Tyttäreni tarhakaveri ilmoitti, että minä en ole tyttäreni oikea äiti.
3-vuotiastani tämä huvitti ihan suunnattomasti, sillä hän tietää, että hänellä on kaksi äitiä: ensin oli Kiina-äiti, ja nyt on Suomi-äiti, ja molemmat ovat oikeita.
Minä vain pelkään, että kun hänelle tätä tarpeeksi kauan tarhassa hoetaan muiden lasten taholta, niin hän alkaa uskoa propagandan. Henkilökunta kieltäytyy tekemästä asian hyväksi mitään rakentavaa, " kun eihän näin pienien (=isojen ryhmä) kanssa voi adoptiosta puhua" ; he vain sanovat tarhakaverille, että kyllähän tuo on X:n äiti, tottakai on - siis ilman mitään selityksiä. Pian mulla on tyttö, joka luulee elävänsä jonkun hoitajan luona eikä ja ettei hänellä ole omaa äitiä :(
Mitä sinä asemassani tekisit? Ja mitä hitsiä oikein liikkuu sen pojan vanhempien päässä, kun tuollaisia suustaan päästävät :( (eihän se poika tuota itse ole keksinyt).
Kommentit (43)
hieno asia: että lapsi ja lasta kaipaavat vanhemmat ovat löytäneet toisensa. Käsittääkseni lähes kaikki lapset pohtivat jossakin ikävaiheessa, ovatko hänen äitinsä ja isänsä " oikeita" ; minä ainakin pelkäsin sitä lähes hysteerisesti vähän aikaa, vaikkei missään lähipiirissä ollut adoptoituja lapsia. Siltä pelolta on siis turha ja mahdoton lasta suojella. 30
Vierailija:
oli toinen äiti, joka kovasti toivoi lasta, ja sitten hän sai tämän lapsen, josta on kovasti onnellinen. Tämä kömpelö selitys siksi, että minusta lasten on hyvä tietää, että adoptiolapset ovat hartaasti toivottuja, eivätkä vain jonkun hylkäämiä.
Sisarenpoikani on adoptoitu eikä meidän lasten (nyt 4,5v ja 2v) ole ollut ollenkaan vaikea ymmärtää asiaa.
Siis tuo on varmaan totta, mutta silti - ei voi olla millään tasolla oikein nostaa lasta tavismaahanmuuttajien yläpuolelle sillä perusteella, että lapsi on adoptoitu.
Oh dear god, ystäväni, joka on maahanmuuttaja ja selvästi sen näköinen, on adoptoimassa mustaa lasta yksin - jos asenteet Suomessa ovat vielä tätä tasoa, en yhtään ihmettele, että hän on kauhuissaan. Äiti ja lapsi molemmat mamuja ja vielä eri rotua ja yh. Toivon heille ja koko Suomelle onnea ja menestystä
En muista numeroani, mutta olen se yh, jolla on vaikeuksia puhua adoptiosta lapsensa kanssa.