Lue keskustelun säännöt.
Naiset: kosinnan odottelusta
-
01.10.2022 |
Miten nainen olet jaksanut odottaa kihlautumista?
Joka vuosipäivä tms. Erikoinen päivå tuo itelle toivon, että toinen kosisi mutta mitään ei koskaan tapahdu.. lahjoja toki saan mutta sormusta en.. :(
Kommentit (82)
Näin tasa-arvon aikana, nainen osoittaa empaattisuutensa ja todellisen halunsa tasapuoliseen suhteeseen, kosimalla polvillaan miestään
mies54v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä meni niin, että sanoin haluavani naimisiin ja seuraavana päivänä haettiin sormukset. Jos olisin miehen kosintaa odottanut niin olisin saanut odottaa hautaan asti.
En ole kerennyt odottelemaan, molemmat aviomiehet ovat kosineet varsin kohtuuajassa.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi joillakin naisilla on naimisiinmeno joku ihmisarvon mittari. Nyt eletään kuitenkin vuotta 2022. Asian ymmärtäisi jos elettäisiin 1900-luvun alkua. Silloin avioliitto toi turvaa naisen heikkoon asemaan.
Naisilla? Kyllähän sitä on miehiäkin, jotka nimenomaan HALUAVAT naimisiin ja kosivat jopa ihan yllätyksellisesti.
Mitäs jos se mies odottelee sitä kosintaa ja miettiu että tää nainen ei haluu sitoutuu ku ei kosi mua polvillaan suurieleisesti prisman kassoilla?? Siitä vaan aktiivisesti ihan itse tekemään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei 80-luvulla kosittu, silloin päätettiin yhdessä mennä naimisiin.
Aika outoa, että se maailman tasa-arvoisimpana itseään pitävä nainen edelleen ryhtyy odottamaan, että pyydetään puolisoksi. Onko koko tasa-arvovouhkaus nykypäivänä jotain ihan muuta kuin 80-luvulla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse lakkasin seitsemän vuoden ja lasten sekä asuntovelan oton jälkeen odottamasta kosintaa. Syytä haluttomuudelle mennä naimisiin en ole saanut mieheltäni, lähinnä loukkaantuneena tokaisi miksi pitäisi mennä naimisiin.. Tietää, että perinteisesti odotin miehen kosivan, ja tietää, että olisin toivonut naimisiinmenoa yhtenä sitoutumisen merkkinä. Ja olisihan tuo ihan kiva olla samaa sukunimeä koko perheen kanssa. No, nyt alan olla jo niin rupsahtanut etten edes haluaisi esim hääkuvaa otettavan, mennään avoliitossa toivottavasti loppuelämä. Silti harmittaa, sillä tässä on ainoa mies, johon olen elämäni aikana halunnut sitoutua ja perustaa perheenkin.
Olette olleet yhdessä yli 7 vee, yhteiset lapset ja velat.
Miten vtssa sä saat tosta väännettyä sen, ettette ole sitoutuneet???????????
Mies ei selvästikään halua naimisiin. Miksi haluaisit avioliiton sellaisen miehen kanssa, jota ajatuskin ahdistaa? Siirry jo ajatuksissasi eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse lakkasin seitsemän vuoden ja lasten sekä asuntovelan oton jälkeen odottamasta kosintaa. Syytä haluttomuudelle mennä naimisiin en ole saanut mieheltäni, lähinnä loukkaantuneena tokaisi miksi pitäisi mennä naimisiin.. Tietää, että perinteisesti odotin miehen kosivan, ja tietää, että olisin toivonut naimisiinmenoa yhtenä sitoutumisen merkkinä. Ja olisihan tuo ihan kiva olla samaa sukunimeä koko perheen kanssa. No, nyt alan olla jo niin rupsahtanut etten edes haluaisi esim hääkuvaa otettavan, mennään avoliitossa toivottavasti loppuelämä. Silti harmittaa, sillä tässä on ainoa mies, johon olen elämäni aikana halunnut sitoutua ja perustaa perheenkin.
Olette olleet yhdessä yli 7 vee, yhteiset lapset ja velat.
Miten vtssa sä saat tosta väännettyä sen, ettette ole sitoutuneet???????????
Mikä estää menemästä naimisiin tuossa tilanteessa?
Itse en oikein ymmärrä mikä naimisiin menossa on idea. Kun joka tapauksessa seurustellaan idealla, että ollaan loppuelämä yhdessä. Tai tietty on varmasti kivaa pitää kunnon gootti prinsessa häät, mutta pystyn ilmankin niitä elämään. Ollaan mieheni kanssa sovittu että kun ollaan oltu noin 10 vuotta yhdessä, sitten mennään naimisiin, siinä on tarpeeksi hyvin ehtinyt nähdä millainen toinen on ihmisenä. Ja silloin lapsetkin muistaa häät ja siitä tulee kiva muisto heillekin. Ja olen silloin silti noin 34, eli luultavasti näytän edelleen nätiltä häämekossa. Ja myös silloin on varmaan enemmän rahaa panostaa häihinkin.
Mielestäni häät kuuluvat jotenkin kolmekymppisten elämän vaiheeseen. Tosin en varmaan haluaisi enää nelikymppisenä mennä naimisiin, kun haluan näyttää nätiltä kun menen naimisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse en oikein ymmärrä mikä naimisiin menossa on idea. Kun joka tapauksessa seurustellaan idealla, että ollaan loppuelämä yhdessä. Tai tietty on varmasti kivaa pitää kunnon gootti prinsessa häät, mutta pystyn ilmankin niitä elämään. Ollaan mieheni kanssa sovittu että kun ollaan oltu noin 10 vuotta yhdessä, sitten mennään naimisiin, siinä on tarpeeksi hyvin ehtinyt nähdä millainen toinen on ihmisenä. Ja silloin lapsetkin muistaa häät ja siitä tulee kiva muisto heillekin. Ja olen silloin silti noin 34, eli luultavasti näytän edelleen nätiltä häämekossa. Ja myös silloin on varmaan enemmän rahaa panostaa häihinkin.
Mielestäni häät kuuluvat jotenkin kolmekymppisten elämän vaiheeseen. Tosin en varmaan haluaisi enää nelikymppisenä mennä naimisiin, kun haluan näyttää nätiltä kun menen naimisiin.
Jos et ymmärrä, niin miksi olette kuitenkin sopineet menevänne naimisiin 10 vuoden seurustelun jälkeen? Vähän ristiriitaista.
Mielestäni on ihan fiksua olla menemättä naimisiin. Mielestäni on oikein hyvä idea asua erillään jos mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En miehenä näe avioliittoa oikein millään lailla relevanttina asiana omana kohdallani. Seksi-, treffi- ja ihmissuhdetarpeet tulevat täytetyiksi aivan hyvin ilmankin.
Vierailija kirjoitti:
Itse en oikein ymmärrä mikä naimisiin menossa on idea. Kun joka tapauksessa seurustellaan idealla, että ollaan loppuelämä yhdessä. Tai tietty on varmasti kivaa pitää kunnon gootti prinsessa häät, mutta pystyn ilmankin niitä elämään. Ollaan mieheni kanssa sovittu että kun ollaan oltu noin 10 vuotta yhdessä, sitten mennään naimisiin, siinä on tarpeeksi hyvin ehtinyt nähdä millainen toinen on ihmisenä. Ja silloin lapsetkin muistaa häät ja siitä tulee kiva muisto heillekin. Ja olen silloin silti noin 34, eli luultavasti näytän edelleen nätiltä häämekossa. Ja myös silloin on varmaan enemmän rahaa panostaa häihinkin.
Mielestäni häät kuuluvat jotenkin kolmekymppisten elämän vaiheeseen. Tosin en varmaan haluaisi enää nelikymppisenä mennä naimisiin, kun haluan näyttää nätiltä kun menen naimisiin.
En nyt ymmärrä miksi ikinä menisitte naimisiin ollenkaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en oikein ymmärrä mikä naimisiin menossa on idea. Kun joka tapauksessa seurustellaan idealla, että ollaan loppuelämä yhdessä. Tai tietty on varmasti kivaa pitää kunnon gootti prinsessa häät, mutta pystyn ilmankin niitä elämään. Ollaan mieheni kanssa sovittu että kun ollaan oltu noin 10 vuotta yhdessä, sitten mennään naimisiin, siinä on tarpeeksi hyvin ehtinyt nähdä millainen toinen on ihmisenä. Ja silloin lapsetkin muistaa häät ja siitä tulee kiva muisto heillekin. Ja olen silloin silti noin 34, eli luultavasti näytän edelleen nätiltä häämekossa. Ja myös silloin on varmaan enemmän rahaa panostaa häihinkin.
Mielestäni häät kuuluvat jotenkin kolmekymppisten elämän vaiheeseen. Tosin en varmaan haluaisi enää nelikymppisenä mennä naimisiin, kun haluan näyttää nätiltä kun menen naimisiin.Jos et ymmärrä, niin miksi olette kuitenkin sopineet menevänne naimisiin 10 vuoden seurustelun jälkeen? Vähän ristiriitaista.
Koska suunnittelemme että ostamme yhdessä asunnon ja perustamme yhdessä osakeyhtiön joskus. Ja myös koska lesken eläke jne. Mutta pystyn kyllä elämään ilmankin naimisiin menoa, kun vanhempanikaan eivät olleet koskaan naimisissa. Vaikka varmasti naimisiin menokin olisi varmaan iloinen yllätys ja positiivinen kokemus. Mutta se ei ole asia mistä unelmoin, tai kokisin mitenkään elämääni määrittäväksi asiaksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en oikein ymmärrä mikä naimisiin menossa on idea. Kun joka tapauksessa seurustellaan idealla, että ollaan loppuelämä yhdessä. Tai tietty on varmasti kivaa pitää kunnon gootti prinsessa häät, mutta pystyn ilmankin niitä elämään. Ollaan mieheni kanssa sovittu että kun ollaan oltu noin 10 vuotta yhdessä, sitten mennään naimisiin, siinä on tarpeeksi hyvin ehtinyt nähdä millainen toinen on ihmisenä. Ja silloin lapsetkin muistaa häät ja siitä tulee kiva muisto heillekin. Ja olen silloin silti noin 34, eli luultavasti näytän edelleen nätiltä häämekossa. Ja myös silloin on varmaan enemmän rahaa panostaa häihinkin.
Mielestäni häät kuuluvat jotenkin kolmekymppisten elämän vaiheeseen. Tosin en varmaan haluaisi enää nelikymppisenä mennä naimisiin, kun haluan näyttää nätiltä kun menen naimisiin.Jos et ymmärrä, niin miksi olette kuitenkin sopineet menevänne naimisiin 10 vuoden seurustelun jälkeen? Vähän ristiriitaista.
Koska suunnittelemme että ostamme yhdessä asunnon ja perustamme yhdessä osakeyhtiön joskus. Ja myös koska lesken eläke jne. Mutta pystyn kyllä elämään ilmankin naimisiin menoa, kun vanhempanikaan eivät olleet koskaan naimisissa. Vaikka varmasti naimisiin menokin olisi varmaan iloinen yllätys ja positiivinen kokemus. Mutta se ei ole asia mistä unelmoin, tai kokisin mitenkään elämääni määrittäväksi asiaksi
Uteliaisuudesta: miten naimisiinmeno ja osakeyhtiön perustaminen liittyvät toisiinsa? Osakeyhtiöhän on oma juridinen yksikkönsä. Ei sillä ole mitään merkitystä, ovatko osakkaat naimisissa.
Pikkutiiavaan kirjoitti:
On tapauksia joissa mies ei oo halunnut kosia/mennä naimisiin ja kun lopulta tuli ero niin mies menikin heti naimisiin tulisessa uudessa suhteessa.
Onko teillä jo tavallaan kaikki jo siinä, että mikään ei edes muuttuisi naimisiin menossa, elämä on arkista ja alkuhuuma kadonnut?
Mieheni kosi minua nopeasti seurustelun alkuvaiheessa ja olin sen ajoissa ilmoittanut että jos koetaan että kuulutaan yhteen niin sitten mennään naimisiin.
Sano miehelle että kosinta tai ero.
Toivottavasti ei käy niin että odotat vuosia ja lopulta mies sanoo ettet ollutkaan oikea. Menee hyvät vuodet hukkaan.
Kosinta tai ero. Arvatkaa kuinka onnellinen avioliitosta tulee?
Naimisiin pitää molempien haluta. Jos joutuu uhkailemaan erolla, niin silloin kannattaa erota saman tien.
En ymmärrä, miksi joillakin naisilla on naimisiinmeno joku ihmisarvon mittari. Nyt eletään kuitenkin vuotta 2022. Asian ymmärtäisi jos elettäisiin 1900-luvun alkua. Silloin avioliitto toi turvaa naisen heikkoon asemaan.