Nalkutuksen syvin olemus

Vierailija kirjoitti:

Joskus ei ole kysymys nalkuttamisesta, vaan siitä, että naisella on vain tarve puhua. Tämä onkin helpompi tapaus. Mies voi istua ja ajatelle muuta, katsoa televisiota tai lukea lehteä. Naisesta tuntuu, että mies kuuntelee ja se riittää.

Niin juuri, joskus. MIehen kannattaa vastata esim "Nagnagnag" Clint easwood tyyliin. Sen jälkeen on kaikki taas hyvin, pilvet on hattaraa ja yksisarviset hyppii niityllä. Voi käsikädessä katsoa sohvalla tv:tä ja vapaalla kädellä raapia persettä.

Meillä siis vaimo suuttuu ihan kaikesta nykyään. Nalkutuksen määrä on älytön. Vaihteisto vuodet on ollut jo pitkään. Apua!. 25v yhdessä vaimo 52

Vierailija kirjoitti:

Meidän parisuhteessa mies nalkuttaa. Tosin ehkä siihen on syynsä. Mulla on adhd ja en aina ihan pysty reagoimaan juuri kuten hän toivoisi. Mulle on aivan sama nalkuttaako vai ei, samalla tavalla ne viestit menee läpi mulle. Jos en tee kuten hän toivoo niin sen kun tekee itse. Mä teen omalla tavallani ja yritän toki tehdä yleensä kuten hän toivoo, mutta muisti ei aina riitä kapasiteetiltaan siihen. Mä en nalkuta, en koe sitä kivaksi tavaksi puhua toiselle. Osaan myös itse tehdä kaikki asiat ja jos ne mua ärsyttää niin teen ne itse. Miksi mun pitäisi toista passuuttaa?

Meidän lapsi se vasta mielenkiintoinen tapaus onkin. Yhtä laho päästä kuin minä, kuitenkin isänsä tarkkuus asioissa. On myös ottanut miehen mallin nalkuttaa asioista ja sitä yritän kitkeä pois. Mun lapseni ei kasva siihen, että nalkuttaa tulevalle puolisolleen. Asiat voi saada läpi ihan muulla tavalla, varsinkin kun omassa toiminnassa on puutteita. Ja aika usein nalkuttajilla on omissa toiminnoissa hyvinkin paljon puutteita, mutta niitä ei suostuta uskomaan tai haluta huomata.

Mun aikuisella add-lapsellani on myös nuo piirteet. Sinkkuna viihtyy, enkä ihmettele, on aika hankala luonne. Yhtäaikaa ehdoton ja hälläväliä.

Ihhihhhhhiiiii oo iloinen että nalkuttaa,,

Ne jotka ei nalkuta, on nytkin viihteellä..hihhihhhhhhiiii

Mitä on nalkutus? Onko se sitä , että joutuu sanomaan asian uudestaan jos toinen ei kuule, kuuntele , ymmärrä? Vai mitä se on?

Vierailija kirjoitti:

Meillä siis vaimo suuttuu ihan kaikesta nykyään. Nalkutuksen määrä on älytön. Vaihteisto vuodet on ollut jo pitkään. Apua!. 25v yhdessä vaimo 52

Vaihteistovuodet kuulostaa mahtavalta! Taidan ottaa tuon sanan käyttöön. Terv. nainen samaa ikäluokkaa

PS vaihdevuodet ei ole mikään ihan helppo juttu, vaimoasi auttaisi varmasti jos osoittaisit hieman myötätuntoa ja ymmärrystä. Ei hän ilkeyttään suutu.

Nalkutus on persoonakohtainen asia naisessa. Vähän sama kuin suttaantunut kajaali tai vaikka kuorsaaminen. Kaikki ei varmaan nalkuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä siis vaimo suuttuu ihan kaikesta nykyään. Nalkutuksen määrä on älytön. Vaihteisto vuodet on ollut jo pitkään. Apua!. 25v yhdessä vaimo 52

Vaihteistovuodet kuulostaa mahtavalta! Taidan ottaa tuon sanan käyttöön. Terv. nainen samaa ikäluokkaa

PS vaihdevuodet ei ole mikään ihan helppo juttu, vaimoasi auttaisi varmasti jos osoittaisit hieman myötätuntoa ja ymmärrystä. Ei hän ilkeyttään suutu.

On myös kytkinnosto vuodet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän parisuhteessa mies nalkuttaa. Tosin ehkä siihen on syynsä. Mulla on adhd ja en aina ihan pysty reagoimaan juuri kuten hän toivoisi. Mulle on aivan sama nalkuttaako vai ei, samalla tavalla ne viestit menee läpi mulle. Jos en tee kuten hän toivoo niin sen kun tekee itse. Mä teen omalla tavallani ja yritän toki tehdä yleensä kuten hän toivoo, mutta muisti ei aina riitä kapasiteetiltaan siihen. Mä en nalkuta, en koe sitä kivaksi tavaksi puhua toiselle. Osaan myös itse tehdä kaikki asiat ja jos ne mua ärsyttää niin teen ne itse. Miksi mun pitäisi toista passuuttaa?

Meidän lapsi se vasta mielenkiintoinen tapaus onkin. Yhtä laho päästä kuin minä, kuitenkin isänsä tarkkuus asioissa. On myös ottanut miehen mallin nalkuttaa asioista ja sitä yritän kitkeä pois. Mun lapseni ei kasva siihen, että nalkuttaa tulevalle puolisolleen. Asiat voi saada läpi ihan muulla tavalla, varsinkin kun omassa toiminnassa on puutteita. Ja aika usein nalkuttajilla on omissa toiminnoissa hyvinkin paljon puutteita, mutta niitä ei suostuta uskomaan tai haluta huomata.

Mun aikuisella add-lapsellani on myös nuo piirteet. Sinkkuna viihtyy, enkä ihmettele, on aika hankala luonne. Yhtäaikaa ehdoton ja hälläväliä.

En yhtään ihmettele, että sinkkuna viihtyy. Tämä on minun ensimmäinen ja viimeinen parisuhde. Tässäkin on positiivisena se, että mies on yhteensä 10 kuukautta vuodesta poissa ja me molemmat voimme hengittää näillä väleillä. Olen haastava luonne juuri tällä täysin vastakkaisella elämälläni ja mies on tämän tiennyt ennen kuin avioon menimme. Olen sanonut hänelle usein, että mulla ei ole harmaata aluetta. Mulla on vain ääripäät. Harvemmin suutun, mutta kun suutun niin en pysty hallitsemaan itseäni. Nalkutukselle en ole vielä kertaakaan hermostunut edes. Lapsi oli osittain vahinko: ehkäisy petti, ns. laastarilapsi. Koitan kuitenkin parhaani mukaan häntä kasvattaa ja käytän esimerkiksi terapiassa, että toinen pääsee yhteiskuntaan mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän parisuhteessa mies nalkuttaa. Tosin ehkä siihen on syynsä. Mulla on adhd ja en aina ihan pysty reagoimaan juuri kuten hän toivoisi. Mulle on aivan sama nalkuttaako vai ei, samalla tavalla ne viestit menee läpi mulle. Jos en tee kuten hän toivoo niin sen kun tekee itse. Mä teen omalla tavallani ja yritän toki tehdä yleensä kuten hän toivoo, mutta muisti ei aina riitä kapasiteetiltaan siihen. Mä en nalkuta, en koe sitä kivaksi tavaksi puhua toiselle. Osaan myös itse tehdä kaikki asiat ja jos ne mua ärsyttää niin teen ne itse. Miksi mun pitäisi toista passuuttaa?

Meidän lapsi se vasta mielenkiintoinen tapaus onkin. Yhtä laho päästä kuin minä, kuitenkin isänsä tarkkuus asioissa. On myös ottanut miehen mallin nalkuttaa asioista ja sitä yritän kitkeä pois. Mun lapseni ei kasva siihen, että nalkuttaa tulevalle puolisolleen. Asiat voi saada läpi ihan muulla tavalla, varsinkin kun omassa toiminnassa on puutteita. Ja aika usein nalkuttajilla on omissa toiminnoissa hyvinkin paljon puutteita, mutta niitä ei suostuta uskomaan tai haluta huomata.

Mun aikuisella add-lapsellani on myös nuo piirteet. Sinkkuna viihtyy, enkä ihmettele, on aika hankala luonne. Yhtäaikaa ehdoton ja hälläväliä.

Eli tyypillinen milleniaali.

Ongelma on siinä että koti on naisen reviiriä, mies on siellä ikäänkuin "kylässä". Tästä seuraa että nainen päättää miten siellä käyttäydytään. Tämä taas turhauttaa miehen, hänet pakotetaan pikkulapsen rooliin.

Jos mies tajuaa tehdä autotalliin miesluolan, ongelma ratkeaa osittain.

Eiköhän tuo oo vanhenevien naisten perusoikeus, kun allit alkaa kasvaa ja silikonit repsahtaa, eli kun ei olla itseensä tyytyväisiä, puretaan se toiseen/toisiin. Samoihin aikoihin lapset jättää kodin ja ihminen tuntee itsensä tarpeettomaksi ja rumaksi.

Muiden miehet sitä, muiden miehet tätä ... on tyypillistä, millä mies halutaan tekemään kaikenlaista turhaa.

Sorruin välillä exälle nalkuttamiseen. Ja onhan se raivostuttava tapa. Mutta kun olin tarpeeksi kauan yrittänyt kaikella rakkaudella tuoda esille omia toiveitani ja tarpeitani eikä toinen korvaansa lotkauttanut, niin en enää keksinyt muuta kuin nalkuttamisen.

Hän oli työtön ja vietti päivät kotona pelaamassa, minä painoin pitkää päivää töissä. Niin monta kertaa pyysin, toivoin ja rukoilin, että hän edes sen verran ystävällisesti helpottaisi elämääni, että olisi työpäiväni aikana esimerkiksi vienyt roskat, pessyt koneellisen pyykkiä tai laittanut ruuan valmiiksi kun tulen töistä. Mutta ei. Jopa hänen energiajuomatölkkinsä ja pitsalaatikkonsa jäivät minun siivottaviksi.

Ei nalkutuskaan tilannetta pelastanut, niinpä hänestä tuli ex.

Voisikohan naisten hormonituotannolla olla yhteys nalkutukseen, luultavimmin on. Lisäksi epäilen, että mikäli nainen nalkuttaa pahasti nuorempana se ennakoi pahoja vaihdevuosiaikoja.