Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi äitini haluaa arvostella minua negatiivisesti? Naurua, ruokia yms...
01.10.2022 |
Eikö äidin kuuluisi olla enemmänkin kannustava ja tukeva voima? Tunnen osittain näin häntä kohtaan mutta sitten on hetkiä kun en vain ymmärrä, hämmennyn. Etenkin kun toiset kehuvat ja hän kritisoi.
Esimerkiksi kommentoi kun nauroin eräälle asialle suoraan sydämestäni. Sanoi, että lopeta tuollainen nauraminen. Naura hillitymmin.
Enkä edes ollut kovin kovaääninen tai ollut ihmisiä paljoa. Nauroin vain hänen jutulleen normaalisti. Mieskään ei huomannut mitään outoa naurua vaan pelkästään normaalia naurua, jota kutsuu ihanan heleäksi. Äiti sanoi, että olen jotenkin typerän kuuloinen ja pitäisi vähän hillitä.
Miten hitossa minä naurua hallitsen? Kun se tulee, olen hetkessä. Sitten kun kyseenalaistin asiaa, että miksi en saa nauraa kuten nauran niin sanoi, että olenpa herkkä ihminen. Olen kuulemma liian herkkä.
Viime viikolla väänteli naamaa kun tarjosin voileipäkakkua. Kaikki vieraat kehuivat ja kertoivat kuinka herkullista oli. Omastakin mielestä oikein onnistunut, todella hyvää oli.
Äiti väänteli naamaa ja sanoi, että olikohan vähän liian suolaista. Tietää muutenkin, että olen tunnollinen ja kehuu siitä mutta samalla jotenkin vain vähättelee.
Esimerkkejä olisi useita. Kehuu ja latistaa. Molempia ja hyvin absurdein tavoin, yhtäkkiä.
Hän on alkoholisti. Nämä piirteet ovat paljon vahvempia kun on humalassa ja selvinpäin on todella ihana mutta sitten saattaa ohimennen kertoa jonkin kommentin, joka on aika ikävä mutta siitä ei saisi suuttua. Muuten on herkkä tms.
Humalassa on hirviö. En voi muuta sanoa.
En kuitenkaan ymmärrä. Olenko millainen, minkälainen. Olen kasvanut tunnolliseksi ihmiseksi ja itsenäiseksi. Huono itsetunto mutta kuitenkin pärjään hyvin. Sisäinen tunne on huono vaikka ihmiset kehuvat, haluavat lisää leipomuksiani, saan pelkästään kymppejä jne. Silti nuo tuollaiset pienet kommentit saavat miettimään mikä ja kuka olen.
Koko lapsuuden ajan ja sen jälkeen olen tuntenut itseni ulkopuoliseksi.
Kommentit (93)
Sulla on tää tyypillinen "vika on muissa" -syndrooma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta äiti ei vaikuta narsistilta, vaikka en ole asiantuntija, mutta eipä kai muutkaan ja tätä diagnoosia viljellään nykyään useun syyttä.
Äitisi on alkoholisti, jonkinsortin persoonallishäiriö lienee taustalla epävakaan käytöksen vuoksi. En tiedä, miksi äitisi toimii niinkuin toimii, mutta vedä hänelle rajat. Jos tahdot olla yhteydessä, kerro, että äiti voi tulla kylään selvinpäin.
Useinhan alkoholistien lapsista kasvaa tunnollisia, kilttejä ylisuorittajia. Sinulla on oma perhe ja kun ilmeisesti hyvä suhde mieheesi, keskustele hänen kanssaan asiasta ja pyydä mielipiteitä häneltä ja toivo myös, että hän sanoo, jos on jotakin kielteistä sanottavaa.
Minkäikäinen olet? Olet kuitenkin äidissäsi vielä ´kiinni` jotenkin onko se huolenpitoa hänestä? Onko muita sisaruksia? Rajat hänelle ja oma perhe tärkeimmäksi.
Olen itsekin alkoholistiperheestä.
Narsistilta kuulostaa tännekin. Kaiva youtubesta Narsisti vs minä -kanava sekä Dr Ramani ja katso aiheeseen sopivia videoita ja arvioi miltä kuulostaa verrattuna äitiisi.
Olisi voinut olla mun aloitus. En tiedä mikä on diagnoosi, mutta ainakin oma äitini on vaan ihan jäätävän vit*umainen ihminen. Humalassa tavallistakin ilkeämpi. Eipä tee mieli olla tekemisissä, vaikka toisinaan se jaksaa esittää niin huolehtivaa, niin välittävää äitiä ja mummoa. Narsistiksi olen joskus epäillyt. Tosin kaikki kusipääthän eivät ole narsisteja, mutta kaikki narsistit ovat kusipäitä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä kuulostaa narsistilta. Sama kuin Venäjä syyttelee muita maita saatanallisiksi fasisteiksi, vaikka todellisuudessa on itse sellainen. Myös narsistit käyttäytyvät näin. Ehkä äitisi häpeää omaa nauruaan ja projisoi häpeänsä sinun kauttasi? Kaikki mistä hän sinua arvostelee, ovat tosiasiassa hänen omia häpeäpisteitään. Ja niitähän narsisteilla riittää. Kannattaa ottaa etäisyyttä ja perehtyä aiheeseen.
Vaikuttaa siltä, että kaiken taustalla vaikuttaa yksi suuri ongelma, eli äitisi juominen. En ota kantaa narsismiin tai muuhunkaan luonnehäiriöön, mutta eihän tuo äitisi puolelta ole tervettä tai hyväksyttävää. Et ole äidillesi mitään velkaa, huolimatta siitä, että hän omien sanojensa mukaan on tehnyt lastensa eteen paljon. Sehän on ollut hänen velvollisuutensa, kuten kaikilla vanhemmilla. Ei siitä kuulu kerjätä mitään ylimääräistä sädekehää ja vaatia kiitollisuutta.
Näkisin nuo haukkumiset eräänlaisena varmistuskeinona, että ymmärtäisit pysyä ruodussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullakin vähän samanlainen äiti, mutta minä osaan sanoa takaisin. Miksi pidät nyt hiuksiasi noin, onpas hölmön näköinen takki, miksi kävelet noin, onpa laimeaa kahvia tms. Monesti käsken pitää huolta omista asioistaan tai lähteä ulos kodistani, jos ei kelpaa. Joskus on lähtenytkin itkien.
Vierailija kirjoitti:
Minusta äiti ei vaikuta narsistilta, vaikka en ole asiantuntija, mutta eipä kai muutkaan ja tätä diagnoosia viljellään nykyään useun syyttä.
Äitisi on alkoholisti, jonkinsortin persoonallishäiriö lienee taustalla epävakaan käytöksen vuoksi. En tiedä, miksi äitisi toimii niinkuin toimii, mutta vedä hänelle rajat. Jos tahdot olla yhteydessä, kerro, että äiti voi tulla kylään selvinpäin.
Useinhan alkoholistien lapsista kasvaa tunnollisia, kilttejä ylisuorittajia. Sinulla on oma perhe ja kun ilmeisesti hyvä suhde mieheesi, keskustele hänen kanssaan asiasta ja pyydä mielipiteitä häneltä ja toivo myös, että hän sanoo, jos on jotakin kielteistä sanottavaa.
Minkäikäinen olet? Olet kuitenkin äidissäsi vielä ´kiinni` jotenkin onko se huolenpitoa hänestä? Onko muita sisaruksia? Rajat hänelle ja oma perhe tärkeimmäksi.
Olen itsekin alkoholistiperheestä.
Tämä viesti sai kyyneleet valumaan. Olen aika väsynyt.
No, olen alle 30v aikuinen nainen. Näen äitiäni suunnilleen kerran puolessa vuodessa nykyään. Eli kaikki on ihan hyvin. Rakastan häntä ja sidos on, ehkä sellainen kaipuu on olemassa, jota en tule koskaan saamaan.
Käyn kuitenkin töissä, yritän parhaani elämässä. Nykyään keskityn vihdoin itseeni enemmän. Nautin yksin olemisesta. Haluan löytää voimani ja olen päässyt sillä eteenpäin todella.
Elämäni menneisyydessä on ollut hurjaa..
Silti nuo äidin sanat vain vaikuttavat vaikka olen päässyt eteenpäin aina vain. Miksi hän haluaa puhua niin? En ymmärrä sitä.
Rakastan häntä ja ymmärrän, että hänellä on ollut vaikeaa mutta jokin vain hämärtää ymmärryksen. En vain tiedä. Rakastan mutta ihmettelen.
Kiitos kovasti sinulle. Toivotan paljon hyvää jatkoosi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä paljon sinulle ap. Oma äitini on samanlainen ja nykyään ei olla juurikaan tekemisissä. Välillä poden siitä huonoa omaatuntoa, mutta sitten muistan taas kaikki ilkeät sanat...
Sano ensi kerralla, että nauruni ehkä on tyhmän ja nolon kuuloista, mutta ainakaan se nauru ei tule alkoholistin suusta... toisin kuin eräillä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, toivoin sinulle kaikkea hyvä. Vaikuttaa siltä, että teet surutyötä, että sinulla ei ollut koskaan äitiä, joka katsoi sinut jatkuvasti hyväksyvästi ja oli tasapainoisesti tukena. Kaikki äidit ei siihen pystyy ja se surettaa.
Hän ei todennäköisesti kykenee siihen, hän saattaa katsoa maailma kriittisesti ja uskaltaa sanoa asioista vain läheisille, hän avaa oma kriittistä maailma sinulle. Hän ei kykene itselleen asettamaan rajoja esim päihteiden suhteessa ja puhumisen suhteessa. Joten lakkaa toivomasta, että hän kykene siihen. Ole onnellinen, että sinä et ole liian kriittinen ja pystyt asettamaan rajoja. Jos äiti sanoo nauramisesta, voit sanoa, että minua ei häirtsee sellainen nauraminen yhtään tai se ei ole kivasti sanottu. Et ole lapsi, valitse oma tie itse, lakkaa miellyttämästä ihmistä, kenen sanomiset johtuvat hänestä itsestään. Jos voileipakakku ei ollut mielestäsi liian suolainen, sano: siinä oli mielestäni ihan sopivasti kaikkea.
Et voi tehdä yhtään mitään, että hän muuttuisi. Hänen pitää itse haluta muutosta ja hakeutua terapiaan. Hän heijastaa oma ajattelumaailma sinuun. Olet ollut koko ajan ihan ok ja rakkauden arvoinen.
Hänellä on omat traumansa. Lisäksi sanon että VÄSYMYS ja hormonitoiminta tekee osansa.
Aikuisuuteen kuuluu oma elämä, omat siivet.
Jos kuka tahansa alkaa tehdä naamapieruja, on vaan valittava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yritän tietysti olla ottamatta itseeni mutta tuo hämmentää todella paljon. En vain ymmärrä mitä tapahtuu. Siksi tein keskustelun.
Minä pärjään kyllä ja aion jatkossakin nauraa kuten nauran. Silti vain hämmentää.
Ap
Kuulostaa siltä, että teillä on äidin kanssa sellainen suhde, jossa et ole onnistunut täyttämään äitisi odotuksia hyvästä äitiydestä - etkä sisimmissäsi hyväksy sitä, ettet riitä... itsellesi, äitisi takia.
Siksi reagoit aina alistumalla äidillesi, kun hän onnistuu (tiedostamatta tai ei) yllättämään sinut nöyryytyksellä, valtansa yhdellä taktiikalla.
Lankeat hänen vallankäyttöönsä yhä uudelleen, ja uudelleen; eikä äitisi tarvitse ponnistella ilmaistakseen itseään kehittyneemmin, sillä hänellä on sinuun muutenkin ote (naaman vääntely jne.)
Niin helppo manipuloitava olet, hän on kouluttanut sinut siihen; sinulle se on tietysti kaikkea muuta kuin helppoa, koska reagoit opetetulla tavalla tiedostamatta, ja toisen sökönä pelinappulana oleminen on kurjaa.
Sinun pitäisi tehdä tietoinen päätös, että haluat "erottaa" itsesi äidistäsi psyykkisesti. Tämä ei välttämättä tarkoita, että sinun olisi lakattava kaveeraamasta äitisi kanssa vaan sitä, että sinun pitäisi harjoitella muistaa: olet äidistäsi erillinen yksilö JA äitisi on, mitä on.
Päätä, että alistumisen (eli äidin oikkuihin tempautumisen) sijaan vartioit herkeämättä minuuttasi. Älä "riisu aseitasi" hetkinä, kun äitisi on sinulle suosiollinen. Ei ainakaan niin kauan, kuin et LUOTA häneen.
Sanoit kyseenalaistaneesi äidin, lähdit siis mukaan hänen käytökseensä. Luulet, että puolustit itseäsi? Ehei! KONTEKSTI oli äitisi mieli.
Kun äitisi ei ole sinulle suosiollinen, olisiko hyvä ottaa tilanteesta omassa mielessä etäisyyttä todeamalla vaikkapa "tyypillistä" ja keskittyä nopeasti ohjaamaan keskustelua? Muuten olet täysin vietävissä! (Toki voit heittäytyä rääväsuuksi tai mikä ikinä luonteellesi sopii, mutta äitisi todennäköisesti antaisi sinulle vsin uuden, "marttyyrin" ilmeen ja hymyilisi tuskallisesyi, kun olet niin.. vietävissä!)
Ja toisaalta: älä muutu vainoharhaiseksi äitisi kanssa. Säilytä ASIAKESKEISYYS.
Kirjoitit: "äitini auttaa minua kun olen ongelmissa, kertoo rakastavansa minua ja soittelee viikoittain. Haluaa aina auttaa." Tottakai. Olemalla avuton palvelet (!) äitisi tarvetta kokea itsensä hyödylliseksi. Tietysti rakkaus sisältää halun olla toiselle avuksi, mutta se ei ole niin valikoivaa, että se hämnentää kohteen.
Oletan, että äitisi ehkä halveksuu sitä, kuinka heikko olet. Hänen mielestään. Hän käyttää sanaa herkkä mutta luultavasti tarkoittaa, että olet kuin kynnysmatto: äitisi joutuu kokemaan itsensä hyödylliseksi kynnysmaton kanssa, ja se varmasti saa hänet välillä voimaan pahoin. Tässä se ristiriita, joka myös sinulle välittyy?
Varoituksen sana: ellet ala harjoittelemaan vastuunottoa minuudestasi, muuna kuin äitisi välineenä, ja mikäli joskus saat lapsia (vai onko jo, epäilen), sinulle voi kehittyä äitiisi kammo. Mitä varhaisemmin hyväksyt teidän molempien heikkoudet - ja suhteenne dynamiikan - sitä paremmat mahdollisuudet rakentaa... mahdollisimman hyvä realistinen äiti-tytär -suhde (ei täydellinen, mutta paras mahdollinen; ei teennäinen ja kuluttava).
En suosittele syvällistä keskustelua aiheesta äitisi kanssa, itse asiassa neuvoni on välttää sitä. Muutos tapahtuu vain sinun asenteesi ja tekojesi kautta. Se voi viedä paljon aikaa, mutta ethän halua näinkään jatkaa.
Lisään vielä viestiin klo 14:41 | 1.10.2022, että saadaksesi äidiltäsi mahdollisimman pyyteetöntä kohtelua (jos sitä nyt kuitenkin toivot), sinun olisi itse haluttava antaa sitä.
Tämä voi olla hyvin vaikeaa, mutta sinun olisi siedettävä äitisi epätäydellisyyttä ja ehkä myös rajoitettava yhdessäoloa jos sitä on paljon, jotta vaalisit suhteenne hyvyyttä.
Pyyteetön tatkoittaa, että keskityt enemmän osoittamaan äitiäsi kohtaan välittämistä ja rakkautta; aivan kuin hän olisi nyt se lapsi, jota sinä saisit kohdella, kuten mielestäsi hyvän äidin kuuluu. (Ehkä tätä tarkoittaa sanonta "kääntää toinenkin poski".)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta äiti ei vaikuta narsistilta, vaikka en ole asiantuntija, mutta eipä kai muutkaan ja tätä diagnoosia viljellään nykyään useun syyttä.
Äitisi on alkoholisti, jonkinsortin persoonallishäiriö lienee taustalla epävakaan käytöksen vuoksi. En tiedä, miksi äitisi toimii niinkuin toimii, mutta vedä hänelle rajat. Jos tahdot olla yhteydessä, kerro, että äiti voi tulla kylään selvinpäin.
Useinhan alkoholistien lapsista kasvaa tunnollisia, kilttejä ylisuorittajia. Sinulla on oma perhe ja kun ilmeisesti hyvä suhde mieheesi, keskustele hänen kanssaan asiasta ja pyydä mielipiteitä häneltä ja toivo myös, että hän sanoo, jos on jotakin kielteistä sanottavaa.
Minkäikäinen olet? Olet kuitenkin äidissäsi vielä ´kiinni` jotenkin onko se huolenpitoa hänestä? Onko muita sisaruksia? Rajat hänelle ja oma perhe tärkeimmäksi.
Olen itsekin alkoholistiperheestä.
Tämä viesti sai kyyneleet valumaan. Olen aika väsynyt.
No, olen alle 30v aikuinen nainen. Näen äitiäni suunnilleen kerran puolessa vuodessa nykyään. Eli kaikki on ihan hyvin. Rakastan häntä ja sidos on, ehkä sellainen kaipuu on olemassa, jota en tule koskaan saamaan.
Käyn kuitenkin töissä, yritän parhaani elämässä. Nykyään keskityn vihdoin itseeni enemmän. Nautin yksin olemisesta. Haluan löytää voimani ja olen päässyt sillä eteenpäin todella.
Elämäni menneisyydessä on ollut hurjaa..
Silti nuo äidin sanat vain vaikuttavat vaikka olen päässyt eteenpäin aina vain. Miksi hän haluaa puhua niin? En ymmärrä sitä.
Rakastan häntä ja ymmärrän, että hänellä on ollut vaikeaa mutta jokin vain hämärtää ymmärryksen. En vain tiedä. Rakastan mutta ihmettelen.Kiitos kovasti sinulle. Toivotan paljon hyvää jatkoosi.
Ap
Jonkinlainen kateus/katkeruus vaivaa häntä. On jollakin tasolla ylpeä sinusta, mutta toisaalta haluaa piikitellä ja ivata, koska kokee sinun päässeen elämässä eteenpäin, toisin kuin hän itse.
On jäänyt rypemään menneisyyden ja vaikeuksien alle ja alkoholisoitunut, sinä et.
-eri
"Lapsi jota on arvosteltu oppii arvostelemaan." Eli äitisi ei ole saanut katkaistua yli sukupolvien jatkunutta ketjua.
Meillä ihan samaa äidittömän isän taholta. Noloa on, että hänen arvostelutaitonsa ei pääty perheen sisälle vaan sukulaiset joutuvat tikun nokkaan siinä missä oma lähipiirikin. Kummallista tosin on, että lapsenlapsia hän ei arvostele. Teini-ikäisiä ja vanhempia ihmisiä kyllä.
Tuollainen ihminen vaatii napakan vastaukse n tai sen, ettet ole kommenttia kuulevinasi. Esim. Tuo suolattoman piirakan arvostelu. Jatka sitä mitä olet tekemässä tai puhumassa ja laitat suolapurkin äitisi eteen pöydälle ja sanot "tässä". Et jää odottamaan reaktiota vaan keskityt muuhun.
Kirjoituksestasi ymmärsin että olet aikuinen, muutoin olisin luullut että olet lapsi joka hakee hyväksyntää vanhemmalta joka ei sitä pysty antamaan tavalla jota haluat. Jotenkin sinun täytyy tuo napanuora katkaista sen verran ettei jokainen hänen ilmeensä tai sanomisensa mene suoraan ja latista sinun itsetuntoasi. En tiedä onko äitisi narsisti vai muutenko vain nauttii vallasta joka hänella on kun saa sinut niin helposti epävarmaksi ja itseäsi epäileväksi. Se että hän on tehnyt töitä ja 'uhrautunut' sinun takiasi ei ole mikään syy moiseen käytökseen. Monet äidit ovat tehneet ja tekevät samaa ilman että käyttäytyvät noin. Se on sinun asia laittaa piste moiselle, en usein sano ihmisille että on aika ryhdistäytyä mutta sinun on perempi tehdä niin tai sitten jatkaa tätä samaa niin kauan kuin äitisi on elossa.
Alue: Aihe vapaa
Sellaisen väitteen olen joskus kuullut, että vanhemmat puhuvat lapsilleen samalla tavalla kuin he puhuvat itselleen.
Jos äidillä on tyly ja vikoja etsivä sisäinen ääni, puhuu hän lapsilleen sillä samalla äänellä. Ja lapset oppivat hyvin helposti puhumaan myös itselleen sillä samalla äänellä.