Tyttäreni tarhakaveri ilmoitti, että minä en ole tyttäreni oikea äiti.

Paljon hyviä, uusiakin näkökulmia, kiitos.



30 sanoi aika saman kuin mitä meillä kerrotaan omalle ja lähipiirin lapsille. Ja jotta se tulisi selväksi, niin kirjoitin kirjeenkin päiväkodin hlökunnalle selittäen näitä asioita.



Minulla on nyt tapaaminen loppuviikosta lto:n kanssa. Jos se ei tuota tulosta, niin keskustelen johtajan kanssa.



42, kirjan nimi on Amelie. Se on tyttömme lempparikirjoja :)

Oikien ihmettelen mitä olen kuullut.



Minun lapseni tarhan ope on adoptoitu. Hän puhuu asiasta ihan avoimesti. On innoissaan siitä että tarhassa on yksi adoptio tytto.



Lapsen viereisessä luokassa on adoptio tytto. Hän kertoi koko luokalle että on adoptoitu. Vanhemmat ajattelivat kertoa ja hän kertoi asian eteenpäin. Hiukan yllättyivät kuinka nopeasti asia tuli julki.

Siinä esiteltiin yksi " suku" koirineen, lapsettomuusongelmineen selkokielellä. " Tässä on Maija. Maija asuu xx. Tässä on Liisa. Liisa on Maijan tytär. Liisa on naimisissa Matin kanssa. "

Siis todella perusjuttua. Viimeisellä sivulla esitellään Tiina, joka on adoptoitu. Lopuksi koko kööri on paikallaan sukupuussa, myös Tiina, joka on tummaihoinen. Jostain syystä itse liikutuin kirjaa lukiessani ja puolisoni kertoi, että hän ei voinut lukea kirjaa loppuun kun alkoi itkettää. Mutta siinä kirjassa (kiva jos muistais nimenkin) on viesti niin lapsille kuin vanhemmillekin.

mutta 8-vuotiaan lapsen äitinä väittäisin, että " vaikeita" asioita on paljon helpompi selittää lapselle, kun niistä puhutaan aikaisin. Meillä on törmätty adoptioon, homouteen ja moniin muihin käsitteisiin jo vuosia sitten ja olen selittänyt ne samantien, niin yksinkertaisella tavalla kuin tarve on vaatinut. Sitten kun niistä puhutaan vuosien mittaan lisää, se on huomattavasti helpompaa, koska lapsella on jo joku käsitys asiasta.



Mutta sitä ei käy kieltäminen, että jo hyvin pieni lapsi kiinnittää sukulaissuhteissa huomiota " rotuihin" . Itse olen nähnyt tämän erityisen selvästi, koska lapseni on värillinen. Siksi minusta on selvää, että jokainen, jonka lapsi on jotain " epäloogisen" näköistä geneettistä perimää, joutuu asiaa selittelemään. Sen kanssa vain on elettävä, oli kyse sitten sekaparien lapsista tai adoptiolapsista. (Ja homoparien lapset ne vasta selittelemään joutuvatkin, sillä jokainen neli- tai viimeistään viisivuotias tietää, että lapsen tekemiseen tarvitaan mies ja nainen.)



PS. Minun lapseni ei kyllä yhtään ahdistunut adoptioasiasta, vaikka minä olen yksinhuoltajana hänen ainoa vanhempansa.

Paitsi kerran ihmetteli kyllä yhtä vaaleahiuksista (värjättyä) kaupassa. Ja esim. kummipoikani isä on afrikasta lähtöisin. Mustalaislapsiakin tuntee, mutta ei ole ihmetellyt toisten ulkonäköä. Kiinasta adoptoidun tytönkin on tavannut. Luulisin, että tuo keskustelu on lähtöisin kyllä ihan perheen kotoa. Ei se luonnostaan ole lapsista lähtenyt.

Mutta sinuna puuttuisin asiaan, ja pyytäisin selittämään päiväkodissa. Kyllä 3-vuotiaatkin jo tajuavat asian, jos heille kerrotaan se kunnolla.

jonain päivänä tyttösi selittää saman kavereilleen.



Yritä vielä hoidossa kertoa, miten olet selittänyt asian lapsellesi ja pyydä hoitajia puuttumaan asiaan, jos lasten jutut alkavat mennä väärille reiteille.



Tuon pojan kotona ei varmaan olla ajateltu asiaa siltä kannalta, että heidän poikansa selittäisi asiaa edelleen. Poika on luultavasti ihmetellyt ulkonäköasioita, jolloin pojalle on selitetty miksi sinun lapsesi on eri näköinen. Pojan vanhemmat ovat varmaanb kuvitelleet, että selitys on riittänyt pojalle ja asia jää siihen.

ja sanot että asia pitää selvittää näille lapsille, heidän tasoisella keskustelulla.

Ja hoidossa olen selittänyt, ja kertonut senkin, miksi olisi tärkää puhua adoptiosta myös muiden lasten kanssa. Näytti menneen jakeluun tädeille, mutta ei sitten mennytkään.



Mutta minkälainen vanhempi edes sanoo lapselleen, että tämän äiti ei ole sen oikea äiti?!? Kuvitteli sitten lapsen puhuvan sitä eteenpäin tai ei. :´(

pyydä että asiasta jotenkin kerrotaan lapsille. Vie Pikku Xing tms. sinne luettavaksi, muuta matskua.



Meillä esikoinen vei tarhaan lelupäivänä sellaisen kiinavauvan, josta sitten luontevasti oli ohjaaja selittänyt lapsille, miksi meidän lapsi on kiinalainen, vaikka me vanhemmat ei olla jne.



Kauheasti ei ole ketään kyllä koskaan meillä kiinnostanut tämä asia, ulkonäkö tai muukaan.

Onneksi satuin olemaan paikalla kuulemassa - mutta mistä minäkään tiedän kaikkea mitä lapseni puhuu.



Adoptio on tosi kummallinen asia selittää lapselle, varsinkin jos ei oikein tunne perhettä, eikä tiedä miten asiasta keskustellaan adoptiolapsen kotona.



Itse kannatan tuon tapaisissa asioissa avoimmuutta.

kun on tarkoittanut " biologinen" .



Ei-adoptio-väki puhuu niin, samaten ne sanoo, että " oma lapsi" kun tarkoittavat biologista lasta. Sille me ei mitään voida.



Sanottiin mullekin aina velipuolesta, että hän ei ole " oikea" veljeni, vaikka meillä asuukin. Vaikka siis tietenkin oli meidän perheemme sisällä, ja on yhä.



5

Olen aina painottanut lapselleni, että oikea äiti ei voi olla muuta kuin se, jonka vatsassa lapsi on kasvanut. Tämän olen opettanut siksi, että on niin paljon noita uusioperheitä nykyään. Adoptiolapset onkin toisaan sitten erikseen. Tosin emme tunne yhtäkään.

mutta nyt vaan jotenkin masensi juuri tämä tapaus.



Yritin viedä tarhaan Pikku Xingiä, Sarikaa jne., mutta tätien asenne oli: " ei kukaan ole huomannut, että X näyttää erilaiselta, niin asiaa ei tartte ottaa esiin" eikä kirjoja luettu eikä asiasta puhuttu. Olen pariinkin otteeseen pyytänyt puhumaan, esim. silloin kun tämä kuvailtu juttu juuri tapahtui, mutta reaktio on aina sama: ei kuulemma tartte. En mä voi mennä sinne oma-aloitteisesti paasaamaan adoptiosta, jos lto kerran sanoo, että ei ole tarpeen.



Harmittaa. Tämä on niin pieni asia kaikille muille ja niin iso asia meidän tytölle, että luulisi tätien suhtautuvan vähän empaattisemmin.

Adoptio on suurimmalle osalle ihmisistä vieras asia ja sen yhteydessä käytettävä sanasto siksi vierasta.



Äidin yksiselitteinen tulkinta on nainen, joka on synnyttänyt lapsen. Äidin käsite on laajentunut nykyään niin valtavasti, ettei ole ihmekään, jos siitä joku putoaa kärryiltä, eikä tiedä mitä sanaa käyttäisi- ei tarvitse edes olla mikään oppimaton fasisti ollakseen hämmentynyt.



Lisää keskustelua ja avoimuutta, niin eiköhän se siitä lähde maailmankuvat avartumaan.

Vierailija:

Olen aina painottanut lapselleni, että oikea äiti ei voi olla muuta kuin se, jonka vatsassa lapsi on kasvanut. Tämän olen opettanut siksi, että on niin paljon noita uusioperheitä nykyään. Adoptiolapset onkin toisaan sitten erikseen. Tosin emme tunne yhtäkään.

Toivottavasti kukaan lapsistani ei koskaan törmää sinuun tai sinunlaisiisi.

Todennäköisesti pojan vanhemmat eivät ole sanoneet että " oikea" ja " ei-oikea" . He ovat yrittäneet selittää adoptiota mutta eihän päiväkoti-ikäinen esim ymmärrä sanaa " biologinen" . Selityksestä " syntyy yhdelle äidille ja isälle mutta sitten saa toiset äidin ja isän" tulee lapsen mielessä helpostikin juuri tuommoinen mielikuva.



Sitä paitsi tiedän useita adoptio-lapsia, jotka puhuvat biologisesta äidistään, " oikeana" .

satuitko lukemaan tän palstan eilisen ketjun " onko adoptioäiti oikea äiti" ?

mutta kolmevuotiaan olisi ehkä hyvä ajatella, että se äiti, jonka luona elää, on " oikea" , eikä mitenkään tilapäinen tai hoitaja. Perusturvallisuuden takia.



Sitten kun on jo teini-iässä tms. voi minun puolestani niin sanoakin, toisaalta meillä puhutaan kiinaäidistä syntymä-äitiä tarkoittaen. Ja tavallaan vähän hassua se on häntäkin sitten " oikeaksi äidiksi" sanoa, jos emme tiedä hänestä mitään ja lapsi on hänet tuntenut pari päivää.

Sitten on vielä lisäksi sosiaaliset äidit (perheessä kaksi äitiä, joista toinen biologinen ja toinen sosiaalinen), adoptioäidit, äitipuolet jne jne



Mun perheessä lapsella ei ole kontaktia isäänsä (en ikinä kutsuisi tätä biologiseksi isäksi), mutta on olemassa isäpuoli, jota lapsi kutsuu etunimellä.



Lapsi saattaa kuitenkin puhua isästään jopa iskänä, vaikka mun tekisi mieli sanoa, että ei se ole sun oikea isä - ja tällä tarkoittaisin nimenomaan sitä sosiaalista puolta - vaikka onkin toki biologinen, niin ei millään tavalla sosiaalinen.

Kyllähän tälläiset asiat kuuluu päiväkodin normaaleihinkin kasvatus suunnitelmiin. Tarkoitan siis sitä että päiväkodissa kerrotaan lapsille muista kansallisuuksista, vaikkei ko. päiväkotiryhmässä oliskaan muunmaalaisia.

Luulisi että heti kun ap:n lapsi on tullut ryhmään, olisi ryhmässä otettu teemaksi ihmisten erilaisuus ym.

Olen ollut monessa päiväkodissa työssä ja näin on toimittu.

Ap, ota asia esiin päiväkodin johtajan kanssa!