Miksi nykyään kaikki SANOITETAAN?
Ihminen ei enää kerro miltä hänestä tuntuu, vaan sanoittaa tunteensa? Miksi ihmeessä näin? Mitä vikaa on kertomisessa? -Osasitpa hienosti sanoittaa tämän asian! Tai ihan vain sanoa? Tai kertoa? Tai avata?
T: Lauluja sanoitetaan.
Kommentit (44)
Ärsyttävä "uudissana". Sanoittaminen on luovaa työtä musiikissa, mutta tuntuuhan se varmaan hienolta tavan pulliaisesta, kun voi kuvitella olevansa "sanoittaja" vähän joka tilanteessa.
Yhtä hyvin voisi kysyä, että miksi työelämässä kaikki on nykyään "ketterää" ja "älykästä".
Sanoitus tuli lastenkasvatukseen silloin, kun jäähypenkit kiellettiin, ja sieltä se levisi sitten myös muuhun kielenkäyttöön.
Esim ahdistus tarkoittaa epämääräistä huonoa oloa. Mutta jos tunnistat tunteesi ja sanot sen, asiaa on helpompi käsitellä.
Sanoittaminen on siis aiheen tunnistamista ja siten mahdollisuutta käsitellä tarkemmin.
Mutta jos sinulla ei ole tuon kummempaa pohdittavaa, älä turhaan vaivaa päätäsi.
Kuulostaa että joku sanoo pitkiä lauseita. Jotkut haluavat ilmaista lyhyesti. Lapselle ok jos sanoo lyhyesti, ei tarvitse pitää esitelmää joka kerran.
Vierailija kirjoitti:
Esim ahdistus tarkoittaa epämääräistä huonoa oloa. Mutta jos tunnistat tunteesi ja sanot sen, asiaa on helpompi käsitellä.
Sanoittaminen on siis aiheen tunnistamista ja siten mahdollisuutta käsitellä tarkemmin.
Mutta jos sinulla ei ole tuon kummempaa pohdittavaa, älä turhaan vaivaa päätäsi.
Sille on ihan olemassa sana: sanallistaa.
Jos sanoitat niin olet hyvis ja seuraat aikaasi. Sanoituksen vastustajat ovat menneisyyden haikailijoita jotka tekevät hallaa kanssaihmisilleen.
Pahinta on että mammat sanoittavat lastensa tunteita. Ei pysty "sanoittamaan" tai kertoa toisen puolesta miltä tästä tuntuu. Sehän menee ihan väärin silloin. Ihmisen pitää itse saada tuntea ja kokea tunteensa ilman että äiti tulee määräämään siihen mikä se tunne nyt on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esim ahdistus tarkoittaa epämääräistä huonoa oloa. Mutta jos tunnistat tunteesi ja sanot sen, asiaa on helpompi käsitellä.
Sanoittaminen on siis aiheen tunnistamista ja siten mahdollisuutta käsitellä tarkemmin.
Mutta jos sinulla ei ole tuon kummempaa pohdittavaa, älä turhaan vaivaa päätäsi.Sille on ihan olemassa sana: sanallistaa.
Myös pukea sanoiksi. Näin ennen sanottiin.
Vierailija kirjoitti:
Pahinta on että mammat sanoittavat lastensa tunteita. Ei pysty "sanoittamaan" tai kertoa toisen puolesta miltä tästä tuntuu. Sehän menee ihan väärin silloin. Ihmisen pitää itse saada tuntea ja kokea tunteensa ilman että äiti tulee määräämään siihen mikä se tunne nyt on.
Varhaiskasvattajana en voi valita, että sanoitanko vai en, koska sanoitus sisältyy varhaiskasvatussuunnitelmaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahinta on että mammat sanoittavat lastensa tunteita. Ei pysty "sanoittamaan" tai kertoa toisen puolesta miltä tästä tuntuu. Sehän menee ihan väärin silloin. Ihmisen pitää itse saada tuntea ja kokea tunteensa ilman että äiti tulee määräämään siihen mikä se tunne nyt on.
Varhaiskasvattajana en voi valita, että sanoitanko vai en, koska sanoitus sisältyy varhaiskasvatussuunnitelmaan.
Voit sä siitä silti parempaa nimitystä käyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahinta on että mammat sanoittavat lastensa tunteita. Ei pysty "sanoittamaan" tai kertoa toisen puolesta miltä tästä tuntuu. Sehän menee ihan väärin silloin. Ihmisen pitää itse saada tuntea ja kokea tunteensa ilman että äiti tulee määräämään siihen mikä se tunne nyt on.
Varhaiskasvattajana en voi valita, että sanoitanko vai en, koska sanoitus sisältyy varhaiskasvatussuunnitelmaan.
Kyllä ihmisen pitää ymmärtää ottaa vastuu siitä mitä LAPSELLE tekee. Ei voi piiloutua ammatin taakse. Tämän pitäisi olla selvää kaikille, mutta ilmeisesti aina on näitä leirien vartijoita.
Tässä maassa on se hupaisa ja säälittäväkin tapa, että kun joku keksii mielestään fiksun sanan niin johan jokainen poliitikko tai itseään sellaisena pitävä ja muut tyrkyt toistaa perässä kuin idiootit. Ärsyttävää. Esim. kukaan noista tyypeistä ei käytä ilmaisua mielestäni, jokainen aloittaa ajattelen, että...
Kylläpä sanoitit tuntemuksesi sanoittamisesta hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Pahinta on että mammat sanoittavat lastensa tunteita. Ei pysty "sanoittamaan" tai kertoa toisen puolesta miltä tästä tuntuu. Sehän menee ihan väärin silloin. Ihmisen pitää itse saada tuntea ja kokea tunteensa ilman että äiti tulee määräämään siihen mikä se tunne nyt on.
Just. Joku lässy äiti sanoittaa lapsen tunteita. Voi ei.
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttävä "uudissana". Sanoittaminen on luovaa työtä musiikissa, mutta tuntuuhan se varmaan hienolta tavan pulliaisesta, kun voi kuvitella olevansa "sanoittaja" vähän joka tilanteessa.
Minustakin se liittyy musiikin tekemiseen, johon kuuluu laulun säveltäminen ja laulun sanoittaminen. Toisin "säveltämistäkin" voidaan käyttää siinä merkityksessä että joku keksii hätäisesti epämääräisen selityksen jollekin asialle tai jos ei ole oikein varma mistä pitäisi kirjoittaa tenttivastauksessa, niin voi joutua "säveltämään" osa jutusta puhtaasta yleissivistyksen pohjalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esim ahdistus tarkoittaa epämääräistä huonoa oloa. Mutta jos tunnistat tunteesi ja sanot sen, asiaa on helpompi käsitellä.
Sanoittaminen on siis aiheen tunnistamista ja siten mahdollisuutta käsitellä tarkemmin.
Mutta jos sinulla ei ole tuon kummempaa pohdittavaa, älä turhaan vaivaa päätäsi.Sille on ihan olemassa sana: sanallistaa.
Samaa tarkoittaa. Riippuu kuitenkin kontekstista missä määritteitä tarvitaan. Toki sanallistaminen kuulostaa vielä abstraktimmalta ja sekoittaa vielä enemmän.
Ja selitä nuo käsitteet m-lapselle.
Tai aplle jota pohdittavat lyriikat lienee tasoa ou jee.
Tämä on kyllä paha sana. Ja yleistyy koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Sanoitus tuli lastenkasvatukseen silloin, kun jäähypenkit kiellettiin, ja sieltä se levisi sitten myös muuhun kielenkäyttöön.
Milloin jääkiekkoterminologia tuli käyttöön lastenkasvatuksessa? Poikittainen maila - 2 minuuttia.
Jotain lapsellista vauvakieltä