Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
miksi kaikki "taika" häviää maailmasta kun ikää tulee ?
Miksi kaikki muuttuu niin väkinäiseksi ja harmaaksi ?
Kommentit (843)
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole kadonnut, ikää 38. Tähtitiede, avaruus, eläimet, luonto, musiikki, niin taianomaista!! Viimeksi katselin ja ihastelin mustan kissan mustaa nenää lähietäisyydeltä, omillani on ollut ruosteen ruskea ja vaaleanpunaiset, siksi se musta oli niin ihmeellinen :) Ja tämän vuoden syksy on kuin satumaa, upein ruska moneen vuoteen!!
Vaikka taika katoaa maailmasta, kun ihminen ikääntyy, niin kirkkaan tähtitaivaan lumo ei katoa koskaan. Se kiehtoo edelleen yhtä paljon, kuin silloin lapsena. Olisi hienoa, jos jokaisella ihmisellä olisi jokin intohimon kohde, mikä sytyttää aina yhä uudestaan. Oli se se sitten, harrastus, luonto tai jokin muu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelen useimmista näistä hehkutusviesteistä... Vmp. Lien hyvin kyyninen ja kova, mutta ihmiset ovat lähes kaikki hyvin itsekeskeisiä ja julmia ja maailma on yhdentekevä paikka. Ei siinä mitään taikuutta ole että jälkeen kerran kasvit kuollessaan muuttavat väriä. Been there seen that kymmeniä kertoja, ei moisesta normiälysen aikuisen pitäisi innostua. Tylsää, niin nähtyä, mitä väliä. Maailma rullaa ja ihmiset pettävät toisensa riippumatta lehtien sävystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietoisuus kun kasvaa niin näkemykset harmaantuu.
Se voi auttaa asiaa, jos osaa nollata pään ja elää hetkessä.
Mun päässä on niin monenlaista tilaa, että murto-osa näkemyksistäni ovat ankean harmaata.
Itellä taas sellainen kokemus, että tietoisuuden lisääntyessä tai kasvaessa näkemykset just rikastuu.
Kaipa se on siitä kiinni miten kaiken tietoisuuden ottaa vastaan. Mä oon sellainen, joka yrittää elää optimistisesti, mutta silti niitä ankeitakin hetkiä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole kadonnut, ikää 38. Tähtitiede, avaruus, eläimet, luonto, musiikki, niin taianomaista!! Viimeksi katselin ja ihastelin mustan kissan mustaa nenää lähietäisyydeltä, omillani on ollut ruosteen ruskea ja vaaleanpunaiset, siksi se musta oli niin ihmeellinen :) Ja tämän vuoden syksy on kuin satumaa, upein ruska moneen vuoteen!!
Vaikka taika katoaa maailmasta, kun ihminen ikääntyy, niin kirkkaan tähtitaivaan lumo ei katoa koskaan. Se kiehtoo edelleen yhtä paljon, kuin silloin lapsena. Olisi hienoa, jos jokaisella ihmisellä olisi jokin intohimon kohde, mikä sytyttää aina yhä uudestaan. Oli se se sitten, harrastus, luonto tai jokin muu.
Niin,olisi kauheaa,jos vaikka 50+ ikäisenä ei enää tuntuisi miltään,kun kävisi Lapissa elämänsä toisella ruskaretkellä,että tää on jo niin nähty...tai näkisi toisen kerran Norjan vuoristoa ja palaisi kotiin sen enempää hehkuttamatta :) en voisi elää innostumatta,luonto on aina kyllä lumonnut,meren rannalla on kiva katsoa myrskyä useammankin kerran,maltillinen ukkosmyrsky,tai syksyn vesisade...tai tulistella laavulla tai nukkua yö tähtitaivaan alla riippumatossa....yksikin kesäinen yö,kun monet linnut pitivät mekkalaa koko yön teltassa yöpyessä..kuulosti erikoiselta :)
Tunnistan ajatuksen, mutta luonnosta olen löytänyt taianomaisuutta, jota lapsena ja nuorena en osannut lainkaan arvostaa. Hyvässä ja pahassa, pimeässä ja syrjäisessä metsässä taskulampun valossa ei ainakaan kaikki tunnu harmaalta mössöltä... Joulussa on myös säilynyt ripaus taikaa, jota vaalin. Jouluyön hiljainen hetki on asia, jota jo odottelen tässä kohtaa syksyä.
Varmaan totta se, että iän myötä stressi ja velvollisuudet painaa, eikä innostus ei ole n:nnellä kerralla yhtä iso kuin ensimmäisillä, mutta varmaan taustalla vaikuttaa muös maallistuminen ja kaupallistuminen. Sekin tuli mieleen, että nuorena pystyi hyvin elävästi haaveilemaan asioista, vaikkapa hmm, rakkaudesta, mutta iän ja kokemuksen myötä ajatukset muuttuu yleensä realistisemmiksi ja mielikuvitus jotenkin latistuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vain vähä-älyisillä tylsimyksillä käy niin.
Tämä on ihan totta, mutta asialle on vaikea enää keski-ikäisenä tehdä mitään.
Mulla oli sama, mutta sit sain masennuslääkkeet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on sitä kun todellisuus iskee vähitellen tajuntaan.
Eiköhän todellisuus meillä kaikilla koko ajan iske tajuntaan, se vaan miten siihen suhtautuu ja miten sen näkee muuttuu jatkuvasti. Ja se miten se muuttuu voi olla meidän itsemme vaikutettavissa.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli sama, mutta sit sain masennuslääkkeet.
Nytkö elämässäsi on taikaa? Millaista, miten kuvaisit sitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen useimmista näistä hehkutusviesteistä... Vmp. Lien hyvin kyyninen ja kova, mutta ihmiset ovat lähes kaikki hyvin itsekeskeisiä ja julmia ja maailma on yhdentekevä paikka. Ei siinä mitään taikuutta ole että jälkeen kerran kasvit kuollessaan muuttavat väriä. Been there seen that kymmeniä kertoja, ei moisesta normiälysen aikuisen pitäisi innostua. Tylsää, niin nähtyä, mitä väliä. Maailma rullaa ja ihmiset pettävät toisensa riippumatta lehtien sävystä.
Hei luonto kuolee-hullu! Kasvit eivät suinkaan kuole, vaan elävät talven yli. Ensi keväänä taas uudet taikasilmut, joista uudet lehdet puhkeavat. Ah, mikä taianomainen keväinen tapahtumasarja tiedossa :)
No juuri kirjoitin yhteen ketjuun että parisuhteessa olisi kiva lähteä vaikka lähimetsään tutkimaan paikkoja ja havainnoimaan luontoa. Tai olisi kiva istua katolla juttelemassa syvällisiä pitkälle yöhön.
Sain täydet haukut päälleni, koska olen pihi ja mieslapsi koska aikuisella on eri vaatimukset. Ei aikuinen nainen tuollaista halua. Eli pitää olla vähän luksusta ja hemmottelua, ja kyllä sellainen maksaa.
No, jos tuollainen asenne on, niin varmaan pitää päästä toiselle puolelle maailmaa all-inclusive että mikään tuntuu miltään. Muuten elämä on arkea eikä ole sitä taikaa.
Lähden tästä lyhdyn kanssa metsään. Hieno paikka iltaisin kun eläimet ovat liikkeellä ja kuulee kaikki äänet. Eilen oli hieno sumu. Kaurisperhe pysähtyi kymmmenen metrin päähän katselemaan. Oltiin siinä hiljaa pitkän aikaa. Mieslapselle se oli taianomainen hetki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No juuri kirjoitin yhteen ketjuun että parisuhteessa olisi kiva lähteä vaikka lähimetsään tutkimaan paikkoja ja havainnoimaan luontoa. Tai olisi kiva istua katolla juttelemassa syvällisiä pitkälle yöhön.
Sain täydet haukut päälleni, koska olen pihi ja mieslapsi koska aikuisella on eri vaatimukset. Ei aikuinen nainen tuollaista halua. Eli pitää olla vähän luksusta ja hemmottelua, ja kyllä sellainen maksaa.
No, jos tuollainen asenne on, niin varmaan pitää päästä toiselle puolelle maailmaa all-inclusive että mikään tuntuu miltään. Muuten elämä on arkea eikä ole sitä taikaa.
Lähden tästä lyhdyn kanssa metsään. Hieno paikka iltaisin kun eläimet ovat liikkeellä ja kuulee kaikki äänet. Eilen oli hieno sumu. Kaurisperhe pysähtyi kymmmenen metrin päähän katselemaan. Oltiin siinä hiljaa pitkän aikaa. Mieslapselle se oli taianomainen hetki.
Jotain tapahtuu naisille ennen kolmeakymppiä kun arki-realpolitik-vaihe iskee.
Kaikki on kiinni elintasosta, seksikään ei kiinnosta ilman sitä edeltävää mahdollisimman kallista hemmottelua. Ja sitä ennen asunnon pitää olla tip top.
Jotkut saavat 40+ tienoilla osan siitä hauskasta nuoresta naisesta takaisin, suuri osa ei saa.
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen useimmista näistä hehkutusviesteistä... Vmp. Lien hyvin kyyninen ja kova, mutta ihmiset ovat lähes kaikki hyvin itsekeskeisiä ja julmia ja maailma on yhdentekevä paikka. Ei siinä mitään taikuutta ole että jälkeen kerran kasvit kuollessaan muuttavat väriä. Been there seen that kymmeniä kertoja, ei moisesta normiälysen aikuisen pitäisi innostua. Tylsää, niin nähtyä, mitä väliä. Maailma rullaa ja ihmiset pettävät toisensa riippumatta lehtien sävystä.
Ikävää, että sulla on ollut noin huonoja kokemuksia ihmisistä eikä maailmassakaan mikään jaksa enää innostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen useimmista näistä hehkutusviesteistä... Vmp. Lien hyvin kyyninen ja kova, mutta ihmiset ovat lähes kaikki hyvin itsekeskeisiä ja julmia ja maailma on yhdentekevä paikka. Ei siinä mitään taikuutta ole että jälkeen kerran kasvit kuollessaan muuttavat väriä. Been there seen that kymmeniä kertoja, ei moisesta normiälysen aikuisen pitäisi innostua. Tylsää, niin nähtyä, mitä väliä. Maailma rullaa ja ihmiset pettävät toisensa riippumatta lehtien sävystä.
Hei luonto kuolee-hullu! Kasvit eivät suinkaan kuole, vaan elävät talven yli. Ensi keväänä taas uudet taikasilmut, joista uudet lehdet puhkeavat. Ah, mikä taianomainen keväinen tapahtumasarja tiedossa :)
Nu -s- sit varmaan pilkkua koska muuta ei ole tarjolla... Ei ne mitään taikasilmuja ole, ihan perus biologiaa. Tapahtuu joka ikinen vuosi ja sen kun on nähnyt kymmeniä kertoja niin blaaah.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen useimmista näistä hehkutusviesteistä... Vmp. Lien hyvin kyyninen ja kova, mutta ihmiset ovat lähes kaikki hyvin itsekeskeisiä ja julmia ja maailma on yhdentekevä paikka. Ei siinä mitään taikuutta ole että jälkeen kerran kasvit kuollessaan muuttavat väriä. Been there seen that kymmeniä kertoja, ei moisesta normiälysen aikuisen pitäisi innostua. Tylsää, niin nähtyä, mitä väliä. Maailma rullaa ja ihmiset pettävät toisensa riippumatta lehtien sävystä.
Ikävää, että sulla on ollut noin huonoja kokemuksia ihmisistä eikä maailmassakaan mikään jaksa enää innostaa.
Jep niin on, siksi nämä hehkutukset kuulostaa erittäin naiveilta ja lapsellisilta. Ehkä todellisuus näillekin joskus valkenee.
Vierailija kirjoitti:
No juuri kirjoitin yhteen ketjuun että parisuhteessa olisi kiva lähteä vaikka lähimetsään tutkimaan paikkoja ja havainnoimaan luontoa. Tai olisi kiva istua katolla juttelemassa syvällisiä pitkälle yöhön.
Sain täydet haukut päälleni, koska olen pihi ja mieslapsi koska aikuisella on eri vaatimukset. Ei aikuinen nainen tuollaista halua. Eli pitää olla vähän luksusta ja hemmottelua, ja kyllä sellainen maksaa.
No, jos tuollainen asenne on, niin varmaan pitää päästä toiselle puolelle maailmaa all-inclusive että mikään tuntuu miltään. Muuten elämä on arkea eikä ole sitä taikaa.
Lähden tästä lyhdyn kanssa metsään. Hieno paikka iltaisin kun eläimet ovat liikkeellä ja kuulee kaikki äänet. Eilen oli hieno sumu. Kaurisperhe pysähtyi kymmmenen metrin päähän katselemaan. Oltiin siinä hiljaa pitkän aikaa. Mieslapselle se oli taianomainen hetki.
Luonnosta pitäisi pitää huolta,suojella luontoa...jotenkin jännä ajatella,miten luonnossa toimii luonnon laki,ihan oma maailmansa ihmisten elämään verrattuna....sudet,karhut saalistaa....:) luonnosta ihminen saa voimaa,marjoja....
Just luin jostain uudesta tutkimuksesta, että neljänkympin kohdalla aivot alkaa paaluttamaan jo tehtyjä neuroniyhteyksiä ja tekemään näiden välillä uusia keskinäisiä yhteyksiä - ts. aletaan pelata suuremmilla kokonaisuuksilla ja suojellaan olemassaolevaa tietoa tulossa olevalta rapistumiselta jonka ikääntyminen aiheuttaa.
Mielestäni se kuulostaa tavallaan lohdulliselta, koska kun on yksittäiset "wau"-hetketkin koettu, niin niiden kaikkien kokemuksien yhdistelemisellä osaksi jotain isompaa voi vielä varmasti saada uusia oivalluksia pitkän aikaa...
Masentavaa olisi se, jos luopuisi kaikesta toivosta oppia ja nähdä uutta ja vain ryhtyisi murjottamaan siitä, kun mikään ei enää tunnu miltään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse päättänyt pitää huolta omasta innostumisestani ja aidosta ilosta uuden oppimiseen. Se pitää yllä lapsenmielisyyttä, joka pitää yllä myös sitä taikaa.
Toki arki ja vastuut vaikuttaa, ettei aina voi pomppia menemään.Tämä aiheuttaa usein aikuisissa ihmisissä ärsytystä. Joskus hillitsin itseäni ja mesennuin. Kun löysin taas sisäisen oman luonteeni, vaalin sitä tarkoituksenmukaisesti. Näistä sanojista ajattelen, ettei ainakaan käy itseäni kateeksi olla kyyninen ja pahansuopa. Heillä on varmasti myös paha olla. Se on ikävää, sen tiedän.
Vie hirveästi energiaa jatkuvasti keinotekoisesti tsempata itseään "ylöspäin". Olen päättänyt etten enää yritä, olen vaan. Jotkut päivät on kivoja, jotkut ei. Lapsena ei tarvinnut "yrittää intoa".
Se on kyllä totta. Kun pyrkimyksestä tulee itseisarvo, se itsessään kadottaa sen taian.
Lähinnä tarkoitin aiemmalla, että pitää huolta itsestäni. Masentuneena sitä ei koe iloa eikä surua. Ensimmäisen kerran kuin v@#€tti oikein kovaa niin huomasin, että saan tuntea asioita. Ennen sitä olin kyyninen ja jopa pahansuopa. Nykyisin voin paremmin, kun olen tunnistanut innokkuuden ja uuden oppimisen kautta taas sen taian. En pidättele yhtään, kun onnistun tai koen niitä hetkittäisiä arjen onnellisia hetkiä. Samoin juuri sellainen ulkona liikkuminen, asioiden näkeminen ja niistä nauttiminen on tullut arkeeni. Innostuin myös valokuvauksesta.
Tavallaan se arjen taika on ihan läsnäolossa. Pullan tuoksussa, kauniissa asioissa, nauramisessa posket kipeinä ja puolison halaamisessa. En osannut vuosiin nauttia tällaisista asioista. Se kyynisyys hiipii aikuisena niin herkästi itseen.. Sitä koetan tarkoituksenomaisesti sitten vältellä vaihtamalla näkökulmaa asioihin ja käsittelemällä pettymyksen tunteet.
Vierailija kirjoitti:
Koska on jo nähnyt ja kokenut niin monta vuosikymmentä. Uutuudenviehätys häviää ja kaikki tuntuu niin nähdyltä.
Nykyteknologia. Kuvantunnistus, teköly, koneoppiminen, VAUx100! Ja koko ajan tulee uusia huikeita juttuja.
Alue: Aihe vapaa
Päinvastoin minulla. Nuorena olin niin neuroottinen ja ahdistunut, ettei pystynyt kiinnittämään huomioita kuin omaan itseensä. Nyt oma itse on luontevasti tossa ja voi keskittyä muuhun maailmaan, joka usein on taianomainen.