Lue keskustelun säännöt.
miksi kaikki "taika" häviää maailmasta kun ikää tulee ?
Miksi kaikki muuttuu niin väkinäiseksi ja harmaaksi ?
Kommentit (843)
Ei todellakaan häviä. Matkustamisesta häviää hohto mutta perille päästessä löytyy aina kaikkea uutta ja omaa maailmaa avartavaa. Mitä enemmän ikää tulee sitä enemmän on varaa matkustella ja muutenkin harrastaa. Kaikenlainen harrastaminen ja harrastuksista saatavat elämykset paranevat kun on enemmän varaa panostaa niihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä varten on päihteet keksitty
Voisin sanoa että tuo rat race mihin moni ihminen itsensä pistää kadottaa myös hohdokkuuden ja lapsenkaltaisen ilon elämästä, jatkuva työnteko (varsinkin jos ala ei sytytä intohimoa), pakonomainen materian, rahan ja omaisuuden haaliminen ja tämän myötä sen miettiminen miltä näyttää muiden ihmisten silmiin, pakonomainen saavuttamisen pakko jne.
Löysin itse lapsenkaltaisen läsnäolon ilon elämään kun aloin "köyhäksi". Iso taakka tippu harteilta kun lakkasin miettimästä mitä muut on minusta mieltä ja keskityn vaan perustarpeisiin ja onnellisuuteen nykyhetkessä. Minä olen mitä olen ja olen onnellinen hetkessä ilman että murehdin millään lailla tulevaisuutta. Äärimmäisen vapauttavaa
Suosittelen lukemaan kirjan Eckhart Tolle
- Läsnäolon voima. Tää kirja auttoi minua myös pois mielen vankilasta
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa nyt ylitaiteelliselta (😅), mutta joskus taiteen yhteydessä - kun sitä tekee itse tai on katsomassa/kuulemassa/näkemässä toisten esityksiä ja teoksia, saattaa kokea olevansa jopa jossakin muussa todellisuudessa (ilman mitään aineita siis! 😅) ja joskus se tila voi tulla myös jossakin "arkisemman taiteen tilanteessa", - jokin yllättävä hetki tulee vastaan, joka vie pieneksi hetkeksi sinne toiseen ulottuvuuteen. Jokin kohtaaminen tai erikoinen sattuma tai jokin.
Tämä kuulostaa niin pöljältä ja höpsöltä, että en kehtaisi sanoa tätä kellekään elävässä elämässä, mutta tiedän niin hyvin, mitä Runotyttö-kirjojen Emilia tarkoitti sillä, kun hän aina joskus sai "välähdyksen" ja näki ihan pienen hetken ajan suljetun verhon taakse. Minulle tulee joskus samantapaisia hetkiä, en tiedä tuleeko kaikille? Olisi kiinnostava kuulla, jos vaan kehtaisi joskus ottaa puheeksi...
Se on sitä läsnäolon maailmaa nykyhetkessä jonka moni on kadottanut piiloon kun eletään egon vankeudessa aina joko menneessä tai tulevassa. Tähän auttaa myös meditointi, itselläkin noita hetkiä jatkuvasti. Elämä on oikeasti ihmeellisempää kuin kuvittelemme ja tämän materiaalisen maailman taustalla on jotakin paljon isompaa :)
Tervetuloa oravanpyörään. Joskus tuntuu että olemme vain pellejä sirkuksessa ja pellen hymy on teennäinen,oikea ilme päinvastainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Motivaatio banaani kirjoitti:
Tervetuloa oravanpyörään. Joskus tuntuu että olemme vain pellejä sirkuksessa ja pellen hymy on teennäinen,oikea ilme päinvastainen.
Tämä ristipistoilla ja rakkaudella työpaikan seinätauluksi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan nuoruudessa pelkkä vuodenajan vaihtuminen oli jotenkin aistillinen ja hieno kokemus , nykyisin se on vaan että jaa , siellä on taas syksy
Mulle on käynyt ihan toisinpäin, nuorena oli aina kiire jonnekin, nyt on malttia ja aikaa pysähtyä nauttimaan niistä yksinkertaisista ja pienistäkin asioista, kuten syksystä.
Sama juttu, minusta nyt päälle 40-v ruuhkavuosien keskellä, elämässä on jotain taikaa, vaikka muista saattaa kuulostaa varsin hoopolle...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistakaa, että vaihdevuodet (tai esivaihdevuodet) saattavat vaikuttaa hyvinkin voimakkaasti mieleen. Juuri tuollainen tyhjä, harmaa, aloitekyvytön olo minulle tuli 39-vuotiaana ja sen myötä kohta muitakin oireita, jotka viittaavat esivaihdevuosiin. Olen menossa hormonimittauksiin ja etsin myös tietoa ravintolisistä, jotka auttaisivat vaihdevuosioireissa. Tsemppiä kaikille masentuneille!
EI MUUTU väkinäiseksi ja harmaaksi. Miksi tehdään näitä negatiivisia aloituksia ?!
masentunut ihminen voi kokea noin, mutta ei se ole vakio tai 'normaali' tunne vanhenemisesta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin se vaan menee, aistit heikkenee eikä oikein mistään saa enää "kicksejä", huikkahommatkin on vaan surullista puurtamista !
Vierailija kirjoitti:
On jo oppinut, että kaikki mikä kiiltää, ei ole kultaa!
..Paitsi suihkut !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullakin taika tuntuu vaan lisääntyvän iän myötä. Olinkin öapsena ahdistunut ja masentunut ja siitä toipuminen vei yli kolmikymppiseksi. Mutta nyt 40+ vuotiaana nautin joka päivä useita kertoja pienistä hetkistä. Juuri kävin kukkakaupassa ja hämmästelin kaiken maailman kukkasia, ihmeellisiä taideteoksia, joka ilta koen suurta onnea pehmeästä ihanasta sängystäni, ihailen miestäni ja päivittäin yritän muistaa kuunnella häntä enemmän ja oppia hänen ajattelustaan, töitä teen rakkaudesta lajiin, lapsiani katson nykyään aikuisina, ihmeellisinä tyyppeinä, jotka eivät ole minun jatkeeni millään tavalla vaan ovat muistutus elämän ihmeestä, kuinka uusi elämä valtaa maata. Rakastan eläimiä,juttelen linnuille, en tapa kotoa löytämiäni hyönteisiä tai muita ökkömönkiäisiä.
Hengittelen tietoisesti päivittäin ja olen tietoinen että tämä saattaa loppua koska tahansa, mikä tekee siitä niin arvokasta.
Siitä uupumuksesta ja väsymyksestä, liiasta taakkojen kantamisesta pitää vain päästä, muuten ei taika palaa. Kun nukkuu riittävästi, maailma näyttää ihan erilaiselta ja joskus siihen tarvitaan useiden viikkojen uusi uniryhmi, ennenkuin väsymys helpottaa. Sama on vaikeiden ja raskaiden menetysten tai ihmisuhteiden kanssa, niitä pitää pohtia vaikka terapiassa, jos ei pääse eteenpäin. Uuteen elämäntapaan voivat kuulua ruokavalion, liikunta- ja urheilutottumusten jne. muuttaminen ikää paremmin vastaavaksi. Kevyempi ruoka ja raskaampi liikunta saattaa auttaa joitakin. Hiljaisuus ja rauha ajatella asioita ihan itsekseen toisia. Hyviin muistoihin palaaminen voi auttaa, ja kiitollisuus auttaa kaikkia. Ja sitten lopulta, vaikkakin pienin hetkin huomaat sen taian palanneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siksi kun pitää käydä töissä. lapsena ja nuorena ei tarvinnut.
Pienet asiat tuottavat iloa, nuorena jonkinlainen kalseus tuntui kuuluvan elämään. Nalkutusta ja työtä, jokainen päivä oli ihme, selvisin tuostakin. Ohjeet tuntuivat typeriltä: jätä kotiasiat kotiin, tähänkin oppi ajan mittaan.
Poista turhat "ulkoiset" asiat elämästäsi, joiden vuoksi olet ajanut itsesi tuohon "vankilaan" esim. Asuntolaina, autolaina, opintolaina, luottokortti, vakituinen työsuhde, terveyttä pilaavat kalliit harrastukset jne. Olisiko tässä ongelmaasi ratkaisu? 🤗
Minusta se on nykyaika joka kadotuttaa taian.Elämme sotien uhkaamina ja kaikki peikot esim korot, sähkölaskut ym aiheuttavat varmaan nuorillekin tämän taian poistumisen.
Se oli lapsuudessa kun kaikki oli uutta ja jännää. Nyt vanhemmalla iällä mitään illuusioita elämästä. Loppusuoralla olen.
"Uloshengitä kaikki paska / sisäänhengitä kaikki taika."
(Kiira Korpi)
Vierailija kirjoitti:
Mullakin taika tuntuu vaan lisääntyvän iän myötä. Olinkin öapsena ahdistunut ja masentunut ja siitä toipuminen vei yli kolmikymppiseksi. Mutta nyt 40+ vuotiaana nautin joka päivä useita kertoja pienistä hetkistä. Juuri kävin kukkakaupassa ja hämmästelin kaiken maailman kukkasia, ihmeellisiä taideteoksia, joka ilta koen suurta onnea pehmeästä ihanasta sängystäni, ihailen miestäni ja päivittäin yritän muistaa kuunnella häntä enemmän ja oppia hänen ajattelustaan, töitä teen rakkaudesta lajiin, lapsiani katson nykyään aikuisina, ihmeellisinä tyyppeinä, jotka eivät ole minun jatkeeni millään tavalla vaan ovat muistutus elämän ihmeestä, kuinka uusi elämä valtaa maata. Rakastan eläimiä,juttelen linnuille, en tapa kotoa löytämiäni hyönteisiä tai muita ökkömönkiäisiä.
Hengittelen tietoisesti päivittäin ja olen tietoinen että tämä saattaa loppua koska tahansa, mikä tekee siitä niin arvokasta.
Mistä pehmeä sänkysi on? Minäkin haluan pehmeän sängyn.
Sä olet masentunut.