miksi kaikki "taika" häviää maailmasta kun ikää tulee ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi mikä myrkyttää väkevästi mielialaa ja kyynistää on media, aina pelkkiä huonoja uutisia, uhkia, heikennyksiä, jne., mikä tietysti on poliitikkojen aikaansaannosta. Poliitikkojen tehtävä vaan piti olla parannusten tekeminen tämän maan kansalaisille, mutta se mitä ennen vaaleja luvataan, lentää heti valituksi tultua roskiin. Tämä kaava on nähty jo niin monta vuosikymmentä, että pidän sitä pelkkänä teatterina ja kyynisin vaihtoehto on aina se mitä oikeasti tapahtuu :/

Ja toisessa laidassa sitten some ja naistenlehdet hehkuttamassa kuinka Pirjo "uskalsi antaa elämän tuoda onnen!" Ja säteilevä Pirjo kertoo kuinka tänä vuonna joukukuusi on vaaleansininen ja astrokirurgi-tytär tulee Australiasta ja koti kimaltaa lämmintä perhetunnelmaa blablablaaaaa...h.

Toisaalta perhe ja sen tunnelma pitää myös luoda itse jos ei mene itse omaan lapsuudenperheeseensä viettämään joulua. Pitää adoptoida tai synnyttää saadakseen lapsia ja vieläpä luoda hyvät suhteet heihin saadakseen lämpimiä jouluja. Suomalaiset ovat tutkimusten mukaan epäempaattisia ja joulu on empaattinen juhla. Myös arki pitää elää lämpimäti saadakseen lämpimiä jouluja.

Höpö höpö, joulu puolison ja kissojen kanssa ei edellytä yhtään lasta saati että pitäisi yhteyttä alkoholistivanhempiinsa. Se lämpö tehdään itse, ei sitä kukaan ulkoa tuo.

"Ei mitään uutta auringon alla." Kun ikää on tullut, on "kaikki" jo nähty/koettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsilla on vilkas mielikuvitus, koska he ovat tulleet aivan vieraaseen maailmaan jota eivät ymmärrä ja tunne ja täyttävät aukot tiedoissa mielikuvituksella. Joka päivä löytyy jotain uutta ja mielikuvitus rikastaa elämää. Aikuiset ovat siinä jo eläneet niin kauan ja oppineet siitä sen verran, että se ei ole enää samanlainen ihmettelyn kohde; maailman tunteminen vähentää sen ihmettelyä. Tuntemattoman ihmettely tuntuu taianomaiselta.

Kuvitelkaa, että aikuinen ihminen siirretään johonkin miljardien valovuosien päähän tai erilaiseen ulottuvuuteen, jossa kaikki on erilaista ja uutta. Takuulla alkaisi tuntumaan taianomaiselta, jos ympäristö pitäisi opetella kokonaan uusiksi. Tällaisessa maailmassa lapset elävät.

Oikeastaan aikuiset tuntevat tosi vähän maailmaa, luontoa ja luonnonihmeitä. Eikä edes tiede osaa selittää kaikkea. Ennemminkin vaikuttaa sille, että monille aikuisille riittää ne perusasiat ja perusarki ja mikä tärkeintä: niihin kyllästyminen. Mitään uutta he eivät ole valmiita opettelemaan tai tekemään.

Ja höpö höpö! Mistä kummasta olet ajatuksesi saanut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsilla on vilkas mielikuvitus, koska he ovat tulleet aivan vieraaseen maailmaan jota eivät ymmärrä ja tunne ja täyttävät aukot tiedoissa mielikuvituksella. Joka päivä löytyy jotain uutta ja mielikuvitus rikastaa elämää. Aikuiset ovat siinä jo eläneet niin kauan ja oppineet siitä sen verran, että se ei ole enää samanlainen ihmettelyn kohde; maailman tunteminen vähentää sen ihmettelyä. Tuntemattoman ihmettely tuntuu taianomaiselta.

Kuvitelkaa, että aikuinen ihminen siirretään johonkin miljardien valovuosien päähän tai erilaiseen ulottuvuuteen, jossa kaikki on erilaista ja uutta. Takuulla alkaisi tuntumaan taianomaiselta, jos ympäristö pitäisi opetella kokonaan uusiksi. Tällaisessa maailmassa lapset elävät.

Oikeastaan aikuiset tuntevat tosi vähän maailmaa, luontoa ja luonnonihmeitä. Eikä edes tiede osaa selittää kaikkea. Ennemminkin vaikuttaa sille, että monille aikuisille riittää ne perusasiat ja perusarki ja mikä tärkeintä: niihin kyllästyminen. Mitään uutta he eivät ole valmiita opettelemaan tai tekemään.

Enemmän aikuiset tietävät ja tuntevat kuin sinä, hyvä lapsi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta perhe ja sen tunnelma pitää myös luoda itse jos ei mene itse omaan lapsuudenperheeseensä viettämään joulua. Pitää adoptoida tai synnyttää saadakseen lapsia ja vieläpä luoda hyvät suhteet heihin saadakseen lämpimiä jouluja. Suomalaiset ovat tutkimusten mukaan epäempaattisia ja joulu on empaattinen juhla. Myös arki pitää elää lämpimäti saadakseen lämpimiä jouluja.

Höpö höpö, joulu puolison ja kissojen kanssa ei edellytä yhtään lasta saati että pitäisi yhteyttä alkoholistivanhempiinsa. Se lämpö tehdään itse, ei sitä kukaan ulkoa tuo.

Ja yksinkin onnistuu lämminhenkinen joulu :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi mikä myrkyttää väkevästi mielialaa ja kyynistää on media, aina pelkkiä huonoja uutisia, uhkia, heikennyksiä, jne., mikä tietysti on poliitikkojen aikaansaannosta. Poliitikkojen tehtävä vaan piti olla parannusten tekeminen tämän maan kansalaisille, mutta se mitä ennen vaaleja luvataan, lentää heti valituksi tultua roskiin. Tämä kaava on nähty jo niin monta vuosikymmentä, että pidän sitä pelkkänä teatterina ja kyynisin vaihtoehto on aina se mitä oikeasti tapahtuu :/

Ja toisessa laidassa sitten some ja naistenlehdet hehkuttamassa kuinka Pirjo "uskalsi antaa elämän tuoda onnen!" Ja säteilevä Pirjo kertoo kuinka tänä vuonna joukukuusi on vaaleansininen ja astrokirurgi-tytär tulee Australiasta ja koti kimaltaa lämmintä perhetunnelmaa blablablaaaaa...h.

Toisaalta perhe ja sen tunnelma pitää myös luoda itse jos ei mene itse omaan lapsuudenperheeseensä viettämään joulua. Pitää adoptoida tai synnyttää saadakseen lapsia ja vieläpä luoda hyvät suhteet heihin saadakseen lämpimiä jouluja. Suomalaiset ovat tutkimusten mukaan epäempaattisia ja joulu on empaattinen juhla. Myös arki pitää elää lämpimäti saadakseen lämpimiä jouluja.

Höpö höpö, joulu puolison ja kissojen kanssa ei edellytä yhtään lasta saati että pitäisi yhteyttä alkoholistivanhempiinsa. Se lämpö tehdään itse, ei sitä kukaan ulkoa tuo.

Tuossa yllä puhutaan tyttärestä eli oli kysymys perheestä, joka sisältää lapsia. Sinä voit ihan rauhassa olla lapseton. Ja lämmön trakentamisessahan tuosta lainaamassasi viestissä juuri puhuttiin. Ehkäpä opettelet lukemien ja ymmärtämisen taikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta perhe ja sen tunnelma pitää myös luoda itse jos ei mene itse omaan lapsuudenperheeseensä viettämään joulua. Pitää adoptoida tai synnyttää saadakseen lapsia ja vieläpä luoda hyvät suhteet heihin saadakseen lämpimiä jouluja. Suomalaiset ovat tutkimusten mukaan epäempaattisia ja joulu on empaattinen juhla. Myös arki pitää elää lämpimäti saadakseen lämpimiä jouluja.

Höpö höpö, joulu puolison ja kissojen kanssa ei edellytä yhtään lasta saati että pitäisi yhteyttä alkoholistivanhempiinsa. Se lämpö tehdään itse, ei sitä kukaan ulkoa tuo.

Ja yksinkin onnistuu lämminhenkinen joulu :)

Ei onnistu jos ei rakenna rauhaa ja lämpöä itsensä kanssa.

Itse en innostu enää mistään ilman päihtymystilaa..

Vierailija kirjoitti:

"Ei mitään uutta auringon alla." Kun ikää on tullut, on "kaikki" jo nähty/koettu.

Jokainen päivä on uusi. Jokainen hetki on uusi. Ainoastaan sinä vaikutat siihen pysyykö se ennallaan vai muuttuuko se.

Haasta itseäsi tekemään asioita, joita et ole ennen tehnyt. Uutuuden viehätys on taikuutta.

Itselläni tämä toimii esim. matkustelun kautta. Olen reissannut reppureissaajana paljon ympäri maalmaa, ja aina uudessa maassa on oma, ainutlaatuinen tunnelma. Kaikki aistit ovat herkkinä ja aivot prossessoi enemmän, kun ympäristö on täysin uusi.

Oletko hypännyt laskuvarjolla? Kiivennyt vuoren huipulle? Sukeltanut laitesukellusta koralliriutalla? Ihminen kokee taikuutta silloin, kun on mukavuusalueen ulkopuolella.

Tasaisen, tappavan tylsä rutiini tuhoaa taikuuden.

Bazooka kirjoitti:

Haasta itseäsi tekemään asioita, joita et ole ennen tehnyt. Uutuuden viehätys on taikuutta.

Itselläni tämä toimii esim. matkustelun kautta. Olen reissannut reppureissaajana paljon ympäri maalmaa, ja aina uudessa maassa on oma, ainutlaatuinen tunnelma. Kaikki aistit ovat herkkinä ja aivot prossessoi enemmän, kun ympäristö on täysin uusi.

Oletko hypännyt laskuvarjolla? Kiivennyt vuoren huipulle? Sukeltanut laitesukellusta koralliriutalla? Ihminen kokee taikuutta silloin, kun on mukavuusalueen ulkopuolella.

Tasaisen, tappavan tylsä rutiini tuhoaa taikuuden.

Olethan sinäkin tuhonnut taikuuden tuntosi sillä, että aina pitää löytää uusia ja hienompia elämyksiä jostain tuntemattomasta tai mukavuusalueen ulkopuolelta. Minun aistini toimivat ihan normaalissa elämässäkin.

taikaa ikä kaikki kirjoitti:

Miten katsoa elämää, luontoa, luontokappaleita uusin silmin kuin lapsi? Luopua siitä ajatuksesta, että tiedän jo valmiiksi mitä näen - koska enhän paljoa tiedä kuitenkaan. Tällöin voin kokea ihmetyksen taian. Vaikeaa se on, mutta kannattaa kokeilla. Voi harjoitella vaikka katsomalla puuta aistit avoinna, ihmetellen, kokemuksellisuuteen pyrkien, pois ennalta tietämisestä (leppähän se siinä).

Taide, musiikki, runous - nämä ovat väyliä leikin ja taian maailmaan meillä aikuisilla.

Ihanasti kirjoitettu, ja sisältäen totuuden siemenen. Kirjoitin ketjuun jo aiemmin, kuinka itselläni on luonnon taikamaailma vielä jäljellä. Kiljahtelen kuin lapsi, kun näen harvinaisen perhosen tai kauniin kukan. Kuinka yksi mattimyöhäinen ruusu syksyisessä pensaassa saa sielun pulputtamaan.

Ja taide, kauniit maalaukset, hyvä musiikki tuo värinää sisälleni. Uiminen myös.

Ehkä kuitenkin nämä ovat persoonallinen kyky aistia ja nauttia, intensiivisesti. Avoimuutta.

Tunnistan tunteen "joulun taika", ja se on minulta kadonnut, koska väsyn valmisteluihin. Se taika tulee odotuksesta, ja kaikkien aistien välityksellä saavutetusta "palkinnosta", kun kaikki on tehty. Ruoka on hyvää, kuusi on kaunis, kynttilät palavat, enkelikellon ääni joululiinat-ja koristeet ympäri taloa, ja ennen kaikkea luminen luonto ulkona. Mutta väsyneenä siitä menee hohto.

Olen kiitollinen siitä, että osaan vielä nauttia arjesta ja mm. luonnosta, taiteesta. Minua on myös siunattu ystävillä, jotka ovat samanlaisia.

Ehkä ikääntyminen on myös sen hyväksymistä, että omien rajojen puitteissa on karsittava "taikaa" pois, ja valittava muita mielihyvää tuottavia helpompia asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta perhe ja sen tunnelma pitää myös luoda itse jos ei mene itse omaan lapsuudenperheeseensä viettämään joulua. Pitää adoptoida tai synnyttää saadakseen lapsia ja vieläpä luoda hyvät suhteet heihin saadakseen lämpimiä jouluja. Suomalaiset ovat tutkimusten mukaan epäempaattisia ja joulu on empaattinen juhla. Myös arki pitää elää lämpimäti saadakseen lämpimiä jouluja.

Höpö höpö, joulu puolison ja kissojen kanssa ei edellytä yhtään lasta saati että pitäisi yhteyttä alkoholistivanhempiinsa. Se lämpö tehdään itse, ei sitä kukaan ulkoa tuo.

Ja yksinkin onnistuu lämminhenkinen joulu :)

Ei onnistu jos ei rakenna rauhaa ja lämpöä itsensä kanssa.

Minulla riitti, kun jätin rauhattoman ympäristön ja aloin viettää joulut, miten halusin. Sehän sitä lämpöä on, että tekee asioista, joista saa iloa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on asenteesta kiinni, joka elämän vaiheessa on omat hyvät ja huonot puolensa.

Kerrotko vielä, mitkä on ne hyvät puolet siinä elämänvaiheessa, kun kaikki tuntuu valjulta ja jo moneen kertaan nähdyltä? Myös uudet kokemukset. 

Ja kun kokemus on kerran kiinni asenteesta, niin ongelma on siinä, että asenne muuttuu. Ongelmahan ei katoa sillä, että todetaan, että asennekysymys. 

Toteamisen jälkeen tarvitaan tekoja asenteen muuttamiseksi.

Vierailija kirjoitti:

"Ei mitään uutta auringon alla." Kun ikää on tullut, on "kaikki" jo nähty/koettu.

Se on tarkoituskin. Parhaimmillaan ihminen elää pitkän elämän ja kuolee valmiina, elämästä kylläksi saaneena. Ei jää kaipaamaan mitään täältä.

Olen itse osin tiedostamattomasti alkanut valmistautua lähtöön. Muutin pieneen mökkiin maalla, jossa elämä on alkeellisempaa ja joudun keskittymään perusasioihin: lepo, ravinto, lämpö. Tunnen olevani lähempänä elämän perusasioita, ja joudun työskentelemään niiden eteen. Elämäni ei ole enää nautintojen metsästystä ja ajanviettoa. Olen pelkistyneen olemisen äärellä, erityisesti iltaisin, kun pimeä laskeutuu ja päivän askareet on tehty.

Sinulla on päässä vikaa. Ei minulta ainakaan ole hävinnyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ei mitään uutta auringon alla." Kun ikää on tullut, on "kaikki" jo nähty/koettu.

Se on tarkoituskin. Parhaimmillaan ihminen elää pitkän elämän ja kuolee valmiina, elämästä kylläksi saaneena. Ei jää kaipaamaan mitään täältä.

Olen itse osin tiedostamattomasti alkanut valmistautua lähtöön. Muutin pieneen mökkiin maalla, jossa elämä on alkeellisempaa ja joudun keskittymään perusasioihin: lepo, ravinto, lämpö. Tunnen olevani lähempänä elämän perusasioita, ja joudun työskentelemään niiden eteen. Elämäni ei ole enää nautintojen metsästystä ja ajanviettoa. Olen pelkistyneen olemisen äärellä, erityisesti iltaisin, kun pimeä laskeutuu ja päivän askareet on tehty.

Eikö se lämmin leivinuuni/takka ole kumminkin aikamoinen taika siellä korven pimeydessä?

Vierailija kirjoitti:

Olethan sinäkin tuhonnut taikuuden tuntosi sillä, että aina pitää löytää uusia ja hienompia elämyksiä jostain tuntemattomasta tai mukavuusalueen ulkopuolelta. Minun aistini toimivat ihan normaalissa elämässäkin.

Kunnon sohvaperuna asenne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ei mitään uutta auringon alla." Kun ikää on tullut, on "kaikki" jo nähty/koettu.

Jokainen päivä on uusi. Jokainen hetki on uusi. Ainoastaan sinä vaikutat siihen pysyykö se ennallaan vai muuttuuko se.

Ja toisaalta, onko ylipäänsä vain upouusi ja ensimmäiset kerrat taianomaisia? Tässä juuri kuuntelen soittolistaa, jolla moni biiseistä on lähes kaksi kertaa ikäisiäni. Olen tykännyt niistä siitä lähtien, kun ensimmäisen kerran kuulin, joistain vuosikymmenten ajan. Mielestäni aika ihmeellistä, millaiset fiilikset näistä edelleen saa, miten sanoitukset koskettavat eri tavalla elämän eri vaiheissa ja miten hyvä musiikki vain voi pakahduttaa ja herkistää kyyneliin asti. Nytkin nousee tippa linssiin, kun mietin, miten IHANAA musiikki on!

Yhtä lailla katson samoja leffoja ja luen samoja kirjoja uudestaan ja uudestaan, koska nautin hyvistä tarinoista. Ns. pyörää ei tarvitse keksiä uudestaan, vaikka toki uusiinkin teoksiin on mukava tutustua :) Mikä on kaunista, on kaunista, vaikka se toistuisi päivittäin. Upeille auringonnousuille ja -laskuille jaksan aina vain ihastuneena huokailla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan nuoruudessa pelkkä vuodenajan vaihtuminen oli jotenkin aistillinen ja hieno kokemus , nykyisin se on vaan että jaa , siellä on taas syksy 

Olen nyt yli nelikymppinen ja vieläkin vuodenaikojen vaihtelut tuntuvat yhtä hyviltä kuin nuorena,kevään tulo ja vehreys,kun kaikki nupullaan ja kesän tulo,kesän lämpö ja vihreys,valoisuus ja syksyn ruska.... paitsi marraskuun pimeys on hieman alkanut vaivata,kaipaisi silloin enemmän valoa,nuorena sitä pimeyttä ei oikein huomannut   :)

Palstalla on jo muutamana vuonna toivottu "uutta perinnettä" loka-marraskuulle. Sellainen, joka ei olisi halloween-tyyppinen, vaan sopisi kaikille. Muistaakseni viine vuonna voitti joku pienen kiitospäivän tyyppinen ajatus, jossa porukka kokoontuisi yhteen syömään. Silti siihen kaivattiin jotain teemaa ympärille, mutta sitä ei vielä keksitty. Sen pitäisi sopia sekä maalle, että kaupunkiin, erityisesti kaupunkiin. Sellainen teema, että yksinäisetkin voisivat sitä viettää. Ideoita teemaan?

Suomessa on perinteisesti vietetty uutta vuotta eli kekriä loka-marraskuun vaihteessa. Siihen kuuluu yhdessä oleminen, hyvä ruoka ja syksyn antimista nauttiminen.

Kekri on vaan unohtunut tässä viimeisen 100 vuoden aikana. Kekritapahtumia on edelleen, mutta eivät suomalaiset vietä kekriä samalla tavalla kuin vietetään kaikkialla tavalla tai toisella juhannusta ja/tai joulua. Kukaan ei tee kekrivalmisteluja eikä odota sitä.