Lue keskustelun säännöt.
Suostuisitko elämään ns. "kahden elintason" -suhteessa
02.10.2022 |
Eli siis sellaisessa, jossa menot jaetaan tasan välittämättä siitä paljon kumpikin ansaitsee ja se enemmän ansaitseva/varakkaampi kieltäytyy muuttamasta esim halvempaan asuntoon vaikka tietää ettei kumppanin rahat riitä oikein mihinkään.
Jos sinulle kävisi näin, että tulosi tippuisivat merkittävästi, niin suostuisitko elämään eri elintasoa puolisosi kanssa, vai eroaisitko, koska rahasi eivät yhdessä asuessa enää riittäisi mihinkään
Kommentit (377)
Meillä puoliso tienasi noin 20 vuoden ajan yli 100.00€/vuosi. Minä hoitajana sen 38.00€/vuosi ja äitiyslomat tuosta ajasta pienensivät tuloja.
Meillä meni ja menee edelleen kulut puoliksi. Mies säästää palkkatulostaan ison osan ja sitten voikin ostella itselleen mitä haluaa. Viimeisin ostos täyssähkö BMW kaikilla kuviteltavissa olevilla lisävarusteilla.
Minulla ei ole ajokorttia ja isoimmat kauppaostokset haetaan metrolla tai lähikaupasta.
On ollut aikoja, kun olen laskenut euroja omalla kauppareissu maksuvuorollani. Mies kerännyt kauppakärryyn kalleimmat lihat ja muut tuotteet.
On vuosia, kun en ole saanut ostettua itselleni uusia talvivaatteita ja puoliso kulkee edelläni uuden karkeissa merkkivaatteissa.
Hän on ostanut asunnon täyteen itselleen jos minkälaista elektroniikkaa ja sähköä kuluu.. silti sähkölaskut menevät puoliksi.
Miehellä on omissa nimissä myös mökki ja toki sen kulut huolehtii itse.
Minä teen hoitajana kahta työtä jotta palkkani riittäisi elämiseen hyvätuloisen puolison rinnalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta kai, sillä en ole pummi ja siivelläeläjä.
Tosin en tietenkään muuttaisi asuntoon johon itselläni ei ole varaa, riippumatta siitä olisinko suhteessa vai en.
En tuollaisessa suhteessa, missä toinen haluaisi elää sellaista elämää, mihin toisella ei ole varaa. Mutta pidän itsestäänselvänä, että kahden aikuisen suhteessa kulut jaetaan tasan. Eri asia, jos toinen jää kotiin lasten takia, tosin silloinkin minusta oikeudenmukaisinta olisi jakaa hoitovapaat. Sairastuminen tai pitkittynyt työttömyys ovat tilanteita, joissa toisen on kohtuullista kantaa isompi vastuu yhteisestä taloudesta, mutta muuten 50/50.
Näin meillä myös tehdään. Emme edes keskustele tuloistamme vaan molemmat laittavat kuukausittain saman summan yhteisiin menoihin ja loppu on omaa. Elintaso on sama, jollainen molemmilla oli tahoillaan jo ennen yhteen muuttamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suostuisi. Suomessa on progressiivinen verotus ja se on mielestäni oikeudenmukaista. Kulujen jakaminen progressiivisesti parisuhteessa on mielestäni myös oikeudenmukaista.
Olet saamapuolella?
Mitä tarkoitat saamapuolella? Tienaan vähemmän kuin mieheni ja mies maksaa siksi asumiskuluista enemmän kuin minä. Siinä se. On kokeiltu tätä kulujen jakamista puoliksi, mutta se johti siihen, että mies kerrytti omaisuuttaan ja minä elin kädestä suuhun. Täyttä työpäivää tehtiin ja tehdään yhä molemmat.
Nyt minullekin jää rahaa säästöön, mutta toki yhä vähemmän kuin mitä miehelleni.
Vierailija kirjoitti:
Meillä puoliso tienasi noin 20 vuoden ajan yli 100.00€/vuosi. Minä hoitajana sen 38.00€/vuosi ja äitiyslomat tuosta ajasta pienensivät tuloja.
Meillä meni ja menee edelleen kulut puoliksi. Mies säästää palkkatulostaan ison osan ja sitten voikin ostella itselleen mitä haluaa. Viimeisin ostos täyssähkö BMW kaikilla kuviteltavissa olevilla lisävarusteilla.
Minulla ei ole ajokorttia ja isoimmat kauppaostokset haetaan metrolla tai lähikaupasta.On ollut aikoja, kun olen laskenut euroja omalla kauppareissu maksuvuorollani. Mies kerännyt kauppakärryyn kalleimmat lihat ja muut tuotteet.
On vuosia, kun en ole saanut ostettua itselleni uusia talvivaatteita ja puoliso kulkee edelläni uuden karkeissa merkkivaatteissa.Hän on ostanut asunnon täyteen itselleen jos minkälaista elektroniikkaa ja sähköä kuluu.. silti sähkölaskut menevät puoliksi.
Miehellä on omissa nimissä myös mökki ja toki sen kulut huolehtii itse.
Minä teen hoitajana kahta työtä jotta palkkani riittäisi elämiseen hyvätuloisen puolison rinnalla.
Itsepä olet suhteeseen jäänyt, se on ollut sinun valintasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuossa tapauksessa myös muu elämä hoidettaisiin puoliksi eli kumpikin hoitaisi omat syömiset ja pyykkäykset. Olen opetellut laittamaan ruokaa ja leipomaan ja olen jo sangen hyvä. En näitä taitoja jää ilmaiseksi, joten miehen on turha tulla norkoilemaan hellan ääreen. Osaan myös neuloa ja annan sukkia ilmaiseksi kavereille ja heidän perheilleen. Mies joko maksaa tai ostaa villasukkansa muualta.
Voisin elää kahden elintason suhteessa mutta missään nimessä menoja ei silloin kateta 50-50
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tyypillisesti yhteisiä rahoja kannattavat naiset, jotka ovat miehiään pienituloisempia. Suurituloisemman kannalta ei ole mitään järkeä elättää siipeilijää ja suostua hyväksikäyttöön.
Jos halutaan taas vajota keskustelussa tuolle tasolle, niin todetaan sitten myös, että tyypillisesti palstalla miehet hokevat, ettei naisen koulutuksella ja ammatilla ole mitään merkitystä.
Mieluummin kuitenkin keskustelisin kuten aikuiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suostuisi. Suomessa on progressiivinen verotus ja se on mielestäni oikeudenmukaista. Kulujen jakaminen progressiivisesti parisuhteessa on mielestäni myös oikeudenmukaista.
Niin toinen maksaa ensin progressiivisesti enemmän veroja ja siihen päälle progressiivisesti vielä toisen elämänkustannukset. Kannattaa tienata suomessa.
Silti rahaa jää sille enemmän veroja ja yhteisiä kuluja maksavalle itselleen enemmän, kuin vähemmän veroja ja vähemmän yhteisiä kuluja maksavalle. Mikä tässä on niin epäreilua?
Kustannusten epätasainen jakautuminen.
Minusta tämä ei ole epäreilua ollenkaan. On lapsellista vaatia fifty-fifty -jakoa yhteisiin kuluihin, jos osapuolten tulotasoissa on iso ero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tyypillisesti yhteisiä rahoja kannattavat naiset, jotka ovat miehiään pienituloisempia. Suurituloisemman kannalta ei ole mitään järkeä elättää siipeilijää ja suostua hyväksikäyttöön.
Ja sellaisen, joka pitää omaa rakastaan siipeilijänä vain siksi, että tällä syystä tai toisesta on alempi elintaso, ei pitäisi ikinä solmia parisuhdetta.
Vastauksista päätellen mitä ilmeisimmin monen mielestä sen parisuhteen toisen osapuolen on syytä häipyä tiehensä, jos on sattunut vaikkapa sairastumaan tai jäämään työttömäksi. (nykyaikana se uuden työpaikan löytäminen kun ei välttämättä käy ihan tuosta noin vaan käden käänteessä) eikä ansaitse enää yhtä paljon kuin ennen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tyypillisesti yhteisiä rahoja kannattavat naiset, jotka ovat miehiään pienituloisempia. Suurituloisemman kannalta ei ole mitään järkeä elättää siipeilijää ja suostua hyväksikäyttöön.
Suurituloisempi ei aina suostu elämään kuten pienituloisempi määrää. Varsinkin nyt talvella sähkösaunaa ei lämmitetä eikä elektroniikkaa pidetä päällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suostuisi. Suomessa on progressiivinen verotus ja se on mielestäni oikeudenmukaista. Kulujen jakaminen progressiivisesti parisuhteessa on mielestäni myös oikeudenmukaista.
Olet saamapuolella?
Mitä tarkoitat saamapuolella? Tienaan vähemmän kuin mieheni ja mies maksaa siksi asumiskuluista enemmän kuin minä. Siinä se. On kokeiltu tätä kulujen jakamista puoliksi, mutta se johti siihen, että mies kerrytti omaisuuttaan ja minä elin kädestä suuhun. Täyttä työpäivää tehtiin ja tehdään yhä molemmat.
Nyt minullekin jää rahaa säästöön, mutta toki yhä vähemmän kuin mitä miehelleni.
Jos eroaisitte, pystyisitkö säilyttämään nykyisen elintasosi? Jos et, niin silloin hyödyt puolisostasi.
Olen itse nainen ja minulle on päivänselvää, etten koskaan halua jäädä parisuhteeseen vain siksi, että eroaminen alentaisi elintasoani. Tottakai asumiskulujen osuus nousisi, jos asuisin yksin, mutta pystyisin edelleen elämään samanlaista elämää kuin nyt avoliitossa, jossa maksamme kulut 50/50.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä eroaisin eikä se olisi edes vaikeaa. Jos kumppani nöyryyttäisi tuolla tavalla, se olisi rakkauden loppu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyypillisesti yhteisiä rahoja kannattavat naiset, jotka ovat miehiään pienituloisempia. Suurituloisemman kannalta ei ole mitään järkeä elättää siipeilijää ja suostua hyväksikäyttöön.
Jos halutaan taas vajota keskustelussa tuolle tasolle, niin todetaan sitten myös, että tyypillisesti palstalla miehet hokevat, ettei naisen koulutuksella ja ammatilla ole mitään merkitystä.
Mieluummin kuitenkin keskustelisin kuten aikuiset.
Tyypillisesti naiset kertovat, että miesten mielestä naisen koulutuksella ja ammatilla ei ole merkitystä. Omalla suullaan puhuvat miehet kertovat päinvastaista. Päätä siinä sitten kumpaa uskot. Nojoo itse asiaan. Suostuisin elämään kahden elintason suhteessa. Paremmin tienaava on todennäköisesti kitkutellut pitkään opintotuella ja asunut soluasunnoissa ja muissa murjuissa, jotta voi nyt elää tasokkaampaa elämää.
eri
Vierailija kirjoitti:
Tuossa tapauksessa myös muu elämä hoidettaisiin puoliksi eli kumpikin hoitaisi omat syömiset ja pyykkäykset. Olen opetellut laittamaan ruokaa ja leipomaan ja olen jo sangen hyvä. En näitä taitoja jää ilmaiseksi, joten miehen on turha tulla norkoilemaan hellan ääreen. Osaan myös neuloa ja annan sukkia ilmaiseksi kavereille ja heidän perheilleen. Mies joko maksaa tai ostaa villasukkansa muualta.
Kotitöiden tasainen jako on itselleni yhtä itsestäänselvyys kuin kulujen maksaminen 50/50. Ei niin, että molemmat tekisivät omansa tai molemmat tekisivät kaikkea yhtä paljon vaan niin, että molemmat tekevät sitä, minkä itse parhaiten osaavat ja mikä miellyttää. Meillä mies mieluummin pyykkää ja imuroi kuin laittaa ruokaa, joten minä hoidan ruoanlaiton. Jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suostuisi. Suomessa on progressiivinen verotus ja se on mielestäni oikeudenmukaista. Kulujen jakaminen progressiivisesti parisuhteessa on mielestäni myös oikeudenmukaista.
Eli sinun pitää sponssata köyhempää kumppaniasi, koska verotuksellakin tasataan tuloja. Mutta Virossa ei tarvitsisi, koska siellä on tasavero.
Tasavero suosii suurituloisia rankasti.
Olisihan se ongelmallista. Itse olen se huomattavasti vähemmin ansaitseva ja en halua elää toisen siivellä. Jos muuttaisin yhteen asian voisi (ehkä) hoitaa niin, että mies ostaisi asunnon, johon hänen omat tulonsa riittäisivät ja minä laittaisin omistusasuntoni vuokralle ja käyttäsin vuokrarahoja maksaakseni miehelle vuokraa (eli olisin alivuokralainen).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suostuisi. Suomessa on progressiivinen verotus ja se on mielestäni oikeudenmukaista. Kulujen jakaminen progressiivisesti parisuhteessa on mielestäni myös oikeudenmukaista.
Olet saamapuolella?
Mitä tarkoitat saamapuolella? Tienaan vähemmän kuin mieheni ja mies maksaa siksi asumiskuluista enemmän kuin minä. Siinä se. On kokeiltu tätä kulujen jakamista puoliksi, mutta se johti siihen, että mies kerrytti omaisuuttaan ja minä elin kädestä suuhun. Täyttä työpäivää tehtiin ja tehdään yhä molemmat.
Nyt minullekin jää rahaa säästöön, mutta toki yhä vähemmän kuin mitä miehelleni.Jos eroaisitte, pystyisitkö säilyttämään nykyisen elintasosi? Jos et, niin silloin hyödyt puolisostasi.
Olen itse nainen ja minulle on päivänselvää, etten koskaan halua jäädä parisuhteeseen vain siksi, että eroaminen alentaisi elintasoani. Tottakai asumiskulujen osuus nousisi, jos asuisin yksin, mutta pystyisin edelleen elämään samanlaista elämää kuin nyt avoliitossa, jossa maksamme kulut 50/50.
Hah, ihan kuin miehet eivät hyötyisi naisen palkasta ja ajasta. Miestenkin elintaso laskee erotessa ihan samoin mitä naisten.
Parisuhteeseen meno on oma valinta, samoin siinä pysyminen, se eibole pakollista kenellekään. Jos pariskunnalla on rahasta toistuvasti riitaa, niin en usko, että muutkaan asiat ovat suhteessa hyvin.