Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi äitini haluaa arvostella minua negatiivisesti? Naurua, ruokia yms...
01.10.2022 |
Eikö äidin kuuluisi olla enemmänkin kannustava ja tukeva voima? Tunnen osittain näin häntä kohtaan mutta sitten on hetkiä kun en vain ymmärrä, hämmennyn. Etenkin kun toiset kehuvat ja hän kritisoi.
Esimerkiksi kommentoi kun nauroin eräälle asialle suoraan sydämestäni. Sanoi, että lopeta tuollainen nauraminen. Naura hillitymmin.
Enkä edes ollut kovin kovaääninen tai ollut ihmisiä paljoa. Nauroin vain hänen jutulleen normaalisti. Mieskään ei huomannut mitään outoa naurua vaan pelkästään normaalia naurua, jota kutsuu ihanan heleäksi. Äiti sanoi, että olen jotenkin typerän kuuloinen ja pitäisi vähän hillitä.
Miten hitossa minä naurua hallitsen? Kun se tulee, olen hetkessä. Sitten kun kyseenalaistin asiaa, että miksi en saa nauraa kuten nauran niin sanoi, että olenpa herkkä ihminen. Olen kuulemma liian herkkä.
Viime viikolla väänteli naamaa kun tarjosin voileipäkakkua. Kaikki vieraat kehuivat ja kertoivat kuinka herkullista oli. Omastakin mielestä oikein onnistunut, todella hyvää oli.
Äiti väänteli naamaa ja sanoi, että olikohan vähän liian suolaista. Tietää muutenkin, että olen tunnollinen ja kehuu siitä mutta samalla jotenkin vain vähättelee.
Esimerkkejä olisi useita. Kehuu ja latistaa. Molempia ja hyvin absurdein tavoin, yhtäkkiä.
Hän on alkoholisti. Nämä piirteet ovat paljon vahvempia kun on humalassa ja selvinpäin on todella ihana mutta sitten saattaa ohimennen kertoa jonkin kommentin, joka on aika ikävä mutta siitä ei saisi suuttua. Muuten on herkkä tms.
Humalassa on hirviö. En voi muuta sanoa.
En kuitenkaan ymmärrä. Olenko millainen, minkälainen. Olen kasvanut tunnolliseksi ihmiseksi ja itsenäiseksi. Huono itsetunto mutta kuitenkin pärjään hyvin. Sisäinen tunne on huono vaikka ihmiset kehuvat, haluavat lisää leipomuksiani, saan pelkästään kymppejä jne. Silti nuo tuollaiset pienet kommentit saavat miettimään mikä ja kuka olen.
Koko lapsuuden ajan ja sen jälkeen olen tuntenut itseni ulkopuoliseksi.
Kommentit (93)
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo vaikuttaa alkoholistin käytökseltä. Ovat myös selvinpäin ilkeitä ja inhottavia, kun sattuu sellainen aika, että haluaisi juoda eikä pysty. Mieliala monesti ailahtelee paljon.
Kyllä, alkoholikin ajan kanssa muuttaa persoonallisuutta ja käytöstä. Varmaan jo jotain narsististakin piirrettä sitten alunperin ollut. Muuta neuvoa en osaa antaa kuin että minimoi kohtaamisia äidin kanssa, myös selvinpäin. Ei se siitä parane. Pidä huolta omasta jaksamisestasi! Aseta itsesi etusijalle. Tämä on surullista, mutta totta. Itsellänikin on alkoholisti äiti ja olen joutunut tekemään kovasti töitä jaksaakseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritän tietysti olla ottamatta itseeni mutta tuo hämmentää todella paljon. En vain ymmärrä mitä tapahtuu. Siksi tein keskustelun.
Minä pärjään kyllä ja aion jatkossakin nauraa kuten nauran. Silti vain hämmentää.
ApSinulle on kerrottu että äitisi on narsistinen , täällä on myös hyvä keskustelu "Narsistin keskustelutyyli". Googlaa narsismi ja lue keskustelua.
SUosittelen myös tätä kanavaa eli Narsisti VS Minä. Tässä on narsistiäidin ja tyttären dynamiikkaa.
terveisin narsisti-isän tytär
Vierailija kirjoitti:
Kirjoituksestasi ymmärsin että olet aikuinen, muutoin olisin luullut että olet lapsi joka hakee hyväksyntää vanhemmalta joka ei sitä pysty antamaan tavalla jota haluat.
Minäkin sain aloitusta lukiessani vaikutelman, että kirjoittaja on lapsi tai nuori. Piti tarkistaa, luki että äiti oli puhunut lapsesta menneessä aikamuodossa, josta voisi olettaa kyseessä olevan nuori. Mutta onkin siis jo 30-vuotias. Ei aikuistuminen tietenkään automaattisesti tule iän myötä, joten ikä ei ole mielestäni olennainen.
Tämä äiti-tytärsuhde on vain yksi puoli minusta. Joudun hieman nojaamaan taakse kun tästä puhun.
Olemme vuosien saatossa vain harvemmin tekemisissä, joka on tietysti pelkästään hyväksi itselleni. Olen asettanut rajoja.
Siitä huolimatta ne tapaamiset, jotka tapahtuvat, niin hämmentävät. Katson ikäänkuin ulkopuolelta ja mietin, ettei tämä ole totta. Ihmettelen, että miksi?
Ehkä nämä asiat ovat äidin tiedostamattoman lausahduksia. Hän on ollut kovassa paineessa nuorena, ymmärrän häntä ja rakastan.
Samalla joskus jään miettimään, että tämänkö vuoksi en ole luottanut itseeni. Siihen ei pitäisi jäädä vellomaan mutta ihmettelen kuitenkin.
Oma minäkuva on varmaan edelleen aika heikolla pohjalla vaikka menestyn töissä yms. Sisäisesti olen tosiaan herkkä enkä vain ymmärrä miksi asioista joskus puhutaan kuten puhutaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta äiti ei vaikuta narsistilta, vaikka en ole asiantuntija, mutta eipä kai muutkaan ja tätä diagnoosia viljellään nykyään useun syyttä.
Äitisi on alkoholisti, jonkinsortin persoonallishäiriö lienee taustalla epävakaan käytöksen vuoksi. En tiedä, miksi äitisi toimii niinkuin toimii, mutta vedä hänelle rajat. Jos tahdot olla yhteydessä, kerro, että äiti voi tulla kylään selvinpäin.
Useinhan alkoholistien lapsista kasvaa tunnollisia, kilttejä ylisuorittajia. Sinulla on oma perhe ja kun ilmeisesti hyvä suhde mieheesi, keskustele hänen kanssaan asiasta ja pyydä mielipiteitä häneltä ja toivo myös, että hän sanoo, jos on jotakin kielteistä sanottavaa.
Minkäikäinen olet? Olet kuitenkin äidissäsi vielä ´kiinni` jotenkin onko se huolenpitoa hänestä? Onko muita sisaruksia? Rajat hänelle ja oma perhe tärkeimmäksi.
Olen itsekin alkoholistiperheestä.
Tämä viesti sai kyyneleet valumaan. Olen aika väsynyt.
No, olen alle 30v aikuinen nainen. Näen äitiäni suunnilleen kerran puolessa vuodessa nykyään. Eli kaikki on ihan hyvin. Rakastan häntä ja sidos on, ehkä sellainen kaipuu on olemassa, jota en tule koskaan saamaan.
Käyn kuitenkin töissä, yritän parhaani elämässä. Nykyään keskityn vihdoin itseeni enemmän. Nautin yksin olemisesta. Haluan löytää voimani ja olen päässyt sillä eteenpäin todella.
Elämäni menneisyydessä on ollut hurjaa..
Silti nuo äidin sanat vain vaikuttavat vaikka olen päässyt eteenpäin aina vain. Miksi hän haluaa puhua niin? En ymmärrä sitä.
Rakastan häntä ja ymmärrän, että hänellä on ollut vaikeaa mutta jokin vain hämärtää ymmärryksen. En vain tiedä. Rakastan mutta ihmettelen.Kiitos kovasti sinulle. Toivotan paljon hyvää jatkoosi.
Ap
Olen eri kuin jolle vastasit, mutta: parempi kysymys olisi ehkä se, miksi esität aloituksen otsikossa olevan kysymyksen. Mihin tarvitset tietoa?
Vaikka rakastat äitiäsi, tunnetko häntä kohtaan katkeruutta? Tuntuuko sinusta, että hän kieltäytyy ottamasta vastuuta siitä, mitä on sinulle psyykkisesti aiheuttanut? Ja tarvitset loogisen selityksen aseeksi?
(Ymmärrätkö edes, että sinussa on jotain patologista ja että äidilläsi on siihen osuutta.)
Jos saisit varmuudella tietää vaikkapa sellaisen syyn - ja tämä on vain esimerkinomainen, en väitä tässä mitään - että äitisi on katkera, kun ei ole saanut elämässään riittävästi onnea, ja hän halveksuu sitä että kylvää avuttomuuttaan sinussakin... ja purkaa tätä hetkittäin sadistisella asenteella sinuun... niin helpottaisiko tämä tieto sinua?
Tarvitsetko selitykseen perustuvan luvan tunteillesi? Niin. Et edes itse ota itseäsi vakavasti, "pelkällä hämmennyksellä".
Ja te vaaditte toisiltanne: ole sinä ENSIN minulle hyvän itsetunnon syy! Mutta kumpikaan ei pysty, sillä ensin pitäisi olla jotain, mistä antaa.
Sinä varmaankin haluaisit, että äitisi rakastaisi sinua sinun ehdoillasi mutta niin kauan kuin tätä vaadit (niin uskon sinun tekevän sisimmissäsi), toimit äitisi epämääräisen minuuden (luultavasti vihaat ajatusta ja kiellät sen) epämääräisenä pelinappulana. Halusi äitisi sitä tai ei, olet hänelle jossain määrin alistunut.
Se on vähän sellaista pään hakkaamista seinään. Ja kysyt, miksi hän toistuvasti laittaa sinut hakkaamaan päätäsi seinään, vaikka tahtoisit vain kelvata? No, yhtä hyvin voisit kysyä, miksi sadisti on sadisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa narsistilta. Onko myös myötämielisempi muita lapsia kohtaan? Mahdollisesti perustelee omaa virheettömyyttään heidän kauttaan, että sinä olet se viallinen koska muut lapset kuuluvat hoviin? Narsistilla on kultalapsi ja syntipukkilapsi. Kultalapsesta tulee usein uusi narsisti ja syntipukki katkaisee välit.
Vierailija kirjoitti:
Tämä äiti-tytärsuhde on vain yksi puoli minusta. Joudun hieman nojaamaan taakse kun tästä puhun.
Olemme vuosien saatossa vain harvemmin tekemisissä, joka on tietysti pelkästään hyväksi itselleni. Olen asettanut rajoja.Siitä huolimatta ne tapaamiset, jotka tapahtuvat, niin hämmentävät. Katson ikäänkuin ulkopuolelta ja mietin, ettei tämä ole totta. Ihmettelen, että miksi?
Ehkä nämä asiat ovat äidin tiedostamattoman lausahduksia. Hän on ollut kovassa paineessa nuorena, ymmärrän häntä ja rakastan.
Samalla joskus jään miettimään, että tämänkö vuoksi en ole luottanut itseeni. Siihen ei pitäisi jäädä vellomaan mutta ihmettelen kuitenkin.
Oma minäkuva on varmaan edelleen aika heikolla pohjalla vaikka menestyn töissä yms. Sisäisesti olen tosiaan herkkä enkä vain ymmärrä miksi asioista joskus puhutaan kuten puhutaan.Ap
Ymmärrän kyllä reaktiosi, se tulee spontaanisti. Hienoa, että olet alkanut ymmärtää suhteen "petollisuuden", suhde voi sitä kautta muuttua paremmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä miksi olet tekemisissä. Taidat olla aika ylitsekäveltävä.
Ihminen joka hyväksikäyttää lapsia psyykkisesti, ei kai tajua niin tekevänsä. Hän luultavasti perustelee käytöksensä itselleen rationaalisena. Ja mitäpä hän itselleen voisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Narsistivanhempi kasvattaa lapsista masentuneita ja taitamattomia: ”Antaa hänelle vallantunteen”
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi olet tekemisissä. Taidat olla aika ylitsekäveltävä.
Ihmisellä voi mennä vuosikymmeniä tajuta, että hänen suhteensa on ollut huono, jopa kaamea. Varsinkin, jos aikuinen on ollut välillä mukava (vrt. grooming).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa narsistilta. Onko myös myötämielisempi muita lapsia kohtaan? Mahdollisesti perustelee omaa virheettömyyttään heidän kauttaan, että sinä olet se viallinen koska muut lapset kuuluvat hoviin? Narsistilla on kultalapsi ja syntipukkilapsi. Kultalapsesta tulee usein uusi narsisti ja syntipukki katkaisee välit.
Syntipukki on myös usein se tunnollinen, jota on helppo litistää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi olet tekemisissä. Taidat olla aika ylitsekäveltävä.
Ihmisellä voi mennä vuosikymmeniä tajuta, että hänen suhteensa on ollut huono, jopa kaamea. Varsinkin, jos aikuinen on ollut välillä mukava (vrt. grooming).
Psykologisesti on myös olemassa ilmiö, jossa kaltoin kohdeltu ihminen (yleensä lapsi) palaa yhä uudelleen ja uudelleen sen ihmisen luo, joka häntä on huonosti kohdellut. Sitä ikäänkuin hakee hyvitystä sille, mitä on tapahtunut, pystyäkseen ratkaisemaan mielen konfliktin. Ehkä tällä kertaa se ihminen olisi hyvä, niinkuin hänen olisi pitänyt olla aiemminkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Narsismiin liittyy vahvasti lirkuttelu ja mukavan yrittäminen nälvimisen lomassa. Hän haluaa kuitenkin pitää sinut hovissaan että pääsee pahoinpitelemään.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi olet tekemisissä. Taidat olla aika ylitsekäveltävä.
Jos narsistin vaikutuspiiristä poistuu, alkaa raju mustamaalaaminen. Hän keksii ap:lle jonkin diagnoosin jonka varjolla selittää välien katkaisun ja vian osoittamaan pois itsestään.
Vierailija kirjoitti:
Narsistivanhempi kasvattaa lapsista masentuneita ja taitamattomia: ”Antaa hänelle vallantunteen”
Tämä näkyy jo nyt 5-vuotiaassa lapsessani, jonka itsetunto on heikentynyt heikentymistään, kun oikeus määräsi lähihuoltajuuden narsistille. Lapsi haukkuu itseään jatkuvasti mm. maailman huonoimmaksi ja typerimmäksi lapseksi ja satuttaa itseään toistuvasti, on puhunut jo kuolematoiveistakin.
Vierailija kirjoitti:
Narsistivanhempi kasvattaa lapsista masentuneita ja taitamattomia: ”Antaa hänelle vallantunteen”
Mutta keskustelun aloittajan äiti ei vaikuta kovin täydellisyydenhakuiselta, ja on kuulemma alkoholisti. Voisiko olla pikemminkin skitsoidi? Ja narsistinen myös, mutta ennenkaikkea skitsoidi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsistivanhempi kasvattaa lapsista masentuneita ja taitamattomia: ”Antaa hänelle vallantunteen”
Tämä näkyy jo nyt 5-vuotiaassa lapsessani, jonka itsetunto on heikentynyt heikentymistään, kun oikeus määräsi lähihuoltajuuden narsistille. Lapsi haukkuu itseään jatkuvasti mm. maailman huonoimmaksi ja typerimmäksi lapseksi ja satuttaa itseään toistuvasti, on puhunut jo kuolematoiveistakin.
Onko hän joutunut sinusta eroon hiljattain?
Yksi vanhempi, johon lapsi vankasti luottaa, voi pelastaa hänet. Vaikka ei asuisi hänen kanssaan.
Miten ko. äiti käyttäytyy, jos voisi olettaa, että hänellä on aihetta suuttua?
Alue: Aihe vapaa
Opettele suhtautumaan äitisi ikäviin kommentteihin, jos ne ovat turhia, jätä omaan arvoonsa.