Miksi nykyään kaikki SANOITETAAN?
Ihminen ei enää kerro miltä hänestä tuntuu, vaan sanoittaa tunteensa? Miksi ihmeessä näin? Mitä vikaa on kertomisessa? -Osasitpa hienosti sanoittaa tämän asian! Tai ihan vain sanoa? Tai kertoa? Tai avata?
T: Lauluja sanoitetaan.
Kommentit (44)
Se on kun lapselle halutaan kertoa mitä aikuisen mielestä tämän pitäisi jossain tilanteessa tuntea
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoitus tuli lastenkasvatukseen silloin, kun jäähypenkit kiellettiin, ja sieltä se levisi sitten myös muuhun kielenkäyttöön.
Milloin jääkiekkoterminologia tuli käyttöön lastenkasvatuksessa? Poikittainen maila - 2 minuuttia.
Ennen jäähypenkkien aikaa perheissä käytettiin tukkapöllyä, luunappeja ja muuta ruumiillista kuritusta.
Kehitys on siis mennyt: ruumiillinen kuritus --> jäähypenkit --> sanoitus.
Vierailija kirjoitti:
Se on kun lapselle halutaan kertoa mitä aikuisen mielestä tämän pitäisi jossain tilanteessa tuntea
WORD!!
Vierailija kirjoitti:
Se on kun lapselle halutaan kertoa mitä aikuisen mielestä tämän pitäisi jossain tilanteessa tuntea
Entä jos lapsi tietää itse että viduttaa? Eli osaa sanoittaa tunteensa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on kun lapselle halutaan kertoa mitä aikuisen mielestä tämän pitäisi jossain tilanteessa tuntea
Entä jos lapsi tietää itse että viduttaa? Eli osaa sanoittaa tunteensa!
Silloin hän kertoo miltä hänestä tuntuu, ihan niin kuin tähänkinn asti.
Vanhempana ihmisenä oikeasti ärsyttävät tällaiset hymistelevät uudissanat, joille olisi jo ennestään käyttökelpoisia sanoja olemassa.
Tuleekohan kohta käyttöön anti-sanoitus, jos kakara ei halua puhua putkahtaa ongelmistaan myötäelävälle vanhemmalle? Elämme todella erikoisia aikoja monessa suhteessa.
Eikö tuota käytetä jossain lastenkasvatuksessa nykyjään?
Sanoa miltä tuntuu ja sanoittaa tunteensa ovat sama asia käytännössä. Tuolla erityisellä sanoittamisella viitataan ymmärtääkseni niihin tilanteisiin, kun henkilön, vaikka lapsen tai nuoren, on vaikea kuvailla kokemustaan. Eli tietoisesti mietitään sitä kuvailevia sanoja.
Vaikeiden kokemusten ja tunteiden tunnistamisella ja jäsentämisellä kielellisesti voidaan varmaan ennaltaehkäistä pitkäaikaisia traumoja. Eli sellaisia epämääräisiä ahdistuksen möykkyjä jotka jäävät sisimpään vuosiksi ja vuosikymmeniksi.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Faith kirjoitti:
Sanoa miltä tuntuu ja sanoittaa tunteensa ovat sama asia käytännössä. Tuolla erityisellä sanoittamisella viitataan ymmärtääkseni niihin tilanteisiin, kun henkilön, vaikka lapsen tai nuoren, on vaikea kuvailla kokemustaan. Eli tietoisesti mietitään sitä kuvailevia sanoja.
Vaikeiden kokemusten ja tunteiden tunnistamisella ja jäsentämisellä kielellisesti voidaan varmaan ennaltaehkäistä pitkäaikaisia traumoja. Eli sellaisia epämääräisiä ahdistuksen möykkyjä jotka jäävät sisimpään vuosiksi ja vuosikymmeniksi.
Ymmärsitkö otsikon? Entä aloituksen?
Sana, joka on huomenna jo historiaa.
Jossain vaiheessa sanottiin "säveltämiseksi" sitä, kun joku ohjelmoi puhelimensa soittoääneksi jonkin tietyn sävelmän.
Sanoitetusta lapsesta kasvoi masentunut ja ahdistunut teini. Saisi lapset itse päättää, mitä tuntevat. Eikä aina ole sitä, voivoita, kun sulla on nyt paha mieli. No, lapsi totteli ja voivoi on nyt lääkityksellä.
Vierailija kirjoitti:
Sanoitetusta lapsesta kasvoi masentunut ja ahdistunut teini. Saisi lapset itse päättää, mitä tuntevat. Eikä aina ole sitä, voivoita, kun sulla on nyt paha mieli. No, lapsi totteli ja voivoi on nyt lääkityksellä.
Oikeastiko sanoitettiin? Eikä vaan todettu, että sulla on paha mieli. Sanoituksen idea on saada käyttöönsä tarkempia termejä, ei vaan noita "paha mieli" ja "ahdistaa" tokaisuja.
Omat lapset ainakin ovat hyötyneet tunnesanojen opettelusta. Aluksi on pitänyt arvailla, miltä lapsesta on tuntunut ja miksi. Aika nopeasti ovat oppineet itsekin havainnoimaan tunteitaan ja niihin johtaneita syitä. Sitten ovat oppineet ilmaisemaan tunteitaan eri tavoin ja rauhoittamaan itsensä.
Vierailija kirjoitti:
Pahinta on että mammat sanoittavat lastensa tunteita. Ei pysty "sanoittamaan" tai kertoa toisen puolesta miltä tästä tuntuu. Sehän menee ihan väärin silloin. Ihmisen pitää itse saada tuntea ja kokea tunteensa ilman että äiti tulee määräämään siihen mikä se tunne nyt on.
Eikö siinä ole ideana, että lapsi oppii tunnistamaan ja hyväksymään tunteensa? Samalla myös keskustelemaan ja kommunikoimaan tunteistaan ja ymmärtämään mikä tunteen laukaisi.
Nämä ovat näitä "trendikkäitä" termejä joita yksinkertainen massa tykkää viljellä.
Puhuminen on ihan turhaa. Kaikki tietävät miten juttu on ihan ilman mitään puhumista.
Vierailija kirjoitti:
Puhuminen on ihan turhaa. Kaikki tietävät miten juttu on ihan ilman mitään puhumista.
Kun eivät tiedä. Kaikkia nykyään "ahdistaa". Jos esitelmän pito jännittää, se "ahdistaa. Kun on kiirettä ja stressiä koeviikolla, se ahdistaa. Kun ei tiedä tykkääkö toinen sinusta, niin tämä ahdistaa. Kun on vihainen kaverilleen, sekin ahdistaa. Kun ei ole rahaa, se ahdistaa.
Kauhean epämääräinen mössötunne, vaatii siis sanoitusta.
Vierailija kirjoitti:
Yhtä hyvin voisi kysyä, että miksi työelämässä kaikki on nykyään "ketterää" ja "älykästä".
only in your dreams..
Meille uskotellaan kaikenlaista. Siksi maailma nykyään tulvii (ironisia) meemejä.
Vierailija kirjoitti:
Puhuminen on ihan turhaa. Kaikki tietävät miten juttu on ihan ilman mitään puhumista.
Paitsi perheenjäsenet. Tai sanotaan, että noissa suhteissa väärinkäsitykset/tulkinnat voivat tuottaa karmeaa jälkeä. Tietysti tökerö puhekin voi.
Alentava ja kontrolloiva, ällöttävä uudissana. Sanoittaa tarkoittaa laululyriikoiden luomista. Parempia sanoja olisi esim kertoa (tunteistaan yms), kuten kuvasitkin. Tai kuvata. Mutta tähän sanaan liittyy vahvasti sellainen sävy, että se on joku muu, joka kertoo kokijan puolesta, että mitä kokija kokee. Sille toiminnolle ei tarvitsisi sanaa ollenkaan.