Lue keskustelun säännöt.
No nyt on todella onnistunut omavaraiseläjäperhe, 8 lasta keskellä metsää ja kaikki toimii silti kuin Strömsöössä
01.10.2022 |
https://www.is.fi/asuminen/art-2000009099759.html
Tunnen itseni megalooseriksi Kallion yksiössä 36-vuotiaana
Kommentit (567)
Vierailija kirjoitti:
Vaikka itse tuottaisi vihannekset, hedelmät, lihan ja kananmunat ja leipoisi itse leivät, niin noin iso perhe kuluttaa aika paljon maidon lisäksi myös voita/margariinia, varmasti myös jugurttia/rahkaa, juustoa, ja pitäähän niitä itse leivottuja leipiä varten ostaa noin isolle porukalle aika paljon hiivaa, leivinjauhetta, vehnäjauhoa, sämpyläjauhoa, öljyä ym. Eli ei voi pitää paikkaansa 20 euroa viikossa kauppaan.
Lisäksi ihmettelen miten tuo äiti ehtii hoitaa eläimet ja kasvimaat, jos on 1 ja 3 ikäiset lapset. Missä kuopus on kun äiti hoitaa lampaita? Tai 3vee.
Heillähän oli sukulaismiehen kanssa jotain yhteistä viljapeltoa, joten jauhot saattaa tulla sitä kautta. Oletan, että omavaraisuuteen pyrkivä tekee leivät hapanjuureen, ei hiivaan. Jogurttiakaan ei kaikki käytä tai sitä voi tehdä itse niistä naapuritilanmaidoista. Ei entisaikojenkaan omavaraiselämässä kaikkea tuotetttu itse, vaan vaihtokauppaa kyllä tehtiin naapureiden kanssa. Kyllä tuo 20 euroa on varmaan ollut ennen hintojen nousua ihan mahdollinen, ja hänhän sanoi itsekin että kyse oli pikemminkin kokeilusta pärjäisikö niin vähällä, tavallisesti budjetti lienee siis hieman suurempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
saako noi lapset oikeasti olla lapsia, vai valjastetaaanko vanhemmat sisarukset kaitsemaan nuorempia ja maatilan töihin? ei sekään oikein ole.
Mitä vikaa siinä on, että sisarukset kaitsevat nuorempiaan? Sehän on ihan hyvää elämää - opettavaista ja harjoittelua, mielekästäkin. Samoin lapsille on yleensä mielekästä osallistua maatilan töihin - eläinten hoitamiseen ja niiden ruokkimiseen. Samalla kokevat olevansa tärkeä osa perheen elämässä ja hyödyksi. Se lisää lasten omanarvontuntoa ja itseluottamusta.
Samaa mieltä. Tuollaisessa perheessä se 15 v saa tehdä jo oikeita töitä, iloita uusien juttujen oppimisesta.
Ja mitää tekee 15 v kaupunkilaispoika? Vie roskat roskikseen ja imuroi ehkä huoneensa. Siinä ne vastuut.
Mitä haluaa. Esim. käy koulussa, harrastaa sählyä, punttia, kamppailulajeja tms. ja istuu tietokoneella. Konttorirotta siitä kuitenkin suuremmalla todennäköisyydellä tulee, kuin viljelijä.
Mitä ne maaseudulle jumiutuneet 30v peräkammarin pojat tekee.
Kyllä siellä maallakin kouluja käydään. Voi olla, että kun touhuilee koneiden kanssa, lähtee vaikka opiskelemaan koneinsinööriksi. Näinkin on maatilan pojalle käynyt ja maatilan pojista voi tulla lääkäreitä, opettajia tai vaikka ihan konttorirotta. Maatilan poika Jussi Vatasesta tuli Knäyttelijä, mutta edelleen tykkää tehdä osa-aikaisesti maatilan töitä kotitilallaan.
Maatilalla syntyneellä ja kasvaneella ei ole mitään estoa käydä kouluja jos on halua ja pää kestää.Kasvoimme maatilalla, veljeni ja minä. Nyt olemme jo eläkkeellä, mutta veljestäni tuli lääkäri ja itse opiskelin ekonomiksi. Silti ei maanläheisyys puuttunut elämästämme. Kummallakin on niin isot tontit, missä voi kasvattaa potut, hedelmät ja marjapensaat ym. laajan kasvimaan lisäksi. Oma työura oli pankissa. Perheissämme on lapsia, jo nyt aikuisia mutta kenelläkään ei ole minkäänlaisia "diagnooseja" kuten nykyään on näitä ADHD ja nepsyä ja ties mitä. Lastenlapsetkin ovat kasvaneet hyvin ilman diagnooseja, terveitä ja iloisia koululaisia jo. Myös lapsemme ovat opiskelleet ja ovat hyvissä ammateissa, mutta ihme ja kumma, heilläkin on kasvimaat ja puutarhat, joissa heidän lapsensa tykkäävät kovasti puuhailla pienestä pitäen. Laittavat siemeniä maahan ja käyvät joka päivä katsomassa joko kasvaa, kuokkivat ja kastelevat eikä heitä ole koskaan tarvinnut kehoittaa niin tekemään.
Kylläpä sinulla on ikävä asenne "diagnooseihin". Mitäpä jos joku lapsistasi tai lapsenlapsiatasi saa jonkin diagnoosin, ovatko he sitten huonompia ihmisiä?
Suomessa on melko vaikeaa nykyaikana elää omavaraisesti. Pienet pellot taloista myyty isoille tukijusseille, metsät hakattu ( ei sieniä, marjoja, riistaa) ja järvet liettyneet että saattaa löytyä muutama särki joka maistuu maalta.
Pitäisi muuttaa Kanadaan tms jos haluaa lohta ja riistaa.
Luonto siellä aivan toista kuin meidän pusikot ja peltoaukeet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta näistä kommenteista paljastuu se kuinka kaukana nykyisin monet ihmiset on luonnosta ja kuinka mukavuudenhaluisia ihmiset ovat. Hyvä että kaikki tietävät mistä se maito tulee. AaaItse uskon että lapsilla on paljon parempi elämä maalla kaukana turhista ärsykkeistä, huumeista, kadulla tyhjänpäiväsenä lompsimisesta tai pahanteosta. Kyllähän maalla kepposia osataan tehdä, mutta se mitä nykypäivän lapsista näkyy eivät pärjäisi päivääkään ilman somea tai eivät monet aikuisetkaan. Se passivoittaa ja itse ihailen tuollaista omavaraista maatila elämää.
Jos olisi mahdollista niin eläisin maalla ja haluaisin ison perheen. Mikä ihanampaa kuin se yhteisöllisyys mikä syntyy kun isosqa perheessä tehdään yhdessä asioita. Ja kun lapset kasvavat ja perustavat omat perheet. Välit sisarusten kanssa ja yhteydenpito yhteiset tekemiset ja lapsilla aina yhdessä mukavia asioita.
Kunpa pääsisikin tästä oravanpyörästä pois ja voisi elää noin.
Minusta on erikoista haluta raataa turhan takia, kun vähempikin riittää ja voi tehdä jotain mielekästä.
Mikä ois mielekkäänpää?
Nähdä ystäviä, harrastaa liikuntaa, opiskella uusia asioita vaikka työväenopistossa tai avoimessa yliopistossa, käydä elokuvissa, ulkona syömässä. Kaikkea mitä ikinä haluaakaan tehdä. Onhan näitä mielekkäitä asioita paljonkin kaupungissa.
Vierailija kirjoitti:
Jos haluaa jauhojenkin suhteen olla omavarainen, niin eikö siihen tarvitse olla joku mylly, missä se vilja jauhetaan jauhoksi? Myllyn rakentaminen ei liene ihan halpaa ja sitten kyse on jo aika isosta maatilasta, jos se tuottaa jauhotkin itse.
Siis kyllähän kotikäyttöön nyt voi kuka tahansa ostaa sellaisen pikkumyllyn, jolla saa jyvistä jauhoa. Ei siihen mitään valtavaa teollisuusmyllyä tarvitse. Leipomiseen intohimoisesti suhtautuvat jauhavat ihan yleisesti itse jauhoa, sillä tuore jauho on leivontaominaisuuksiltaan paras.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta näistä kommenteista paljastuu se kuinka kaukana nykyisin monet ihmiset on luonnosta ja kuinka mukavuudenhaluisia ihmiset ovat. Hyvä että kaikki tietävät mistä se maito tulee. AaaItse uskon että lapsilla on paljon parempi elämä maalla kaukana turhista ärsykkeistä, huumeista, kadulla tyhjänpäiväsenä lompsimisesta tai pahanteosta. Kyllähän maalla kepposia osataan tehdä, mutta se mitä nykypäivän lapsista näkyy eivät pärjäisi päivääkään ilman somea tai eivät monet aikuisetkaan. Se passivoittaa ja itse ihailen tuollaista omavaraista maatila elämää.
Jos olisi mahdollista niin eläisin maalla ja haluaisin ison perheen. Mikä ihanampaa kuin se yhteisöllisyys mikä syntyy kun isosqa perheessä tehdään yhdessä asioita. Ja kun lapset kasvavat ja perustavat omat perheet. Välit sisarusten kanssa ja yhteydenpito yhteiset tekemiset ja lapsilla aina yhdessä mukavia asioita.
Kunpa pääsisikin tästä oravanpyörästä pois ja voisi elää noin.
Minusta on erikoista haluta raataa turhan takia, kun vähempikin riittää ja voi tehdä jotain mielekästä.
Mitä se mielekäs tekeminen on? Instan selaaminen?
Melko moni uskoakseni kokee jonkinlaista tyydytystä siitä kun pystyy konkreettisella tasolla toteuttamaan eloonjäämisviettiään.
Jännästi moni kuitenkin lähtee vaelluksille, eräilee etc. "harrastaa" eloonjäämistä mutta sitten kun joku tekee siitä arkisen asian, se ei enää olekaan cool?
On ihan eri asia tehdä jotain selviytymistä ja raadantaa silloin tällöin omin ehdoin ja itse valitsemallaan aikataululla. Tuollaisessa maatalossa taas asiat on ihan pakko tehdä joka ikinen päivä satoi tai paistoi. Siinä on se ero ja siksi itse valitsen kaupunkilaisen elämäntavan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
saako noi lapset oikeasti olla lapsia, vai valjastetaaanko vanhemmat sisarukset kaitsemaan nuorempia ja maatilan töihin? ei sekään oikein ole.
Mitä vikaa siinä on, että sisarukset kaitsevat nuorempiaan? Sehän on ihan hyvää elämää - opettavaista ja harjoittelua, mielekästäkin. Samoin lapsille on yleensä mielekästä osallistua maatilan töihin - eläinten hoitamiseen ja niiden ruokkimiseen. Samalla kokevat olevansa tärkeä osa perheen elämässä ja hyödyksi. Se lisää lasten omanarvontuntoa ja itseluottamusta.
Samaa mieltä. Tuollaisessa perheessä se 15 v saa tehdä jo oikeita töitä, iloita uusien juttujen oppimisesta.
Ja mitää tekee 15 v kaupunkilaispoika? Vie roskat roskikseen ja imuroi ehkä huoneensa. Siinä ne vastuut.
Mitä haluaa. Esim. käy koulussa, harrastaa sählyä, punttia, kamppailulajeja tms. ja istuu tietokoneella. Konttorirotta siitä kuitenkin suuremmalla todennäköisyydellä tulee, kuin viljelijä.
Mitä ne maaseudulle jumiutuneet 30v peräkammarin pojat tekee.
Kyllä siellä maallakin kouluja käydään. Voi olla, että kun touhuilee koneiden kanssa, lähtee vaikka opiskelemaan koneinsinööriksi. Näinkin on maatilan pojalle käynyt ja maatilan pojista voi tulla lääkäreitä, opettajia tai vaikka ihan konttorirotta. Maatilan poika Jussi Vatasesta tuli Knäyttelijä, mutta edelleen tykkää tehdä osa-aikaisesti maatilan töitä kotitilallaan.
Maatilalla syntyneellä ja kasvaneella ei ole mitään estoa käydä kouluja jos on halua ja pää kestää.Kasvoimme maatilalla, veljeni ja minä. Nyt olemme jo eläkkeellä, mutta veljestäni tuli lääkäri ja itse opiskelin ekonomiksi. Silti ei maanläheisyys puuttunut elämästämme. Kummallakin on niin isot tontit, missä voi kasvattaa potut, hedelmät ja marjapensaat ym. laajan kasvimaan lisäksi. Oma työura oli pankissa. Perheissämme on lapsia, jo nyt aikuisia mutta kenelläkään ei ole minkäänlaisia "diagnooseja" kuten nykyään on näitä ADHD ja nepsyä ja ties mitä. Lastenlapsetkin ovat kasvaneet hyvin ilman diagnooseja, terveitä ja iloisia koululaisia jo. Myös lapsemme ovat opiskelleet ja ovat hyvissä ammateissa, mutta ihme ja kumma, heilläkin on kasvimaat ja puutarhat, joissa heidän lapsensa tykkäävät kovasti puuhailla pienestä pitäen. Laittavat siemeniä maahan ja käyvät joka päivä katsomassa joko kasvaa, kuokkivat ja kastelevat eikä heitä ole koskaan tarvinnut kehoittaa niin tekemään.
Kylläpä sinulla on ikävä asenne "diagnooseihin". Mitäpä jos joku lapsistasi tai lapsenlapsiatasi saa jonkin diagnoosin, ovatko he sitten huonompia ihmisiä?
Mistä nappasit, että minulla on joku "asenne". Kirjoitin niin kuin asia on. Mikäli jotain muuta tapahtuu, niin sitten asiaa hoidetaan ja hoidatetaan. Mistä sait päähäsi että olisivat "huonompia" ihmisiä? Kommenttisi on todella outo, taidat olla negatiivinen ihminen, joka näkee kaikessa jotain pirullisuutta ja ikävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ehkä tyhmä kaupunkilainen, mutta miten kotioloissa nuo koko vuoden kasvikset ja juurekset säilytetään niin, että ne oikeasti säilyy seuraavaan kesään, kunnes tulee uutta satoa? Kun omassa jääkaapissa perunat ja porkkanat alkaa itää ja menee pilalle reilussa kuukaudessa ja kesäkurpitsa pilaantuu muutamassa viikossa, omenat nahistuu parissa viikossa.
Meillä on maakellari missä säilytän perunat, sipulit, omenat, hillot, mehut yms.
Omenat säilyy jouluun asti kellarissa. Perunat ja sipulit säilyy kevääseen.Mutta siis joulun jälkeen ennen seuraavan kesän satokautta ei syödä mitään tuoreita kasviksia tai hedelmiä? Siis jos haluaa olla olla omavarainen. Vaan ainoa kasvisruoka on eri tavoin kypsennetty peruna ja sipuli ja sitten pakastetut marjat?
Kyllä muutkin juurekset säilyy talven yli, sinne maakellariin voi viedä vaikka punajuuria, palsternakkaa, lanttua ja nauriita.
Lehtikaali on myös hyvä tuore lisä, kestää kasvimaalla talven tuloon saakka ja viimeisiä voi kaivaa vaikka hangen alta. Jäniksiltä vaan pitää muistaa suojata.
Joo, ja hapankaalia ja muita fermentoituja tuotteita voi tehdä syksyllä, niin säilyvät hyvin koko vuoden j pitempäänkin. Ituja voi kasvattaa milloin vain ja viimeisetään kevättalvella voi kasvatella erilaisia versoja, joista saa vaihtelua tuoretuotteisiin, ei tarvitse erillisiä kasvilamppuja, kuten salaatille talvella tarvitsisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta näistä kommenteista paljastuu se kuinka kaukana nykyisin monet ihmiset on luonnosta ja kuinka mukavuudenhaluisia ihmiset ovat. Hyvä että kaikki tietävät mistä se maito tulee. AaaItse uskon että lapsilla on paljon parempi elämä maalla kaukana turhista ärsykkeistä, huumeista, kadulla tyhjänpäiväsenä lompsimisesta tai pahanteosta. Kyllähän maalla kepposia osataan tehdä, mutta se mitä nykypäivän lapsista näkyy eivät pärjäisi päivääkään ilman somea tai eivät monet aikuisetkaan. Se passivoittaa ja itse ihailen tuollaista omavaraista maatila elämää.
Jos olisi mahdollista niin eläisin maalla ja haluaisin ison perheen. Mikä ihanampaa kuin se yhteisöllisyys mikä syntyy kun isosqa perheessä tehdään yhdessä asioita. Ja kun lapset kasvavat ja perustavat omat perheet. Välit sisarusten kanssa ja yhteydenpito yhteiset tekemiset ja lapsilla aina yhdessä mukavia asioita.
Kunpa pääsisikin tästä oravanpyörästä pois ja voisi elää noin.
Minusta on erikoista haluta raataa turhan takia, kun vähempikin riittää ja voi tehdä jotain mielekästä.
Mitä se mielekäs tekeminen on? Instan selaaminen?
Melko moni uskoakseni kokee jonkinlaista tyydytystä siitä kun pystyy konkreettisella tasolla toteuttamaan eloonjäämisviettiään.
Jännästi moni kuitenkin lähtee vaelluksille, eräilee etc. "harrastaa" eloonjäämistä mutta sitten kun joku tekee siitä arkisen asian, se ei enää olekaan cool?
On ihan eri asia tehdä jotain selviytymistä ja raadantaa silloin tällöin omin ehdoin ja itse valitsemallaan aikataululla. Tuollaisessa maatalossa taas asiat on ihan pakko tehdä joka ikinen päivä satoi tai paistoi. Siinä on se ero ja siksi itse valitsen kaupunkilaisen elämäntavan.
Sinä siis käyt töissä vain silloin kun huvittaa? Ei ole pakko mennä kaupungissa työpaikkaan jos ei huvita ja sattuu satamaan ulkona?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myselfreliance kirjoitti:
Suomessa on melko vaikeaa nykyaikana elää omavaraisesti. Pienet pellot taloista myyty isoille tukijusseille, metsät hakattu ( ei sieniä, marjoja, riistaa) ja järvet liettyneet että saattaa löytyä muutama särki joka maistuu maalta.
Pitäisi muuttaa Kanadaan tms jos haluaa lohta ja riistaa.
Luonto siellä aivan toista kuin meidän pusikot ja peltoaukeet.
Miksi pitäisi nykyään - kun kaikkea on saatavilla - yleensäkään elää totaalisesti omavaraisesti. Ei edes keski-ajalla eletty pelkästään omavaraisesti. Harrastettiin vaihtokauppaa ja käytiin kylillä hankkimassa tarvittavaa. Mikä vitsi siinä on, että osittain itselle viljeltyä ja kasvatettua tai eläinten hoitoa ym. maaseudulla katsotaan karsaan. Osittain omavarainen oman viitseliäisyytensä takia on kunnioitettavaa työntekoa oman itsensä ja perheensä hyväksi.
Vierailija kirjoitti:
Maaseudulla pientilalla kasvaneena en oikein fanita tuota elämäntyyliä. Paljon raskaita töitä nakitettiin jo alakouluikäiselle ja ei ollut oma valinta asua korvessa kaukana kaikista kavereista ilman kulkuneuvoja kylille. Harva kaupungin kasvatti ymmärtää miten paljon työtä lastenkin oletettiin tekevän kotona maatilalla. Se on kivaa sille aikuiselle kun se on oma valinta ja pihassa on auto jolla voi päräyttää kauppaan ja muille asioille. Lapsena siellä on aika nalkissa ja eristyksissä, varsinkin talvella. Ei voi harrastaa muuta kuin sellaisia juttuja joita voi tehdä kotona, kukaan ei kuskaa harrastuksiin ja julkisia ei kulje sinne peräkylään. Ja tosiaan, ei kaikkien perhe-elämä ole niin tyyntä ja rauhallista että olisi kiva olla oman perheen kesken päivästä toiseen.
Jutussa kyllä kerrottiin, että lapsilla on harrastuksia, joihin heitä kuljetetaan
Meilläkin kuljetetaan. Asutaan maatilalla, kouluun ja harrastuksiin on matkaa viitisen kilometria eli halutessaan lapset (12 ja 14 v) voivat tuon matkan myös pyöräillä. Kavereita on, lähimmät kilsan päässä. Halutessaan saavat aina kyydin. Tuo meidän 12 vee kulkee innoissaan isänsä mukana tilan töissä, välillä pitää pakottaa jäämääm kotiin. Toki meillö ei ole niitä pienempiä sisaruksia kaitsettavana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikka itse tuottaisi vihannekset, hedelmät, lihan ja kananmunat ja leipoisi itse leivät, niin noin iso perhe kuluttaa aika paljon maidon lisäksi myös voita/margariinia, varmasti myös jugurttia/rahkaa, juustoa, ja pitäähän niitä itse leivottuja leipiä varten ostaa noin isolle porukalle aika paljon hiivaa, leivinjauhetta, vehnäjauhoa, sämpyläjauhoa, öljyä ym. Eli ei voi pitää paikkaansa 20 euroa viikossa kauppaan.
Lisäksi ihmettelen miten tuo äiti ehtii hoitaa eläimet ja kasvimaat, jos on 1 ja 3 ikäiset lapset. Missä kuopus on kun äiti hoitaa lampaita? Tai 3vee.
Normaalia elämää vielä viime vuosisadan aölkupuolella. kuopus karsinaan ja isommat lapset vahtimaan pienempiä ja kaikkein vanhimmat avuksi kasvimaalle ja karjanhoitoon. Ja jos on pyykkikone niin helpolla pääsee, mummini pesi 8 lapsisen perheen pyykit saunapadassa ja huuhteli järvessä, talvella jääavannolla, ja välillä vesikin loppui kaivosta ja hakivat järvestä vettä, ja hyvin elivät eli hengissä selvisi suurin ospa lapsistakin eläkeikään, vain kaksi kuoli nuorempina
Vierailija kirjoitti:
Heillä menee muutama kymppi viikossa kauppaan ja kuitenkin maitoa menee 20 purkkia viikossa.
Miten tämä on mahdollista?
Kun ei ne osta sieltä kaupasta muuta kuin maitoa. Ehkä paketin suolaa joskus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta näistä kommenteista paljastuu se kuinka kaukana nykyisin monet ihmiset on luonnosta ja kuinka mukavuudenhaluisia ihmiset ovat. Hyvä että kaikki tietävät mistä se maito tulee. AaaItse uskon että lapsilla on paljon parempi elämä maalla kaukana turhista ärsykkeistä, huumeista, kadulla tyhjänpäiväsenä lompsimisesta tai pahanteosta. Kyllähän maalla kepposia osataan tehdä, mutta se mitä nykypäivän lapsista näkyy eivät pärjäisi päivääkään ilman somea tai eivät monet aikuisetkaan. Se passivoittaa ja itse ihailen tuollaista omavaraista maatila elämää.
Jos olisi mahdollista niin eläisin maalla ja haluaisin ison perheen. Mikä ihanampaa kuin se yhteisöllisyys mikä syntyy kun isosqa perheessä tehdään yhdessä asioita. Ja kun lapset kasvavat ja perustavat omat perheet. Välit sisarusten kanssa ja yhteydenpito yhteiset tekemiset ja lapsilla aina yhdessä mukavia asioita.
Kunpa pääsisikin tästä oravanpyörästä pois ja voisi elää noin.
Minusta on erikoista haluta raataa turhan takia, kun vähempikin riittää ja voi tehdä jotain mielekästä.
Mitä se mielekäs tekeminen on? Instan selaaminen?
Melko moni uskoakseni kokee jonkinlaista tyydytystä siitä kun pystyy konkreettisella tasolla toteuttamaan eloonjäämisviettiään.
Jännästi moni kuitenkin lähtee vaelluksille, eräilee etc. "harrastaa" eloonjäämistä mutta sitten kun joku tekee siitä arkisen asian, se ei enää olekaan cool?
On ihan eri asia tehdä jotain selviytymistä ja raadantaa silloin tällöin omin ehdoin ja itse valitsemallaan aikataululla. Tuollaisessa maatalossa taas asiat on ihan pakko tehdä joka ikinen päivä satoi tai paistoi. Siinä on se ero ja siksi itse valitsen kaupunkilaisen elämäntavan.
Sinä siis käyt töissä vain silloin kun huvittaa? Ei ole pakko mennä kaupungissa työpaikkaan jos ei huvita ja sattuu satamaan ulkona?
Olen kyllä ottanut loparit kun ei huvittanut, vaikka sain karenssin. Nyt teen 30h viikkoa, kun ei huvita tehdä enempää ja on parempaakin tekemistä kuin työt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta näistä kommenteista paljastuu se kuinka kaukana nykyisin monet ihmiset on luonnosta ja kuinka mukavuudenhaluisia ihmiset ovat. Hyvä että kaikki tietävät mistä se maito tulee. AaaItse uskon että lapsilla on paljon parempi elämä maalla kaukana turhista ärsykkeistä, huumeista, kadulla tyhjänpäiväsenä lompsimisesta tai pahanteosta. Kyllähän maalla kepposia osataan tehdä, mutta se mitä nykypäivän lapsista näkyy eivät pärjäisi päivääkään ilman somea tai eivät monet aikuisetkaan. Se passivoittaa ja itse ihailen tuollaista omavaraista maatila elämää.
Jos olisi mahdollista niin eläisin maalla ja haluaisin ison perheen. Mikä ihanampaa kuin se yhteisöllisyys mikä syntyy kun isosqa perheessä tehdään yhdessä asioita. Ja kun lapset kasvavat ja perustavat omat perheet. Välit sisarusten kanssa ja yhteydenpito yhteiset tekemiset ja lapsilla aina yhdessä mukavia asioita.
Kunpa pääsisikin tästä oravanpyörästä pois ja voisi elää noin.
Minusta on erikoista haluta raataa turhan takia, kun vähempikin riittää ja voi tehdä jotain mielekästä.
Mitä se mielekäs tekeminen on? Instan selaaminen?
Melko moni uskoakseni kokee jonkinlaista tyydytystä siitä kun pystyy konkreettisella tasolla toteuttamaan eloonjäämisviettiään.
Jännästi moni kuitenkin lähtee vaelluksille, eräilee etc. "harrastaa" eloonjäämistä mutta sitten kun joku tekee siitä arkisen asian, se ei enää olekaan cool?
On ihan eri asia tehdä jotain selviytymistä ja raadantaa silloin tällöin omin ehdoin ja itse valitsemallaan aikataululla. Tuollaisessa maatalossa taas asiat on ihan pakko tehdä joka ikinen päivä satoi tai paistoi. Siinä on se ero ja siksi itse valitsen kaupunkilaisen elämäntavan.
Sinä siis käyt töissä vain silloin kun huvittaa? Ei ole pakko mennä kaupungissa työpaikkaan jos ei huvita ja sattuu satamaan ulkona?
No kutakuinkin noin, kun olen yksityisyrittäjä ja valitsen omat työaikani. Tulotkin on hyvät vaikka en tee kuin puolikasta työaikaa. Ja vaikka olisikin normaali työaika, niin se ei ole ollenkaan raatamista tai eloonjäämiselviytymistä. Vaan ihan vaan työtä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta näistä kommenteista paljastuu se kuinka kaukana nykyisin monet ihmiset on luonnosta ja kuinka mukavuudenhaluisia ihmiset ovat. Hyvä että kaikki tietävät mistä se maito tulee. AaaItse uskon että lapsilla on paljon parempi elämä maalla kaukana turhista ärsykkeistä, huumeista, kadulla tyhjänpäiväsenä lompsimisesta tai pahanteosta. Kyllähän maalla kepposia osataan tehdä, mutta se mitä nykypäivän lapsista näkyy eivät pärjäisi päivääkään ilman somea tai eivät monet aikuisetkaan. Se passivoittaa ja itse ihailen tuollaista omavaraista maatila elämää.
Jos olisi mahdollista niin eläisin maalla ja haluaisin ison perheen. Mikä ihanampaa kuin se yhteisöllisyys mikä syntyy kun isosqa perheessä tehdään yhdessä asioita. Ja kun lapset kasvavat ja perustavat omat perheet. Välit sisarusten kanssa ja yhteydenpito yhteiset tekemiset ja lapsilla aina yhdessä mukavia asioita.
Kunpa pääsisikin tästä oravanpyörästä pois ja voisi elää noin.
Minusta on erikoista haluta raataa turhan takia, kun vähempikin riittää ja voi tehdä jotain mielekästä.
Mitä se mielekäs tekeminen on? Instan selaaminen?
Melko moni uskoakseni kokee jonkinlaista tyydytystä siitä kun pystyy konkreettisella tasolla toteuttamaan eloonjäämisviettiään.
Jännästi moni kuitenkin lähtee vaelluksille, eräilee etc. "harrastaa" eloonjäämistä mutta sitten kun joku tekee siitä arkisen asian, se ei enää olekaan cool?
No mitä harrastuksia nyt kenelläkin on. Minulla mm. puntti, kamppailulajit, ohjelmointi, lukeminen, kalastus, sohvalla löhöily konsolilla pelaten tai leffoja katsellen, kaverien kanssa ryypiskely, jne.. Ei tietenkään ole minulta pois, jos joku haluaa tehdä koko ajan töitä että saa edes lämpöä ja ruokaa.
Minäkin tykkään harrastaa "eloonjäämistä" mm. telttailemalla ja haluaisin kokeilla sitä talvellakin, mutta en todellakaan haluaisi asua oikeasti teltassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka itse tuottaisi vihannekset, hedelmät, lihan ja kananmunat ja leipoisi itse leivät, niin noin iso perhe kuluttaa aika paljon maidon lisäksi myös voita/margariinia, varmasti myös jugurttia/rahkaa, juustoa, ja pitäähän niitä itse leivottuja leipiä varten ostaa noin isolle porukalle aika paljon hiivaa, leivinjauhetta, vehnäjauhoa, sämpyläjauhoa, öljyä ym. Eli ei voi pitää paikkaansa 20 euroa viikossa kauppaan.
Lisäksi ihmettelen miten tuo äiti ehtii hoitaa eläimet ja kasvimaat, jos on 1 ja 3 ikäiset lapset. Missä kuopus on kun äiti hoitaa lampaita? Tai 3vee.
Jogurtit, juustot jne tekee itse naapurin maidosta, ei osta kaupasta.
Siis leivänpäällisjuustotkin tekee itse? Aika isot tilat korkealla hygienialla pitää olla, jotta tuo on mitenkään mahdollista, ja paljon aikaa. Kuka hoitaa pienet lapset, kun äiti tekee juustoa ja jugurttia?
Sulla ei taida olla mitään tietoa juuston tai jugurttien valmistuksesta? Jugurtin tekemiseen menee ehkä 5 minuuttia. Juustot tehdään parissa työvaiheessa, joista kukin vie muutaman minuutin.. Eniten aikaa kuluu siihen kun odottaa seuraavaa vaihetta tunnin tai pari päivää. Juston valmistaminen on itse asiassa helpompaa kuin puuron keittäminen. Käsittääkseni lapsiperheissä äitikin voi keittää puuroa, vaikka hänellä on lapsia?
Et selvästi ymmärrä, että kyse ei ole yksittäisestä juustosta. Vaan siitä, että noiden elämäntavalla sitä tehtävää kaikki yhteenlaskettuna on valtavasti yhdelle perheenäidille. Hän siis itse keittää puurot, leipoo leivät, valmistaa ruoat, tekee juustot, tekee jugurtit, ruokkii lampaat, siivoa lampaiden asumukset, kastelee kasvimaat, kitkee, kerää sadon, nostaa perunat, poimii omenat, hoitaa kanat, kerää kananmunat, tietenkin varmasti myös siivoaa ja pesee pyykit ja viikkaa pyykit kaappiin jne. Ja sitten hoitaa useamman pienen lapsen. Joka päivä. En usko, että se on mahdollista. Osan tuosta pystyy tekemään, mutta kaikessa on yhteensä niin paljon, että en usko, että juustonkin tekee itse. Tai sitten joku muu hoitaa ne kolme pienintä lasta.
No ei mulla ainakaan tekisi tiukkaa. Onhan siinä koko päivä aikaa, kun työ sijaitsee omassa kodissa.
Varmaan äiteellä riittää laatuaikaa jokaiselle lapselle... toivottavasti selviävät ilman puutostauteja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se mikä jäi jutusta puuttumaan, oli se, että pajonko menee eläinten ruokiin rahaa. Ja miten paljon menee siihen kun keväisin ostetaa siemmenet sun muut tykötarpeet, että saadaan olla ns. omavaraisia. Ihan tavallista "maalaistalon" elämää.
Öö, miksi eläinten ruokiin menisi rahaa? Miksi siemenet ostettaisiin?
Mitä lapset sanoo, kun hoitamansa eläimet tulevat pöytiin? kuka tämän homman käytännössä tekee, ovatko lapset siinä mukana?
Ei lapset sano mitään. Ne tottuu siihen pienestä asti. Se on luonnollista.
Tämä ei kyllä vältämättä pidä paikkaansa. Tunnen sekä iäkkäämpiä ihmisiä että nuorempaa sukupolvea, jotka ovat asuneet maalla lapsuutensa, eikä todellakaan kaikille se eläinten tappaminen ja syöminen ollut mikään pikku juttu, johon totutaan lapsesta saakka. Esimerkiksi oma äitini alkoi kasvissyöjäksi heti kun pääsi itsenäistymään ja maalta kaupunkiin, oli koko lapsuutensa ajan ällönnyt lihaa ja eläinten ruoaksi käyttämistä.
Erään tuttavaperheen lapsi taas oireili vahvasti, kun perheen sika oltiin teurastettu joulua varten. Ei kuitenkaan pystynyt näyttämään tätä kotona, koska ei tavallaan halunnut pahoittaa vanhempiensa mieltä. Asia tuli ilmi, kun lapsi oli ollut jo pidempään koulussa selkeästi alakuloinen ja opettaja oli jutellut hänen kanssaan. Lapsia on erilaisia, ja varsinkin kun eläimiä on vähän, niihin kyllä helposti kiinnytään ja niiden teurastaminen voi olla hyvinkin rankka kokemus. Yllättävän moni maatalon lapsi alkaakin kasvissyöjäksi myöhemmin, tunnen useita muitakin tapauksia kuin äitini.
Maatilalla syntyneellä ja kasvaneella ei ole mitään estoa käydä kouluja jos on halua ja pää kestää.Kasvoimme maatilalla, veljeni ja minä. Nyt olemme jo eläkkeellä, mutta veljestäni tuli lääkäri ja itse opiskelin ekonomiksi. Silti ei maanläheisyys puuttunut elämästämme. Kummallakin on niin isot tontit, missä voi kasvattaa potut, hedelmät ja marjapensaat ym. laajan kasvimaan lisäksi. Oma työura oli pankissa. Perheissämme on lapsia, jo nyt aikuisia mutta kenelläkään ei ole minkäänlaisia "diagnooseja" kuten nykyään on näitä ADHD ja nepsyä ja ties mitä. Lastenlapsetkin ovat kasvaneet hyvin ilman diagnooseja, terveitä ja iloisia koululaisia jo. Myös lapsemme ovat opiskelleet ja ovat hyvissä ammateissa, mutta ihme ja kumma, heilläkin on kasvimaat ja puutarhat, joissa heidän lapsensa tykkäävät kovasti puuhailla pienestä pitäen. Laittavat siemeniä maahan ja käyvät joka päivä katsomassa joko kasvaa, kuokkivat ja kastelevat eikä heitä ole koskaan tarvinnut kehoittaa niin tekemään.