Lue keskustelun säännöt.
Suostuisitko elämään ns. "kahden elintason" -suhteessa
02.10.2022 |
Eli siis sellaisessa, jossa menot jaetaan tasan välittämättä siitä paljon kumpikin ansaitsee ja se enemmän ansaitseva/varakkaampi kieltäytyy muuttamasta esim halvempaan asuntoon vaikka tietää ettei kumppanin rahat riitä oikein mihinkään.
Jos sinulle kävisi näin, että tulosi tippuisivat merkittävästi, niin suostuisitko elämään eri elintasoa puolisosi kanssa, vai eroaisitko, koska rahasi eivät yhdessä asuessa enää riittäisi mihinkään
Kommentit (377)
Meillä asia on ratkaistu niin, että taloudet ovat erilliset lasten menoja lukuunottamatta. Kumpikin asuu valitsemassaan asumuksessa, kulkee valitsemallaan kulkuneuvolla jne. ja maksaa niistä aiheutuvat kulut itse. Kummallakaan ei ole nokan koputtamista toisen talousasioihin niin kauan kuin toinen maksaa lasten menoista puolet. Suhteen alusta asti oli selvää, että makumme asumisen, kulkemisen, ruuan yms. suhteen oli niin erilainen, että emme koskaan löytäisi yhteisymmärrystä niissä asioissa, mutta lasten tarpeiden suhteen molemmilla on sama ajatuskulku, joten puolet ja puolet toimii niissä menoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiseen elintasoon liittyen. Minulla on ollut 15v avioliiton varrella keskimäärin 1,5 - 2 kertainen nettotulot vaimoon verrattuna ja toki myös hoitovapaat. Kaikki olen laittanut perheen hyväksi eikä kummallekaan ole kertynyt isompia säästöjä.
No nyt vaimo on saanut perintönä suurehkon summan rahaa. Hän on sit mieltä että tämä summa on hänen omaa rahaansa eikä hänen tarvitse käyttää sitä perheen yhteisiin kuluihin vaan jatketaan kuten ennenkin.
Minä olen taas sitä mieltä että myös varallisuus pitää huomioida yhteisissä kuluissa eikä pelkät nettotulot?
Älä suostu tähän. Kuten näet, moni nainen ajattelee näin opportunistisesti. Kaikki viedään toiselta ilman syyllisyyttä. Pidä hyvä mies kiinni omista oikeuksistasi. Ei sitä muut tee sun puolestasi
No jos nyt vaikka näin hypoteettisesti tulisi avioero niin siinähän pantais kaikki tasan eli:
-asunto
-asunnon laina
-keittiöremonttilaina (joka on minun nimissäni)
-vaimon perintörahatVoisi tässä tilanteessa tulevaa exää harmittaa. Mutta silti kannattaa muistaa että kaikki nämä vuodet olen asuntolainaa lyhentämällä oikeastaan kartuttanut myös hänen varallisuuttaan.
No jos oletetaan hetken että vaimosi käyttäisikin perintörahojaan yhteisiin menoihin, niin mitä kävisi? Ne hupenisivat ihan tavalliseen kulutukseen eikä yhteinen omaisuutenne karttuisi. Sinä sen sijaan ehkä saisit enemmän rahaa säästöön ja sijoituksiin. Erossa sinun omaisuutesi olisi suhteessa entistä isompi joten vaimosi hyötyisi vielä nykyistäkin enemmän. Puhtaasti taloudellisesti laskien siis nykytilanne on sinulle edullisempi koska nuo rahat lasketaan vaimosi omaisuudeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika monta kertaa on tälläkin palstalla saanut lukea juttuja siitä, miten perheessä eletään tyystin eri elintasoilla. Useimmiten mies tienaa paljon ja käyttää raha omiin harrastuksiin, autoon, elektroniikkaan, matkoihin jne. Vaimo sitten kitkuttelee pienellä palkallaan ja kulkee lasten kanssa kirppisvaatteissa ja laskee eurojaan ruokakaupassa.
Mielestäni perheessä talousasiat pitää järjestää niin, että koko perheellä on sama elintaso. Jos se ei paremmin tienaavan pirtaan käy, niin sitten ei pidä perustaa perhettä pienituloisemman kanssa.
Lopuksi sanon, ennen kuin joku tulee viisastelemaan, että omassa liitossani minä olen se paremmin tienaava.
Onko pienituloisen sitten jotenkin pakko suostua liittoon jossa toinen haluaa pitää omanelintasonsa mutta ei halua samaa elintasoa puolisolle jolla ei siihen tulojensa takia olisi varaa.
Ei toki ole mutta valitettavasti rakkaudesta moni suostuu suhteeseen joka ei ole kovin hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika monta kertaa on tälläkin palstalla saanut lukea juttuja siitä, miten perheessä eletään tyystin eri elintasoilla. Useimmiten mies tienaa paljon ja käyttää raha omiin harrastuksiin, autoon, elektroniikkaan, matkoihin jne. Vaimo sitten kitkuttelee pienellä palkallaan ja kulkee lasten kanssa kirppisvaatteissa ja laskee eurojaan ruokakaupassa.
Mielestäni perheessä talousasiat pitää järjestää niin, että koko perheellä on sama elintaso. Jos se ei paremmin tienaavan pirtaan käy, niin sitten ei pidä perustaa perhettä pienituloisemman kanssa.
Lopuksi sanon, ennen kuin joku tulee viisastelemaan, että omassa liitossani minä olen se paremmin tienaava.
Onko pienituloisen sitten jotenkin pakko suostua liittoon jossa toinen haluaa pitää omanelintasonsa mutta ei halua samaa elintasoa puolisolle jolla ei siihen tulojensa takia olisi varaa.
Jos on pariuduttu alle kaksikymppisenä, niin eihän tuota voi varmaksi tietää miten tulevaisuudessa toinen suhtautuu raha-asioihin.
Yhteinen pesä, yhteiset rahat. Toiminut hyvin ja riidatta yli 30 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut opiskeluaikana suhteessa missä minulla ei ollut edes talvikenkiä kun ei ollut varaa, mutta työssä käyvä avopuoliso osteli itselleen kaikkea kallista kivaa viikottain. Valmistumisen jälkeen minusta tuli se parempituloinen ja ukko kummasti rupesi vaatimaan että pitäisi maksaa isompi osuus menoista. Erosin ja päätin etten enää suostu suhteeseen missä pidetään omista rahoista kiinni kynsin ja hampain.
Nykyisessä suhteessa minä laitoin kaiken omaisuuteni meidän yhteiseen asuntoon pesämunaksi kun miehellä ei omaisuutta ollut. Nykyään hän tienaa reippaasti minua paremmin eikä ikinä olla puhuttu mikä on kenenkin rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulonsiirrot parisuhteiden sisällä ovat valtava tulonlähde naisille. Vielä kun rikkaat naiset ovat yleensä sinkkuja ja rikkaat miehet useammin naimisissa. Näin ollen todellisuudessa naisilla on sukupuolena huomattavasti enemmän rahaa käytössään.
Tästä ei feministien analyyseissä hirveästi kuule.
Tässähän on kyse miesten valinnoista myös. Jos tulonsiirto kumppanille ei isotuloisia miehiä miellytä, heillä on täysi vapaus tehdä kuten sinun kertomasi mukaan naiset tekevät, eli jäädä sinkuiksi. Kyllä seksiä aina sinkkunakin jostain saa, jos siitä kiikastaa. Ja jos mies sitten kokee, että haluaa kaikesta huolimatta suhteen syystä tai toisesta, niin sehän on hänen oma valintansa. Ja ainahan sitä voisi etsiä myös hyvätuloisen naisen - tuskin he kaikki sinkkuja haluavat olla, kun moni haluaa perheenkin.
Miten kehtaat loisia miehen lompakolla? Onneksi hyvätuloisilla miehillä on valittavana hyvätuloisia naisia joilla ei ole tarvetta mennä miehen lompakolle. Vaikka näilläkin on kyllä usein käsitys miehen lompakon olevan yhteinen.
Minä miehen lompakolla? Olen biseksuaali ja tällä hetkellä seurustelen naisen kanssa. Perheeni ainoa miespuolinen on 10-vuotias poikani, joka saa minulta viikkorahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut opiskeluaikana suhteessa missä minulla ei ollut edes talvikenkiä kun ei ollut varaa, mutta työssä käyvä avopuoliso osteli itselleen kaikkea kallista kivaa viikottain. Valmistumisen jälkeen minusta tuli se parempituloinen ja ukko kummasti rupesi vaatimaan että pitäisi maksaa isompi osuus menoista. Erosin ja päätin etten enää suostu suhteeseen missä pidetään omista rahoista kiinni kynsin ja hampain.
Nykyisessä suhteessa minä laitoin kaiken omaisuuteni meidän yhteiseen asuntoon pesämunaksi kun miehellä ei omaisuutta ollut. Nykyään hän tienaa reippaasti minua paremmin eikä ikinä olla puhuttu mikä on kenenkin rahaa.
Minun nuoruuden avioliitossani sama juttu. Mies kävi päivittäin ulkona lounaalla, poltti melkein askin päivässä, mutta kun minä tarvitsin sukkahousut niin niihin ei olisi ollut yhteisistä rahoista varaa. Hän tienasi kyllä enemmän, mutta yhteinen valinta oli, että minä olen puolitoista vuotta lapsen kanssa kotona.
Sen jälkeen päätin, että ei koskaan enää yhteisiä rahoja. Nykyisessä avoliitossa on erilliset rahat ja yhteiset kulut maksetaan puoliksi. Omilla rahoillaan, perinnöillään, omaisuudellaan saa tehdä mitä haluaa.
Elin tälläisessä suhteessa monta vuotta, onneksi tajusin lähteä ajoissa! Miten tuo voi toimia jos on lapsia? Kumman vanhemman elintasoa ne lapset elää?
Ex-miehen kanssa laskut ja ruoat sentilleen puoliksi, minulla työttömänä aikana meni kaikki kiinteisiin kuluihin. Mitään ylimääräistä ei ollut varaa ostaa. Ex osteli elektroniikkaa yms ja eleli leveästi.
Nykyisessä suhteessa tuloeroa vähän, mies maksaa enemmän kuluja mutta minä taas teen enemmän kotitöitä(mutta mies myös tekee jos olen väsynyt tai en ehdi). Tuntuu tasapuoliselta systeemiltä molemmille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en tietenkään suostuisi. En muuttaisi yhteen, jos ei samalla tule yhteistä taloutta. Molemmat laittaa siis rahaa yhteiseen pottiin tulojen suhteessa ja siitä maksetaan ruuat ja asuminen ym., loput saa käyttää miten tykkää. Parempituloiselle jää siis silti enemmän huvittelurahaa. Jos tämä ei käy, ei muuteta yhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut opiskeluaikana suhteessa missä minulla ei ollut edes talvikenkiä kun ei ollut varaa, mutta työssä käyvä avopuoliso osteli itselleen kaikkea kallista kivaa viikottain. Valmistumisen jälkeen minusta tuli se parempituloinen ja ukko kummasti rupesi vaatimaan että pitäisi maksaa isompi osuus menoista. Erosin ja päätin etten enää suostu suhteeseen missä pidetään omista rahoista kiinni kynsin ja hampain.
Nykyisessä suhteessa minä laitoin kaiken omaisuuteni meidän yhteiseen asuntoon pesämunaksi kun miehellä ei omaisuutta ollut. Nykyään hän tienaa reippaasti minua paremmin eikä ikinä olla puhuttu mikä on kenenkin rahaa.
Minun nuoruuden avioliitossani sama juttu. Mies kävi päivittäin ulkona lounaalla, poltti melkein askin päivässä, mutta kun minä tarvitsin sukkahousut niin niihin ei olisi ollut yhteisistä rahoista varaa. Hän tienasi kyllä enemmän, mutta yhteinen valinta oli, että minä olen puolitoista vuotta lapsen kanssa kotona.
Sen jälkeen päätin, että ei koskaan enää yhteisiä rahoja. Nykyisessä avoliitossa on erilliset rahat ja yhteiset kulut maksetaan puoliksi. Omilla rahoillaan, perinnöillään, omaisuudellaan saa tehdä mitä haluaa.
Siksi ei kokonaan yhteisiä rahoja, vaan yhteiseen pottiin laitetaan tulojen suhteessa ja sillä mitä jää voi maksaa ne tupakat, lounaat ja sukkahousut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No en tietenkään suostuisi. En muuttaisi yhteen, jos ei samalla tule yhteistä taloutta. Molemmat laittaa siis rahaa yhteiseen pottiin tulojen suhteessa ja siitä maksetaan ruuat ja asuminen ym., loput saa käyttää miten tykkää. Parempituloiselle jää siis silti enemmän huvittelurahaa. Jos tämä ei käy, ei muuteta yhteen.
Eihän tuo kuvaamasi ole mikään yhteinen talous vaan nimenomaan kaksi erillistä taloutta jotka sitten vain maksavat niitä yhteisiä menoja ihan tasan.
Lähtökohta on se, että jokainen on oman onnensa seppä ja saa nauttia oman työnsä tuloksista. Niinpä meillä on juoksevat yhteiset kulut, jotka maksetaan 50/50 ja loput saa kumpikin käyttää, miten haluaa. Jos esim. jompi kumpi haluaa ostaa uuden auton, ei siihen tarvitse pyytää toisen "lupaa". Ravintolaillan maksaa se, joka enemmän haluaa ulos lähteä. Lyhyiden/halpojen matkojen kanssa sama juttu. Välillä enemmän on tienannut mies ja välillä minä.
Ap:n kaltaiseen tilanteeseen en jäisi, koska ero on niin suuri, että toinen osapuoli kärsii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lähtökohta on se, että jokainen on oman onnensa seppä ja saa nauttia oman työnsä tuloksista. Niinpä meillä on juoksevat yhteiset kulut, jotka maksetaan 50/50 ja loput saa kumpikin käyttää, miten haluaa. Jos esim. jompi kumpi haluaa ostaa uuden auton, ei siihen tarvitse pyytää toisen "lupaa". Ravintolaillan maksaa se, joka enemmän haluaa ulos lähteä. Lyhyiden/halpojen matkojen kanssa sama juttu. Välillä enemmän on tienannut mies ja välillä minä.
Ap:n kaltaiseen tilanteeseen en jäisi, koska ero on niin suuri, että toinen osapuoli kärsii.
Se on se lähtökohta mutta pointti onkin se että hyvässä ja rakastavassa suhteessa ihmiset yleensä ihan omasta halustaan haluavat jakaa niitä oman työnsä tuloksia myös toisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut opiskeluaikana suhteessa missä minulla ei ollut edes talvikenkiä kun ei ollut varaa, mutta työssä käyvä avopuoliso osteli itselleen kaikkea kallista kivaa viikottain. Valmistumisen jälkeen minusta tuli se parempituloinen ja ukko kummasti rupesi vaatimaan että pitäisi maksaa isompi osuus menoista. Erosin ja päätin etten enää suostu suhteeseen missä pidetään omista rahoista kiinni kynsin ja hampain.
Nykyisessä suhteessa minä laitoin kaiken omaisuuteni meidän yhteiseen asuntoon pesämunaksi kun miehellä ei omaisuutta ollut. Nykyään hän tienaa reippaasti minua paremmin eikä ikinä olla puhuttu mikä on kenenkin rahaa.
Minun nuoruuden avioliitossani sama juttu. Mies kävi päivittäin ulkona lounaalla, poltti melkein askin päivässä, mutta kun minä tarvitsin sukkahousut niin niihin ei olisi ollut yhteisistä rahoista varaa. Hän tienasi kyllä enemmän, mutta yhteinen valinta oli, että minä olen puolitoista vuotta lapsen kanssa kotona.
Sen jälkeen päätin, että ei koskaan enää yhteisiä rahoja. Nykyisessä avoliitossa on erilliset rahat ja yhteiset kulut maksetaan puoliksi. Omilla rahoillaan, perinnöillään, omaisuudellaan saa tehdä mitä haluaa.
Siksi ei kokonaan yhteisiä rahoja, vaan yhteiseen pottiin laitetaan tulojen suhteessa ja sillä mitä jää voi maksaa ne tupakat, lounaat ja sukkahousut.
En suostuisi tuohonkaan eikä sitä halua puolisonikaan. Meillä kumpikin laittaa yhteiselle tilille saman summan ja kaikki muu on omaa. Tuloista ja omista menoista ei tehdä edes toiselle tiliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika monta kertaa on tälläkin palstalla saanut lukea juttuja siitä, miten perheessä eletään tyystin eri elintasoilla. Useimmiten mies tienaa paljon ja käyttää raha omiin harrastuksiin, autoon, elektroniikkaan, matkoihin jne. Vaimo sitten kitkuttelee pienellä palkallaan ja kulkee lasten kanssa kirppisvaatteissa ja laskee eurojaan ruokakaupassa.
Mielestäni perheessä talousasiat pitää järjestää niin, että koko perheellä on sama elintaso. Jos se ei paremmin tienaavan pirtaan käy, niin sitten ei pidä perustaa perhettä pienituloisemman kanssa.
Lopuksi sanon, ennen kuin joku tulee viisastelemaan, että omassa liitossani minä olen se paremmin tienaava.
Onko pienituloisen sitten jotenkin pakko suostua liittoon jossa toinen haluaa pitää omanelintasonsa mutta ei halua samaa elintasoa puolisolle jolla ei siihen tulojensa takia olisi varaa.
Jos on pariuduttu alle kaksikymppisenä, niin eihän tuota voi varmaksi tietää miten tulevaisuudessa toinen suhtautuu raha-asioihin.
Me pariuduttiin alle kaksikymppisenä, ja kohtaa kun molemmat oli koko lailla rahattomia oli helppo tehdä diili että yhteiseen pottiin kaikki, kun ei sitä ylimääräistä vaan jäänyt. Ja kun alkoi tulla säännöllisemmin tuloja, sovittiin se tulojen suhteessa-jako ja sillä on menty, läpi vaihtelevien taloustilanteiden. Melkein väittäisin että vaikeampi näitä on sopia niitten, jotka ovat tottuneet käyttämään kaikki rahansa itseensä aina. Saati sitten jos ollaan tilanteessa jossa on omaisuutta, perintöjä, sun ja mun lapsia, elareita jne., sitten se ei olekaan niin selvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en tietenkään suostuisi. En muuttaisi yhteen, jos ei samalla tule yhteistä taloutta. Molemmat laittaa siis rahaa yhteiseen pottiin tulojen suhteessa ja siitä maksetaan ruuat ja asuminen ym., loput saa käyttää miten tykkää. Parempituloiselle jää siis silti enemmän huvittelurahaa. Jos tämä ei käy, ei muuteta yhteen.
Eihän tuo kuvaamasi ole mikään yhteinen talous vaan nimenomaan kaksi erillistä taloutta jotka sitten vain maksavat niitä yhteisiä menoja ihan tasan.
No eihän maksa tasan jos maksetaan tulojen suhteessa. Parempituloinen maksaa enemmän yhteisiä tällöin, mitä isompi tuloero sitä enemmän. Elintaso sovitaan yhteisesti niin että se miellyttää molempia ja siihen on yhteensä rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Lähtökohta on se, että jokainen on oman onnensa seppä ja saa nauttia oman työnsä tuloksista. Niinpä meillä on juoksevat yhteiset kulut, jotka maksetaan 50/50 ja loput saa kumpikin käyttää, miten haluaa. Jos esim. jompi kumpi haluaa ostaa uuden auton, ei siihen tarvitse pyytää toisen "lupaa". Ravintolaillan maksaa se, joka enemmän haluaa ulos lähteä. Lyhyiden/halpojen matkojen kanssa sama juttu. Välillä enemmän on tienannut mies ja välillä minä.
Ap:n kaltaiseen tilanteeseen en jäisi, koska ero on niin suuri, että toinen osapuoli kärsii.
Tämä toimii vain, jos molemmilla on kohtuullinen palkka ja asumismenot on säädetty pienituloisemman mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut opiskeluaikana suhteessa missä minulla ei ollut edes talvikenkiä kun ei ollut varaa, mutta työssä käyvä avopuoliso osteli itselleen kaikkea kallista kivaa viikottain. Valmistumisen jälkeen minusta tuli se parempituloinen ja ukko kummasti rupesi vaatimaan että pitäisi maksaa isompi osuus menoista. Erosin ja päätin etten enää suostu suhteeseen missä pidetään omista rahoista kiinni kynsin ja hampain.
Nykyisessä suhteessa minä laitoin kaiken omaisuuteni meidän yhteiseen asuntoon pesämunaksi kun miehellä ei omaisuutta ollut. Nykyään hän tienaa reippaasti minua paremmin eikä ikinä olla puhuttu mikä on kenenkin rahaa.
Miten kuvittelet että sinulla olisi ollut rahaa niihin sukkahousuihin, jos teillä olisi ollut erilliset rahat ja sinun olisi pitänyt maksaa kotihoidontuesta puolet kaikesta? Tappiolle olisit jäänyt ja pahasti.
Onko pienituloisen sitten jotenkin pakko suostua liittoon jossa toinen haluaa pitää omanelintasonsa mutta ei halua samaa elintasoa puolisolle jolla ei siihen tulojensa takia olisi varaa.