Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
miksi kaikki "taika" häviää maailmasta kun ikää tulee ?
Kommentit (843)
Some eli FEIKKIKULISSIT ovat tämän maailman itse saatana, ne ovat pilanneet ihmiskunnan. Ei ole enää mitään aitoa jäljellä, pelkkiä feikki-ihmisiä feikki-kuvakäsittelyfilttereineen, ja sopulit haluaa samaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistan nuoruudessa pelkkä vuodenajan vaihtuminen oli jotenkin aistillinen ja hieno kokemus , nykyisin se on vaan että jaa , siellä on taas syksy
Toi on niin totta! Lapsena ja nuorena jotenkin elää kaikin aistein. Myöhemmällä iällä ikuinen, loputon vastuu tästä ja tuosta vaatii niin paljon energiaa, että sitä vain paahtaa päivien, viikojen ja kuukausien läpi ympärilleen vilkuilematta. Näin minusta tuntuu, vaikkei tällä hetkellä mitään isompaa kuormaa olekaan harteita painamassa. Onpahan vain työ ja opinnot, sekä aikuisten lasten perhe-elämät aina aatoksissa. Ajoittain tulee pohdituksi ikääntyneen puolison ja itseni terveyttäkin. Tällaista.
Muistan lapsena huumaantuneeni syksyn väreistäkin niin, että halusin imeytyä osaksi mahtavaa maisemaa! Ja miten metsäkin tuntui mystiseltä haltiamaailmalta. Voi kunpa tuohon olotilaan vielä edes hetkiseksi pääsisi...
Sun pitää mennä Ollivandersille ja ostaa uusi sauva. Se tietää, että välillä käy näin ja osaa valita uuden sopivan, jolla pärjäät taas. Älä kuuntele Vol....tin kätyreitä iästä, elämäntilanteista, kokemuksesta jne. Ollivanderssille vaan reippaasti!
Vierailija kirjoitti:
Sun pitää mennä Ollivandersille ja ostaa uusi sauva. Se tietää, että välillä käy näin ja osaa valita uuden sopivan, jolla pärjäät taas. Älä kuuntele Vol....tin kätyreitä iästä, elämäntilanteista, kokemuksesta jne. Ollivanderssille vaan reippaasti!
jos sen "sauvan" sais vaihdettua niin oltais kaikki hevoisia- ainaki sieltä. iihahhaaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan nuoruudessa pelkkä vuodenajan vaihtuminen oli jotenkin aistillinen ja hieno kokemus , nykyisin se on vaan että jaa , siellä on taas syksy
Toi on niin totta! Lapsena ja nuorena jotenkin elää kaikin aistein. Myöhemmällä iällä ikuinen, loputon vastuu tästä ja tuosta vaatii niin paljon energiaa, että sitä vain paahtaa päivien, viikojen ja kuukausien läpi ympärilleen vilkuilematta. Näin minusta tuntuu, vaikkei tällä hetkellä mitään isompaa kuormaa olekaan harteita painamassa. Onpahan vain työ ja opinnot, sekä aikuisten lasten perhe-elämät aina aatoksissa. Ajoittain tulee pohdituksi ikääntyneen puolison ja itseni terveyttäkin. Tällaista.
Muistan lapsena huumaantuneeni syksyn väreistäkin niin, että halusin imeytyä osaksi mahtavaa maisemaa! Ja miten metsäkin tuntui mystiseltä haltiamaailmalta. Voi kunpa tuohon olotilaan vielä edes hetkiseksi pääsisi...
Jaa, minä en lapsena olisi mistään ruskasta piitannut yhtään, olisin halunnut vaan tavaroita (jotka aikuisen näkökulmasta on ihan silkkaa roskaa). Aikuisena vasta olen huomannut luonnon ja sen ihmeet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytin just 60 vuotta ja minusta elämässä on paljonkin taikaa jäljellä. Olen kyllä ikäisekseni kai lapsellinen tai kohteliaammat käyttävät sanaa "nuorekas". Haltioidun etupäässä luonnosta erityisesti linnuista ja kauniista maisemista, pilvistä, auringonvalosta, ruskasta jne. Joskus harvemmin hyvästä leffasta tai musiikista. Ihmisisten suhteen olen "luovuttanut", sillä ehkä kerran vuodessa tai viidessä vuodessa kukaan jaksaa yllättää ainakaan positiivisessa mielessä. Onneksi sentään joskus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen miettinyt onko oma alkoholinkäyttö juuri sitä, että oikeastaan vain silloin maailma tuntuu hetken rohkaisevammalta.
En siis mitenkään juuri örveltele, hommani hoidan ja käyttö ainoastaan viikonloppuna, urheilen, en polta.
Silti alkoholia kuluu n.koppa keskiolutta viikonlopun aikana. Jonkinlainen halu on edes hetken paeta arkea.
Lapsena kaikki tuntui niin uudelta ja kokonaisvaltaiselta, nyt on vaikea innostua mistään kunnolla. Käydään vain töissä ja odotetaan että tulee viikonloppu jolloin ei tarvitse olla töissä.
Lapsena ja nuorena on koko ajan jotakin uutta ja ihmeellistä ja ennenkokematonta. Tottakai se on taianomaista. Aikuisena niitä uusia, ihmeellisiä asioita löytääkseen ja kokeakseen joutuu näkemään hieman enemmän vaivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Some eli FEIKKIKULISSIT ovat tämän maailman itse saatana, ne ovat pilanneet ihmiskunnan. Ei ole enää mitään aitoa jäljellä, pelkkiä feikki-ihmisiä feikki-kuvakäsittelyfilttereineen, ja sopulit haluaa samaa.
Onneks somessa ei ole pakko olla.
Sitä magiaa löytyy aikuisellekin, mutta useinkaan se ei tule kotoa hakemaan. Ala vaikka opetella uutta kieltä. Kielen myötä tutustut ehkä kyseisen kolkan musiikkiin, tanssiin, elokuviin, kuvataiteeseen.
Itse koetan parhaillani opetella maalaamaan erään tietyn kansan perinteisiä seinälautasia Youtube-videon opastuksella. Kaikki on uutta ja erikoista, vähän niin kuin lapsena tämä oma kulttuurimme oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Some eli FEIKKIKULISSIT ovat tämän maailman itse saatana, ne ovat pilanneet ihmiskunnan. Ei ole enää mitään aitoa jäljellä, pelkkiä feikki-ihmisiä feikki-kuvakäsittelyfilttereineen, ja sopulit haluaa samaa.
Onneks somessa ei ole pakko olla.
Eikä sielläkään kaikki "feikkaa".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen useimmista näistä hehkutusviesteistä... Vmp. Lien hyvin kyyninen ja kova, mutta ihmiset ovat lähes kaikki hyvin itsekeskeisiä ja julmia ja maailma on yhdentekevä paikka. Ei siinä mitään taikuutta ole että jälkeen kerran kasvit kuollessaan muuttavat väriä. Been there seen that kymmeniä kertoja, ei moisesta normiälysen aikuisen pitäisi innostua. Tylsää, niin nähtyä, mitä väliä. Maailma rullaa ja ihmiset pettävät toisensa riippumatta lehtien sävystä.
Ikävää, että sulla on ollut noin huonoja kokemuksia ihmisistä eikä maailmassakaan mikään jaksa enää innostaa.
Jep niin on, siksi nämä hehkutukset kuulostaa erittäin naiveilta ja lapsellisilta. Ehkä todellisuus näillekin joskus valkenee.
Olen se nelikymppinen mies jonka ystävien seura ei ole rahasta kiinni ja joka näkee tarinoita ympärillään. Kuten kirjoitin, maailmassa on paljon pahaa. Omalla kohdallani olen kokenut kouluaikoina ja vielä aikuisiällä kiusaamista, kouluaikoina jopa fyysistä, avioeron ja työttömyysjaksoja, pelkoa siitä pääsenkö koskaan työhön josta pitkään haaveilin ja jota varten opiskelin viisi vuotta yliopistossa (pääsin).
Nämä olivat raskaita aikoja, erityisesti avioeron jälkeen mieli oli pitkään maassa ja asiat painoivat mieltä. Siitä huolimatta olen saanut säilyttää peruspositiivisen asenteen elämään, ja uskon että ystävien ja muun lähipiirin tuen lisäksi juuri se on auttanut minua toipumaan. Identiteettini ei ole ollut riippuvainen vain siitä olenko työelämässä ja onko kaipaamani ihminen vierelläni, vaan elämässä on paljon muutakin josta löytää iloa. Nykyisin olen muuten avioitunut uudestaan, ja vaimoin on ollut tukenani ja olen saanut olla hänelle rehellinen ajatusteni kanssa.
Se "taika" ruskassa ja kaikessa muussa, josta ihmiset täällä kirjoittavat, on muuten vertauskuva, eikä tarkoita että lehtien varisemisessa olisi kirjaimellisesti jotain maagista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsena ja nuorena on koko ajan jotakin uutta ja ihmeellistä ja ennenkokematonta. Tottakai se on taianomaista. Aikuisena niitä uusia, ihmeellisiä asioita löytääkseen ja kokeakseen joutuu näkemään hieman enemmän vaivaa.
Mun lapsuuden uudet asiat oli voittopuolisesti kamalia. Nyt aikuisena on paljon helpompaa, kun ei ole riippuvainen muista ja on vapaa etsimään niitä maailman ihmeitä.
Mä luulen, että annoit tuossa itse juuri sen selityksen. Olen huomannut, että kun rikkoo rutiinin, niin aika hidastuu. Jos tekee koko ajan samaa, niin mieli ei enää rekisteröi tapahtuvaa vaan menee kuin automaatilla. Uudessa paikassa ja tilanteessa valpastuu ja aistit heräävät eri tavalla, tosin itse usein myös stressaannun. Siinä onkin pulma kun haluaisi avartua ja kokea kaikenlaista, mutta suurin piirtein menee yöunet kun niin tekee. Toisaalta kaipaa vaan selkeää, tuttua ja turvallista, toisaalta ois kiva että päivät, kuukaudet, vuodet jotenkin erottuis toisistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan nuoruudessa pelkkä vuodenajan vaihtuminen oli jotenkin aistillinen ja hieno kokemus , nykyisin se on vaan että jaa , siellä on taas syksy
Toi on niin totta! Lapsena ja nuorena jotenkin elää kaikin aistein. Myöhemmällä iällä ikuinen, loputon vastuu tästä ja tuosta vaatii niin paljon energiaa, että sitä vain paahtaa päivien, viikojen ja kuukausien läpi ympärilleen vilkuilematta. Näin minusta tuntuu, vaikkei tällä hetkellä mitään isompaa kuormaa olekaan harteita painamassa. Onpahan vain työ ja opinnot, sekä aikuisten lasten perhe-elämät aina aatoksissa. Ajoittain tulee pohdituksi ikääntyneen puolison ja itseni terveyttäkin. Tällaista.
Muistan lapsena huumaantuneeni syksyn väreistäkin niin, että halusin imeytyä osaksi mahtavaa maisemaa! Ja miten metsäkin tuntui mystiseltä haltiamaailmalta. Voi kunpa tuohon olotilaan vielä edes hetkiseksi pääsisi...
Jaa, minä en lapsena olisi mistään ruskasta piitannut yhtään, olisin halunnut vaan tavaroita (jotka aikuisen näkökulmasta on ihan silkkaa roskaa). Aikuisena vasta olen huomannut luonnon ja sen ihmeet.
Näin olemme erilaisia. Onneksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Some eli FEIKKIKULISSIT ovat tämän maailman itse saatana, ne ovat pilanneet ihmiskunnan. Ei ole enää mitään aitoa jäljellä, pelkkiä feikki-ihmisiä feikki-kuvakäsittelyfilttereineen, ja sopulit haluaa samaa.
Onneks somessa ei ole pakko olla.
Mutta some pyörittää kaikkea ympärillä, vaikket olisi siellä itse, niin joka puolelta yritetään vaikuttaa esim. mediassa ja lampaat ja sopulit ne toitottaa vaan samaa ja seuraa kaikkia ja puhuu niistä ja katsovat ihmeissään jos et tiedä jotain heidän tietämää aivan turhaakin turhempaa tubettajaa tai instagrammaajaa.
Jokaisen kannattaisi kehittää omaa persoonaa eikä vaan kytätä mitä muut on saaneet, ostaneet, mitä kaikkea ne feikkaa ja kuinka paljon kaikki kopioi kaikkia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen useimmista näistä hehkutusviesteistä... Vmp. Lien hyvin kyyninen ja kova, mutta ihmiset ovat lähes kaikki hyvin itsekeskeisiä ja julmia ja maailma on yhdentekevä paikka. Ei siinä mitään taikuutta ole että jälkeen kerran kasvit kuollessaan muuttavat väriä. Been there seen that kymmeniä kertoja, ei moisesta normiälysen aikuisen pitäisi innostua. Tylsää, niin nähtyä, mitä väliä. Maailma rullaa ja ihmiset pettävät toisensa riippumatta lehtien sävystä.
Ikävää, että sulla on ollut noin huonoja kokemuksia ihmisistä eikä maailmassakaan mikään jaksa enää innostaa.
Jep niin on, siksi nämä hehkutukset kuulostaa erittäin naiveilta ja lapsellisilta. Ehkä todellisuus näillekin joskus valkenee.
Ikävää että olet menettänyt kykysi ihmetellä elämää. Mutta jos kuvittelet, ettei meille muille olisi koskaan tapahtunut mitään pahaa tai saaneet omaa osaamme elämän ja ihmisten julmuudsesta, katkerasta todellisuudesta, niin voin kertoa että kyllä olemme. Minä ainakin. Olen kaikkea muuta kuin naivi tai lapsellinen, olen joutunut kohtaamaan tässä elämässä pahuuden ihmisilmentymän, kokenut rankkoja menetyksiä, sietämätöntä tuskaa toisen ihmisen aiheuttamana.
Silti olen sen mustan kissan nenän ihmettelijä. Olen kiitollinen universumille ja itselleni, että kaikesta huolimatta onnistuin säilyttämään LAPSENOMAISEN kipinän elämän ihmeitä kohtaan, todellisia nekin ovat. Oli toki monta synkkää vuotta jolloin en nähnyt edes värejä. Mutta elämä on paljon parempaa näin!!
Alue: Aihe vapaa
Sinun kokemuksesi maailmasta ei ole mikään universaali totuus sen syvimmästä olemuksesta. Minäkin olen saanut osani maailman raadollisuudesta. Kasvoin sairaiden ihmisten keskellä, mikä teki pahaa tuhoa psyykelleni, ja vaikeampaa kuin korjata nuo vauriot oli vain elää niiden kokemusten läpi, jotka ne synnyttivät.
Selviydyin kuitenkin, onneksi. Opettelin tuntemaan tunteeni sekä rakastamaan ja aloin nähdä maailman kauneuden kirkkaampana kuin koskaan aikaisemmin. Niin suuret kuin pienetkin ihmeet, kuten nyt vaikka tuo syksyn väriloisto, josta saan iloa päivittäin :) Olen myös kohdannut matkan varrella ihania, sydämellisiä, lämminhenkisiä, rakastamaan kykeneviä ihmisiä. Yksi maailman suurimmista ihmeistä minulle, ihmiset, jotka jaksavat kaiken paskankin keskellä vielä rakastaa.
Yhtälailla totta kaikki tämä on kuin entinenkin todellisuuteni. Maailmassa on sekä hyvää että pahaa, ja koettuani jälkimmäisen nahoissani maistuu ensimmäinen erityisen, ehkä sitten "lapsellisenkin" hyvältä :) Sehän sopii, lapsethan sen elämän perimmäisen totuuden hallitsevatkin.