuttaa.
Avioliitossa puolisoilla on elatusvelvollisuus eli ei voi toista jättää kärsimään ja syömään niitä nuudeleita kun itse käy ravintolassa syömässä tai syö itse laadukkaampia ruokia.
Elatusvelvollisuus ei ole synonyymi halutun elintason tarjoamiselle. Jos kotona on nuudeleita, niin puolisoa ei tarvitse ottaa ravintolaan mukaan!
Toisaalta avioliittolaki sanoo selkeästi, että kumpikin osallistuu elatukseen oman kykynsä mukaan eli se pienempituloinen tekee 90% kotitöistä, jos toinen maksaa 90% yhteisistä kuluista. Jostain syystä tämä ei koskaan sovi pienituloisille, he haluavat puolison sekä maksavan kaiken että tekevän kotityöt, koska itse eivät ole viitsineet kouluja käydä ja ammattia hankkia.
Jos ei maksa omia kulujaan 100%, on elätti, ei itsenäinen ihminen! Tällaisilta ihmisiltä pitäisi ottaa äänioikeus pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tienaan miestäni noin 1000e/kk bruttona enemmän, mutta verotuksen vuoksi käteen jäävän osuuden ero ei ole älyttömän suuri. Minulla on kuitenkin muita 'pakollisia' kuluja enemmän, kuten meikit, kasvovoiteet, kalliimmat shampoot ja kampaajakäynnit. Lisäksi käyn töissä toisella paikkakunnalla, ja henkilökohtaisia matkakuluja näin ollen tulee, miehellä 5 minuutin työmatka. Maksamme asuntolainaa sekä ruokakuluja saman verran, eikä lapsia ole. Jos haluamme mennä yhdessä vaikka ulos syömään ja toisella rahatilanne on heikompi, toinen maksaa molemmat.
Kiinnostaisikin miten koette tämän, onko 'väärin' maksaa saman verran kaikesta vaikka tienaan enemmän? Tai miten itse tekisitte? Jos jakaisimme lainan ym. ruokamenot progressiivisesti, minulla ei olisi enää varaa käydä kampaajalla.
Matkakulut tulisi mielestäni ottaa huomioon noiden yhteisten kulujen jaossa, mutta kalliit shampoot ja kampaajat ovat vähän ongelmallinen peruste. Oletteko miettineet, mihin kaikkiin omiin menoihin miehelläsi ei ole tässä nykyisessä systeemissänne varaa? Onko hänellä varaa mihinkään kivaan ekstraan, kuten sinulla? Minusta hänelläkin pitäisi olla varaa sellaiseen, jos sinullakin on.
Miehelle jää kyllä varaa käydä esim ulkona kavereiden kanssa tai kahvilla. En usko, että mies on tilanteeseen tyytymätön, koska tietää esimerkiksi kuinka tärkeä hyväkuntoinen hiuskuontalo on jo mielenterveyteni kannalta :D kiinnosti silti, miten muut toteuttavat tätä tai kokevat naisena olemisen kalleuden verrattuna miehiin. Miesten 'kauneudenhoitoon' ja laittautumiseen tuntuu keskimäärin kuluvan vähemmän rahaa.
Jos mies kertoisi haluavansa jotakin johon hänellä ei ole varaa ja minulla olisi, mahdollistaisin sen aina tilanteen salliessa hänelle, eli siinä määrin kahden eri elintason tilanteesta tässä ei kyllä ole kyse.
En suostuisi. Riippumatta siitä onko minulla vai puolisolla isommat tulot, menot jaetaan prosentuaalisesti suhteessa tuloihin. Eli enemmän tienaava maksaa suhteessa enemmän. Jos menot jaettaisiin 50/50 köyhempi voisi köyhtyä entisestään ja rikkaampi rikastua, koska saa kulut toisen niskaan.
Paremman tasa-arvon nimessä. Naisenkin pitää tienata omat kulutusrahansa.