miksi kaikki "taika" häviää maailmasta kun ikää tulee ?

Jos ei arkielämä tunnu taianomaiselta, taikaa voi löytyä yllättävistä paikoista. Luin Mitch Albomin kirjan "The magic strings of Franke Presto" ja se oli taianomainen. Innostuin etsimään youtubesta klassista kitaramusiikkia, kuten Francisco Tarrega, ja esim. "Lagrima" ja "Gran Vals" tuovat ihanan rauhoittavan tunnelman, hyvän olon. En ole aiemmin ollut kiinnostunut klassisesta kitaramusiikista.

Elämä on vaan selviytymistä, harmaata arkea, pelkoa miten selvitä sähkö- ym. laskuista. Koko ajan melkein itku kurkussa odottaen uutta iskua.

Mielenkiinnolla odotan ensi kevään vaaleja, kehtaavatko ehdokkaat puhua pohjoismaisesta hyvinvointivaltiosta kuinka paljon. Eihän sellaista enää kaikille ole.

Itse olen nykyajan "metsästäjäkeräilijä", joka etsiskelee punalaputettuja tuotteita ja tarjouksia, vaatteet kirpparilta ym.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se aidoilta häviä.

Aidoilta? Mielestäni ikuiset keijuihmiset ovat rasittavia ja vähän tyhmiä.

Ai positiiviset ja elämäniloiset ihmiset on tyhmiä??

En itsekään arvosta näitä ns. keijuihmisiä. Heidän seurassaan ei saa sanoa mitään negatiivista mistään ja aina pitäisi olla teennäisen iloinen. Huh miten rasittavaa. Elämään kuuluu negatiivisia asioita ja välillä vituttaa. Keinotekoista on se, jos niitä vitutusta ei saa ilmaista. Tuntuu, että näiden ihmisten pirtaan ei tartu mikään, kaikki valuu kuin vesi hanhen selästä. Ja tällainen ilopilleri on vielä esimiehenä. Kollegan töiden välttelystäkään ei olisi saanut sanoa, kun miksi pitää olla niin negatiivinen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taijan löytäminen liittyy moneen, kun mustia pilviä/joutsenia kuten korona, Ukrainan sota, energian hinnat, korkea veroaste, konkurssit on ympärillä, ja negatiivinen media / ihmisten kireys...

Ympäröivä toimintaympäristö on muuttunut. Joinain aamuina ei tiedä onko naapuri ravintola konkurssissa.

Sen toki tietää, että julkishallinnossa juhlat jatkuvat, sote - hallintohimmelit kukoistavat, johtajien palkat lyö katosta läpi.

Suomalainen käsitys tasa-arvosta on jotenkin outo.

Jotenkin muuttunut koko maa varkaiden valtakunnaksi 15 vuoden aikana.

Sosiaalidemokratia ja tää et vihreet on 20 vuotta vastustaneet ydinvoimaa, eli aiheuttavat valtavaa tuhoa kansantalouteen.

Moni vaihtaa maata.

Mikään tuosta ei liity siihen "taikaan" millään tapaa. Paitsi että liittyy välillisesti. Sun oman maailmas taikaan, ku näet vain tollasia asioita, ja näet ne noin, ja koet tarpeelliseksi selittää noita tän aiheen yhteydessä.

Katoppas, kaikki ihmiset ei oo samanlaisia, osa kokee että myös ympäröivä maailma vaikuttaa hänen onnellisuuteensa.

Vaikka olisi kuinka välillisiä asiat, vaatii kykyä sulkea asiat taustalle.

Ja näin on jossainmäärin tehtävä.

Monet asiat tulevat annettuna, toimintaympäristössä.

Sinänsä on samaa mieltä, että vitaalisuuden ja taijan liekkiä kannattaa vaalia.

Ne voi joko kokeilla sulkea taustalle, tai sitten hyväksyä. Itse ainakin olen kokenut hyväksymisen tehokkaampana, varsinkin kun on kyse asioista joita en voi muuttaa. Suosittelen kaikkia kokeilemaan! T eri

Vaikka kuinka hyväksyisi, taustalla ne ovat tavalla tai toisella. Mitä vähemmän katsoo negatiivisia uutisia, ehkäpä parempi.

Ensimmäinen viestini tähän ketjuun, mutta itse olen ratkaissut ko. "ongelman" niin, etten seuraa uutisia. Ollenkaan.

Olen 31-vuotias, enkä ole koskaan esimerkiksi katsonut televisiouutisia, ja nettilehdistäkin tapasin lukea vain joitain yksittäisiä mielenkiintoisia uutisia ja artikkeleita. Ukrainan sodan alettua tein ihan oman psyykeeni vuoksi valinnan, etten halunnut nähdä *mitään* sotaan liittyvää, ja olenkin siitä lähtien tietoisesti vältellyt kaikkia uutislähteitä. En enää edes silmäile lehtiotsikoita kassajonossa.

Ja oloni on... vapaa? Someni on täynnä kissanpentuja ja luonto- ja kokkausvideoita, ja esim. täällä palstalla skippaan kaikki negatiiviset jutut ihan suosiolla. 🌱

Tässä on tavallaan ihan pointtia, mutta toi viimeinen kappale vesittää tän sanoman. Koska somet ja kaikenlaiset kommenttipalstat (tämä mukaanlukien) ovat iso ongelma. Sanonta 'seura tekee kaltaisekseen' pätee hirveän hyvin nettimaailmaan, missä täysin randot ventovieraat vetävät kävyn pyllyyn jostain käsien pesemisestä, Olkluoto kolmosesta tai Wille-v-un-Rydmanista. Se harmaa öyhöttäminen tarttuu, ja etipä siinä sitten taikaa maailmasta.

Minulle henkilökohtaisesti pointtini ei vesity, osittain juurikin tuosta "seura tekee kaltaisekseen" -syystä: tietoisesti kuratoin somekokemustani nimenomaan positiivisempaan suuntaan. Kaikenlainen nettiöyhötys on helppoa sivuuttaa, usein siihen minulle riittää yksi yltiönegatiivinen kommentti, mihin totean "tämä keskustelu ei ole minua varten" ja suljen sivun. Somerintamalla esim. Tiktokia pidetään suunnilleen itse Saatanana, mutta itse olen järkevällä äpinkäytöllä onnistunut kuratoimaan jopa ko. sovelluksesta "itselleni sopivan"; suurin osa feedistäni on pelkkää positiivista sisältöä.

Pyörähdän palstallakin päivittäin, enkä ole törmännyt esim. antamiisi öyhötysesimerkkeihin.

Toki ymmärrän, että kaikille tämä lähestymistapa ei välttämättä toimi, vaan tällainen positiivisuuden "pakottaminen" saattaa tuntua hampaat irvessä väännetyltä, tai feikiltä, tai laput silmillä elämiseltä, mutta minulle tämä toimii.

Kaikki on nähty jo ja petytty itseensä, ihmisiin ja maailmaan. Ja on tuo vastuukysymys myös, mitä joku muukin kirjoitti. Eli pitää kantaa vastuuta itsestä ja muista, haihattelut jäävät silloin vähemmälle.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki on jo nähty niin siksi kaikki on myös yhdentekevää..

Kannattaa miettiä hyviä asioita elämässään ja muistaa ,että mikään ei ole itsestäänselvää.Kaikki ei todellakaan ole yhdentekevää.

Vierailija kirjoitti:

Muistan nuoruudessa pelkkä vuodenajan vaihtuminen oli jotenkin aistillinen ja hieno kokemus , nykyisin se on vaan että jaa , siellä on taas syksy 

Itse olin kai niin ahdistunut ja koko ajan täysillä kierroksilla suorittamassa pakollisia asioita, että nykyään nelikymppisenä kun elämä on rauhoittunut, huomaan aivan eri lailla vuodenajat, tai ehkä se on osin sitä, että eräässä elämänvaiheessa rajallisuus tuli vastaan ja olen melkein yllättynyt jokaisestatilanteestaja vuodesta jotka vain jatkavat tulemistaan. Nyt saamme taaskokonaisen kesän, helteineen, oi nyt saa taas hiihtää, ja tähän tapaan.

Elämänkokemuksen myötä ihminen kyynistyy ja alkaa tajuta, ettei tässä ole enää muuta kuin kuolema odotettavana.

Olen huomannut saman ja en tosiaan tiedä

No itsellä se taitaa olla vähän toisinpäin vaikka sitä taikaa oli lapsenakin. Mutta liian paljon pahaa, Jotenkin jos nyt raadollisen rehellisiä ollaan niin sen taian katoaminen  ikään kuin valmistelee vanhuuteen ja sitten ikuiseen lepoon. Tosin kyllä elämä pitäisi katsoo loppuun asti jos voi ja yrittää pitää se taika jos voi.

Mä oisin valmis vaikka kuolemaan jo. Kaikki on vaan niin nähty jo, ruuat, matkat, rakkaudet, kesä, syksy, talvi, kevät, ym, ym,  .  n64

Vierailija kirjoitti:

Kattokaa vanhaa koiraa, ei se innostu kuten nuorena. Ja ihminen on ihan samanlainen.

Sekä koira, että ihminen ovat elämänsä aikana kuivittaneet itsensä solutasolla väärällä ruokavaliolla, vähemipikin alkaa vituttamaan eikä kiinnostu mistään.

DMT ja taika sienet (kontrolloidussa ympäristössä

ja maassa jossa laki sallii tietysti). Tietoisuus laajenee, ja maailma näyttää yhtäkkiä taas kauniilta, kun päältä kuoriutuu pois yhteiskunnan ohjelmointi. Molempia tutkittu ja tutkitaan yhä Britannian Kings Collegessa. Molemmista ollaan puuhaamassa psykoterapia lääkkeiksi. NS. Hengellisen heräämisen lisäksi tehokkain tapa lopettaa mm. tupakointi ja alkoholiriippuvuus.

Ihanko totta? Miten?!!! Mitä vanhemmaksi tulee, sen enemmän kaikki, siis luonto, vaikuttaa ihmeeltä ja taialta. Mitä enemmän tietää, sen uskomattomampaa kaikki on, eikä tarvitse juosta "jokun suuren ja hienon" vuoksi. Avaa silmät ja katso uudestaan, ympärilläsi on vaikka mitä kummaa

Minun elämäni ei ole koskaan ollut mitään taikaa. Jo lapsena pelkkää puurtamista koulun parissa. Sairastelinkin paljon. Se ei ollut mitään taikaa. Taika pitää löytää siitä arjesta. Pienestä hetkestä rakkaan kanssa. Monelle tulee yllätyksenä että elämä ei ole mitään unelmahöttöä.

Ei häviä kun olet hyvä noita ja parantaja :)

Vierailija kirjoitti:

Ihanko totta? Miten?!!! Mitä vanhemmaksi tulee, sen enemmän kaikki, siis luonto, vaikuttaa ihmeeltä ja taialta. Mitä enemmän tietää, sen uskomattomampaa kaikki on, eikä tarvitse juosta "jokun suuren ja hienon" vuoksi. Avaa silmät ja katso uudestaan, ympärilläsi on vaikka mitä kummaa

Hörhö.

Vierailija kirjoitti:

Kattokaa vanhaa koiraa, ei se innostu kuten nuorena. Ja ihminen on ihan samanlainen.

Riippuu ihmisestä.

Vierailija kirjoitti:

Taika häviää ihan vain sen takia, että olet tehnyt vääriä valintoja koko elämäsi ajan. Et aina, mutta riittävästi pilataksesi olosi.

Taika häviää, koska väärien valintojen takia sinusta on tullut kyyninen. Et osaa nauttia asioista sen takia.

Taika häviää, koska et ymmärrä vieläkään käydä tekemään asioita eri tavalla. Siksi tulevaisuuskin masentaa.

Se että taika häviää on ihan oma vika. Se johtuu siitä, että olet aina halunnut kaikkea lisää. Se johtuu siitä, että olet pikkuhiljaa ulkoistanut hyvänolontunteesi. Ulkoistanut sen haluamalla asioita mitä muutkin haluavat. Mitä markkinointikoneistot haluavat sinun haluavan. Ulkoistanut sen kuvittelemalla, että se mikä tekee jonkun toisen onnelliseksi, tekee myös sinut onnelliseksi. Ulkoistanut sen uskomalla vääriin satuihin. Satuihin, että ihmiset joita ihailet, joiden kaltainen haluaisit olla, ovat muka hienoja ja hyviä ihmisiä. Sinä pilasit taianomaisuuden ihan itse. Pilasit sen samalla kun kadotit itsesi.

Tohon vois lisätä että taika alkaa hävitä jo lapsena, jos tajuat että sulle valehdellaan. Sitten kun alat valehdella itse itsellesi, se häviää kokonaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kattokaa vanhaa koiraa, ei se innostu kuten nuorena. Ja ihminen on ihan samanlainen.

Sekä koira, että ihminen ovat elämänsä aikana kuivittaneet itsensä solutasolla väärällä ruokavaliolla, vähemipikin alkaa vituttamaan eikä kiinnostu mistään.

Kyllä vanhakin koira innostuu, jos sillä ei ole kipuja, ja jos sitä on pidetty hyvin. Solutasolla ja ruualla ei ole asian kanssa suoraan mitään tekemistä.