Naiset: kosinnan odottelusta

Vierailija kirjoitti:

Kyllä me asutaan yhdessä ja ollaan 3 vuotta oltu yhdessä mutta tuntuu että miestä alkaa vaan ahistaa, kun kyselen milloin mentäis kihloihin ym. Sanoo että sitten ajallaan.. ja myös että ei saa ahistella asialla.. jep. Mun kans on niin ahistava kihlautua.

-ap

Hei Ap! Meillä vähän sama tilanne. Tosin lapset ja asuntolainat hankittu mutta mies ei kosi. Hänen mielestään mikään tilanne ei naimisiin menolla muutu ja vierastaa ajatusta häistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse lakkasin seitsemän vuoden ja lasten sekä asuntovelan oton jälkeen odottamasta kosintaa. Syytä haluttomuudelle mennä naimisiin en ole saanut mieheltäni, lähinnä loukkaantuneena tokaisi miksi pitäisi mennä naimisiin.. Tietää, että perinteisesti odotin miehen kosivan, ja tietää, että olisin toivonut naimisiinmenoa yhtenä sitoutumisen merkkinä. Ja olisihan tuo ihan kiva olla samaa sukunimeä koko perheen kanssa. No, nyt alan olla jo niin rupsahtanut etten edes haluaisi esim hääkuvaa otettavan, mennään avoliitossa toivottavasti loppuelämä. Silti harmittaa, sillä tässä on ainoa mies, johon olen elämäni aikana halunnut sitoutua ja perustaa perheenkin.

Olette olleet yhdessä yli 7 vee, yhteiset lapset ja velat.

Miten vtssa sä saat tosta väännettyä sen, ettette ole sitoutuneet???????????

Kirjoittiko hän noin? Tuossa sanottiin yhtenä sitoutumisen merkkinä. Ymmärrän harmituksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en oikein ymmärrä mikä naimisiin menossa on idea. Kun joka tapauksessa seurustellaan idealla, että ollaan loppuelämä yhdessä. Tai tietty on varmasti kivaa pitää kunnon gootti prinsessa häät, mutta pystyn ilmankin niitä elämään. Ollaan mieheni kanssa sovittu että kun ollaan oltu noin 10 vuotta yhdessä, sitten mennään naimisiin, siinä on tarpeeksi hyvin ehtinyt nähdä millainen toinen on ihmisenä. Ja silloin lapsetkin muistaa häät ja siitä tulee kiva muisto heillekin. Ja olen silloin silti noin 34, eli luultavasti näytän edelleen nätiltä häämekossa. Ja myös silloin on varmaan enemmän rahaa panostaa häihinkin.

Mielestäni häät kuuluvat jotenkin kolmekymppisten elämän vaiheeseen. Tosin en varmaan haluaisi enää nelikymppisenä mennä naimisiin, kun haluan näyttää nätiltä kun menen naimisiin.

Jos et ymmärrä, niin miksi olette kuitenkin sopineet menevänne naimisiin 10 vuoden seurustelun jälkeen? Vähän ristiriitaista.

Koska suunnittelemme että ostamme yhdessä asunnon ja perustamme yhdessä osakeyhtiön joskus. Ja myös koska lesken eläke jne. Mutta pystyn kyllä elämään ilmankin naimisiin menoa, kun vanhempanikaan eivät olleet koskaan naimisissa. Vaikka varmasti naimisiin menokin olisi varmaan iloinen yllätys ja positiivinen kokemus. Mutta se ei ole asia mistä unelmoin, tai kokisin mitenkään elämääni määrittäväksi asiaksi

Leskeneläkejärjestelmä on juuri muuttunut. Onko teillä yhteisiä lapsia ja yhteistä asumista yli 5 vuotta? Tällöin naimisiinmeno ei muuta mitään.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä me asutaan yhdessä ja ollaan 3 vuotta oltu yhdessä mutta tuntuu että miestä alkaa vaan ahistaa, kun kyselen milloin mentäis kihloihin ym. Sanoo että sitten ajallaan.. ja myös että ei saa ahistella asialla.. jep. Mun kans on niin ahistava kihlautua.

-ap

Miksi miehen pitäisi muuttaa tilannetta, jossa se saa jo kaiken haluamansa?

Up

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en oikein ymmärrä mikä naimisiin menossa on idea. Kun joka tapauksessa seurustellaan idealla, että ollaan loppuelämä yhdessä. Tai tietty on varmasti kivaa pitää kunnon gootti prinsessa häät, mutta pystyn ilmankin niitä elämään. Ollaan mieheni kanssa sovittu että kun ollaan oltu noin 10 vuotta yhdessä, sitten mennään naimisiin, siinä on tarpeeksi hyvin ehtinyt nähdä millainen toinen on ihmisenä. Ja silloin lapsetkin muistaa häät ja siitä tulee kiva muisto heillekin. Ja olen silloin silti noin 34, eli luultavasti näytän edelleen nätiltä häämekossa. Ja myös silloin on varmaan enemmän rahaa panostaa häihinkin.

Mielestäni häät kuuluvat jotenkin kolmekymppisten elämän vaiheeseen. Tosin en varmaan haluaisi enää nelikymppisenä mennä naimisiin, kun haluan näyttää nätiltä kun menen naimisiin.

En nyt ymmärrä miksi ikinä menisitte naimisiin ollenkaan?

Koska hän arvelee näyttävänsä nätiltä häämekossa.

Mä en seurustele tällä hetkellä. Tapailen vain ja ollaan tapailtu jo joitain kuukausia, lähemmäs vuosi.

Seuraavan kerran kun tapaamme pitäisi puhua siitä, että mitä haluamme olla tulevaisuudessa. Tarkoituksenani on sanoa miehelle, että minä haluan olla vaimo ja saada perheen kun on perheen perustaminen on ajankohtaista. Ensin haluan kuitenkin naimisiin. En ajatellut uhkailla miestä, vaan enemmänkin pyydän häntä miettimään sitä, että onko niin vakavissaan kanssani, että haluaisi naimisiin ja millä aikataululla. Jos ei ole vakavissaan ja ei osaisi jossain vaiheessa sanoa aikataulua, niin sitten emme jatka tapailua. Haluan suhteen, jossa toinen voi sitoutua minuun sen verran, että haetaan virallinen sitoumus. Ja tämä on tärkeää itselleni, sillä tässä sopimuksessa hän nimenomaa sitoutuu minuun, ei taloon, ei lapsiin, eikä muuhun yhteiseen hankittuun. Tuleville lapsille haluan perinteisen kasvatuksen ja näyttää, että sitoutumalla johonkin voidaan saada paljon aikaan ja pienet vastoinkäymiset eivät lannista.

Avioliitto suomalaisen naisen kanssa tänä päivänä on miehen näkökulmasta aivan umpisurkea diili. Hyvä parisuhde tai perhe-elämä ei sormuksia ja prinsessaunelmia tarvitse. Jos naisella on joku pakottava tarve tulla kosituksi, niin todennäköisesti korvien välissä ei ole kaikki kunnossa ja miehen kannattaa vakavasti harkita suhteen päättämistä kokonaan, etenkin jos nainen yrittää pakottaa tai edes painostaa kosintaan, siinä kohtaa nousee iso punainen varoituslippu.

Vierailija kirjoitti:

Avioliitto suomalaisen naisen kanssa tänä päivänä on miehen näkökulmasta aivan umpisurkea diili. Hyvä parisuhde tai perhe-elämä ei sormuksia ja prinsessaunelmia tarvitse. Jos naisella on joku pakottava tarve tulla kosituksi, niin todennäköisesti korvien välissä ei ole kaikki kunnossa ja miehen kannattaa vakavasti harkita suhteen päättämistä kokonaan, etenkin jos nainen yrittää pakottaa tai edes painostaa kosintaan, siinä kohtaa nousee iso punainen varoituslippu.

Mielestäni Ap:n avauksessa ei käynyt mitenkään ilmi pakottaminen tai painostaminen vaan hän mietti miksi ei kosi ja miten jaksaa odottaa.

Nämä asiat on mielestäni hyvä puhua seurustelun alkuvaiheessa ja seurustella sellaisen ihmisen kanssa, jolla on samat ajatukset ja tavoitteet sitoutumisen suhteen. En menisi avoliittoon ja odottelisi kosintaa. En haluaisi olla tuolla tavalla koeajettavana.

Kosinnan odottaminen ja jatkuva pettyminen avoliitossa kuulostaa raastavalta. Mielestäni itseasiassa seksielämääkään ei kannata aloittaa ennen sitoutumispäätöstä, siinä säästyy monelta pettymykseltä. Vanhanaikaisessa systeemissä on parhaimmillaan oikeasti järkeä ja suojaavia rajoja ja se toimii. Usein naiselle on loukkaavaa ja suuri pettymys se, ettei mies suojele, kunnioita ja sitoudu häneen, pitää häntä itsestäänselvyytenä ja välttelee sitoutumisesta puhumistakin. Kyllä se tuntuu loukkaavalta, jos miehelle ei ole kunnia-asia sitoutua naiseen virallisesti ja julkisesti. Miksi edes alkaa suhteeseen sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa ei ole asiasta samaa näkemystä ja peräti vakaumusta. Toisen painostaminen myöhemmin asiassa ei ole mielestäni hyvä ratkaisu.

Vierailija kirjoitti:

Nämä asiat on mielestäni hyvä puhua seurustelun alkuvaiheessa ja seurustella sellaisen ihmisen kanssa, jolla on samat ajatukset ja tavoitteet sitoutumisen suhteen. En menisi avoliittoon ja odottelisi kosintaa. En haluaisi olla tuolla tavalla koeajettavana.

Kosinnan odottaminen ja jatkuva pettyminen avoliitossa kuulostaa raastavalta. Mielestäni itseasiassa seksielämääkään ei kannata aloittaa ennen sitoutumispäätöstä, siinä säästyy monelta pettymykseltä. Vanhanaikaisessa systeemissä on parhaimmillaan oikeasti järkeä ja suojaavia rajoja ja se toimii. Usein naiselle on loukkaavaa ja suuri pettymys se, ettei mies suojele, kunnioita ja sitoudu häneen, pitää häntä itsestäänselvyytenä ja välttelee sitoutumisesta puhumistakin. Kyllä se tuntuu loukkaavalta, jos miehelle ei ole kunnia-asia sitoutua naiseen virallisesti ja julkisesti. Miksi edes alkaa suhteeseen sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa ei ole asiasta samaa näkemystä ja peräti vakaumusta. Toisen painostaminen myöhemmin asiassa ei ole mielestäni hyvä ratkaisu.

Mielestäni julkista sitoutumista näyttää myös yhteinen koti ja yhteiset lapset.

Nro 68 sanoi hyvin:

Haluan suhteen, jossa toinen voi sitoutua minuun sen verran, että haetaan virallinen sitoumus. Ja tämä on tärkeää itselleni, sillä tässä sopimuksessa hän nimenomaa sitoutuu minuun, ei taloon, ei lapsiin, eikä muuhun yhteiseen hankittuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä asiat on mielestäni hyvä puhua seurustelun alkuvaiheessa ja seurustella sellaisen ihmisen kanssa, jolla on samat ajatukset ja tavoitteet sitoutumisen suhteen. En menisi avoliittoon ja odottelisi kosintaa. En haluaisi olla tuolla tavalla koeajettavana.

Kosinnan odottaminen ja jatkuva pettyminen avoliitossa kuulostaa raastavalta. Mielestäni itseasiassa seksielämääkään ei kannata aloittaa ennen sitoutumispäätöstä, siinä säästyy monelta pettymykseltä. Vanhanaikaisessa systeemissä on parhaimmillaan oikeasti järkeä ja suojaavia rajoja ja se toimii. Usein naiselle on loukkaavaa ja suuri pettymys se, ettei mies suojele, kunnioita ja sitoudu häneen, pitää häntä itsestäänselvyytenä ja välttelee sitoutumisesta puhumistakin. Kyllä se tuntuu loukkaavalta, jos miehelle ei ole kunnia-asia sitoutua naiseen virallisesti ja julkisesti. Miksi edes alkaa suhteeseen sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa ei ole asiasta samaa näkemystä ja peräti vakaumusta. Toisen painostaminen myöhemmin asiassa ei ole mielestäni hyvä ratkaisu.

Mielestäni julkista sitoutumista näyttää myös yhteinen koti ja yhteiset lapset.

Helposti. En ole ikinä halunnut naimisiin.

Vierailija kirjoitti:

Nro 68 sanoi hyvin:

Haluan suhteen, jossa toinen voi sitoutua minuun sen verran, että haetaan virallinen sitoumus. Ja tämä on tärkeää itselleni, sillä tässä sopimuksessa hän nimenomaa sitoutuu minuun, ei taloon, ei lapsiin, eikä muuhun yhteiseen hankittuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä asiat on mielestäni hyvä puhua seurustelun alkuvaiheessa ja seurustella sellaisen ihmisen kanssa, jolla on samat ajatukset ja tavoitteet sitoutumisen suhteen. En menisi avoliittoon ja odottelisi kosintaa. En haluaisi olla tuolla tavalla koeajettavana.

Kosinnan odottaminen ja jatkuva pettyminen avoliitossa kuulostaa raastavalta. Mielestäni itseasiassa seksielämääkään ei kannata aloittaa ennen sitoutumispäätöstä, siinä säästyy monelta pettymykseltä. Vanhanaikaisessa systeemissä on parhaimmillaan oikeasti järkeä ja suojaavia rajoja ja se toimii. Usein naiselle on loukkaavaa ja suuri pettymys se, ettei mies suojele, kunnioita ja sitoudu häneen, pitää häntä itsestäänselvyytenä ja välttelee sitoutumisesta puhumistakin. Kyllä se tuntuu loukkaavalta, jos miehelle ei ole kunnia-asia sitoutua naiseen virallisesti ja julkisesti. Miksi edes alkaa suhteeseen sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa ei ole asiasta samaa näkemystä ja peräti vakaumusta. Toisen painostaminen myöhemmin asiassa ei ole mielestäni hyvä ratkaisu.

Mielestäni julkista sitoutumista näyttää myös yhteinen koti ja yhteiset lapset.

Ja noin puolet sanoo tämän sitoutumisen irti.

Mikä tilanne Ap?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä me asutaan yhdessä ja ollaan 3 vuotta oltu yhdessä mutta tuntuu että miestä alkaa vaan ahistaa, kun kyselen milloin mentäis kihloihin ym. Sanoo että sitten ajallaan.. ja myös että ei saa ahistella asialla.. jep. Mun kans on niin ahistava kihlautua.

-ap

Eli toisin sanoen mies ei vielä välttämättä ole valmis.

Meillä oli myös sama juttu. Sain vastaukseksi että ajan kanssa, kun kyselin milloin voitaisiin kihloihin mennä. Lopulta mies sitten kosi.

Ahdistuminen taas on asia erikseen. Se kannattaa ottaa puheeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä me asutaan yhdessä ja ollaan 3 vuotta oltu yhdessä mutta tuntuu että miestä alkaa vaan ahistaa, kun kyselen milloin mentäis kihloihin ym. Sanoo että sitten ajallaan.. ja myös että ei saa ahistella asialla.. jep. Mun kans on niin ahistava kihlautua.

-ap

Eli toisin sanoen mies ei vielä välttämättä ole valmis.

Meillä oli myös sama juttu. Sain vastaukseksi että ajan kanssa, kun kyselin milloin voitaisiin kihloihin mennä. Lopulta mies sitten kosi.

Ahdistuminen taas on asia erikseen. Se kannattaa ottaa puheeksi.

Kauanko olitte olleet yhdessä kun aloit kysellä kihloja ja koska mies sitten kosi?

Olisihan se kiva jos mies kosisi yllättäen romanttisesti kuten elokuvissa ja instanssi konsanaan. Tosielämässä tunnen kuitenkin monia pareja joilla on lapsia, omakotitalo ja yhteinen hyvä elämä vaikka ollaankin vain avopari. En ole ihmeemmin kysellyt mikä on päätöksen taustalla mutta nykyään moni elää ns. perinteistä avioparin elämää ilman varsinaista avioliittoa. Se ei tarkoita sitä etteikö olisi toisesta tosissaan tai odottelisi parempaa. Vanhimmat tuollaiset avoparit jotka tunnen ovat pitäneet tiiviisti yhtä jo yli 20v.

Jos haluat naimisiin, keskustele aiheesta sekä aikataulusta vakavasti. Jos mies vastaa ympäripyöreitä niin sanot rehdisti ja suoraan että avioliitto on sinulle tärkeä ja toivoisitte ottavanne kyseisen askeleen ajankohdan x sisällä. Mitä mieltä olet asiasta ja avioliitosta ylipäätään? Et anna olla vastaamatta asiaan mutta anna toki aikaa miettiä asiaa. Jos miehestä ei saisi mitään irti niin alkaisin sitten miettiä eroa mikäli avioliitto on sinulle hyvin tärkeä asia. Mutta tuossakin on hyvä pitää mielessä että jos suhde ja mies on hyvä ja mies on muuten sinuun sitoutunut niin samanlaista ei ole helppo löytää. Moni mies ei halua varsinaisesti avioliittoon joten se voi olla sama edessä sitten seuraavallakin kierroksella. Sanoisin ettei tuossa keskustelussa ole tärkeintä nyt tässä vaiheessa sormuksen saaminen sormeen vaan avoin keskustelu tulevaisuuden suunnitelmista.

Vaihtoehtoisesti kosit miestä itse sormuksen kera. Tein itse näin sillä mieheni on myös aikamoinen vässykkä ja muutenkin välttelee suuria päätöksiä. Kosin itse ja onnellisesti on oltu naimisissa ja kauan. Heitä pallo miehelle ja katso mitä käy, elämä on oikeasti liian lyhyt kosinnan odotteluun ja tosielämän romanttiset kosinnat on valitettavasti harvinaisia.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä me asutaan yhdessä ja ollaan 3 vuotta oltu yhdessä mutta tuntuu että miestä alkaa vaan ahistaa, kun kyselen milloin mentäis kihloihin ym. Sanoo että sitten ajallaan.. ja myös että ei saa ahistella asialla.. jep. Mun kans on niin ahistava kihlautua.

-ap

Sinuna jättäisin sen miehen, jos kerran sinä toivot avioliittoa ja hän ei. Mitä järkeä on jatkaa? Ei niin mitään.