miksi kaikki "taika" häviää maailmasta kun ikää tulee ?

Vierailija kirjoitti:

Se on kun vanhaksi tulee niin maailma näyttää mustavalkoisesta kuin 50 luvun suomi elokuvat ja juonikin hidastempoista .

Nuorethan ne mustavalkoisia ovat, aina olleet. NYt vaan menty ihan uusille tasoille tässäkin, pelottaviin maisemiin suorastaan.

Olen aina ollut hidastempoinen. Siis jonkun mielestä. Itselleni ihan sopiva tahti.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se on luonnollinen aivojen ikääntymiseen liittyvä prosessi? Aivokemiaa ja mukautuvaa käytöstä? 

Lapsilla ei ole aikuisen estoja. Teinit käyttäytyvät "tyhmästi", koska heidän syy-seuraus-suhde -alueensa aivoissa ei ole vielä valmis.

Toisinpäin siis aivomme oppivat supistamaan katsantokantamme omaan elämänpiiriimme sopivaksi? Ennakoivat, säästävät ns. turhalta vaivalta. Ja niinhän se on ollut fiksuakin, jonkun laumassa on täytynyt olla se syy-seuraus-suhteita miettivä ylläpitäjä, kun jälkikasvu tarvitsee tukea. 

Sinänsä sääli, muistan lapsuuden fiilistelyt vaahteranlehdissä kahlaamisesta. Toisaalta tälleen lähes viisikymppisenä elämä on entistä mielekkäämpää ja täyteläisempää. 

Nyt sitä vasta alkaa nauttia elossa olemisesta. Ihan juuri tässä sanamuodossa.

Ehkä se taian katoaminen on vaan yksinkertaisesti sitä että joutuu luopumaan siitä olemisen sietämättömästä keveydestä arkipäiväisiin uutisiin, jotka puskevat päivästä toiseen käsitttämättömiä käänteitä usein meitä vanhempien ihmisten tekeminä.

Aina on niin,että sama toistuessaan latistuu kun on jo nähty, mutta aina voi etsiä uusia puolia lähestymiseen, vuodenajat juhlapyhät ym toistuu aina, mutta jos tekisi tälläkertaa toisin? muutaisi jotain, niin taas voisi innostua?

No, emmä jaksa ja kun se on aina ollut näin olkoon edelleen ajattelu on tapa tympääntyä, pieni repäisy varmaan auttaisi.

Kokeilkaa vaikkapa vaihtamalla ensi jouluna niiden joulukoristeiden paikkaa, kenties joulupöytään jotain uutta? jos liian rohkeaa ,niin syyttäkää vain itseänne tympiintymisestänne. Samaa voisi tehdä myös makuukammarin puolella, ei tarviis aina vaihtaa koko puolisoo.

Vierailija kirjoitti:

Muistan nuoruudessa pelkkä vuodenajan vaihtuminen oli jotenkin aistillinen ja hieno kokemus , nykyisin se on vaan että jaa , siellä on taas syksy 

Mulla jist toistepäin, ennen kuljin kuin unessa, nyt koen kaikki voimakkaammin. Syksyn tulo avaa aistit metsä tuoksuu ihanalta. Ensilumi ihanaa kun sekin kohta edessä. Mut tästä iästä etiäpäin sitä palaakin uudelleen lapsenomaiseksi taas T. Syystyttö55

Vierailija kirjoitti:

Taika häviää ihan vain sen takia, että olet tehnyt vääriä valintoja koko elämäsi ajan. Et aina, mutta riittävästi pilataksesi olosi.

Taika häviää, koska väärien valintojen takia sinusta on tullut kyyninen. Et osaa nauttia asioista sen takia.

Taika häviää, koska et ymmärrä vieläkään käydä tekemään asioita eri tavalla. Siksi tulevaisuuskin masentaa.

Se että taika häviää on ihan oma vika. Se johtuu siitä, että olet aina halunnut kaikkea lisää. Se johtuu siitä, että olet pikkuhiljaa ulkoistanut hyvänolontunteesi. Ulkoistanut sen haluamalla asioita mitä muutkin haluavat. Mitä markkinointikoneistot haluavat sinun haluavan. Ulkoistanut sen kuvittelemalla, että se mikä tekee jonkun toisen onnelliseksi, tekee myös sinut onnelliseksi. Ulkoistanut sen uskomalla vääriin satuihin. Satuihin, että ihmiset joita ihailet, joiden kaltainen haluaisit olla, ovat muka hienoja ja hyviä ihmisiä. Sinä pilasit taianomaisuuden ihan itse. Pilasit sen samalla kun kadotit itsesi.

And the oscar of best comment goes to........wau hienoa tekstiä tuntisinpa sinut.

Sateenkaaren taikaa tänään <3

Aika monen tarinat kuulostavat krooniselta masennukselta. Depressio vie taian ja elämänhalun pois.

Bazooka kirjoitti:

Aika monen tarinat kuulostavat krooniselta masennukselta. Depressio vie taian ja elämänhalun pois.

Joo. Ja aika on kullannut muistot. 

Taian voi kadottaa, mutta myös oivallusten kautta löytää uudelleen. Uusi näkökulma ja innostuminen jostain uudesta asiasta, mistä janoat tietoa lisää tuo taas merkityksen. Kauniisti joku kirjoitti edellä kiitollisuudesta, pidämme kaikkea liian usein itsestäänselvänä. ALoitin kiitollisuusharjoitukseni ihan sillä, että kuvittelin itseni asunnottomaksi ja sairaammaksi mitä olen. Hyvin pian tulee tunne, että asiat on loppulopuksi ihan hirveän hyvin. Suurin osa taian katoamisesta johtuu tylsistymisestä ja samojen kaavojen toistosta.

Bazooka kirjoitti:

Aika monen tarinat kuulostavat krooniselta masennukselta. Depressio vie taian ja elämänhalun pois.

Kliinisesti ilmaistuna: lorvikatarri 🥱

Bazooka kirjoitti:

Aika monen tarinat kuulostavat krooniselta masennukselta. Depressio vie taian ja elämänhalun pois.

Just mietin samaa. Masennus iski huolella yli 20 vuotta sitten päälle ja taika katosi. Nyt jos tuntee jotain taian omaiseen viittaavaakaan niin pelästyy että alkaako mania. Eli se siitä.

Vierailija kirjoitti:

Itellä kaikki taika hävisi maailmasta silloin kun mummu kuoli ja olin silloin jo 17. Se on on varmaan vaan se aikuistuminen mikä tapahtuu eri ikäisenä.

Tai sitten se, miten aikuistumisen ymmärtää. Vakavoitumisena, ei saa ilakoida. Itselleni aikuisuus tarkoittaa vain sitä, että olen täysin vastuussa itsestäni ja vanhempi, siis vuosissa. Muuten sama ihminen kuin aina ennenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itellä kaikki taika hävisi maailmasta silloin kun mummu kuoli ja olin silloin jo 17. Se on on varmaan vaan se aikuistuminen mikä tapahtuu eri ikäisenä.

Tai sitten se, miten aikuistumisen ymmärtää. Vakavoitumisena, ei saa ilakoida. Itselleni aikuisuus tarkoittaa vain sitä, että olen täysin vastuussa itsestäni ja vanhempi, siis vuosissa. Muuten sama ihminen kuin aina ennenkin.

Sama täällä. Ja aikuinen on itse vapaa päättämään elämästään, ei ole enää niiden tonttujen vanhempien armoilla kaikessa. 

Kaikki muu taika kyllä häviää elämästä, paitsi noin 19-vuotiaan pimpin puristus kalun ympärillä.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki muu taika kyllä häviää elämästä, paitsi noin 19-vuotiaan pimpin puristus kalun ympärillä.

Eli taika on hävinnyt sun elämästä sitten kokonaan? Jos sitä on ikinä ollut edes. Sori. Oli pakko. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki muu taika kyllä häviää elämästä, paitsi noin 19-vuotiaan pimpin puristus kalun ympärillä.

Eli taika on hävinnyt sun elämästä sitten kokonaan? Jos sitä on ikinä ollut edes. Sori. Oli pakko. :D[/quote

Oikein ymmärretty. Elämä on paskaa. Ainoa juttu, minkä vuoksi tätä paskaa jaksaa, on pimppi.

Ja viina. Ja huumeet.

Just näin.

52 mittarissa, vaikka kuinka teen elämänmuutoksia ja keksin itselleni tekemistä ja menoja, niin mikään ei oikein tunnu enää iltään.... tai ainakaan "ihan kiva joo" kummemmalta.

Huuhailen ees taas päämäärättömästi tätä rakkaudetonta elämääni enkä jotenkin löydä sielun rauhaa oikein mistään.

Mihin katosi nauru, ilo, into, eteenpäin pyrkivä, virilli elämännälkäinen minä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulta on kahden viime vuoden aikana haihtunut halu matkustaa ,en voi oikein voi uskoa tätä ja äimistelen oman mieleni muutosta. Tapanamme on ollut säästää kaikki liikenevä raha matkusteluun,uutta reissua suunniteltu koko ajan. Nyt en viitsisi yhtä Hesan reissua edes tehdä. Niistäkin ennen nautin tosi paljon, ja suunnittelin ohjelmaa valmiiksi. Tympii ajatuskin ruuhkaisesta lentokentästä ja odottelusta ym ym. jos ulkomaille lähtisi.

Ei vaan kiinnosta. En halua olla tällainen nysväri.

Itse olen tehnyt ulkomaanreissun viimeksi yli 10 vuotta sitten. Enpä ole kaivannut. Lentäminen on yhtä helvettiä.

Minä en ole koskaan ymmärtänyt mikä matkustelussa kiehtoo, vaikka onhan sitä väkisinkin tullut tehtyä. Joillakin kai kestää ihmisen ikä, ennen kuin huomaavat että eihän se ole loppujen lopuksi oikein mitään.

Kai mä olen tyhmä kun n 100 matkan jälkeenkään en ymmärrä että reissaaminen on turhaa😂 Toiseen kotiimme lähdetään taas huomenna, aivan ihanaa päästä hetkeksi takaisin loppukesän lämpöön täältä tihkusateesta! Oleskelumme aikana lähialueella on 12 kyläjuhlaa joista osallistumme ainakin kuuteen. Sellaisia ei Suomessa ole! Lisäksi tavataan ystäviä, etsitään uusia kyliä ihmeteltäväksi ja nautitaan viimeisistä oman pihan antimista (rypäleitä, päärynöitä, viikunoita jne jne).

Äh, ihan tylsää!

Oon kulkenut harmaan läpi pari kertaa nyt taas auringonvalo tuntuu auringonvalolta, urheillessa oma keho ystävältä, lapsen nauru tärkeimmältä. Voisin melkein itkeä, kuinka kiitollinen olen, että elämä tuntuu elämältä.

Yritän muokata ajattelua siihen suuntaan, että uskaltaisin taas nelikymppisenä innostua opiskelusta ja jättäisin olen liian vanha ajatukset syrjään. Paljon helpompaa tässä mielentilassa kuin harmaan ahdistuksen ja burnoutin lähestyessä.

En tiedä, miten harmaasta pääsee pois. Itsellä asiaa auttoi 1) aika 2) pysähtyminen 3) ajattelutapojen hidas muutos (vähemmän perfektionismia) 4) armollisuus itseä ja harmautta kohtaan