No nyt on todella onnistunut omavaraiseläjäperhe, 8 lasta keskellä metsää ja kaikki toimii silti kuin Strömsöössä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä on ihan äärimmilleen romantisoituja juttuja. Noi teinilapset näyttää onnettomilta, asuvat metsänkeskellä ilman mitään ja aivan varmasti vahtivat pienempiä kun vanhemmilla niin paljon hommia ja joutuvat itsekkin osallistumaan. Tästä jäi päällimmäisenä tunne, että tämän äidin unelmaa tässä toteutetaan ei kenenkään muun. 

En koskaan haluaisi elää elämää, jossa ei olisi vapaata koskaan ja haisisin lampaan kakalta. Hyi. 

Voi kuule, myös teinit on varmasti onnellisempia maalla. Ei kukaan oikeasti tarvitse kaupunkia lieveilmiöineen, maalla sitä kuule vasta tekemistä on.

Ei siellä kyllä olla. Voi juosta, hiihtää tai istua tietokoneella. Samat asiat ja miljoona muuta löytyy kaupungista.

Itse elämäni ensimmäiset 19 vuotta kirjaimellisesti metsässä kasvaneena ja puoliomavaraistaloudessa asuneena meidän harrastusvaihtoehdot olivat metsässä rymyäminen, aikuisten tekemä pieni luistinrata kaikille 10km säteellä asuneille talvella jos oli hyvät pakkaset (joka vuosi ei ollut), konsolipelaaminen ja leffat. Pyhäkoulu oli kaksi kertaa kuussa halukkaille ja 4H kerho muutaman vuoden ajan. Lapsia alueella oli yhteensä 10 ikäluokassa 7-12v. minä mukaanlukien.

En tykännyt. Sisareni ja isäni elivät oikein onnellista elämää metsään erakoituneina, mutta minä, äitini ja toinen siskoni emme viihtyneet. Muutimme sisareni kanssa molemmat 19-vuotiaana kaupunkeihin, itse asun nykyisin lähellä Helsingin keskustaa, sisareni ulkomailla. Äitini muutti avioeron myötä itsekin kaupunkiin, isä kökkii edelleen metsässä. Metsää rakastava sisareni asuu maaseudulla.

Itse arvostan itsekasvatettua ruokaa, mutta ei minusta ole siihen. Viihdyn liikaa kaupungissa, pidän siitä että kaikkea maan ja taivaan väliltä on saatavilla kävelymatkan tai nopeasti kulkevan julkisen liikenteen välillä. Ei tarvitse kökkiä kotona, kun lähimmät ohjatut harrastukset ovat 45km päässä, ja nekin simppeleitä pienen maaseutukylän juttuja, kuten partio, yleisurheilu, musiikkikerho ja joku karate.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

saako noi lapset oikeasti olla lapsia, vai valjastetaaanko vanhemmat sisarukset kaitsemaan nuorempia ja maatilan töihin? ei sekään oikein ole.

Mutta ne lapset pitävät sisarusten kaitsemisesta ja maatilan töistä.

Missä ne lapset ovat sanoneet niin?

Äiti sanoo, että lapset pitävät töistä, joten lapset pitävät töistä tai itkevät ja pitävät töistä.

Moni näyttää ihailevan henkensä pitimiksi raatamista, mutta silti useimmille kelpaa nykyajan helppo elämä ja vapaa-aika. Eihän työaika muuten olisikaan 37.5h viikossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

saako noi lapset oikeasti olla lapsia, vai valjastetaaanko vanhemmat sisarukset kaitsemaan nuorempia ja maatilan töihin? ei sekään oikein ole.

Mitä vikaa siinä on, että sisarukset kaitsevat nuorempiaan? Sehän on ihan hyvää elämää - opettavaista ja harjoittelua, mielekästäkin. Samoin lapsille on yleensä mielekästä osallistua maatilan töihin - eläinten hoitamiseen ja niiden ruokkimiseen. Samalla kokevat olevansa tärkeä osa perheen elämässä ja hyödyksi. Se lisää lasten omanarvontuntoa ja itseluottamusta.

En tiedä, jostain kumman syystä lapsityövoiman käyttöä ei vaan suositella. Jotain tekemistä persoonallisuuden kehityksen kanssa sillä kai on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muuttuuko se peruna jotenkin maagisesti paremmaksi, kun se on itse kasvatettu. En osaa maalata parempaa taulua kuin ammattimainen taiteilija enkä hoitaa sairasta paremmin kuin koulutettu sairaanhoitaja, miten osaisin kasvattaa paremman perunan kuin ammattimainen viljelijä.

En tiedä mistä johtuu, mutta minä muutin kesällä maalle ja ensimmäistä kertaa elämässäni myös kasvatin perunoita. Syystä tai toisesta maistuvat paremmalta kuin mikään peruna mitä aiemmin olen syönyt. Ehkä sitten vaan olen luonnonlahjakkuus. Sitä en tajua miksi sinua harmittaa että joku muu pitää enemmän itse kasvattamistaan kasviksista?

Perunan viljely on kyllä koko lailla helpompaa kuin taulun maalaaminen tai sinfonian säveltäminen.

Kun perunan kylvää maahan, se tietää itse mitä pitää tehdä.

Turha siis kuvitella, että se itse kasvatettu peruna olisi parempi, kuin marketista haettu puoli-ilmainen peruna.

Siitä itse kasvatetusta tiedät millä olet lannoittanut ja varsinkin mitä et ole ruiskuttanut kasvukauden aikana.

Ei minua oikeasti kiinnosta millä se on kasvatettu, kunhan maistuu hyvälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä on ihan äärimmilleen romantisoituja juttuja. Noi teinilapset näyttää onnettomilta, asuvat metsänkeskellä ilman mitään ja aivan varmasti vahtivat pienempiä kun vanhemmilla niin paljon hommia ja joutuvat itsekkin osallistumaan. Tästä jäi päällimmäisenä tunne, että tämän äidin unelmaa tässä toteutetaan ei kenenkään muun. 

En koskaan haluaisi elää elämää, jossa ei olisi vapaata koskaan ja haisisin lampaan kakalta. Hyi. 

Voi kuule, myös teinit on varmasti onnellisempia maalla. Ei kukaan oikeasti tarvitse kaupunkia lieveilmiöineen, maalla sitä kuule vasta tekemistä on.

En voi puhua näiden teinien puolesta. Itse en ollut onnellinen maalla. Olen tuo korpimetsässä kasvanut. Sisareni ei myöskään viihtynyt, eikä koko elämänsä kaupungissa kasvanut äitini. Isäni ja toinen sisareni taas viihtyvät.

Minä tiedän, että olisin ollut onnellisempi ja tyytyväisempi kaupungissa. Nyt olen asunut kaupungeissa yli 20 vuotta, Helsinkiä pienemmälle paikkakunnalle en halua muuttaa. Jos Helsingistä pitää joskus lähteä, suuntaan jonnekin päin Eurooppaa isoon kaupunkiin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se, jos lapset pakotetaan jo varhaisessa vaiheessa töihin ja vastuuseen, eikä anneta leikkiä ja olla lapsia, altistaa vakaville luonnehäiriöille.

Lapset yleensä osallistuvat mielellään maatilan töihin ja ottavat vastuuta, jos sitä vain heille suodaan. Lapsista kasvaa näin terveen itsetunnon omaavia ihmisiä. Nykyajan ajattelu lasten kasvatuksesta on ollut täysin kujalla jo pitkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muuttuuko se peruna jotenkin maagisesti paremmaksi, kun se on itse kasvatettu. En osaa maalata parempaa taulua kuin ammattimainen taiteilija enkä hoitaa sairasta paremmin kuin koulutettu sairaanhoitaja, miten osaisin kasvattaa paremman perunan kuin ammattimainen viljelijä.

En tiedä mistä johtuu, mutta minä muutin kesällä maalle ja ensimmäistä kertaa elämässäni myös kasvatin perunoita. Syystä tai toisesta maistuvat paremmalta kuin mikään peruna mitä aiemmin olen syönyt. Ehkä sitten vaan olen luonnonlahjakkuus. Sitä en tajua miksi sinua harmittaa että joku muu pitää enemmän itse kasvattamistaan kasviksista?

Perunan viljely on kyllä koko lailla helpompaa kuin taulun maalaaminen tai sinfonian säveltäminen.

Kun perunan kylvää maahan, se tietää itse mitä pitää tehdä.

Kuhan muistaa laittaa ituset ylöspäin, jotta kasvaa oikeaan suuntaan. 🤪

Niin kuin Uuno muuttaa maalle -leffassa? Lol.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

saako noi lapset oikeasti olla lapsia, vai valjastetaaanko vanhemmat sisarukset kaitsemaan nuorempia ja maatilan töihin? ei sekään oikein ole.

Mitä vikaa siinä on, että sisarukset kaitsevat nuorempiaan? Sehän on ihan hyvää elämää - opettavaista ja harjoittelua, mielekästäkin. Samoin lapsille on yleensä mielekästä osallistua maatilan töihin - eläinten hoitamiseen ja niiden ruokkimiseen. Samalla kokevat olevansa tärkeä osa perheen elämässä ja hyödyksi. Se lisää lasten omanarvontuntoa ja itseluottamusta.

En tiedä, jostain kumman syystä lapsityövoiman käyttöä ei vaan suositella. Jotain tekemistä persoonallisuuden kehityksen kanssa sillä kai on.

Ilmankos nykyinen pullamössösukupolvi niin paljon vieroksuukin työntekoa jos heidän lapsuudessaan kaikki pienet roskapussin viemisetkin on laskettu lapsityövoiman käytöksi. Itse tiedän monia maatalon lapsia jotka nauttivat eniten maailmassa siitä että saavat osallistua vaikka pellon kyntämiseen tai sadonkorjuun, saati sitten eläinten hoitamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiva että toimii heille. Itselle olisi ahdistavaa että joka ikiseen paikkaan pitäisi lähtemällä lähteä ja kaikki aika menee talon ja eläimien hoitoon. Välillä on ihanaa vain kävellä viereisen talon kahvilaan mantelicroissantille

Joo, mietin että minusta ei moiselle työleirille olisi. En vaan yksinkertaisesti jaksaisi. Lisäksi pitäisi olla auto käytössä. Mutta kiva, että jotkut jaksaa ja tykkää.

Olen miettinyt tota työleirijuttua. Sekin on vähän miten sen mieltää. Kyllähän itselläkin menee töihin kaikkineen melkein 10 tuntia päivässä ja asun Espoossa. Ensin matka työpaikalle, sitten 8 tuntia aika raskaassa hoitotyössä, sitten kotiin.

Sä oot vieläpä onnekas. Enemmistö tekee lähes 11h työpäiviä ja työmatkat siihen päälle. Kotona kerkeää korkeintaa n nukkumaan ja moikkaa koululaisia. Kerran vuodessa kerkeää ennen joulua siivota jos pääsee työttömäksi pätkätöiltä.

Vierailija kirjoitti:

Moni näyttää ihailevan henkensä pitimiksi raatamista, mutta silti useimmille kelpaa nykyajan helppo elämä ja vapaa-aika. Eihän työaika muuten olisikaan 37.5h viikossa.

Tää on niin kiinni siitä minkälaista duunia tekee. Moni asiantuntijatyötä tekevä esim. on aivan puhki päivän jälkeen vaikkei edes ole saanut elintärkeää liikuntaa. En ole ollenkaan vakuuttunut että se on terveellisempää kuin raadanta mistä puhut.

Sä oot helpossa asemassa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiva että toimii heille. Itselle olisi ahdistavaa että joka ikiseen paikkaan pitäisi lähtemällä lähteä ja kaikki aika menee talon ja eläimien hoitoon. Välillä on ihanaa vain kävellä viereisen talon kahvilaan mantelicroissantille

Joo, mietin että minusta ei moiselle työleirille olisi. En vaan yksinkertaisesti jaksaisi. Lisäksi pitäisi olla auto käytössä. Mutta kiva, että jotkut jaksaa ja tykkää.

Olen miettinyt tota työleirijuttua. Sekin on vähän miten sen mieltää. Kyllähän itselläkin menee töihin kaikkineen melkein 10 tuntia päivässä ja asun Espoossa. Ensin matka työpaikalle, sitten 8 tuntia aika raskaassa hoitotyössä, sitten kotiin.

Sä oot vieläpä onnekas. Enemmistö tekee lähes 11h työpäiviä ja työmatkat siihen päälle. Kotona kerkeää korkeintaa n nukkumaan ja moikkaa koululaisia. Kerran vuodessa kerkeää ennen joulua siivota jos pääsee työttömäksi pätkätöiltä.

Varmasti jossain tekeekin. Suomessa enemmistö tekee 7.5h työpäivää, minulle riittää 6h ilman ruokataukoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

saako noi lapset oikeasti olla lapsia, vai valjastetaaanko vanhemmat sisarukset kaitsemaan nuorempia ja maatilan töihin? ei sekään oikein ole.

Mitä vikaa siinä on, että sisarukset kaitsevat nuorempiaan? Sehän on ihan hyvää elämää - opettavaista ja harjoittelua, mielekästäkin. Samoin lapsille on yleensä mielekästä osallistua maatilan töihin - eläinten hoitamiseen ja niiden ruokkimiseen. Samalla kokevat olevansa tärkeä osa perheen elämässä ja hyödyksi. Se lisää lasten omanarvontuntoa ja itseluottamusta.

Samaa mieltä. Tuollaisessa perheessä se 15 v saa tehdä jo oikeita töitä, iloita uusien juttujen oppimisesta.

Ja mitää tekee 15 v kaupunkilaispoika? Vie roskat roskikseen ja imuroi ehkä huoneensa. Siinä ne vastuut.

Mitä haluaa. Esim. käy koulussa, harrastaa sählyä, punttia, kamppailulajeja tms. ja istuu tietokoneella. Konttorirotta siitä kuitenkin suuremmalla todennäköisyydellä tulee, kuin viljelijä.

Mitä ne maaseudulle jumiutuneet 30v peräkammarin pojat tekee.

Kyllä siellä maallakin kouluja käydään. Voi olla, että kun touhuilee koneiden kanssa, lähtee vaikka opiskelemaan koneinsinööriksi. Näinkin on maatilan pojalle käynyt ja maatilan pojista voi tulla lääkäreitä, opettajia tai vaikka ihan konttorirotta.  Maatilan poika Jussi Vatasesta tuli näyttelijä, mutta edelleen tykkää tehdä osa-aikaisesti maatilan töitä kotitilallaan.

Suomi on maalainen. Rooleissa mm. Vatanen ja Maustetytöt.

https://areena.yle.fi/1-50309992

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni näyttää ihailevan henkensä pitimiksi raatamista, mutta silti useimmille kelpaa nykyajan helppo elämä ja vapaa-aika. Eihän työaika muuten olisikaan 37.5h viikossa.

Tää on niin kiinni siitä minkälaista duunia tekee. Moni asiantuntijatyötä tekevä esim. on aivan puhki päivän jälkeen vaikkei edes ole saanut elintärkeää liikuntaa. En ole ollenkaan vakuuttunut että se on terveellisempää kuin raadanta mistä puhut.

Ehkä siinä on valittu väärä ammatti. Itse teen samaa hommaa mitä tekisin ilman palkkaakin ja töiden jälkeen lenkille tai salille. Lumityöt ja nurmikon ajon jätän aurakuskille ja robotille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

saako noi lapset oikeasti olla lapsia, vai valjastetaaanko vanhemmat sisarukset kaitsemaan nuorempia ja maatilan töihin? ei sekään oikein ole.

Mitä vikaa siinä on, että sisarukset kaitsevat nuorempiaan? Sehän on ihan hyvää elämää - opettavaista ja harjoittelua, mielekästäkin. Samoin lapsille on yleensä mielekästä osallistua maatilan töihin - eläinten hoitamiseen ja niiden ruokkimiseen. Samalla kokevat olevansa tärkeä osa perheen elämässä ja hyödyksi. Se lisää lasten omanarvontuntoa ja itseluottamusta.

En tiedä, jostain kumman syystä lapsityövoiman käyttöä ei vaan suositella. Jotain tekemistä persoonallisuuden kehityksen kanssa sillä kai on.

Ilmankos nykyinen pullamössösukupolvi niin paljon vieroksuukin työntekoa jos heidän lapsuudessaan kaikki pienet roskapussin viemisetkin on laskettu lapsityövoiman käytöksi. Itse tiedän monia maatalon lapsia jotka nauttivat eniten maailmassa siitä että saavat osallistua vaikka pellon kyntämiseen tai sadonkorjuun, saati sitten eläinten hoitamiseen.

:D Meillä viikkorahan ehtona on kotitöiden tekeminen. Kuka sekoboltsi pitää tätä lapsityövoiman käyttönä?

Kait tolla perheellä tilillä tosi paljon fyrkkaa kun menee muutama kymppi ruokaan viikossa  ja sähköön vain 25 eur kuukaudessa ja mies tekee pitkää päivää töissä ja lapsilisät päälle ?

Voihan sitä elämänsä noinkin tuhlata tekemällä aamusta iltaan raskaita töitä henkensä pitimiksi. Siitä en pidä, että lapset/teinit pakotetaan samaan. Jos ei pidä maatalon töistä, maaseudulla on hyvin vähän virikkeitä ja avrsinkin järkevää tekemistä teini-ikäisille - sääliksi käy. Itselleni riittää normaali päivätyö, jota pystyn nykyään tekemään kotoa käsin ja itse asiassa mistäpäin maailmaa tahansa. Muun ajan nautin elämästä, ystävien seurasta ja huvituksista. Kukin kai tyylillään.

Musta näistä kommenteista paljastuu se kuinka kaukana nykyisin monet ihmiset on luonnosta ja kuinka mukavuudenhaluisia ihmiset ovat. Hyvä että kaikki tietävät mistä se maito tulee. AaaItse uskon että lapsilla on paljon parempi elämä maalla kaukana turhista ärsykkeistä, huumeista, kadulla tyhjänpäiväsenä lompsimisesta tai pahanteosta. Kyllähän maalla kepposia osataan tehdä, mutta se mitä nykypäivän lapsista näkyy eivät pärjäisi päivääkään ilman somea tai eivät monet aikuisetkaan. Se passivoittaa ja itse ihailen tuollaista omavaraista maatila elämää.

Jos olisi mahdollista niin eläisin maalla ja haluaisin ison perheen. Mikä ihanampaa kuin se yhteisöllisyys mikä syntyy kun isosqa perheessä tehdään yhdessä asioita. Ja kun lapset kasvavat ja perustavat omat perheet. Välit sisarusten kanssa ja yhteydenpito yhteiset tekemiset ja lapsilla aina yhdessä mukavia asioita.

Kunpa pääsisikin tästä oravanpyörästä pois ja voisi elää noin.

Karseeta porsimista.

Vierailija kirjoitti:

Musta näistä kommenteista paljastuu se kuinka kaukana nykyisin monet ihmiset on luonnosta ja kuinka mukavuudenhaluisia ihmiset ovat. Hyvä että kaikki tietävät mistä se maito tulee. AaaItse uskon että lapsilla on paljon parempi elämä maalla kaukana turhista ärsykkeistä, huumeista, kadulla tyhjänpäiväsenä lompsimisesta tai pahanteosta. Kyllähän maalla kepposia osataan tehdä, mutta se mitä nykypäivän lapsista näkyy eivät pärjäisi päivääkään ilman somea tai eivät monet aikuisetkaan. Se passivoittaa ja itse ihailen tuollaista omavaraista maatila elämää.

Jos olisi mahdollista niin eläisin maalla ja haluaisin ison perheen. Mikä ihanampaa kuin se yhteisöllisyys mikä syntyy kun isosqa perheessä tehdään yhdessä asioita. Ja kun lapset kasvavat ja perustavat omat perheet. Välit sisarusten kanssa ja yhteydenpito yhteiset tekemiset ja lapsilla aina yhdessä mukavia asioita.

Kunpa pääsisikin tästä oravanpyörästä pois ja voisi elää noin.

Minusta on erikoista haluta raataa turhan takia, kun vähempikin riittää ja voi tehdä jotain mielekästä.