miksi kaikki "taika" häviää maailmasta kun ikää tulee ?

Vierailija kirjoitti:

Etsi taika takaisin. 

Tämä. Se taika vaan katoaa kaiken arjen alle, jos sitä ei sieltä erikseen kaiva. Esim. minä pysäytin eilen erikseen auton ihan vaan ihaillakseni hienossa syysvärityksessä olevaa haapaa ja olisin pysähtynyt toisenkin kerran, jos olisi ollut kamera mukana - ihan vaan koska upea syysmaisema auringossa. Tänä aamuna meinasin pyyhkäistä hämähäkinseitit nurkasta, mutta annoinkin olla, koska seitin päällä oli koominen, superläski hämähäkki enkä raaskinut tuhota sen tekelettä.

Vierailija kirjoitti:

Muistan nuoruudessa pelkkä vuodenajan vaihtuminen oli jotenkin aistillinen ja hieno kokemus , nykyisin se on vaan että jaa , siellä on taas syksy 

Minulla taas on käynyt juuri päinvastoin. Nuorempana vuodenaikojen vaihtelu tuntui aivan tavalliselta enkä varsinaisesti kiinnittänyt siihen huomiota. Mutta nyt aikuisena (olen 35v) koen vuodenaikojen vaihtelun vahvasti ja saan siitä hirveästi voimaa ja iloa. Samoin kaikki juhlapyhät.

En ole kokenut että taika olisi kadonnut. Pikemminkin niin että kun ikää tulee lisää, pääsee paremmin sisään kaikkiin saloihin. Ei koskaan perille.

Kuka muka oikeesti tykkää kun ikää tulee lisää. Tulee erilaisia pikkuvaivoja. Hiukset ohenee. Rahaakaan ei tule niinkuin nuorempana. Pitää tehdä kaikkensa et pysyy kondiksessa. Nuorempana se oli melkein itestään selvyys.Et ole erityisen tärkeäkään kellekään.Älkää narisko nuoret ja nuoret äidit. On ihanaa olla pienen lapsen äiti.En ole katkera mutta en oikein osaa onnellinenkaan olla kuin harvoin.

Aina on samanlaista. Juhlapyhätkin tylsiä. Oi nuoruus. Lapsuus oli parasta aikaa. Tosin koulu ei ollut kivaa.

Vierailija kirjoitti:

Kuka muka oikeesti tykkää kun ikää tulee lisää. Tulee erilaisia pikkuvaivoja. Hiukset ohenee. Rahaakaan ei tule niinkuin nuorempana. Pitää tehdä kaikkensa et pysyy kondiksessa. Nuorempana se oli melkein itestään selvyys.Et ole erityisen tärkeäkään kellekään.Älkää narisko nuoret ja nuoret äidit. On ihanaa olla pienen lapsen äiti.En ole katkera mutta en oikein osaa onnellinenkaan olla kuin harvoin.

Miten niin rahaa ei tule niin kuin nuorempana? Nyt vanhempanahan sitä vasta alkaa tulla, kun kokemusvuosien pohjalta on varaa pyytää lisää liksaa? Toki jos on tehnyt vaikkapa maailman vanhinta ammattia, niin siinä varmaan tulot romahtaakin kun ikää tulee lisää, vaikka luulisi kyllä, että siinäkin kokemus tuo lisää taitoja, joista voi laskuttaa ekstraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi mikä myrkyttää väkevästi mielialaa ja kyynistää on media, aina pelkkiä huonoja uutisia, uhkia, heikennyksiä, jne., mikä tietysti on poliitikkojen aikaansaannosta. Poliitikkojen tehtävä vaan piti olla parannusten tekeminen tämän maan kansalaisille, mutta se mitä ennen vaaleja luvataan, lentää heti valituksi tultua roskiin. Tämä kaava on nähty jo niin monta vuosikymmentä, että pidän sitä pelkkänä teatterina ja kyynisin vaihtoehto on aina se mitä oikeasti tapahtuu :/

Ja toisessa laidassa sitten some ja naistenlehdet hehkuttamassa kuinka Pirjo "uskalsi antaa elämän tuoda onnen!" Ja säteilevä Pirjo kertoo kuinka tänä vuonna joukukuusi on vaaleansininen ja astrokirurgi-tytär tulee Australiasta ja koti kimaltaa lämmintä perhetunnelmaa blablablaaaaa...h.

Toisaalta perhe ja sen tunnelma pitää myös luoda itse jos ei mene itse omaan lapsuudenperheeseensä viettämään joulua. Pitää adoptoida tai synnyttää saadakseen lapsia ja vieläpä luoda hyvät suhteet heihin saadakseen lämpimiä jouluja. Suomalaiset ovat tutkimusten mukaan epäempaattisia ja joulu on empaattinen juhla. Myös arki pitää elää lämpimäti saadakseen lämpimiä jouluja.

Höpö höpö, joulu puolison ja kissojen kanssa ei edellytä yhtään lasta saati että pitäisi yhteyttä alkoholistivanhempiinsa. Se lämpö tehdään itse, ei sitä kukaan ulkoa tuo.

Tuossa yllä puhutaan tyttärestä eli oli kysymys perheestä, joka sisältää lapsia. Sinä voit ihan rauhassa olla lapseton. Ja lämmön trakentamisessahan tuosta lainaamassasi viestissä juuri puhuttiin. Ehkäpä opettelet lukemien ja ymmärtämisen taikaa.

Eikä kukaan muu saa puhua muusta kun sun tyttärestä? Minä en ole edes lapseton, lapsi vaan viettää nykyään joulua oman puolisonsa kanssa, me vanhukset kissojen kanssa, ja kaikilla on hyvä olla.

Se lapsuuden joulun taika taitaa olla enimmäkseen mainosmiesten tekemää. Muistan omista lapsuuden jouluista että aina sai lahjaksi jotakin sukkahousuja kun olisi halunnut leluja, moni aatto päättyi pettymykseen ja siihen että vanhemmat ryyppäsi itsensä konttauskuntoon. 

Oma eka taianomainen joulu oli omassa ekassa opiskelijayksiössä kissan kanssa, meillä oli ehkä 50 e budjetti ja olimme ihan älyttömän onnellisia. Taika tulee omasta mielestä, ei ole ikäriippuvaista lainkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan nuoruudessa pelkkä vuodenajan vaihtuminen oli jotenkin aistillinen ja hieno kokemus , nykyisin se on vaan että jaa , siellä on taas syksy 

Minulla taas on käynyt juuri päinvastoin. Nuorempana vuodenaikojen vaihtelu tuntui aivan tavalliselta enkä varsinaisesti kiinnittänyt siihen huomiota. Mutta nyt aikuisena (olen 35v) koen vuodenaikojen vaihtelun vahvasti ja saan siitä hirveästi voimaa ja iloa. Samoin kaikki juhlapyhät.

Komps tuo. Ei lapsena huomannut mitään luontoa, joku joulukävely kynttilöitä täynnä olevalla hautausmaalla olisi ollut pelkästään tylsää. Nykyään on toisin.

Vastuu painaa.

Ihminen kyynistyy ja masentuu vastoinkäymisten seurauksena.

Mitään ei jaksa tuon vuoksi katsoa kirkkain silmin ja jokaisesta asiasta löytää vain sen negatiivisen puolen.

Täällä on tullut esiin väittämää, että kunhan elämä tarpeeksi potkii päähän niin loppuu se taian ihastelu.

Minua elämä on potkinut päähän ensimmäiset 24 vuotta vakaviin traumoihin saakka, joista toivun osittain edelleen näin 40-vuotiaana. Mikään ei ole mennyt siten, kuten pitäisi. Yksin on pitänyt selvitä kaikesta, koska perhe ei ole voinut auttaa ja puolisoa ei ole ollut koskaan. Tyyliin kun muut menivät lapsuuden kotiin opiskeluaikoina syömään ja lepäämään, minä menin sinne ostamaan ruokaa vanhemmille ja sisaruksille itseni lisäksi.  On nähty fyysistä väkivaltaa, henkistä väkivaltaa, seksuaalista väkivaltaa, eristämistä, narsismia (oikeasti), huonoja deittejä, työttömyyttä, sairautta, isoja välirikkoja - ja kaikesta selvitty yksin, koska on pakko.

(Meidän resilienssin tasot ovat toki erilaisia. Seuraan ystävääni, joka on traumatisoitunut huomattavasti vähemmällä kokemuksella, ja joka suree edelleen sitä, että äiti on joskus suutuksissaan tölväissyt jotain, kuten aikuiset välillä tekevät. Tai että koulussa oli kavereita, mutta silti kiusattiin välillä nimittelemällä. Isäänsä on hyvät välit ja silti surkuttelee, ettei isä aina huomioinut tarpeeksi. Vertailun vuoksi oma isäni ei puhunut minulle mitään melkein 20 vuoteen eikä koskaan käyttänyt minusta nimeäni vaan olin tyyliin pentu, kakara jne.)

SILTI. Silti elämä on minulle täynnä taikaa! Ehkä nimenomaan jopa siksi, että kun ei ole aiemmin ollut mitään hyvää. Kun sitä päähän potkimista on ollut tarjolla poikkeuksetta kaikkialla 24/7 yli 2 vuosikymmentä, sekä kotona että ulkomaailmassa. Nauttii ihan erilailla elämästä, syksystä, joulusta, hyvästä syötävästä, musiikista, vuodenajoista, tähdistä, tuoksuista jne. kun elämä on rauhallista ja tyyntä. Edelleen yksin pitää selvitä ilman turvaverkkoja, mutta ovathan ne turvaverkot ihan erilaisia näin aikuisena kuin 20-vuotiaana, mukaanlukien työpaikka ja raha.

"Taika" on vain hyväosaisten juttu.

Vierailija kirjoitti:

Täällä on tullut esiin väittämää, että kunhan elämä tarpeeksi potkii päähän niin loppuu se taian ihastelu.

Minua elämä on potkinut päähän ensimmäiset 24 vuotta vakaviin traumoihin saakka, joista toivun osittain edelleen näin 40-vuotiaana. Mikään ei ole mennyt siten, kuten pitäisi. Yksin on pitänyt selvitä kaikesta, koska perhe ei ole voinut auttaa ja puolisoa ei ole ollut koskaan. Tyyliin kun muut menivät lapsuuden kotiin opiskeluaikoina syömään ja lepäämään, minä menin sinne ostamaan ruokaa vanhemmille ja sisaruksille itseni lisäksi.  On nähty fyysistä väkivaltaa, henkistä väkivaltaa, seksuaalista väkivaltaa, eristämistä, narsismia (oikeasti), huonoja deittejä, työttömyyttä, sairautta, isoja välirikkoja - ja kaikesta selvitty yksin, koska on pakko.

(Meidän resilienssin tasot ovat toki erilaisia. Seuraan ystävääni, joka on traumatisoitunut huomattavasti vähemmällä kokemuksella, ja joka suree edelleen sitä, että äiti on joskus suutuksissaan tölväissyt jotain, kuten aikuiset välillä tekevät. Tai että koulussa oli kavereita, mutta silti kiusattiin välillä nimittelemällä. Isäänsä on hyvät välit ja silti surkuttelee, ettei isä aina huomioinut tarpeeksi. Vertailun vuoksi oma isäni ei puhunut minulle mitään melkein 20 vuoteen eikä koskaan käyttänyt minusta nimeäni vaan olin tyyliin pentu, kakara jne.)

SILTI. Silti elämä on minulle täynnä taikaa! Ehkä nimenomaan jopa siksi, että kun ei ole aiemmin ollut mitään hyvää. Kun sitä päähän potkimista on ollut tarjolla poikkeuksetta kaikkialla 24/7 yli 2 vuosikymmentä, sekä kotona että ulkomaailmassa. Nauttii ihan erilailla elämästä, syksystä, joulusta, hyvästä syötävästä, musiikista, vuodenajoista, tähdistä, tuoksuista jne. kun elämä on rauhallista ja tyyntä. Edelleen yksin pitää selvitä ilman turvaverkkoja, mutta ovathan ne turvaverkot ihan erilaisia näin aikuisena kuin 20-vuotiaana, mukaanlukien työpaikka ja raha.

Kun kasvaa helvetissä ja pääsee sieltä pois, elämä tuntuu sen jälkeen taivaalliselle. Kunhan ensin lepää ja paranee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on asenteesta kiinni, joka elämän vaiheessa on omat hyvät ja huonot puolensa.

Kyllä se taika vaan katoaa.

Aika kultaa muistot. Nuoruuteen liittyi myös epävarmuutta, ujoutta ja tietämättömyyttä melko monesta asiasta. Ainakin itse voin paremmin nyt, kun elämään on tullut varmuutta ja tietoa. Osaan silti nauttia vuodenajoista, luonnosta, monenlaisista kauniista asioista, harrastuksista, läheisistä ihmisistä. Lapsenlapset ovat ihan parasta.

Ainoa mitä nuoruudesta kaipaan, on fyysinen hyvä kunto, vaikka lenkkeilen edelleen, ei askel ole yhtä nopea.

Vierailija kirjoitti:

"Taika" on vain hyväosaisten juttu.

Ei se ihan noin mene. 

Ota Jeesus elämääsi, ja saat huomata mitä ihmeitä hän tekee sinun elämälle, esimerkiksi antaa sisäisen rauhan.

Vierailija kirjoitti:

Muistan nuoruudessa pelkkä vuodenajan vaihtuminen oli jotenkin aistillinen ja hieno kokemus , nykyisin se on vaan että jaa , siellä on taas syksy 

Et taida sienestäjä olla? Olen N54 kuivasta loppukesästä kärsineellä Uudellamaalla, mutta kyllä silti sienet ovat tänä syksynä täältä mystisesti kokonaan kadonneet maan pinnalta 😀 Ok ymmärrän ettet kommentoinut vain syksyä tuolla kommentillasi, ja on minun päästäni esim. joulun taika karissut jo vuosikymmeniä sitten, mutta kyllä kiehtovuutta löytyy, kun asioita vaan jaksaa tarkastella lähempää ja syvemmältä. Sammaleiden alla möyrii sienirihmastoja ja tihkuu pohjavettä, vaikka paljas silmä ei niitä näekään.

Vierailija kirjoitti:

"Taika" on vain hyväosaisten juttu.

Varmaan ihan totta. Ne joilla ei ole aivoja löytää elämästä taikaa ei ole aivoja myöskään hoitaa kuntoon elämän perusasioita. 

- se kenestä 50 e budjetin joulu kissan kanssa yhdessä oli taianomainen-

Ei jaksa innostua asioista, niinkuin nuorena. Ja kyllähän tämä paha sotaisa maailmakin ahdistaa jo ihan tarpeeksi. Tosin hyvä harrastus pelastaa kun on ajattelematta raakaa naapurimaatamme.

joillakin ehkä se, että aikuisena olo on sellaista kaiken perässä hökeltämistä, ettei paljoa ehdi taikoja makustella vaikka olisikin. Joillakin se, että ainoastaan nuoruusiän tunteet lasketaan taiaksi. Mulla sillai, että eri ikäisenä eri taikajutut.

Rahan ostovoima katoaa kuin taikaiskusta.

Onhan Noita5 kirjoitti:

Rahan ostovoima katoaa kuin taikaiskusta.

Pietarissa joo. Suomessa hinnannousu on ollut aika maltillinen. Tuntuu se, mutta ei se nyt kenekään elämää pilaa.