Talo vain miehen nimissä, miten menee perintö jos mies kuolee ennen mua?

Vierailija kirjoitti:

Lesken asumisoikeus päättyy uuteen avioliittoon. Ei nää usein vuosikymmeniksi jää käteen.

Ainakin omissa sukulaisissa on vanhoja naisihmisiä, joiden mies on kuollut 80-luvulla, mutta ei ole menneet uusiin naimisiin. Nykyään, kun ei ole pakko, vaikka joku miesystävä olisi.

Vierailija kirjoitti:

Aviovaimo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aviovaimo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aviovaimo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aviovaimo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aviovaimo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehesi perintö menee hänen lapsilleen. Sinulla on asumisoikeus talossa, mutta et peri siitä osaakaan.

Höpsis.

Aviopuoliso ei peri vaan saa oman osuutensa eli puolet pariskunnan varoista avio-oikeuden perusteella.

Niin, saa siis puolet pariskunnan yhteisissä nimissä olevista varoista. Ei saa mitään pelkästään kuolleen nimissä olleista varoista ellei ole testamenttia lesken eduksi.

Niin, mutta kun se tämä ap on p-aukinen, joten on vain se miehen omaisuus olemassa. Se käytännössä menee puoliksi apn ja lasten kesken.

Ei mene käytännössä. Apn omaisuudeksi ei siirry yhtään mitään.

Perustele. Ihan kuule avio-oikeudella tulee osa mulle. Selvitin asiaa nyt googlettamalla. Tässä ketjussa on useampi linkki missä tuo asia kerrotaan, mutta silti te jotkut väitätte vastaan.

Ei tule. Jos sä ihan luet ne linkit? Sulle ei siirry avio-oikeudella yhtään mitään omaisuutta vaan sä saat tasinkoa.

Ja se tasinko on mitä...?

Tasinko on varallisuutta tai omaisuutta, mitä vainajalta on jäänyt. Se voi olla kiinteää omaisuutta kuten kiinteistöjä tai esineitä tai osakkeita ja rahastoja tietyn euromäärän suuruisesti. Itse tekisin niin, että tekisin miehen kanssa keskinäisen testamentin, jossa omaisuudesta määrätään selkeästi ja näin ollen kuoleman jälkeen ei olisi tulkinnan varaa.

Niin aivan. Ja koska mulla ei ole omaisuutta, niin mä saisin tasinkona puolet miehen omaisuudesta eli talosta.

Ei. Ei ja ei. Jos miehelläsi on kuollessaan omaisuutta 100000, sulla 10000, sä saat tasinkoa 45000€ ja sen voi maksaa sulle miten tahansa. Usko nyt ettet sä saa automaattisesti siitä miehen omaisuudesta mitään.

Nyt meni oikein. Asumisoikeus leskellä on eri asia kuin omistusoikeus! Et omista talosta missään oloissa 100 prossaa ilman keskinäistä testamenttia, jossa mies yksiselitteisesti testamenttaa talon yksinään sinulle. Muutoin kuolinpesä eli kolme rintaperillistä ovat omustajina talossa, jossa sinulla on asumisoikeus ja tasingon mukaan osuutesi omistuksesta. Kuten aiemmin jo sanoin: jos talon arvo olisi 150000 e, olisi sinun tasinkosi 75000, jos olet pa eikä mitään omaa omaisuutta. Lopun talosta omistaisi kolme rintaperillistä. Olisiko hellpoa rempata ja ylläpitää taloa neljän ihmisen kesken?

Kolme sen omistaisi edelleen, ne rintaperilliset. Ap ei saisi talosta mitään omistukseensa ellei rintaperilliset niin päätä.

Miehen lapset ei tätä taloa halua. Kaksi vanhinta ei ole edes koskaan tässä asunut ja heillä on jo omat talot velkoineen. Nuorin etsii omistusasuntoa puolisonsa kanssa ja sitä varten otetaan velkaa. Mitä luulet ottavatk he mielummin perintönsä rahana vai talona jossa eivät voi asua koska siinä asuu leski?

Ei voi tietää. Jos mun perintötalossa asuisi isäni uusi vaimo lapsensa kanssa, kyllä mä sen asunnon silti mielummin ottaisin kuin leskelle tasinkona antaisin. Jokatapauksessa siitä jäisi mulle osa ja tilanne olisi ihan sama, en mä sitä itse asuttaisi.

No kyllä tiedän. Miehen lapset ovat itse sanoneet, että eivät he halua tätä taloa. Kahdella on jo omat talot ja niistä velkaa ja kuluja. Kyllä he todellakin ottavat mielummin rahana ja lyhentävät omaa asuntolainaansa. Tietenkin. Perheellisiä ihmisiä jotka eivät ole mitään rikkaita.

Kaikkihan on sitten helppoa sinänsä, jos lapset eivät halua taloa. Sinä vain maksat heille vainajan osuuden talosta, jos he mieluummin rahana sen ottavat. Aika usein näin varmaan onkin, kun kyse on aikuisista perillisistä. Rahalle on enemmän käyttöä kuin kiinteälle omaisuudelle, kun sitä vastaavaa kiinteää omaisuutta on jo omastakin takaa hankittuna.

Muistakaa säilyttää pesänjakokirjat. Kun äitini ja hänen leskensä omaisuutta myytiin, vaadittiin mukaan jakokirja äitini ja isäni 20 vuoden takaisesta avioerosta, jotta voitiin varmistua ettei isälläni ole enää osuutta äitini kuolinpesään. Pankki ei suostunut hoitamaan äitini ja hänen leskensä talon myyntiä ennen kuin jakokirja oli toimitettu, en muista mikä taho sitä heidän mukaansa vaati.

Itse ainakin säilytän äitini pesän jakokirjan huolella, jos lesken kuoltua lesken perilliset sitä tarvitsevat. Leskellä toki on oma kappaleensa jakokirjasta, mutta lesken tuntien se ei luultavasti ole enää tallessa..

Mitä jos tuota jakokirjaa ei olisi löytynyt? Talo olisi jäänyt myymättä?

Miten voisi edes olla entisellä puolisolla mitään oikeuksia mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aviovaimo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aviovaimo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensisijaisia perinnönsaajia ovat vainajan rintaperilliset, eli vainajan lapset ja lapsenlapset. Perintö jaetaan tasan lapsien kesken eli esimerkiksi jos vainajalla on neljä lasta, perii jokainen lapsi yhden neljäsosan. Milloin lapsi on kuollut, tulevat lapsen jälkeläiset hänen sijaansa, ja joka haara saa yhtä suuren osan.

https://perukirjanetissa.fi/kuolinpesan-osakkaat-ketka-perivat/

Leski ei peri perintökaaren mukaan aviopuolisoaan, mikäli ensiksi kuolleella aviopuolisolla on lapsia. Leskellä on kuitenkin perintökaaren mukaan oikeus pitää kuolleen aviopuolisonsa jäämistö jakamattomana hallinnassaan. Tätä oikeutta kutsutaan lesken enimmäissuojaksi.

https://www.minilex.fi/a/perinn%C3%B6njako-ja-lesken-asumisoikeus

Menehän pois puhumasta pskaa. Jotkut ottavat täältä oikeasti lainopillisia neuvoja.

Avioliiton päättymisen jälkeen toimitetaan aina ositus, mikäli avioehtoa ei ole tehty.

Eli miehesi kuoleman jälkeen puolet asunnosta tulee sinulle. Ja koska saat leskenä jäädä asumaan yhteisenä asuntona käytettyyn taloon, miehesi rintaperilliset eivät saa vastoin tahtoasi myydä taloa.

Mutta jos päädytte yhdessä miehen perikunnan kanssa myymään talon, saat luonnollisesti myyntihinnasta puolet tasinkona.

Olen ajatellut, että jos mies kuolisi ennen mua, niin mä ostaisin miehen lapset ulos tästä talosta. Heillä on kaikilla omat kodit. Tämä on koti mulle, miehelle ja mun lapselle. 

Mitenhän sä luulet sen voivasi tehdä? He perii sen kokonaan.

Avio-oikeudella puolet mulle?

Ei, sä et peri miestäsi.

Voi hyvä luoja. Avio-oikeudessa ei ole kyse perimisestä. Jos henkilö A ja B menevät naimisiin eivätkä tee avioehtoa, kaikki mitä he omistavat nyt ja tulevaisuudessa on yhteistä omaisuutta. Ei mitään väliä kuka sen on maksanut ja kenen nimi on papereissa. Kun avioliitto päättyy, omaisuus laitetaan puoliksi. Sillä ei ole väliä päättyykö liitto eroon vai kuolemaan, vain sillä on väliä, että se päättyy ja avioehtoa ei ole.

Toki tällaisia asioita on ennenkin riitautettu, ja oikeus sitten punnitsee mitä esimerkiksi vainaja oli tarkoittanut eri järjestelyillään, mutta jos kukaan ei lähde riitauttamaan mitään, asia on yksinkertaisuudessaan noin.

Höpöhöpö. Se nimi papereissa nimenomaan on ainoa asia mikä painaa. Tämä on hyvin yksiselitteinen asia, en tajua miksi pitää väittää mitä sattuu.

Vaikka tämä toisen nimissä oleva asia on yhdessä ja yhteisistä rahoista maksettu? Miksi se olisi silloin vain sen toisen omaisuutta? Minä en tiedä miksi meillä esimerkiksi yksi sukulainen oli niin tehnyt, mutta se ei minulle kuulunut. Eli yhteen muutettua oli molemmat myyneet omaa omaisuuttaan ja ostaneet näillä rahoilla yhdessä jotakin tilalle, mutta omistajaksi oli merkitty vain toinen henkilö. Ei siinä toisen kuollessa kukaan ainakaan kehdannut vaatia tätä toisen nimissä olevaa omaisuutta vain sille omistajan nimissä olevalle puolelle, kun tiedettiin että se toinenkin oman osuutensa maksanut.

Ei ole kyse kehtaamisesta vaan siitä että rintaperilliset perii kuolleen vanhempansa. Tottakai he saavat sit sumplia ja suhmuroida, mutta kuolinpesän omaisuus on tasan sen mukaan mitä siellä omistuspapereissa lukee, ei se mikä nyt olis Sirkka-leskelle sit kivointa.

Kuolinpesän omaisuus on tasan sen mukaan mitä laki, avioehto, ja testamentti sanoo. Aivan sama mitä siellä omistuspapereissa sanotaan. Ja jos ei ole avioehtoa tai testamenttia, silloin mennään vain sen mukaan mitä laki sanoo. Ja avioliittolaki sanoo, että lähtökohtaisesti kaikki omaisuus on yhteistä, ja tästä voi poiketa avioehdolla. Siinä ei mikään omistuspaperin nimi sitten enää merkkaa mitään.

Se nimi määrittää sen perinnön. Se määrittää perintöasioissa ihan kaiken.

Avioliiton päättyessä eroon tai kuolemaan ensin tehdään omaisuuden ositus. Jos avioehtoa tai testamenttia ei ole, ja omaisuutena on vaikka se talo, se talo menee avioliittolain mukaan puoliksi aviopuolisoiden kesken. Vasta osituksen jälkeen voidaan katsoa, mitä rintaperilliset perii. Eli perilliset eivät voi periä koko taloa, vaikka talo olisikin vain heidän vanhempansa nimissä, koska ilman avioehtoa tai testamenttia puolet siitä talosta on joka tapauksessa lesken omaisuutta. Ja vainajan rintaperilliset perivät vain vainajan osuuden, eivät lesken osuutta.

No ei todellakaan se talo ole lesken omaisuutta. Mitä ihmettä taas? Kuvitteletko avioerossakin sen naisen nimen siirtyvän kummallisesti sen talon omistuskirjaan? Mitä sä selität? Tutustu siihen mitä tasinko tarkoittaa.

Eri, mutta mitä se tasinko mielestäsi tarkoittaa, jos ei sitä, että vainajan omistama talo menee puoliksi leskelle? Näinhä siinä juuri tapahtuu. (olettaen, että muuta omaisuutta ei ole)

Tässä on sellainenkin mahdollisuus että miehesi halutessaan antaa talon lahjana sinulle ja säilyttää itse elinikäisen asumisoikeuden. Lakimies tekee paperit, ja lahja vahvistetaan kaupanvahvistajalla. Haet lainhuudon nimiisi, ja maksat lahjaveron jonka määrää pienentää miehen asumisoikeus.

Aviovaimo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa ymmärtää, että lesken asumisoikeus on tavallaan ehkä arvokkaampi asia, kuin omistusoikeus. Omistaja voi vaikka myydä kiinteistön kolmannelle osapuolelle, mutta kaupan mukana tulee se leski, josta ei pääse kirveelläkään eroon. Eli omistaja ei pääse hyödyntämään omaisuuttaan, jos leski ei halua.

Käytännössä siis kukaan ei halua ostaa tuollaista kiinteistöä, ellei leski ole 100 vuotta vanha. 100 vuoden iän saavuttanut leski ei todennäköisesti enää elä montaa vuotta.

Saattaisin itse arvokiinteistön edullisesti ostaa, jos kaupan mukana tulisi 100 vuotias leski. ;)

Se 100v voi elää vielä 10 vuotta. :D Olikohan kesällä kun Suomen vanhin kuoli 110-vuotiaana. En nyt muista kuinka vanha on tämän hetkinen Suomen vanhin.

On totta, että tämä on riskisijoitus. Luin vastaavasta keissistä joskus, että joku osti 80 vuotiaan lesken kanssa asunnon riskillä, niin ostaja kuoli itse aikaisemmin ja tämä leski eli reilusti yli 100 vuotta. Mutta jos halvalla saa...

Aviovaimo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aviovaimo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aviovaimo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aviovaimo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aviovaimo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aviovaimo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehesi perintö menee hänen lapsilleen. Sinulla on asumisoikeus talossa, mutta et peri siitä osaakaan.

Höpsis.

Aviopuoliso ei peri vaan saa oman osuutensa eli puolet pariskunnan varoista avio-oikeuden perusteella.

Niin, saa siis puolet pariskunnan yhteisissä nimissä olevista varoista. Ei saa mitään pelkästään kuolleen nimissä olleista varoista ellei ole testamenttia lesken eduksi.

Niin, mutta kun se tämä ap on p-aukinen, joten on vain se miehen omaisuus olemassa. Se käytännössä menee puoliksi apn ja lasten kesken.

Ei mene käytännössä. Apn omaisuudeksi ei siirry yhtään mitään.

Perustele. Ihan kuule avio-oikeudella tulee osa mulle. Selvitin asiaa nyt googlettamalla. Tässä ketjussa on useampi linkki missä tuo asia kerrotaan, mutta silti te jotkut väitätte vastaan.

Ei tule. Jos sä ihan luet ne linkit? Sulle ei siirry avio-oikeudella yhtään mitään omaisuutta vaan sä saat tasinkoa.

Ja se tasinko on mitä...?

Tasinko on varallisuutta tai omaisuutta, mitä vainajalta on jäänyt. Se voi olla kiinteää omaisuutta kuten kiinteistöjä tai esineitä tai osakkeita ja rahastoja tietyn euromäärän suuruisesti. Itse tekisin niin, että tekisin miehen kanssa keskinäisen testamentin, jossa omaisuudesta määrätään selkeästi ja näin ollen kuoleman jälkeen ei olisi tulkinnan varaa.

Niin aivan. Ja koska mulla ei ole omaisuutta, niin mä saisin tasinkona puolet miehen omaisuudesta eli talosta.

Ei. Ei ja ei. Jos miehelläsi on kuollessaan omaisuutta 100000, sulla 10000, sä saat tasinkoa 45000€ ja sen voi maksaa sulle miten tahansa. Usko nyt ettet sä saa automaattisesti siitä miehen omaisuudesta mitään.

Nyt meni oikein. Asumisoikeus leskellä on eri asia kuin omistusoikeus! Et omista talosta missään oloissa 100 prossaa ilman keskinäistä testamenttia, jossa mies yksiselitteisesti testamenttaa talon yksinään sinulle. Muutoin kuolinpesä eli kolme rintaperillistä ovat omustajina talossa, jossa sinulla on asumisoikeus ja tasingon mukaan osuutesi omistuksesta. Kuten aiemmin jo sanoin: jos talon arvo olisi 150000 e, olisi sinun tasinkosi 75000, jos olet pa eikä mitään omaa omaisuutta. Lopun talosta omistaisi kolme rintaperillistä. Olisiko hellpoa rempata ja ylläpitää taloa neljän ihmisen kesken?

Kolme sen omistaisi edelleen, ne rintaperilliset. Ap ei saisi talosta mitään omistukseensa ellei rintaperilliset niin päätä.

Miehen lapset ei tätä taloa halua. Kaksi vanhinta ei ole edes koskaan tässä asunut ja heillä on jo omat talot velkoineen. Nuorin etsii omistusasuntoa puolisonsa kanssa ja sitä varten otetaan velkaa. Mitä luulet ottavatk he mielummin perintönsä rahana vai talona jossa eivät voi asua koska siinä asuu leski?

Ei voi tietää. Jos mun perintötalossa asuisi isäni uusi vaimo lapsensa kanssa, kyllä mä sen asunnon silti mielummin ottaisin kuin leskelle tasinkona antaisin. Jokatapauksessa siitä jäisi mulle osa ja tilanne olisi ihan sama, en mä sitä itse asuttaisi.

No kyllä tiedän. Miehen lapset ovat itse sanoneet, että eivät he halua tätä taloa. Kahdella on jo omat talot ja niistä velkaa ja kuluja. Kyllä he todellakin ottavat mielummin rahana ja lyhentävät omaa asuntolainaansa. Tietenkin. Perheellisiä ihmisiä jotka eivät ole mitään rikkaita.

Kaikkihan on sitten helppoa sinänsä, jos lapset eivät halua taloa. Sinä vain maksat heille vainajan osuuden talosta, jos he mieluummin rahana sen ottavat. Aika usein näin varmaan onkin, kun kyse on aikuisista perillisistä. Rahalle on enemmän käyttöä kuin kiinteälle omaisuudelle, kun sitä vastaavaa kiinteää omaisuutta on jo omastakin takaa hankittuna.

Muistakaa säilyttää pesänjakokirjat. Kun äitini ja hänen leskensä omaisuutta myytiin, vaadittiin mukaan jakokirja äitini ja isäni 20 vuoden takaisesta avioerosta, jotta voitiin varmistua ettei isälläni ole enää osuutta äitini kuolinpesään. Pankki ei suostunut hoitamaan äitini ja hänen leskensä talon myyntiä ennen kuin jakokirja oli toimitettu, en muista mikä taho sitä heidän mukaansa vaati.

Itse ainakin säilytän äitini pesän jakokirjan huolella, jos lesken kuoltua lesken perilliset sitä tarvitsevat. Leskellä toki on oma kappaleensa jakokirjasta, mutta lesken tuntien se ei luultavasti ole enää tallessa..

Mitä jos tuota jakokirjaa ei olisi löytynyt? Talo olisi jäänyt myymättä?

Miten voisi edes olla entisellä puolisolla mitään oikeuksia mihinkään.

Jos ositusta ei ole tehty, on entinen puoliso myös kuolinpesän osakas.

-ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa ymmärtää, että lesken asumisoikeus on tavallaan ehkä arvokkaampi asia, kuin omistusoikeus. Omistaja voi vaikka myydä kiinteistön kolmannelle osapuolelle, mutta kaupan mukana tulee se leski, josta ei pääse kirveelläkään eroon. Eli omistaja ei pääse hyödyntämään omaisuuttaan, jos leski ei halua.

Käytännössä siis kukaan ei halua ostaa tuollaista kiinteistöä, ellei leski ole 100 vuotta vanha. 100 vuoden iän saavuttanut leski ei todennäköisesti enää elä montaa vuotta.

Saattaisin itse arvokiinteistön edullisesti ostaa, jos kaupan mukana tulisi 100 vuotias leski. ;)

Lesken asumisoikeus päättyy uuteen avioliittoon. Ei nää usein vuosikymmeniksi jää käteen.

Mistä sinä olet tällaista keksinyt? Uusi avioliitto ei vaikuta mitenkään lesken asumisoikeuteen, jos leski ei omasta halustaan muuta pois asunnosta.

Yleensä secsilloin muuttaa pois. Toki jos haluaa voihan sen uuden miehen siihen yrittää saada, mutta aika epätodennäköistä.

Aviovaimo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aviovaimo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aviovaimo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aviovaimo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aviovaimo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aviovaimo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehesi perintö menee hänen lapsilleen. Sinulla on asumisoikeus talossa, mutta et peri siitä osaakaan.

Höpsis.

Aviopuoliso ei peri vaan saa oman osuutensa eli puolet pariskunnan varoista avio-oikeuden perusteella.

Niin, saa siis puolet pariskunnan yhteisissä nimissä olevista varoista. Ei saa mitään pelkästään kuolleen nimissä olleista varoista ellei ole testamenttia lesken eduksi.

Niin, mutta kun se tämä ap on p-aukinen, joten on vain se miehen omaisuus olemassa. Se käytännössä menee puoliksi apn ja lasten kesken.

Ei mene käytännössä. Apn omaisuudeksi ei siirry yhtään mitään.

Perustele. Ihan kuule avio-oikeudella tulee osa mulle. Selvitin asiaa nyt googlettamalla. Tässä ketjussa on useampi linkki missä tuo asia kerrotaan, mutta silti te jotkut väitätte vastaan.

Ei tule. Jos sä ihan luet ne linkit? Sulle ei siirry avio-oikeudella yhtään mitään omaisuutta vaan sä saat tasinkoa.

Ja se tasinko on mitä...?

Tasinko on varallisuutta tai omaisuutta, mitä vainajalta on jäänyt. Se voi olla kiinteää omaisuutta kuten kiinteistöjä tai esineitä tai osakkeita ja rahastoja tietyn euromäärän suuruisesti. Itse tekisin niin, että tekisin miehen kanssa keskinäisen testamentin, jossa omaisuudesta määrätään selkeästi ja näin ollen kuoleman jälkeen ei olisi tulkinnan varaa.

Niin aivan. Ja koska mulla ei ole omaisuutta, niin mä saisin tasinkona puolet miehen omaisuudesta eli talosta.

Ei. Ei ja ei. Jos miehelläsi on kuollessaan omaisuutta 100000, sulla 10000, sä saat tasinkoa 45000€ ja sen voi maksaa sulle miten tahansa. Usko nyt ettet sä saa automaattisesti siitä miehen omaisuudesta mitään.

Nyt meni oikein. Asumisoikeus leskellä on eri asia kuin omistusoikeus! Et omista talosta missään oloissa 100 prossaa ilman keskinäistä testamenttia, jossa mies yksiselitteisesti testamenttaa talon yksinään sinulle. Muutoin kuolinpesä eli kolme rintaperillistä ovat omustajina talossa, jossa sinulla on asumisoikeus ja tasingon mukaan osuutesi omistuksesta. Kuten aiemmin jo sanoin: jos talon arvo olisi 150000 e, olisi sinun tasinkosi 75000, jos olet pa eikä mitään omaa omaisuutta. Lopun talosta omistaisi kolme rintaperillistä. Olisiko hellpoa rempata ja ylläpitää taloa neljän ihmisen kesken?

Kolme sen omistaisi edelleen, ne rintaperilliset. Ap ei saisi talosta mitään omistukseensa ellei rintaperilliset niin päätä.

Miehen lapset ei tätä taloa halua. Kaksi vanhinta ei ole edes koskaan tässä asunut ja heillä on jo omat talot velkoineen. Nuorin etsii omistusasuntoa puolisonsa kanssa ja sitä varten otetaan velkaa. Mitä luulet ottavatk he mielummin perintönsä rahana vai talona jossa eivät voi asua koska siinä asuu leski?

Ei voi tietää. Jos mun perintötalossa asuisi isäni uusi vaimo lapsensa kanssa, kyllä mä sen asunnon silti mielummin ottaisin kuin leskelle tasinkona antaisin. Jokatapauksessa siitä jäisi mulle osa ja tilanne olisi ihan sama, en mä sitä itse asuttaisi.

No kyllä tiedän. Miehen lapset ovat itse sanoneet, että eivät he halua tätä taloa. Kahdella on jo omat talot ja niistä velkaa ja kuluja. Kyllä he todellakin ottavat mielummin rahana ja lyhentävät omaa asuntolainaansa. Tietenkin. Perheellisiä ihmisiä jotka eivät ole mitään rikkaita.

Kaikkihan on sitten helppoa sinänsä, jos lapset eivät halua taloa. Sinä vain maksat heille vainajan osuuden talosta, jos he mieluummin rahana sen ottavat. Aika usein näin varmaan onkin, kun kyse on aikuisista perillisistä. Rahalle on enemmän käyttöä kuin kiinteälle omaisuudelle, kun sitä vastaavaa kiinteää omaisuutta on jo omastakin takaa hankittuna.

Muistakaa säilyttää pesänjakokirjat. Kun äitini ja hänen leskensä omaisuutta myytiin, vaadittiin mukaan jakokirja äitini ja isäni 20 vuoden takaisesta avioerosta, jotta voitiin varmistua ettei isälläni ole enää osuutta äitini kuolinpesään. Pankki ei suostunut hoitamaan äitini ja hänen leskensä talon myyntiä ennen kuin jakokirja oli toimitettu, en muista mikä taho sitä heidän mukaansa vaati.

Itse ainakin säilytän äitini pesän jakokirjan huolella, jos lesken kuoltua lesken perilliset sitä tarvitsevat. Leskellä toki on oma kappaleensa jakokirjasta, mutta lesken tuntien se ei luultavasti ole enää tallessa..

Mitä jos tuota jakokirjaa ei olisi löytynyt? Talo olisi jäänyt myymättä?

Miten voisi edes olla entisellä puolisolla mitään oikeuksia mihinkään.

Luultavasti isäni olisi pitänyt ottaa mukaan kuolinpesän osakkaaksi, jos ei olisi voitu todistaa että ositus on aikanaan erossa tehty. Äitini olikin hävittänyt kaikki avioeroon liittyvät paperit heti kun ero oli selvä, onneksi isältä tuo jakopaperi vielä löytyi. Eli äidin omaisuus olisi varmaan mennyt puoliksi exälle (eli isälleni) ja puoliksi lapsille, koska avioehtoa ei heilläkään aikanaan ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aviovaimo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aviovaimo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensisijaisia perinnönsaajia ovat vainajan rintaperilliset, eli vainajan lapset ja lapsenlapset. Perintö jaetaan tasan lapsien kesken eli esimerkiksi jos vainajalla on neljä lasta, perii jokainen lapsi yhden neljäsosan. Milloin lapsi on kuollut, tulevat lapsen jälkeläiset hänen sijaansa, ja joka haara saa yhtä suuren osan.

https://perukirjanetissa.fi/kuolinpesan-osakkaat-ketka-perivat/

Leski ei peri perintökaaren mukaan aviopuolisoaan, mikäli ensiksi kuolleella aviopuolisolla on lapsia. Leskellä on kuitenkin perintökaaren mukaan oikeus pitää kuolleen aviopuolisonsa jäämistö jakamattomana hallinnassaan. Tätä oikeutta kutsutaan lesken enimmäissuojaksi.

https://www.minilex.fi/a/perinn%C3%B6njako-ja-lesken-asumisoikeus

Menehän pois puhumasta pskaa. Jotkut ottavat täältä oikeasti lainopillisia neuvoja.

Avioliiton päättymisen jälkeen toimitetaan aina ositus, mikäli avioehtoa ei ole tehty.

Eli miehesi kuoleman jälkeen puolet asunnosta tulee sinulle. Ja koska saat leskenä jäädä asumaan yhteisenä asuntona käytettyyn taloon, miehesi rintaperilliset eivät saa vastoin tahtoasi myydä taloa.

Mutta jos päädytte yhdessä miehen perikunnan kanssa myymään talon, saat luonnollisesti myyntihinnasta puolet tasinkona.

Olen ajatellut, että jos mies kuolisi ennen mua, niin mä ostaisin miehen lapset ulos tästä talosta. Heillä on kaikilla omat kodit. Tämä on koti mulle, miehelle ja mun lapselle. 

Mitenhän sä luulet sen voivasi tehdä? He perii sen kokonaan.

Avio-oikeudella puolet mulle?

Ei, sä et peri miestäsi.

Voi hyvä luoja. Avio-oikeudessa ei ole kyse perimisestä. Jos henkilö A ja B menevät naimisiin eivätkä tee avioehtoa, kaikki mitä he omistavat nyt ja tulevaisuudessa on yhteistä omaisuutta. Ei mitään väliä kuka sen on maksanut ja kenen nimi on papereissa. Kun avioliitto päättyy, omaisuus laitetaan puoliksi. Sillä ei ole väliä päättyykö liitto eroon vai kuolemaan, vain sillä on väliä, että se päättyy ja avioehtoa ei ole.

Toki tällaisia asioita on ennenkin riitautettu, ja oikeus sitten punnitsee mitä esimerkiksi vainaja oli tarkoittanut eri järjestelyillään, mutta jos kukaan ei lähde riitauttamaan mitään, asia on yksinkertaisuudessaan noin.

Höpöhöpö. Se nimi papereissa nimenomaan on ainoa asia mikä painaa. Tämä on hyvin yksiselitteinen asia, en tajua miksi pitää väittää mitä sattuu.

Vaikka tämä toisen nimissä oleva asia on yhdessä ja yhteisistä rahoista maksettu? Miksi se olisi silloin vain sen toisen omaisuutta? Minä en tiedä miksi meillä esimerkiksi yksi sukulainen oli niin tehnyt, mutta se ei minulle kuulunut. Eli yhteen muutettua oli molemmat myyneet omaa omaisuuttaan ja ostaneet näillä rahoilla yhdessä jotakin tilalle, mutta omistajaksi oli merkitty vain toinen henkilö. Ei siinä toisen kuollessa kukaan ainakaan kehdannut vaatia tätä toisen nimissä olevaa omaisuutta vain sille omistajan nimissä olevalle puolelle, kun tiedettiin että se toinenkin oman osuutensa maksanut.

Ei ole kyse kehtaamisesta vaan siitä että rintaperilliset perii kuolleen vanhempansa. Tottakai he saavat sit sumplia ja suhmuroida, mutta kuolinpesän omaisuus on tasan sen mukaan mitä siellä omistuspapereissa lukee, ei se mikä nyt olis Sirkka-leskelle sit kivointa.

Kuolinpesän omaisuus on tasan sen mukaan mitä laki, avioehto, ja testamentti sanoo. Aivan sama mitä siellä omistuspapereissa sanotaan. Ja jos ei ole avioehtoa tai testamenttia, silloin mennään vain sen mukaan mitä laki sanoo. Ja avioliittolaki sanoo, että lähtökohtaisesti kaikki omaisuus on yhteistä, ja tästä voi poiketa avioehdolla. Siinä ei mikään omistuspaperin nimi sitten enää merkkaa mitään.

Se nimi määrittää sen perinnön. Se määrittää perintöasioissa ihan kaiken.

Avioliiton päättyessä eroon tai kuolemaan ensin tehdään omaisuuden ositus. Jos avioehtoa tai testamenttia ei ole, ja omaisuutena on vaikka se talo, se talo menee avioliittolain mukaan puoliksi aviopuolisoiden kesken. Vasta osituksen jälkeen voidaan katsoa, mitä rintaperilliset perii. Eli perilliset eivät voi periä koko taloa, vaikka talo olisikin vain heidän vanhempansa nimissä, koska ilman avioehtoa tai testamenttia puolet siitä talosta on joka tapauksessa lesken omaisuutta. Ja vainajan rintaperilliset perivät vain vainajan osuuden, eivät lesken osuutta.

No ei todellakaan se talo ole lesken omaisuutta. Mitä ihmettä taas? Kuvitteletko avioerossakin sen naisen nimen siirtyvän kummallisesti sen talon omistuskirjaan? Mitä sä selität? Tutustu siihen mitä tasinko tarkoittaa.

Eri, mutta mitä se tasinko mielestäsi tarkoittaa, jos ei sitä, että vainajan omistama talo menee puoliksi leskelle? Näinhä siinä juuri tapahtuu. (olettaen, että muuta omaisuutta ei ole)

Ei se lesken nimiin siirry jollei sitä siirretä (tasinkona)

Vierailija kirjoitti:

Tässä on sellainenkin mahdollisuus että miehesi halutessaan antaa talon lahjana sinulle ja säilyttää itse elinikäisen asumisoikeuden. Lakimies tekee paperit, ja lahja vahvistetaan kaupanvahvistajalla. Haet lainhuudon nimiisi, ja maksat lahjaveron jonka määrää pienentää miehen asumisoikeus.

Jos se rikkoo rintaperillisten lakiosaa, ei ihan noin yksinkertaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aviovaimo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aviovaimo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensisijaisia perinnönsaajia ovat vainajan rintaperilliset, eli vainajan lapset ja lapsenlapset. Perintö jaetaan tasan lapsien kesken eli esimerkiksi jos vainajalla on neljä lasta, perii jokainen lapsi yhden neljäsosan. Milloin lapsi on kuollut, tulevat lapsen jälkeläiset hänen sijaansa, ja joka haara saa yhtä suuren osan.

https://perukirjanetissa.fi/kuolinpesan-osakkaat-ketka-perivat/

Leski ei peri perintökaaren mukaan aviopuolisoaan, mikäli ensiksi kuolleella aviopuolisolla on lapsia. Leskellä on kuitenkin perintökaaren mukaan oikeus pitää kuolleen aviopuolisonsa jäämistö jakamattomana hallinnassaan. Tätä oikeutta kutsutaan lesken enimmäissuojaksi.

https://www.minilex.fi/a/perinn%C3%B6njako-ja-lesken-asumisoikeus

Menehän pois puhumasta pskaa. Jotkut ottavat täältä oikeasti lainopillisia neuvoja.

Avioliiton päättymisen jälkeen toimitetaan aina ositus, mikäli avioehtoa ei ole tehty.

Eli miehesi kuoleman jälkeen puolet asunnosta tulee sinulle. Ja koska saat leskenä jäädä asumaan yhteisenä asuntona käytettyyn taloon, miehesi rintaperilliset eivät saa vastoin tahtoasi myydä taloa.

Mutta jos päädytte yhdessä miehen perikunnan kanssa myymään talon, saat luonnollisesti myyntihinnasta puolet tasinkona.

Olen ajatellut, että jos mies kuolisi ennen mua, niin mä ostaisin miehen lapset ulos tästä talosta. Heillä on kaikilla omat kodit. Tämä on koti mulle, miehelle ja mun lapselle. 

Mitenhän sä luulet sen voivasi tehdä? He perii sen kokonaan.

Avio-oikeudella puolet mulle?

Ei, sä et peri miestäsi.

Voi hyvä luoja. Avio-oikeudessa ei ole kyse perimisestä. Jos henkilö A ja B menevät naimisiin eivätkä tee avioehtoa, kaikki mitä he omistavat nyt ja tulevaisuudessa on yhteistä omaisuutta. Ei mitään väliä kuka sen on maksanut ja kenen nimi on papereissa. Kun avioliitto päättyy, omaisuus laitetaan puoliksi. Sillä ei ole väliä päättyykö liitto eroon vai kuolemaan, vain sillä on väliä, että se päättyy ja avioehtoa ei ole.

Toki tällaisia asioita on ennenkin riitautettu, ja oikeus sitten punnitsee mitä esimerkiksi vainaja oli tarkoittanut eri järjestelyillään, mutta jos kukaan ei lähde riitauttamaan mitään, asia on yksinkertaisuudessaan noin.

Höpöhöpö. Se nimi papereissa nimenomaan on ainoa asia mikä painaa. Tämä on hyvin yksiselitteinen asia, en tajua miksi pitää väittää mitä sattuu.

Vaikka tämä toisen nimissä oleva asia on yhdessä ja yhteisistä rahoista maksettu? Miksi se olisi silloin vain sen toisen omaisuutta? Minä en tiedä miksi meillä esimerkiksi yksi sukulainen oli niin tehnyt, mutta se ei minulle kuulunut. Eli yhteen muutettua oli molemmat myyneet omaa omaisuuttaan ja ostaneet näillä rahoilla yhdessä jotakin tilalle, mutta omistajaksi oli merkitty vain toinen henkilö. Ei siinä toisen kuollessa kukaan ainakaan kehdannut vaatia tätä toisen nimissä olevaa omaisuutta vain sille omistajan nimissä olevalle puolelle, kun tiedettiin että se toinenkin oman osuutensa maksanut.

Ei ole kyse kehtaamisesta vaan siitä että rintaperilliset perii kuolleen vanhempansa. Tottakai he saavat sit sumplia ja suhmuroida, mutta kuolinpesän omaisuus on tasan sen mukaan mitä siellä omistuspapereissa lukee, ei se mikä nyt olis Sirkka-leskelle sit kivointa.

Kuolinpesän omaisuus on tasan sen mukaan mitä laki, avioehto, ja testamentti sanoo. Aivan sama mitä siellä omistuspapereissa sanotaan. Ja jos ei ole avioehtoa tai testamenttia, silloin mennään vain sen mukaan mitä laki sanoo. Ja avioliittolaki sanoo, että lähtökohtaisesti kaikki omaisuus on yhteistä, ja tästä voi poiketa avioehdolla. Siinä ei mikään omistuspaperin nimi sitten enää merkkaa mitään.

Se nimi määrittää sen perinnön. Se määrittää perintöasioissa ihan kaiken.

Avioliiton päättyessä eroon tai kuolemaan ensin tehdään omaisuuden ositus. Jos avioehtoa tai testamenttia ei ole, ja omaisuutena on vaikka se talo, se talo menee avioliittolain mukaan puoliksi aviopuolisoiden kesken. Vasta osituksen jälkeen voidaan katsoa, mitä rintaperilliset perii. Eli perilliset eivät voi periä koko taloa, vaikka talo olisikin vain heidän vanhempansa nimissä, koska ilman avioehtoa tai testamenttia puolet siitä talosta on joka tapauksessa lesken omaisuutta. Ja vainajan rintaperilliset perivät vain vainajan osuuden, eivät lesken osuutta.

No ei todellakaan se talo ole lesken omaisuutta. Mitä ihmettä taas? Kuvitteletko avioerossakin sen naisen nimen siirtyvän kummallisesti sen talon omistuskirjaan? Mitä sä selität? Tutustu siihen mitä tasinko tarkoittaa.

Eri, mutta mitä se tasinko mielestäsi tarkoittaa, jos ei sitä, että vainajan omistama talo menee puoliksi leskelle? Näinhä siinä juuri tapahtuu. (olettaen, että muuta omaisuutta ei ole)

Ei se lesken nimiin siirry jollei sitä siirretä (tasinkona)

Huoh.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aviovaimo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aviovaimo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensisijaisia perinnönsaajia ovat vainajan rintaperilliset, eli vainajan lapset ja lapsenlapset. Perintö jaetaan tasan lapsien kesken eli esimerkiksi jos vainajalla on neljä lasta, perii jokainen lapsi yhden neljäsosan. Milloin lapsi on kuollut, tulevat lapsen jälkeläiset hänen sijaansa, ja joka haara saa yhtä suuren osan.

https://perukirjanetissa.fi/kuolinpesan-osakkaat-ketka-perivat/

Leski ei peri perintökaaren mukaan aviopuolisoaan, mikäli ensiksi kuolleella aviopuolisolla on lapsia. Leskellä on kuitenkin perintökaaren mukaan oikeus pitää kuolleen aviopuolisonsa jäämistö jakamattomana hallinnassaan. Tätä oikeutta kutsutaan lesken enimmäissuojaksi.

https://www.minilex.fi/a/perinn%C3%B6njako-ja-lesken-asumisoikeus

Menehän pois puhumasta pskaa. Jotkut ottavat täältä oikeasti lainopillisia neuvoja.

Avioliiton päättymisen jälkeen toimitetaan aina ositus, mikäli avioehtoa ei ole tehty.

Eli miehesi kuoleman jälkeen puolet asunnosta tulee sinulle. Ja koska saat leskenä jäädä asumaan yhteisenä asuntona käytettyyn taloon, miehesi rintaperilliset eivät saa vastoin tahtoasi myydä taloa.

Mutta jos päädytte yhdessä miehen perikunnan kanssa myymään talon, saat luonnollisesti myyntihinnasta puolet tasinkona.

Olen ajatellut, että jos mies kuolisi ennen mua, niin mä ostaisin miehen lapset ulos tästä talosta. Heillä on kaikilla omat kodit. Tämä on koti mulle, miehelle ja mun lapselle. 

Mitenhän sä luulet sen voivasi tehdä? He perii sen kokonaan.

Avio-oikeudella puolet mulle?

Ei, sä et peri miestäsi.

Voi hyvä luoja. Avio-oikeudessa ei ole kyse perimisestä. Jos henkilö A ja B menevät naimisiin eivätkä tee avioehtoa, kaikki mitä he omistavat nyt ja tulevaisuudessa on yhteistä omaisuutta. Ei mitään väliä kuka sen on maksanut ja kenen nimi on papereissa. Kun avioliitto päättyy, omaisuus laitetaan puoliksi. Sillä ei ole väliä päättyykö liitto eroon vai kuolemaan, vain sillä on väliä, että se päättyy ja avioehtoa ei ole.

Toki tällaisia asioita on ennenkin riitautettu, ja oikeus sitten punnitsee mitä esimerkiksi vainaja oli tarkoittanut eri järjestelyillään, mutta jos kukaan ei lähde riitauttamaan mitään, asia on yksinkertaisuudessaan noin.

Höpöhöpö. Se nimi papereissa nimenomaan on ainoa asia mikä painaa. Tämä on hyvin yksiselitteinen asia, en tajua miksi pitää väittää mitä sattuu.

Vaikka tämä toisen nimissä oleva asia on yhdessä ja yhteisistä rahoista maksettu? Miksi se olisi silloin vain sen toisen omaisuutta? Minä en tiedä miksi meillä esimerkiksi yksi sukulainen oli niin tehnyt, mutta se ei minulle kuulunut. Eli yhteen muutettua oli molemmat myyneet omaa omaisuuttaan ja ostaneet näillä rahoilla yhdessä jotakin tilalle, mutta omistajaksi oli merkitty vain toinen henkilö. Ei siinä toisen kuollessa kukaan ainakaan kehdannut vaatia tätä toisen nimissä olevaa omaisuutta vain sille omistajan nimissä olevalle puolelle, kun tiedettiin että se toinenkin oman osuutensa maksanut.

Ei ole kyse kehtaamisesta vaan siitä että rintaperilliset perii kuolleen vanhempansa. Tottakai he saavat sit sumplia ja suhmuroida, mutta kuolinpesän omaisuus on tasan sen mukaan mitä siellä omistuspapereissa lukee, ei se mikä nyt olis Sirkka-leskelle sit kivointa.

Kuolinpesän omaisuus on tasan sen mukaan mitä laki, avioehto, ja testamentti sanoo. Aivan sama mitä siellä omistuspapereissa sanotaan. Ja jos ei ole avioehtoa tai testamenttia, silloin mennään vain sen mukaan mitä laki sanoo. Ja avioliittolaki sanoo, että lähtökohtaisesti kaikki omaisuus on yhteistä, ja tästä voi poiketa avioehdolla. Siinä ei mikään omistuspaperin nimi sitten enää merkkaa mitään.

Se nimi määrittää sen perinnön. Se määrittää perintöasioissa ihan kaiken.

Avioliiton päättyessä eroon tai kuolemaan ensin tehdään omaisuuden ositus. Jos avioehtoa tai testamenttia ei ole, ja omaisuutena on vaikka se talo, se talo menee avioliittolain mukaan puoliksi aviopuolisoiden kesken. Vasta osituksen jälkeen voidaan katsoa, mitä rintaperilliset perii. Eli perilliset eivät voi periä koko taloa, vaikka talo olisikin vain heidän vanhempansa nimissä, koska ilman avioehtoa tai testamenttia puolet siitä talosta on joka tapauksessa lesken omaisuutta. Ja vainajan rintaperilliset perivät vain vainajan osuuden, eivät lesken osuutta.

No ei todellakaan se talo ole lesken omaisuutta. Mitä ihmettä taas? Kuvitteletko avioerossakin sen naisen nimen siirtyvän kummallisesti sen talon omistuskirjaan? Mitä sä selität? Tutustu siihen mitä tasinko tarkoittaa.

Eri, mutta mitä se tasinko mielestäsi tarkoittaa, jos ei sitä, että vainajan omistama talo menee puoliksi leskelle? Näinhä siinä juuri tapahtuu. (olettaen, että muuta omaisuutta ei ole)

Ei se lesken nimiin siirry jollei sitä siirretä (tasinkona)

Käytännössähän usein on vähän pakko siirtää, koska usein talo on lähes koko omaisuus. Ainakin näin normaaleilla suhteellisen pienituloisilla duunareilla, joita iso osa väestöstä on. Hyvällä tuurilla on joku parin kymppitonnin kuivan maan kesämökki ja 10v vanha auto lisäksi. Eikä perillisillä välttämättä ole mahdollisuuksia omaakaan kuvetta kaivaa niin paljoa että saisi rahana sen tasingon maksettua.

Aviovaimo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aviovaimo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aviovaimo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensisijaisia perinnönsaajia ovat vainajan rintaperilliset, eli vainajan lapset ja lapsenlapset. Perintö jaetaan tasan lapsien kesken eli esimerkiksi jos vainajalla on neljä lasta, perii jokainen lapsi yhden neljäsosan. Milloin lapsi on kuollut, tulevat lapsen jälkeläiset hänen sijaansa, ja joka haara saa yhtä suuren osan.

https://perukirjanetissa.fi/kuolinpesan-osakkaat-ketka-perivat/

Leski ei peri perintökaaren mukaan aviopuolisoaan, mikäli ensiksi kuolleella aviopuolisolla on lapsia. Leskellä on kuitenkin perintökaaren mukaan oikeus pitää kuolleen aviopuolisonsa jäämistö jakamattomana hallinnassaan. Tätä oikeutta kutsutaan lesken enimmäissuojaksi.

https://www.minilex.fi/a/perinn%C3%B6njako-ja-lesken-asumisoikeus

Menehän pois puhumasta pskaa. Jotkut ottavat täältä oikeasti lainopillisia neuvoja.

Avioliiton päättymisen jälkeen toimitetaan aina ositus, mikäli avioehtoa ei ole tehty.

Eli miehesi kuoleman jälkeen puolet asunnosta tulee sinulle. Ja koska saat leskenä jäädä asumaan yhteisenä asuntona käytettyyn taloon, miehesi rintaperilliset eivät saa vastoin tahtoasi myydä taloa.

Mutta jos päädytte yhdessä miehen perikunnan kanssa myymään talon, saat luonnollisesti myyntihinnasta puolet tasinkona.

Olen ajatellut, että jos mies kuolisi ennen mua, niin mä ostaisin miehen lapset ulos tästä talosta. Heillä on kaikilla omat kodit. Tämä on koti mulle, miehelle ja mun lapselle. 

Mitenhän sä luulet sen voivasi tehdä? He perii sen kokonaan.

Avio-oikeudella puolet mulle?

Ei, sä et peri miestäsi.

Voi hyvä luoja. Avio-oikeudessa ei ole kyse perimisestä. Jos henkilö A ja B menevät naimisiin eivätkä tee avioehtoa, kaikki mitä he omistavat nyt ja tulevaisuudessa on yhteistä omaisuutta. Ei mitään väliä kuka sen on maksanut ja kenen nimi on papereissa. Kun avioliitto päättyy, omaisuus laitetaan puoliksi. Sillä ei ole väliä päättyykö liitto eroon vai kuolemaan, vain sillä on väliä, että se päättyy ja avioehtoa ei ole.

Toki tällaisia asioita on ennenkin riitautettu, ja oikeus sitten punnitsee mitä esimerkiksi vainaja oli tarkoittanut eri järjestelyillään, mutta jos kukaan ei lähde riitauttamaan mitään, asia on yksinkertaisuudessaan noin.

Höpöhöpö. Se nimi papereissa nimenomaan on ainoa asia mikä painaa. Tämä on hyvin yksiselitteinen asia, en tajua miksi pitää väittää mitä sattuu.

Vaikka tämä toisen nimissä oleva asia on yhdessä ja yhteisistä rahoista maksettu? Miksi se olisi silloin vain sen toisen omaisuutta? Minä en tiedä miksi meillä esimerkiksi yksi sukulainen oli niin tehnyt, mutta se ei minulle kuulunut. Eli yhteen muutettua oli molemmat myyneet omaa omaisuuttaan ja ostaneet näillä rahoilla yhdessä jotakin tilalle, mutta omistajaksi oli merkitty vain toinen henkilö. Ei siinä toisen kuollessa kukaan ainakaan kehdannut vaatia tätä toisen nimissä olevaa omaisuutta vain sille omistajan nimissä olevalle puolelle, kun tiedettiin että se toinenkin oman osuutensa maksanut.

Ei ole kyse kehtaamisesta vaan siitä että rintaperilliset perii kuolleen vanhempansa. Tottakai he saavat sit sumplia ja suhmuroida, mutta kuolinpesän omaisuus on tasan sen mukaan mitä siellä omistuspapereissa lukee, ei se mikä nyt olis Sirkka-leskelle sit kivointa.

Kuolinpesän omaisuus on tasan sen mukaan mitä laki, avioehto, ja testamentti sanoo. Aivan sama mitä siellä omistuspapereissa sanotaan. Ja jos ei ole avioehtoa tai testamenttia, silloin mennään vain sen mukaan mitä laki sanoo. Ja avioliittolaki sanoo, että lähtökohtaisesti kaikki omaisuus on yhteistä, ja tästä voi poiketa avioehdolla. Siinä ei mikään omistuspaperin nimi sitten enää merkkaa mitään.

Se nimi määrittää sen perinnön. Se määrittää perintöasioissa ihan kaiken.

Avioliiton päättyessä eroon tai kuolemaan ensin tehdään omaisuuden ositus. Jos avioehtoa tai testamenttia ei ole, ja omaisuutena on vaikka se talo, se talo menee avioliittolain mukaan puoliksi aviopuolisoiden kesken. Vasta osituksen jälkeen voidaan katsoa, mitä rintaperilliset perii. Eli perilliset eivät voi periä koko taloa, vaikka talo olisikin vain heidän vanhempansa nimissä, koska ilman avioehtoa tai testamenttia puolet siitä talosta on joka tapauksessa lesken omaisuutta. Ja vainajan rintaperilliset perivät vain vainajan osuuden, eivät lesken osuutta.

No ei todellakaan se talo ole lesken omaisuutta. Mitä ihmettä taas? Kuvitteletko avioerossakin sen naisen nimen siirtyvän kummallisesti sen talon omistuskirjaan? Mitä sä selität? Tutustu siihen mitä tasinko tarkoittaa.

Eri, mutta mitä se tasinko mielestäsi tarkoittaa, jos ei sitä, että vainajan omistama talo menee puoliksi leskelle? Näinhä siinä juuri tapahtuu. (olettaen, että muuta omaisuutta ei ole)

Ei se lesken nimiin siirry jollei sitä siirretä (tasinkona)

Huoh.

Huoh itsellesi. Jos tasinko on sama kuin puolet asunnon määrästä, sen voi perilliset maksaa leskelle, mikään ei takaa että se leski saa puolet asunnosta. Kuten joku jo sanoi, jos tällä leskellä on rintaperillisiä, lesken kuoltua hänen rintaperilliset saa lesken osan ja asunto jakautuu yhä hankalammin. Mielummin maksaa tasingon muutoin.

No vaimolla on lesken oikeus asua talossa mutta et omistaisi taloa jos mies kuolee. Talon perii lapset ekana

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aviovaimo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aviovaimo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensisijaisia perinnönsaajia ovat vainajan rintaperilliset, eli vainajan lapset ja lapsenlapset. Perintö jaetaan tasan lapsien kesken eli esimerkiksi jos vainajalla on neljä lasta, perii jokainen lapsi yhden neljäsosan. Milloin lapsi on kuollut, tulevat lapsen jälkeläiset hänen sijaansa, ja joka haara saa yhtä suuren osan.

https://perukirjanetissa.fi/kuolinpesan-osakkaat-ketka-perivat/

Leski ei peri perintökaaren mukaan aviopuolisoaan, mikäli ensiksi kuolleella aviopuolisolla on lapsia. Leskellä on kuitenkin perintökaaren mukaan oikeus pitää kuolleen aviopuolisonsa jäämistö jakamattomana hallinnassaan. Tätä oikeutta kutsutaan lesken enimmäissuojaksi.

https://www.minilex.fi/a/perinn%C3%B6njako-ja-lesken-asumisoikeus

Menehän pois puhumasta pskaa. Jotkut ottavat täältä oikeasti lainopillisia neuvoja.

Avioliiton päättymisen jälkeen toimitetaan aina ositus, mikäli avioehtoa ei ole tehty.

Eli miehesi kuoleman jälkeen puolet asunnosta tulee sinulle. Ja koska saat leskenä jäädä asumaan yhteisenä asuntona käytettyyn taloon, miehesi rintaperilliset eivät saa vastoin tahtoasi myydä taloa.

Mutta jos päädytte yhdessä miehen perikunnan kanssa myymään talon, saat luonnollisesti myyntihinnasta puolet tasinkona.

Olen ajatellut, että jos mies kuolisi ennen mua, niin mä ostaisin miehen lapset ulos tästä talosta. Heillä on kaikilla omat kodit. Tämä on koti mulle, miehelle ja mun lapselle. 

Mitenhän sä luulet sen voivasi tehdä? He perii sen kokonaan.

Avio-oikeudella puolet mulle?

Ei, sä et peri miestäsi.

Voi hyvä luoja. Avio-oikeudessa ei ole kyse perimisestä. Jos henkilö A ja B menevät naimisiin eivätkä tee avioehtoa, kaikki mitä he omistavat nyt ja tulevaisuudessa on yhteistä omaisuutta. Ei mitään väliä kuka sen on maksanut ja kenen nimi on papereissa. Kun avioliitto päättyy, omaisuus laitetaan puoliksi. Sillä ei ole väliä päättyykö liitto eroon vai kuolemaan, vain sillä on väliä, että se päättyy ja avioehtoa ei ole.

Toki tällaisia asioita on ennenkin riitautettu, ja oikeus sitten punnitsee mitä esimerkiksi vainaja oli tarkoittanut eri järjestelyillään, mutta jos kukaan ei lähde riitauttamaan mitään, asia on yksinkertaisuudessaan noin.

Höpöhöpö. Se nimi papereissa nimenomaan on ainoa asia mikä painaa. Tämä on hyvin yksiselitteinen asia, en tajua miksi pitää väittää mitä sattuu.

Vaikka tämä toisen nimissä oleva asia on yhdessä ja yhteisistä rahoista maksettu? Miksi se olisi silloin vain sen toisen omaisuutta? Minä en tiedä miksi meillä esimerkiksi yksi sukulainen oli niin tehnyt, mutta se ei minulle kuulunut. Eli yhteen muutettua oli molemmat myyneet omaa omaisuuttaan ja ostaneet näillä rahoilla yhdessä jotakin tilalle, mutta omistajaksi oli merkitty vain toinen henkilö. Ei siinä toisen kuollessa kukaan ainakaan kehdannut vaatia tätä toisen nimissä olevaa omaisuutta vain sille omistajan nimissä olevalle puolelle, kun tiedettiin että se toinenkin oman osuutensa maksanut.

Ei ole kyse kehtaamisesta vaan siitä että rintaperilliset perii kuolleen vanhempansa. Tottakai he saavat sit sumplia ja suhmuroida, mutta kuolinpesän omaisuus on tasan sen mukaan mitä siellä omistuspapereissa lukee, ei se mikä nyt olis Sirkka-leskelle sit kivointa.

Kuolinpesän omaisuus on tasan sen mukaan mitä laki, avioehto, ja testamentti sanoo. Aivan sama mitä siellä omistuspapereissa sanotaan. Ja jos ei ole avioehtoa tai testamenttia, silloin mennään vain sen mukaan mitä laki sanoo. Ja avioliittolaki sanoo, että lähtökohtaisesti kaikki omaisuus on yhteistä, ja tästä voi poiketa avioehdolla. Siinä ei mikään omistuspaperin nimi sitten enää merkkaa mitään.

Se nimi määrittää sen perinnön. Se määrittää perintöasioissa ihan kaiken.

Avioliiton päättyessä eroon tai kuolemaan ensin tehdään omaisuuden ositus. Jos avioehtoa tai testamenttia ei ole, ja omaisuutena on vaikka se talo, se talo menee avioliittolain mukaan puoliksi aviopuolisoiden kesken. Vasta osituksen jälkeen voidaan katsoa, mitä rintaperilliset perii. Eli perilliset eivät voi periä koko taloa, vaikka talo olisikin vain heidän vanhempansa nimissä, koska ilman avioehtoa tai testamenttia puolet siitä talosta on joka tapauksessa lesken omaisuutta. Ja vainajan rintaperilliset perivät vain vainajan osuuden, eivät lesken osuutta.

No ei todellakaan se talo ole lesken omaisuutta. Mitä ihmettä taas? Kuvitteletko avioerossakin sen naisen nimen siirtyvän kummallisesti sen talon omistuskirjaan? Mitä sä selität? Tutustu siihen mitä tasinko tarkoittaa.

Eri, mutta mitä se tasinko mielestäsi tarkoittaa, jos ei sitä, että vainajan omistama talo menee puoliksi leskelle? Näinhä siinä juuri tapahtuu. (olettaen, että muuta omaisuutta ei ole)

Ei se lesken nimiin siirry jollei sitä siirretä (tasinkona)

Käytännössähän usein on vähän pakko siirtää, koska usein talo on lähes koko omaisuus. Ainakin näin normaaleilla suhteellisen pienituloisilla duunareilla, joita iso osa väestöstä on. Hyvällä tuurilla on joku parin kymppitonnin kuivan maan kesämökki ja 10v vanha auto lisäksi. Eikä perillisillä välttämättä ole mahdollisuuksia omaakaan kuvetta kaivaa niin paljoa että saisi rahana sen tasingon maksettua.

Varmasti käytännössä niin, mutta on täysin huuhaata väittää, että leski saa puolet asunnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aviovaimo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aviovaimo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensisijaisia perinnönsaajia ovat vainajan rintaperilliset, eli vainajan lapset ja lapsenlapset. Perintö jaetaan tasan lapsien kesken eli esimerkiksi jos vainajalla on neljä lasta, perii jokainen lapsi yhden neljäsosan. Milloin lapsi on kuollut, tulevat lapsen jälkeläiset hänen sijaansa, ja joka haara saa yhtä suuren osan.

https://perukirjanetissa.fi/kuolinpesan-osakkaat-ketka-perivat/

Leski ei peri perintökaaren mukaan aviopuolisoaan, mikäli ensiksi kuolleella aviopuolisolla on lapsia. Leskellä on kuitenkin perintökaaren mukaan oikeus pitää kuolleen aviopuolisonsa jäämistö jakamattomana hallinnassaan. Tätä oikeutta kutsutaan lesken enimmäissuojaksi.

https://www.minilex.fi/a/perinn%C3%B6njako-ja-lesken-asumisoikeus

Menehän pois puhumasta pskaa. Jotkut ottavat täältä oikeasti lainopillisia neuvoja.

Avioliiton päättymisen jälkeen toimitetaan aina ositus, mikäli avioehtoa ei ole tehty.

Eli miehesi kuoleman jälkeen puolet asunnosta tulee sinulle. Ja koska saat leskenä jäädä asumaan yhteisenä asuntona käytettyyn taloon, miehesi rintaperilliset eivät saa vastoin tahtoasi myydä taloa.

Mutta jos päädytte yhdessä miehen perikunnan kanssa myymään talon, saat luonnollisesti myyntihinnasta puolet tasinkona.

Olen ajatellut, että jos mies kuolisi ennen mua, niin mä ostaisin miehen lapset ulos tästä talosta. Heillä on kaikilla omat kodit. Tämä on koti mulle, miehelle ja mun lapselle. 

Mitenhän sä luulet sen voivasi tehdä? He perii sen kokonaan.

Avio-oikeudella puolet mulle?

Ei, sä et peri miestäsi.

Voi hyvä luoja. Avio-oikeudessa ei ole kyse perimisestä. Jos henkilö A ja B menevät naimisiin eivätkä tee avioehtoa, kaikki mitä he omistavat nyt ja tulevaisuudessa on yhteistä omaisuutta. Ei mitään väliä kuka sen on maksanut ja kenen nimi on papereissa. Kun avioliitto päättyy, omaisuus laitetaan puoliksi. Sillä ei ole väliä päättyykö liitto eroon vai kuolemaan, vain sillä on väliä, että se päättyy ja avioehtoa ei ole.

Toki tällaisia asioita on ennenkin riitautettu, ja oikeus sitten punnitsee mitä esimerkiksi vainaja oli tarkoittanut eri järjestelyillään, mutta jos kukaan ei lähde riitauttamaan mitään, asia on yksinkertaisuudessaan noin.

Höpöhöpö. Se nimi papereissa nimenomaan on ainoa asia mikä painaa. Tämä on hyvin yksiselitteinen asia, en tajua miksi pitää väittää mitä sattuu.

Vaikka tämä toisen nimissä oleva asia on yhdessä ja yhteisistä rahoista maksettu? Miksi se olisi silloin vain sen toisen omaisuutta? Minä en tiedä miksi meillä esimerkiksi yksi sukulainen oli niin tehnyt, mutta se ei minulle kuulunut. Eli yhteen muutettua oli molemmat myyneet omaa omaisuuttaan ja ostaneet näillä rahoilla yhdessä jotakin tilalle, mutta omistajaksi oli merkitty vain toinen henkilö. Ei siinä toisen kuollessa kukaan ainakaan kehdannut vaatia tätä toisen nimissä olevaa omaisuutta vain sille omistajan nimissä olevalle puolelle, kun tiedettiin että se toinenkin oman osuutensa maksanut.

Ei ole kyse kehtaamisesta vaan siitä että rintaperilliset perii kuolleen vanhempansa. Tottakai he saavat sit sumplia ja suhmuroida, mutta kuolinpesän omaisuus on tasan sen mukaan mitä siellä omistuspapereissa lukee, ei se mikä nyt olis Sirkka-leskelle sit kivointa.

Kuolinpesän omaisuus on tasan sen mukaan mitä laki, avioehto, ja testamentti sanoo. Aivan sama mitä siellä omistuspapereissa sanotaan. Ja jos ei ole avioehtoa tai testamenttia, silloin mennään vain sen mukaan mitä laki sanoo. Ja avioliittolaki sanoo, että lähtökohtaisesti kaikki omaisuus on yhteistä, ja tästä voi poiketa avioehdolla. Siinä ei mikään omistuspaperin nimi sitten enää merkkaa mitään.

Se nimi määrittää sen perinnön. Se määrittää perintöasioissa ihan kaiken.

Avioliiton päättyessä eroon tai kuolemaan ensin tehdään omaisuuden ositus. Jos avioehtoa tai testamenttia ei ole, ja omaisuutena on vaikka se talo, se talo menee avioliittolain mukaan puoliksi aviopuolisoiden kesken. Vasta osituksen jälkeen voidaan katsoa, mitä rintaperilliset perii. Eli perilliset eivät voi periä koko taloa, vaikka talo olisikin vain heidän vanhempansa nimissä, koska ilman avioehtoa tai testamenttia puolet siitä talosta on joka tapauksessa lesken omaisuutta. Ja vainajan rintaperilliset perivät vain vainajan osuuden, eivät lesken osuutta.

No ei todellakaan se talo ole lesken omaisuutta. Mitä ihmettä taas? Kuvitteletko avioerossakin sen naisen nimen siirtyvän kummallisesti sen talon omistuskirjaan? Mitä sä selität? Tutustu siihen mitä tasinko tarkoittaa.

Eri, mutta mitä se tasinko mielestäsi tarkoittaa, jos ei sitä, että vainajan omistama talo menee puoliksi leskelle? Näinhä siinä juuri tapahtuu. (olettaen, että muuta omaisuutta ei ole)

Ei se lesken nimiin siirry jollei sitä siirretä (tasinkona)

Käytännössähän usein on vähän pakko siirtää, koska usein talo on lähes koko omaisuus. Ainakin näin normaaleilla suhteellisen pienituloisilla duunareilla, joita iso osa väestöstä on. Hyvällä tuurilla on joku parin kymppitonnin kuivan maan kesämökki ja 10v vanha auto lisäksi. Eikä perillisillä välttämättä ole mahdollisuuksia omaakaan kuvetta kaivaa niin paljoa että saisi rahana sen tasingon maksettua.

Varmasti käytännössä niin, mutta on täysin huuhaata väittää, että leski saa puolet asunnosta.

Ja ostaa rintaperilliset ulos 😅

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aviovaimo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aviovaimo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensisijaisia perinnönsaajia ovat vainajan rintaperilliset, eli vainajan lapset ja lapsenlapset. Perintö jaetaan tasan lapsien kesken eli esimerkiksi jos vainajalla on neljä lasta, perii jokainen lapsi yhden neljäsosan. Milloin lapsi on kuollut, tulevat lapsen jälkeläiset hänen sijaansa, ja joka haara saa yhtä suuren osan.

https://perukirjanetissa.fi/kuolinpesan-osakkaat-ketka-perivat/

Leski ei peri perintökaaren mukaan aviopuolisoaan, mikäli ensiksi kuolleella aviopuolisolla on lapsia. Leskellä on kuitenkin perintökaaren mukaan oikeus pitää kuolleen aviopuolisonsa jäämistö jakamattomana hallinnassaan. Tätä oikeutta kutsutaan lesken enimmäissuojaksi.

https://www.minilex.fi/a/perinn%C3%B6njako-ja-lesken-asumisoikeus

Menehän pois puhumasta pskaa. Jotkut ottavat täältä oikeasti lainopillisia neuvoja.

Avioliiton päättymisen jälkeen toimitetaan aina ositus, mikäli avioehtoa ei ole tehty.

Eli miehesi kuoleman jälkeen puolet asunnosta tulee sinulle. Ja koska saat leskenä jäädä asumaan yhteisenä asuntona käytettyyn taloon, miehesi rintaperilliset eivät saa vastoin tahtoasi myydä taloa.

Mutta jos päädytte yhdessä miehen perikunnan kanssa myymään talon, saat luonnollisesti myyntihinnasta puolet tasinkona.

Olen ajatellut, että jos mies kuolisi ennen mua, niin mä ostaisin miehen lapset ulos tästä talosta. Heillä on kaikilla omat kodit. Tämä on koti mulle, miehelle ja mun lapselle. 

Mitenhän sä luulet sen voivasi tehdä? He perii sen kokonaan.

Avio-oikeudella puolet mulle?

Ei, sä et peri miestäsi.

Voi hyvä luoja. Avio-oikeudessa ei ole kyse perimisestä. Jos henkilö A ja B menevät naimisiin eivätkä tee avioehtoa, kaikki mitä he omistavat nyt ja tulevaisuudessa on yhteistä omaisuutta. Ei mitään väliä kuka sen on maksanut ja kenen nimi on papereissa. Kun avioliitto päättyy, omaisuus laitetaan puoliksi. Sillä ei ole väliä päättyykö liitto eroon vai kuolemaan, vain sillä on väliä, että se päättyy ja avioehtoa ei ole.

Toki tällaisia asioita on ennenkin riitautettu, ja oikeus sitten punnitsee mitä esimerkiksi vainaja oli tarkoittanut eri järjestelyillään, mutta jos kukaan ei lähde riitauttamaan mitään, asia on yksinkertaisuudessaan noin.

Höpöhöpö. Se nimi papereissa nimenomaan on ainoa asia mikä painaa. Tämä on hyvin yksiselitteinen asia, en tajua miksi pitää väittää mitä sattuu.

Vaikka tämä toisen nimissä oleva asia on yhdessä ja yhteisistä rahoista maksettu? Miksi se olisi silloin vain sen toisen omaisuutta? Minä en tiedä miksi meillä esimerkiksi yksi sukulainen oli niin tehnyt, mutta se ei minulle kuulunut. Eli yhteen muutettua oli molemmat myyneet omaa omaisuuttaan ja ostaneet näillä rahoilla yhdessä jotakin tilalle, mutta omistajaksi oli merkitty vain toinen henkilö. Ei siinä toisen kuollessa kukaan ainakaan kehdannut vaatia tätä toisen nimissä olevaa omaisuutta vain sille omistajan nimissä olevalle puolelle, kun tiedettiin että se toinenkin oman osuutensa maksanut.

Ei ole kyse kehtaamisesta vaan siitä että rintaperilliset perii kuolleen vanhempansa. Tottakai he saavat sit sumplia ja suhmuroida, mutta kuolinpesän omaisuus on tasan sen mukaan mitä siellä omistuspapereissa lukee, ei se mikä nyt olis Sirkka-leskelle sit kivointa.

Kuolinpesän omaisuus on tasan sen mukaan mitä laki, avioehto, ja testamentti sanoo. Aivan sama mitä siellä omistuspapereissa sanotaan. Ja jos ei ole avioehtoa tai testamenttia, silloin mennään vain sen mukaan mitä laki sanoo. Ja avioliittolaki sanoo, että lähtökohtaisesti kaikki omaisuus on yhteistä, ja tästä voi poiketa avioehdolla. Siinä ei mikään omistuspaperin nimi sitten enää merkkaa mitään.

Se nimi määrittää sen perinnön. Se määrittää perintöasioissa ihan kaiken.

Avioliiton päättyessä eroon tai kuolemaan ensin tehdään omaisuuden ositus. Jos avioehtoa tai testamenttia ei ole, ja omaisuutena on vaikka se talo, se talo menee avioliittolain mukaan puoliksi aviopuolisoiden kesken. Vasta osituksen jälkeen voidaan katsoa, mitä rintaperilliset perii. Eli perilliset eivät voi periä koko taloa, vaikka talo olisikin vain heidän vanhempansa nimissä, koska ilman avioehtoa tai testamenttia puolet siitä talosta on joka tapauksessa lesken omaisuutta. Ja vainajan rintaperilliset perivät vain vainajan osuuden, eivät lesken osuutta.

No ei todellakaan se talo ole lesken omaisuutta. Mitä ihmettä taas? Kuvitteletko avioerossakin sen naisen nimen siirtyvän kummallisesti sen talon omistuskirjaan? Mitä sä selität? Tutustu siihen mitä tasinko tarkoittaa.

Eri, mutta mitä se tasinko mielestäsi tarkoittaa, jos ei sitä, että vainajan omistama talo menee puoliksi leskelle? Näinhä siinä juuri tapahtuu. (olettaen, että muuta omaisuutta ei ole)

Ei se lesken nimiin siirry jollei sitä siirretä (tasinkona)

Käytännössähän usein on vähän pakko siirtää, koska usein talo on lähes koko omaisuus. Ainakin näin normaaleilla suhteellisen pienituloisilla duunareilla, joita iso osa väestöstä on. Hyvällä tuurilla on joku parin kymppitonnin kuivan maan kesämökki ja 10v vanha auto lisäksi. Eikä perillisillä välttämättä ole mahdollisuuksia omaakaan kuvetta kaivaa niin paljoa että saisi rahana sen tasingon maksettua.

Varmasti käytännössä niin, mutta on täysin huuhaata väittää, että leski saa puolet asunnosta.

Ja ostaa rintaperilliset ulos 😅

Miksi ei voisi ostaa rintaperillisiä pois? Ihan turha väittää, että en saisi puolia jos mulla ei kerran itsellä ole omaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aviovaimo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aviovaimo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensisijaisia perinnönsaajia ovat vainajan rintaperilliset, eli vainajan lapset ja lapsenlapset. Perintö jaetaan tasan lapsien kesken eli esimerkiksi jos vainajalla on neljä lasta, perii jokainen lapsi yhden neljäsosan. Milloin lapsi on kuollut, tulevat lapsen jälkeläiset hänen sijaansa, ja joka haara saa yhtä suuren osan.

https://perukirjanetissa.fi/kuolinpesan-osakkaat-ketka-perivat/

Leski ei peri perintökaaren mukaan aviopuolisoaan, mikäli ensiksi kuolleella aviopuolisolla on lapsia. Leskellä on kuitenkin perintökaaren mukaan oikeus pitää kuolleen aviopuolisonsa jäämistö jakamattomana hallinnassaan. Tätä oikeutta kutsutaan lesken enimmäissuojaksi.

https://www.minilex.fi/a/perinn%C3%B6njako-ja-lesken-asumisoikeus

Menehän pois puhumasta pskaa. Jotkut ottavat täältä oikeasti lainopillisia neuvoja.

Avioliiton päättymisen jälkeen toimitetaan aina ositus, mikäli avioehtoa ei ole tehty.

Eli miehesi kuoleman jälkeen puolet asunnosta tulee sinulle. Ja koska saat leskenä jäädä asumaan yhteisenä asuntona käytettyyn taloon, miehesi rintaperilliset eivät saa vastoin tahtoasi myydä taloa.

Mutta jos päädytte yhdessä miehen perikunnan kanssa myymään talon, saat luonnollisesti myyntihinnasta puolet tasinkona.

Olen ajatellut, että jos mies kuolisi ennen mua, niin mä ostaisin miehen lapset ulos tästä talosta. Heillä on kaikilla omat kodit. Tämä on koti mulle, miehelle ja mun lapselle. 

Mitenhän sä luulet sen voivasi tehdä? He perii sen kokonaan.

Avio-oikeudella puolet mulle?

Ei, sä et peri miestäsi.

Voi hyvä luoja. Avio-oikeudessa ei ole kyse perimisestä. Jos henkilö A ja B menevät naimisiin eivätkä tee avioehtoa, kaikki mitä he omistavat nyt ja tulevaisuudessa on yhteistä omaisuutta. Ei mitään väliä kuka sen on maksanut ja kenen nimi on papereissa. Kun avioliitto päättyy, omaisuus laitetaan puoliksi. Sillä ei ole väliä päättyykö liitto eroon vai kuolemaan, vain sillä on väliä, että se päättyy ja avioehtoa ei ole.

Toki tällaisia asioita on ennenkin riitautettu, ja oikeus sitten punnitsee mitä esimerkiksi vainaja oli tarkoittanut eri järjestelyillään, mutta jos kukaan ei lähde riitauttamaan mitään, asia on yksinkertaisuudessaan noin.

Höpöhöpö. Se nimi papereissa nimenomaan on ainoa asia mikä painaa. Tämä on hyvin yksiselitteinen asia, en tajua miksi pitää väittää mitä sattuu.

Vaikka tämä toisen nimissä oleva asia on yhdessä ja yhteisistä rahoista maksettu? Miksi se olisi silloin vain sen toisen omaisuutta? Minä en tiedä miksi meillä esimerkiksi yksi sukulainen oli niin tehnyt, mutta se ei minulle kuulunut. Eli yhteen muutettua oli molemmat myyneet omaa omaisuuttaan ja ostaneet näillä rahoilla yhdessä jotakin tilalle, mutta omistajaksi oli merkitty vain toinen henkilö. Ei siinä toisen kuollessa kukaan ainakaan kehdannut vaatia tätä toisen nimissä olevaa omaisuutta vain sille omistajan nimissä olevalle puolelle, kun tiedettiin että se toinenkin oman osuutensa maksanut.

Ei ole kyse kehtaamisesta vaan siitä että rintaperilliset perii kuolleen vanhempansa. Tottakai he saavat sit sumplia ja suhmuroida, mutta kuolinpesän omaisuus on tasan sen mukaan mitä siellä omistuspapereissa lukee, ei se mikä nyt olis Sirkka-leskelle sit kivointa.

Kuolinpesän omaisuus on tasan sen mukaan mitä laki, avioehto, ja testamentti sanoo. Aivan sama mitä siellä omistuspapereissa sanotaan. Ja jos ei ole avioehtoa tai testamenttia, silloin mennään vain sen mukaan mitä laki sanoo. Ja avioliittolaki sanoo, että lähtökohtaisesti kaikki omaisuus on yhteistä, ja tästä voi poiketa avioehdolla. Siinä ei mikään omistuspaperin nimi sitten enää merkkaa mitään.

Se nimi määrittää sen perinnön. Se määrittää perintöasioissa ihan kaiken.

Avioliiton päättyessä eroon tai kuolemaan ensin tehdään omaisuuden ositus. Jos avioehtoa tai testamenttia ei ole, ja omaisuutena on vaikka se talo, se talo menee avioliittolain mukaan puoliksi aviopuolisoiden kesken. Vasta osituksen jälkeen voidaan katsoa, mitä rintaperilliset perii. Eli perilliset eivät voi periä koko taloa, vaikka talo olisikin vain heidän vanhempansa nimissä, koska ilman avioehtoa tai testamenttia puolet siitä talosta on joka tapauksessa lesken omaisuutta. Ja vainajan rintaperilliset perivät vain vainajan osuuden, eivät lesken osuutta.

No ei todellakaan se talo ole lesken omaisuutta. Mitä ihmettä taas? Kuvitteletko avioerossakin sen naisen nimen siirtyvän kummallisesti sen talon omistuskirjaan? Mitä sä selität? Tutustu siihen mitä tasinko tarkoittaa.

Eri, mutta mitä se tasinko mielestäsi tarkoittaa, jos ei sitä, että vainajan omistama talo menee puoliksi leskelle? Näinhä siinä juuri tapahtuu. (olettaen, että muuta omaisuutta ei ole)

Ei se lesken nimiin siirry jollei sitä siirretä (tasinkona)

Tämä on ihan totta sinänsä, mutta käytännön kannalta menee vähän pilkun viilauksen puolelle. Jos ajattelen asiaa omalla kohdalla, kun äitini kuoli. Ei siellä tosiaan muuta omaisuutta ollut kuin talo, ja siitäkin vähän vielä velkaa. Ei meillä olisi ollut muuta mahdollisuutta kuin ottaa lainaa pankista jos oltaisiin haluttu antaa leskelle tasinko muuten kuin osuutensa talosta. Silloin leski olisi saanut rahana puolet talon arvosta, jäänyt taloon asumaan koska niillä rahoilla hän olisi sen pystynyt tekemään, ja antanut paikan lahota käsiin. Leski ei siellä nimittäin tikkua ristiin pistänyt, äitini hoiti talon ja pihan. Sen vähän aikaa mitä leski yksin siellä asui, rotat ja hiiret alkoivat vallata koko paikan mätänevien ruokien perässä, pieni vesivahinko syntyi kun leski sammui suihkuun jne. Kun leski vihdoin olisi tavalla tai toisella talosta poistunut, meillä olisi ollut purkukuntoinen, arvoton talo käsissä, josta oltaisiin otettu lainaa ja maksettu leskelle enemmän kuin talon arvo siinä kohtaa olisi enää ollut.

Käytännössä usein on parempi antaa tasinkona se osuus talosta ihan suosiolla, etenkin jos leski aikoo jäädä sinne asumaan. Meidän tapauksessa leskellä ei olisi ollut varaa yksin siellä asua (kun ei olisi saanut tasinkoaan rahana), vaan joutui muuttamaan pois ja talo saatiin hyväkuntoisena myyntiin ja pesä jaettua ja pois päiväjärjestyksestä. Näin siis jos talo olisi ollut yksin äitini nimellä. Koska talo kuitenkin oli yhteinen, ei tarvinut tasinkoa sen suhteen miettiä.

Aviovaimo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aviovaimo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aviovaimo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensisijaisia perinnönsaajia ovat vainajan rintaperilliset, eli vainajan lapset ja lapsenlapset. Perintö jaetaan tasan lapsien kesken eli esimerkiksi jos vainajalla on neljä lasta, perii jokainen lapsi yhden neljäsosan. Milloin lapsi on kuollut, tulevat lapsen jälkeläiset hänen sijaansa, ja joka haara saa yhtä suuren osan.

https://perukirjanetissa.fi/kuolinpesan-osakkaat-ketka-perivat/

Leski ei peri perintökaaren mukaan aviopuolisoaan, mikäli ensiksi kuolleella aviopuolisolla on lapsia. Leskellä on kuitenkin perintökaaren mukaan oikeus pitää kuolleen aviopuolisonsa jäämistö jakamattomana hallinnassaan. Tätä oikeutta kutsutaan lesken enimmäissuojaksi.

https://www.minilex.fi/a/perinn%C3%B6njako-ja-lesken-asumisoikeus

Menehän pois puhumasta pskaa. Jotkut ottavat täältä oikeasti lainopillisia neuvoja.

Avioliiton päättymisen jälkeen toimitetaan aina ositus, mikäli avioehtoa ei ole tehty.

Eli miehesi kuoleman jälkeen puolet asunnosta tulee sinulle. Ja koska saat leskenä jäädä asumaan yhteisenä asuntona käytettyyn taloon, miehesi rintaperilliset eivät saa vastoin tahtoasi myydä taloa.

Mutta jos päädytte yhdessä miehen perikunnan kanssa myymään talon, saat luonnollisesti myyntihinnasta puolet tasinkona.

Olen ajatellut, että jos mies kuolisi ennen mua, niin mä ostaisin miehen lapset ulos tästä talosta. Heillä on kaikilla omat kodit. Tämä on koti mulle, miehelle ja mun lapselle. 

Mitenhän sä luulet sen voivasi tehdä? He perii sen kokonaan.

Avio-oikeudella puolet mulle?

Ei, sä et peri miestäsi.

Voi hyvä luoja. Avio-oikeudessa ei ole kyse perimisestä. Jos henkilö A ja B menevät naimisiin eivätkä tee avioehtoa, kaikki mitä he omistavat nyt ja tulevaisuudessa on yhteistä omaisuutta. Ei mitään väliä kuka sen on maksanut ja kenen nimi on papereissa. Kun avioliitto päättyy, omaisuus laitetaan puoliksi. Sillä ei ole väliä päättyykö liitto eroon vai kuolemaan, vain sillä on väliä, että se päättyy ja avioehtoa ei ole.

Toki tällaisia asioita on ennenkin riitautettu, ja oikeus sitten punnitsee mitä esimerkiksi vainaja oli tarkoittanut eri järjestelyillään, mutta jos kukaan ei lähde riitauttamaan mitään, asia on yksinkertaisuudessaan noin.

Höpöhöpö. Se nimi papereissa nimenomaan on ainoa asia mikä painaa. Tämä on hyvin yksiselitteinen asia, en tajua miksi pitää väittää mitä sattuu.

Vaikka tämä toisen nimissä oleva asia on yhdessä ja yhteisistä rahoista maksettu? Miksi se olisi silloin vain sen toisen omaisuutta? Minä en tiedä miksi meillä esimerkiksi yksi sukulainen oli niin tehnyt, mutta se ei minulle kuulunut. Eli yhteen muutettua oli molemmat myyneet omaa omaisuuttaan ja ostaneet näillä rahoilla yhdessä jotakin tilalle, mutta omistajaksi oli merkitty vain toinen henkilö. Ei siinä toisen kuollessa kukaan ainakaan kehdannut vaatia tätä toisen nimissä olevaa omaisuutta vain sille omistajan nimissä olevalle puolelle, kun tiedettiin että se toinenkin oman osuutensa maksanut.

Ei ole kyse kehtaamisesta vaan siitä että rintaperilliset perii kuolleen vanhempansa. Tottakai he saavat sit sumplia ja suhmuroida, mutta kuolinpesän omaisuus on tasan sen mukaan mitä siellä omistuspapereissa lukee, ei se mikä nyt olis Sirkka-leskelle sit kivointa.

Kuolinpesän omaisuus on tasan sen mukaan mitä laki, avioehto, ja testamentti sanoo. Aivan sama mitä siellä omistuspapereissa sanotaan. Ja jos ei ole avioehtoa tai testamenttia, silloin mennään vain sen mukaan mitä laki sanoo. Ja avioliittolaki sanoo, että lähtökohtaisesti kaikki omaisuus on yhteistä, ja tästä voi poiketa avioehdolla. Siinä ei mikään omistuspaperin nimi sitten enää merkkaa mitään.

Se nimi määrittää sen perinnön. Se määrittää perintöasioissa ihan kaiken.

Avioliiton päättyessä eroon tai kuolemaan ensin tehdään omaisuuden ositus. Jos avioehtoa tai testamenttia ei ole, ja omaisuutena on vaikka se talo, se talo menee avioliittolain mukaan puoliksi aviopuolisoiden kesken. Vasta osituksen jälkeen voidaan katsoa, mitä rintaperilliset perii. Eli perilliset eivät voi periä koko taloa, vaikka talo olisikin vain heidän vanhempansa nimissä, koska ilman avioehtoa tai testamenttia puolet siitä talosta on joka tapauksessa lesken omaisuutta. Ja vainajan rintaperilliset perivät vain vainajan osuuden, eivät lesken osuutta.

No ei todellakaan se talo ole lesken omaisuutta. Mitä ihmettä taas? Kuvitteletko avioerossakin sen naisen nimen siirtyvän kummallisesti sen talon omistuskirjaan? Mitä sä selität? Tutustu siihen mitä tasinko tarkoittaa.

Eri, mutta mitä se tasinko mielestäsi tarkoittaa, jos ei sitä, että vainajan omistama talo menee puoliksi leskelle? Näinhä siinä juuri tapahtuu. (olettaen, että muuta omaisuutta ei ole)

Ei se lesken nimiin siirry jollei sitä siirretä (tasinkona)

Käytännössähän usein on vähän pakko siirtää, koska usein talo on lähes koko omaisuus. Ainakin näin normaaleilla suhteellisen pienituloisilla duunareilla, joita iso osa väestöstä on. Hyvällä tuurilla on joku parin kymppitonnin kuivan maan kesämökki ja 10v vanha auto lisäksi. Eikä perillisillä välttämättä ole mahdollisuuksia omaakaan kuvetta kaivaa niin paljoa että saisi rahana sen tasingon maksettua.

Varmasti käytännössä niin, mutta on täysin huuhaata väittää, että leski saa puolet asunnosta.

Ja ostaa rintaperilliset ulos 😅

Miksi ei voisi ostaa rintaperillisiä pois? Ihan turha väittää, että en saisi puolia jos mulla ei kerran itsellä ole omaisuutta.

Kun sä et puolia siitä asunnosta saa ellei rintaperilliset niin päätä. Ymmärrä nyt.

2+2 kirjoitti:

No vaimolla on lesken oikeus asua talossa mutta et omistaisi taloa jos mies kuolee. Talon perii lapset ekana

Ei. Taloa ei peri kukaan ekana. Ensin tehdään ositus. Sitten katsotaan kuka saa ja mitä. Aviopuolisolle ilman avioehtoa tai testamenttia kuuluu puolet omaisuudesta. Kuten tämä yksi pilkunviilaaja jankkaa, se on sitten eri asia miten se omaisuus käytännössä jaetaan. Jos lapset eivät halua taloa, heidän kannattaa ilman muuta maksaa tasinko osuutena talosta, ja sitten myydä loppuosuus leskelle.

Eli olen siis samaa mieltä pilkunviilaajan kanssa, mutta ajattelen asiaa enemmän käytännön kuin periaatteen näkökulmasta, ja sen takia ehkä vedin mutkia suoriksi aiemmin.