miksi kaikki "taika" häviää maailmasta kun ikää tulee ?

Tieto lisää tuskaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on asenteesta kiinni, joka elämän vaiheessa on omat hyvät ja huonot puolensa.

Kyllä se taika vaan katoaa.

Ei katoa. Minulla ainakaan.

Ei katoa kunhan saavuttaa skitsofrenian

Rutiinit...

Jos kymmenen vuotta joka viikko käy samana päivänä salilla/lenkillä tai joka lauantai saunassa jonka jälkeen lauantaiseksiä ym. niin rutiinit tappaa taian...

mutta yritäpä jollain viikolla siirtää se seksi salille tai lenkille, tai käy jonkun salitutun kanssa siellä tiistaisaunassa, niin johan rutiinit muuttuu ja taika tulee takas...

Ei mulla ainakaan ole kadonnut. 50 vuotiaana elämä on ihanaa. Lapset aikuisia, kaikki kiire ja stressi ja hössötys on poissa. Nyt voi vaan nauttia elämästä.

Tietty taika katoaa kyllä, mutta sen tilalle tulee kyllä taas jotain sellaista mitä nuorena ei nähnyt ja kokenut samalla tavalla kuin nyt reilu nelikymppisenä. Nyt on tietty rauha ja hetkessä olemisrn ja nauttimisen taito, ja se tuntuu vain lisääntyvän mitä vanhemmaksi tulee. Samoin tunnen että minulle riittää yhä vain yksinkertaisemmat asiat kuten luonnossa liikkuminen ja urheilu, hyvä ruoka ja sen tekemiseen keskittyminen laadukkaista aineiksista, läheisten kanssa oleminen ja keskustelut, omat lemmikit, kodin tunnelmaan panostaminen, haaveilu erilaisista luontokokemuksista jne.

Enää ei viehätä oikeen mikään kaupallinen, trendikrääsät ja ylipäänsä trendien mukana kulkeminen esim sisustuksessa,vaatetuksessa, harrastuksissa jne, aurinkomatkat turistirysissä, joutavanpäiväiset sarjat ja tv ohjelmat, tyhjänpäiväiset velvollisuudet jotka tulevat vain yhteiskunnan paineista, pyrkiminen tiettyyn statukseen ammatissa tai työssä, listaa vois jatkaa kai loputtomiin..

Mutta pointtina se että ne jutut mitkä nuorempana tuntui tavoittelemisen arvoisilta, eivät sitä enää ole, vaan tilalle on tullut jotain paljon arvokkaampaa ja yksinkertaisempaa

Jos elämä on jatkuvaa kamppailua, ei jaksa nähdä elämässä mitään innostavaa. Tietenkään tällaista ei ole kaikilla.

Vierailija kirjoitti:

Se on asenteesta kiinni, joka elämän vaiheessa on omat hyvät ja huonot puolensa.

Mitää hyvää on vanhuudessa?

Jos syötaikasieniä eli pchilocybiini sieniä niin lapsuuden taika palautuu for realz. Ikävä kyllä suomessa laittomia ja lääkkeeksi tutkiminenkin kielletty mutta esim hollannissa laillista.

Vierailija kirjoitti:

Tietty taika katoaa kyllä, mutta sen tilalle tulee kyllä taas jotain sellaista mitä nuorena ei nähnyt ja kokenut samalla tavalla kuin nyt reilu nelikymppisenä. Nyt on tietty rauha ja hetkessä olemisrn ja nauttimisen taito, ja se tuntuu vain lisääntyvän mitä vanhemmaksi tulee. Samoin tunnen että minulle riittää yhä vain yksinkertaisemmat asiat kuten luonnossa liikkuminen ja urheilu, hyvä ruoka ja sen tekemiseen keskittyminen laadukkaista aineiksista, läheisten kanssa oleminen ja keskustelut, omat lemmikit, kodin tunnelmaan panostaminen, haaveilu erilaisista luontokokemuksista jne.

Enää ei viehätä oikeen mikään kaupallinen, trendikrääsät ja ylipäänsä trendien mukana kulkeminen esim sisustuksessa,vaatetuksessa, harrastuksissa jne, aurinkomatkat turistirysissä, joutavanpäiväiset sarjat ja tv ohjelmat, tyhjänpäiväiset velvollisuudet jotka tulevat vain yhteiskunnan paineista, pyrkiminen tiettyyn statukseen ammatissa tai työssä, listaa vois jatkaa kai loputtomiin..

Mutta pointtina se että ne jutut mitkä nuorempana tuntui tavoittelemisen arvoisilta, eivät sitä enää ole, vaan tilalle on tullut jotain paljon arvokkaampaa ja yksinkertaisempaa

Samat tunnelmat täällä. Ei kiinnosta kuluttaminen eikä varsinkaan turhan roinan hankkiminen - päin vastoin yritän vähentää tavaramäärääni ja ajatus uusien asioiden ostamisesta kauhistuttaa. Matkustelen mielelläni kotisohvalta käsin David Attenboroughin matkassa.

Olen ylipätevä nykyiseen työhöni ja pomo vihjailee auki olevista vastuullisemmista paikoista, mutta ei kiinnosta, koska nettopalkan kasvu ei korvaa lisääntyvää stressiä. Pärjään vähällä ja rahaa jää käyttämättä muutenkin.

Elämä on ihan kivaa näin. Vaatimuksia ei tule ulkopuolelta. Saatan asettaa itselleni tavoitteeksi pihan haravoinnin, joka sitten toteutuu, lykkääntyy tai jää toteutumatta.

"Taika" hävisi elämästä nuoruuden naiviuden mukana. Tilalle on astunut kypsä kyynisyys. Ja hyvä niin.

Hieno ketju.

Nautin aina siitä ,jos sattuu tapaamaan uuden tuttavuuden,tutustuu,ihastuu ja jos se johtaa siihen,että ollaaan lähekkäin ja suudellaan...sitä kestää se muutama hetki,sen jälkeen se ihminen ei olekaan enää niin tai ollenkaan kiinnostava..mutta se alkuhuuma,kun toinen on vielä uusi,tuntematon  ;)

Taika on aina olemassa, sinä siinä katoat. Vai kuvitteleeko joku, että taian katoaminen johtuisi jostain muusta? Lohdullista on, että taian voi saada takaisin. Rentoutumalla, että voi aistia asioita herkemmin.

Taika vain siirtyy piiloon erinäisiin sieniin sekä yrtteihin. Siksi niitä suositellaankin vain aikuisille.

Täähän se ois.

Mun frendi tunsi Anton LaVeyn epäironisesti.

Sammy Davis Junior oli satanisti. Tai sitten sitä taikaa ei ole oikeasti olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Kuuskymppisenä on surullista, kun porukka kuolee, siis itseä vanhemmat ihmiset.

Ja nuoremmatkin, valitettavasti.

Minun ystäväni elävät ikuisesti minun mielessäni.

Prismassa nuori nainen sanoi miehelleen, että paskapaperi unohtui.