Nainen, lähestytäänkö sua aina jos oot baarissa yksin?
Kommentit (85)
En voisi kuvitellakaan meneväni yksin johonkin baariin. Jo ulkona kaupungilla liikkuminen yömyöhään on minulle täysin mahdoton ja epämiellyttävä ajatus. Olen niin paljon mieluummin kotona.
Olisi maailman surullisin ajatus laittautua ja lähteä yksin illalla ravintolaan. Miten te jotkut pystytte tällaiseen?
Yleensä ei kukaan tule juttelemaan. En kyllä käy missään isoissa baareissa vaan sellaisissa pikkuisissa kyläbaareissa esimerkiksi siellä suunnalla missä mökkini on. Siellä ihmiset taitaa tuntea kaikki toisensa ja mua katsotaan silleen, että kuka tuo on. Mutta ei kukaan tuu kuitenkaan juttelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Olisi maailman surullisin ajatus laittautua ja lähteä yksin illalla ravintolaan. Miten te jotkut pystytte tällaiseen?
Silloin kun vielä kävin, ei ollut muuta mahdollisuutta kuin mennä yksin. Mutta olin toivoa täynnä ettei tarvitsisi istua yksin.
Mutta niin vain kävi useimmiten.
Seuraksi olisi toki kelvannut vaikka naisetkin, jotta saa jutella jonkun kanssa, mutta niin naiset kuin miehet torjuivat jutteluyritykset.
Vierailija kirjoitti:
Siitä on jo jotain 15 vuotta kun olen ollut jossain "ulkona". Lakkasin käymästä kun tajusin että voin istua yksin kotonakin, ja juomatkin tulevat halvemmiksi.
Eikä tarvitse kadehtien katsella kun toisilla on juttuseuraa.
Et kuitenkaan voinut vastata kysymykseen suoraan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siitä on jo jotain 15 vuotta kun olen ollut jossain "ulkona". Lakkasin käymästä kun tajusin että voin istua yksin kotonakin, ja juomatkin tulevat halvemmiksi.
Eikä tarvitse kadehtien katsella kun toisilla on juttuseuraa.Et kuitenkaan voinut vastata kysymykseen suoraan.
Etkö osaa lukea? No voi surku.
Kerronpa miehisen näkökulman näihin "iskuyrityksiin":
Voin vannoa, etten ole koskaan lähestynyt naista baarissa iskemistarkoituksessa, mutta olen lukuisia kertoja mennyt muuten vain jutuille naistenkin kanssa. Joko yksin olevien tai naisporukoiden. Yhden ainoan kerran minut on tylytetty pois, koska luultavasti oletti minun olevan iskemässä. Ilmeisesti olen miellyttävän näköinen ja/tai tyylini alkaa juttelemaan on luonnostaan oikeanlainen, kun olen säästynyt tylytyksiltä enemmissä määrin. Varmaan on joku jututettavani kuvitellut minun olevan iskemässä, mutta on taivahan tosi, että näin en ole ollut tekemässä. Ne muutamat kerrat, kun olen naisen kanssa baarista lähtenyt, ovat kaikki lähteneet siitä, että nainen on tullut iskemään minua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähestyvät vaikka olisi oma puoliso mukana. Kunhan olen hetken yksin, niin joku jo yrittämässä.
Voitko kertoa miltä näytät tai millainen olet ja millaisissa baareissa käyt? Haluan oppia :D
No olen vähän alle 30v, blondi, hoikka, siniset silmät, ei tatuointeja tai lävistyksiä, pukeudun siististi...
Kai minussa sitten vaan on hyvä aura tai jotain, kun ihmiset helposti lähestyvät minua jopa ihan lähikaupassa. :D Olen kyllä ystävällinen ja hymyilen paljon, ehkä siksi mua on helppo lähestyä? Onhan siinä hyvätkin puolensa, mutta toisinaan turhauttaa kun saa joskus ihan ihmeellistäkin porukkaa kimppuunsa ja koska olen niin kiltti, on niistä eroon pääseminen joskus vaikeaa. :D
Ihan kaikenlaisissa baareissa tulee käytyä; keskustassa vähän hienommissa paikoissa ja joskus parilla lähikuppilassa. Nykyään tosin käyn todella harvoin enää ulkona.
Aika usein ja tätä tapahtuu vaikka olisin mieheni/miespuolisten kavereiden porukalla liikenteessä. Mulle tosin ihmiset tulee aika herkästi juttelemaan muutenkin, en tiedä mistä johtuu. Iholle ei niinkään tungeta, siltä olen oikeastaan aina saanut olla rauhassa, mutta olen kyllä käynyt baaritiskillä hyvin mielenkiintoisia keskusteluja tuntemattomien kanssa.
Aina. Kyllä. Joka kerta.
Huvittavin kerta oli, kun olin viimeisilläni raskaana esikoista odottaessa, kuitenkin kävin yhä töissä, viimeisiä työpäiviä... Bussi, jolla olin matkalla kotiin, hajosi 6km päässä kotipysäkistöni. Oli talvi, -17c pakkasta ja sakea lumimyrsky. Seuraava bussi olisi tullut 45min päästä. Mieheni taas oli pääsemässä omista töistään niin, että olisi noin tunnin kuluttua siellä, mihin tuo bussi minut jätti. Päätin siis etsiä läheiseltä ostajilta paikan, johon mennä istumaan ja lämmittelemään. No, ainoa mikä oli auki tuolloin klo 19, oli pubi. Menin sinne, ja tilasin kaakaon. Vetäydyin nurkkaloossiin istumaan, koska olin hyvin näkyvästi raskaana ja nolotti olla baarissa :D olen siis 160cm ja hyvin siro ihminen (ilman raskautta painan n 49kg), joten siksi tuota raskausmahaa ei kovin pystynyt piilotella..... no, toisin kuin pelkäsin, kukaan ei tullut haukkumaan mua, että mitä sä täällä "dokaat" raskaana, vaan sen tunnin aikana noin 10 eri miestä saapui pokailemaan, ja moni suuttui (!) Kun sanoin haluavani vain olka yksin tässä, juoden kaakaota ja lukien kirjaa :D kunnes mieheni saapuu.
Vierailija kirjoitti:
Naiset ovat toisaalta harvoin yksin baarissa, mukana on yleensä mies tai ystävätär. Liittyy käsittääkseni juuri siihen, että yksin oleva nainen altistuu helpommin ei-toivottaville iskuyrityksille.
Vielä 60-luvulla naisia ei edes päästetty yksin ravintoloihin koska sellaisia luultiin "lumpuiksi"
Itsekin miehenä olen yrittänyt pokata enimmäkseen tyttöporukopissa juhlivia naisia.
Vierailija kirjoitti:
Aina. Kyllä. Joka kerta.
Huvittavin kerta oli, kun olin viimeisilläni raskaana esikoista odottaessa, kuitenkin kävin yhä töissä, viimeisiä työpäiviä... Bussi, jolla olin matkalla kotiin, hajosi 6km päässä kotipysäkistöni. Oli talvi, -17c pakkasta ja sakea lumimyrsky. Seuraava bussi olisi tullut 45min päästä. Mieheni taas oli pääsemässä omista töistään niin, että olisi noin tunnin kuluttua siellä, mihin tuo bussi minut jätti. Päätin siis etsiä läheiseltä ostajilta paikan, johon mennä istumaan ja lämmittelemään. No, ainoa mikä oli auki tuolloin klo 19, oli pubi. Menin sinne, ja tilasin kaakaon. Vetäydyin nurkkaloossiin istumaan, koska olin hyvin näkyvästi raskaana ja nolotti olla baarissa :D olen siis 160cm ja hyvin siro ihminen (ilman raskautta painan n 49kg), joten siksi tuota raskausmahaa ei kovin pystynyt piilotella..... no, toisin kuin pelkäsin, kukaan ei tullut haukkumaan mua, että mitä sä täällä "dokaat" raskaana, vaan sen tunnin aikana noin 10 eri miestä saapui pokailemaan, ja moni suuttui (!) Kun sanoin haluavani vain olka yksin tässä, juoden kaakaota ja lukien kirjaa :D kunnes mieheni saapuu.
No ei kai se sun painosi siihen raskausmahaan tai sen piilottelemiseen liity. Tai ehkä vain ajattelivat että olet lihava. Ja juot jotain muuta kuin kaakaota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina. Kyllä. Joka kerta.
Huvittavin kerta oli, kun olin viimeisilläni raskaana esikoista odottaessa, kuitenkin kävin yhä töissä, viimeisiä työpäiviä... Bussi, jolla olin matkalla kotiin, hajosi 6km päässä kotipysäkistöni. Oli talvi, -17c pakkasta ja sakea lumimyrsky. Seuraava bussi olisi tullut 45min päästä. Mieheni taas oli pääsemässä omista töistään niin, että olisi noin tunnin kuluttua siellä, mihin tuo bussi minut jätti. Päätin siis etsiä läheiseltä ostajilta paikan, johon mennä istumaan ja lämmittelemään. No, ainoa mikä oli auki tuolloin klo 19, oli pubi. Menin sinne, ja tilasin kaakaon. Vetäydyin nurkkaloossiin istumaan, koska olin hyvin näkyvästi raskaana ja nolotti olla baarissa :D olen siis 160cm ja hyvin siro ihminen (ilman raskautta painan n 49kg), joten siksi tuota raskausmahaa ei kovin pystynyt piilotella..... no, toisin kuin pelkäsin, kukaan ei tullut haukkumaan mua, että mitä sä täällä "dokaat" raskaana, vaan sen tunnin aikana noin 10 eri miestä saapui pokailemaan, ja moni suuttui (!) Kun sanoin haluavani vain olka yksin tässä, juoden kaakaota ja lukien kirjaa :D kunnes mieheni saapuu.
No ei kai se sun painosi siihen raskausmahaan tai sen piilottelemiseen liity. Tai ehkä vain ajattelivat että olet lihava. Ja juot jotain muuta kuin kaakaota.
Sä et oo varmaan ikinä nähnyt livenä 160cm pitkää ja 49kg painoista naista? 🤣 noin hoikan ihmisen raskausmahaa EI VOI sekoittaa lihavuuteen, siis olettaen ettei tuo tyyppi ollut kerännyt yhtään läskiä raskausmahan lisäksi. Lyhyt ja hoikka ihminen , varsinkin jos käyttää ns ihonmyötäisiä.vaatteita, näyttää viimeisillään raskaana nimenomaan siltä, kuin olis viimeisillään raskaana...
M33
Vierailija kirjoitti:
Kerronpa miehisen näkökulman näihin "iskuyrityksiin":
Voin vannoa, etten ole koskaan lähestynyt naista baarissa iskemistarkoituksessa, mutta olen lukuisia kertoja mennyt muuten vain jutuille naistenkin kanssa. Joko yksin olevien tai naisporukoiden. Yhden ainoan kerran minut on tylytetty pois, koska luultavasti oletti minun olevan iskemässä. Ilmeisesti olen miellyttävän näköinen ja/tai tyylini alkaa juttelemaan on luonnostaan oikeanlainen, kun olen säästynyt tylytyksiltä enemmissä määrin. Varmaan on joku jututettavani kuvitellut minun olevan iskemässä, mutta on taivahan tosi, että näin en ole ollut tekemässä. Ne muutamat kerrat, kun olen naisen kanssa baarista lähtenyt, ovat kaikki lähteneet siitä, että nainen on tullut iskemään minua.
Saanko kysyä, että jos taustalla ei tosiaan ole pienintäkään ajatusta iskuyrityksestä tai toivetta seuran löytämisestä, miksi lähestyt naisia? Vai lähestytkö samalla tavalla miehiä, ihan vain huvin vuoksi?
Vierailija kirjoitti:
Aina. Kyllä. Joka kerta.
Huvittavin kerta oli, kun olin viimeisilläni raskaana esikoista odottaessa, kuitenkin kävin yhä töissä, viimeisiä työpäiviä... Bussi, jolla olin matkalla kotiin, hajosi 6km päässä kotipysäkistöni. Oli talvi, -17c pakkasta ja sakea lumimyrsky. Seuraava bussi olisi tullut 45min päästä. Mieheni taas oli pääsemässä omista töistään niin, että olisi noin tunnin kuluttua siellä, mihin tuo bussi minut jätti. Päätin siis etsiä läheiseltä ostajilta paikan, johon mennä istumaan ja lämmittelemään. No, ainoa mikä oli auki tuolloin klo 19, oli pubi. Menin sinne, ja tilasin kaakaon. Vetäydyin nurkkaloossiin istumaan, koska olin hyvin näkyvästi raskaana ja nolotti olla baarissa :D olen siis 160cm ja hyvin siro ihminen (ilman raskautta painan n 49kg), joten siksi tuota raskausmahaa ei kovin pystynyt piilotella..... no, toisin kuin pelkäsin, kukaan ei tullut haukkumaan mua, että mitä sä täällä "dokaat" raskaana, vaan sen tunnin aikana noin 10 eri miestä saapui pokailemaan, ja moni suuttui (!) Kun sanoin haluavani vain olka yksin tässä, juoden kaakaota ja lukien kirjaa :D kunnes mieheni saapuu.
Voi että, onpa rankkaa kun ihan raskaanakin 10 miestä tuli pokaamaan, yksi toisensa jälkeen.
En usko sanaakaan.
Vierailija kirjoitti:
Olisi maailman surullisin ajatus laittautua ja lähteä yksin illalla ravintolaan. Miten te jotkut pystytte tällaiseen?
Mitä surullista siinä on? Jos mulla on nälkä, menen syömään, vaikka sitten yksin. Jos haluan elokuviin, menen. Jos haluan katsoa jalkapalloa baarissa, teen niin. En ole riippuvainen muiden seurasta enkä koe asiassa olevan mitään surullista.
Ei ikinä.
Sitten taas esim. tupakkapaikalla on yhtäkkiä tuntemattomat alkaneet v*ttuilla kuinka olen esim. papin näköinen tai muuta ulkonäöstäni jos on sattunut katse kohtaamaan.
Riippuu päivästä ja mielentilasta. Oon oppinut laittamaan muurit ylös paremmin niin saan kyllä olla rauhassa jos haluan, jos kaipaan seuraa niin sekin onnistuu. Elekieli on kaikki.
Pari kertaa on joku tullut kähmimään, kerran joku kaatokännissä oleva lähti väkisin seuraamaan kun olin lähdössä pois ja alkoi uhkailemaan mitä aikoo minulle tehdä. Eipä nuo oman ikäiset tunnu uskaltavan tulla juttelemaan jos eivät ole vahvasti humaltuneet, enkä käy paikoissa missä on vanhempaa porukkaa.
Kokeile käydä välillä jossain karmeassa räkälässä, jossa on työttömiä ja syrjäytyneitä miehiä. He lähestyvät herkemmin, koska heillä ei ole ammatillisessa mielessä mitään menetettävää.