Onko järkevää avioitua nykypäivän vaihtokulttuurissa?

Meillä on pitkä parisuhde, niin kaikki mitä omaisuuksia on kerrytetty, on saatu kokoon yhdessä. 20 vuotta yhteiseloa, niin minusta kaiken pitääkin olla yhteistä. Eli emme ole halunneet avioehtoa. Itse olen esim. saanut perintöjä enemmän kuin mies ja niitä käytettiin yhteisen kodin ostoon. Mies on taas viime vuosina tienannut enemmän, koska minä olen hoitanut lapsia kotona. Hän on joutunut ottamaan asuntolainan maksusta nyt enemmän vastuuta. Mutta tilanne on tilapäinen pienten lasten vuoksi. Palkat työelämässä meillä kuitenkin ovat suunnilleen saman suuruiset. Eli meille avioliitto on sopinut oikein hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sopisiko naisille se, että eron tullessa nainen saa pitää lapset ja mies omaisuuden? Se kun tuntuu kummallekin osapuolelle olevan se tärkeämpi asia.

Millainen mies ei omille lapsilleen anna omaisuuttaan? 

Huomaa, että hän myös ehdottaa, että lapsetkin jäisivät täysin äidille, eli ei halua edes huoltajuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sopisiko naisille se, että eron tullessa nainen saa pitää lapset ja mies omaisuuden? Se kun tuntuu kummallekin osapuolelle olevan se tärkeämpi asia.

Mihin se naisen omaisuus häviäisi erotessa?

No se  naisen omaisuus tietysti menisi kuspäisen miehen taskuun. Ja omasta tämmöinen "mies" olisi varmaan vielä hyvä isä. Huokaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sopisiko naisille se, että eron tullessa nainen saa pitää lapset ja mies omaisuuden? Se kun tuntuu kummallekin osapuolelle olevan se tärkeämpi asia.

Mihin se naisen omaisuus häviäisi erotessa?

Se vaihtuu lapsiin.

Eli sinusta naisen pitää erotessa antaa oma omaisuutensa miehelle? Miksi?

Vierailija kirjoitti:

En rupea tekemään yhtään mitään yhteisiä hankintoja, perustamaan perhettä ja tosissani rakentamaan yhteistä elämää jos ei ole avioliittoa turvana. Jos on tosissaan jonkun kanssa, miksi ei menisi naimisiin? Jos taas on toinen jalka jo valmiiksi oven ulkopuolella niin ehkä kannattaa vaan lähteä.

Sama täällä. Jos mies ei halua naimisiin, onkoon vapaa etsimään sellaisen naisen jonka kanssa haluaa.

Tämä on niin nähty, mies jolla muka on sitoutumiskammo, sitoutuu hetkessä kun löytyy sellainen nainen jonka hän oikeasti haluaa. Mä en tajua kuka hullu tekee vielä lapsia miehelle, jolla on koko ajan takaovi auki siltä varalta, että löytyy parempi nainen. Ei siinä ole tippaakaan rakkautta miehen puolelta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sopisiko naisille se, että eron tullessa nainen saa pitää lapset ja mies omaisuuden? Se kun tuntuu kummallekin osapuolelle olevan se tärkeämpi asia.

Millainen mies ei omille lapsilleen anna omaisuuttaan? 

Huomaa, että hän myös ehdottaa, että lapsetkin jäisivät täysin äidille, eli ei halua edes huoltajuutta.

Niin kun lapset maksaa. Hyi mikä limanuljaska.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen näkökulmasta ei pienintäkään järjen hiventä.

- Yli puolet liitoista päättyy eroon, suurin osa naisten hakemina

- Erossa mies tyypillisesti häviää taloudellisesti ja mahdollisten lasten elatukseen ja tapaamisiin liittyvissä asioissa yhteiskunta on äidin puolella

- Liiton aikana naisten voimaantumispaskan ansiosta mies on alun huumavuosien jälkeen lähinnä alisteisen kotiorjan asemassa, jossa vapaudet minimoidaan ja velvollisuudet maksimoidaan

-

Millä tavalla mies häviää lasten elatuksen suhteen? Meillä kun lapset lasten isän tahdosta ovat 80% mulla, ja elatusapu on laskennallinen summa (esim. vaatteet ja ruuat yleisen elinkustannusindeksin mukaan), niin onhan se ihan selvä, että minä (nainen) maksan lasten kuluja enemmän kuin heidän isänsä, joka maksaa vain tasaisesti elaria (joka on siis laskettu siten, että se kattaa 50% lasten kuluista). Jos lapsi haluaakin kalliimman vaatteen tai aloittaa uuden harrastuksen, minähän siinä joudun laittamaan enemmän tiskiin, kuin mitä elariin on laskettu.

Lasten isäkin totesi, että eron jälkeen hänellä menee lapsiin vähemmän rahaa kuin ennen eroa. Hän siis sekä hoitaa lapsia vähemmän, että maksaa lasten kuluja vähemmän. Ei tarvi miettiä, miksi erosin.

Koska näitä juttuja kirjoittelevilla parisuhde, lapset ja rahallinen omaisuus ovat vain teoriaa.

Koska näin kommentoivalle naiselle on mahdotonta ymmärtää, että tällä foorumilla on myös miehiä, joilla on sekä rahallista omaisuutta että kokemuksia parisuhteista ja avioliitoista.

No sitten varmaan osaat kokemuksesta arvioida myös, että oliko ex-vaimollasi kuinka paljon tuota vapautta, vai lähinnä velvollisuuksia? Että kun lapset syntyy, niin miten musta vähän tuntuu, että se ei ole vain se mies, keneltä se vapaus menee - itse asiassa monet miehet jatkaa elämäänsä ja harrastuksiaan kuten ennenkin, kun naiset ovat ne, joilta se vapaus oikeasti menee, eikä nainen pääse enää mihinkään. Eli velvollisuudetkin kasautuu naiselle. Nainen hoitaa monissa suhteissa kaikki lasten asiat miehen ollessa vapaamatkustajana.

Ja turha perustella millään taloudellisilla syillä. Meillä ainakin kulut maksettiin puoliksi ja näin se Suomessa monella on.

Joka ikinen kerta tätä kysyn, mutta koskaan en saa vastausta: MONTAKO tällaista perhettä OIKEASTI tunnet ja tiedät, että mies vaan jatkaa ja harrastaa, nainen ei??

Joo, tällä palstalla vingutaan kyllä, mutta kun mitkään tilastot, taulukot, tai ihan empiirinen observointi ei kyllä tue näitä väitteitä millään tavalla.

Ohis, nainen, äiti

Neuvolassakin suurin piirtein huolestutaan, jos isä tulee sinne lapsen kanssa eikä äiti. Kyllä ne äidit vaan  hoitaa ne lasten asiat ja yhteiskuntakin on tuossa kulttuurissa täysin mukana. Kukaan ei ihmettele, että minne isä on jättänyt lapsensa, kun isä on ravintolassa tai harrastuksessa. Mutta kun äiti menee ravintolaan tai harrastukseen, niin aina tulee kyselyjä, että onkos sun lapset nyt isän kanssa vai mummolassa jne.

Moni nainen ei eroa, vaikka meno onkin tuollaista, mutta kyllä se vaan on totuus, että varsinkin pikkulapsiarki kuormittaa äitejä, eikä isiä. Ja ne isät, joita äiti vaatii osallistumaan, sitten vinkuvat täällä, että kun häneltä vietiin vapaus ja kamala akka jne. jne. Ja erohan siitä tulee.

Kysymys naisille: Mitä järkeä on ottaa mies kun siitä tulee kuitenkin riippa ja siitä erotaan lastensaannin jälkeen? Hommatkaa ne lapset koeputkella ja hankkikaa se mies 5-kymppisenä kun lapset on jo isoja, jos siltä vielä tuntuu.

Avioliitto on juridinen sopimus, jolla säädellään tiettyjä omaisuuteen, lasten huoltajuuteen ja perintöön liittyviä asioita.  Asiat voi järjestää muillakin sopimuksilla vastaavasti, tarvitaan kuitenkin useampi sopimus kuin yksi. Tai sitten voi tehdä vain sen yhden sopimuksen avioliitosta ja pitää ihanat juhlat päälle. Lisäksi saa viettää vuosittain hääpäiviään. Elämän voi tehdä arkiseksi tai sitten siitä voi tehdä ihanaa. 

Vierailija kirjoitti:

Kysymys naisille: Mitä järkeä on ottaa mies kun siitä tulee kuitenkin riippa ja siitä erotaan lastensaannin jälkeen? Hommatkaa ne lapset koeputkella ja hankkikaa se mies 5-kymppisenä kun lapset on jo isoja, jos siltä vielä tuntuu.

Ei tule mitään eroa, kun ei ota paskaa miestä. Enemmistö ei eroa, se kannattaisi muistaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sopisiko naisille se, että eron tullessa nainen saa pitää lapset ja mies omaisuuden? Se kun tuntuu kummallekin osapuolelle olevan se tärkeämpi asia.

Mihin se naisen omaisuus häviäisi erotessa?

Se vaihtuu lapsiin.

Huh, sellaista miehen puhetta sieltä. Että lapset ovat naisen omaisuutta? Eivät erillisiä yksilöitä? jepjep. Toivottavasti et edes vahingossa saa lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys naisille: Mitä järkeä on ottaa mies kun siitä tulee kuitenkin riippa ja siitä erotaan lastensaannin jälkeen? Hommatkaa ne lapset koeputkella ja hankkikaa se mies 5-kymppisenä kun lapset on jo isoja, jos siltä vielä tuntuu.

Ei tule mitään eroa, kun ei ota paskaa miestä. Enemmistö ei eroa, se kannattaisi muistaa. 

Paljon on kuitenkin pariskuntia ja lapsiperheitä, joissa ei ole edes menty naimisiin. Näistä ei ilmeisesti ole mitään tilastoja, mutta ns. erolapsista monet ovat sellaisia, joiden vanhemmat olivat vain avoliitossa, eli eivät näy avioerotilastoissa.

Minusta avioliitto ilman avioehtoa on järkevää, jos on seurustellut pitkään, eikä mitään suurempia perintöjä ole tulossa tai ne on suljettu avioliiton ulkopuolelle. Eli molemmille on ihan sama, vaikka menisi puoliksi.

Mutta en minä itsekään naimisiin menisi ilman avioehtoa, jos toinen on p. a. ja vaikkapa kertaalleen eronnut. Aika ymmärrettävää, ja silloin tuon vaatiminenkin kuulostaa aika itsekkäältä. Hyötymistarkoitushan tuossa on takana suurimmalla osalla. Jos ei ole, voi hyvin elää avoliitossa tai tehdä avioehdon ennen avioliiton solmimista hankittuun omaisuuteen. Eli vasta avioliiton aikana hankittu omaisuus on yhteistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys naisille: Mitä järkeä on ottaa mies kun siitä tulee kuitenkin riippa ja siitä erotaan lastensaannin jälkeen? Hommatkaa ne lapset koeputkella ja hankkikaa se mies 5-kymppisenä kun lapset on jo isoja, jos siltä vielä tuntuu.

Ei tule mitään eroa, kun ei ota paskaa miestä. Enemmistö ei eroa, se kannattaisi muistaa. 

Paljon on kuitenkin pariskuntia ja lapsiperheitä, joissa ei ole edes menty naimisiin. Näistä ei ilmeisesti ole mitään tilastoja, mutta ns. erolapsista monet ovat sellaisia, joiden vanhemmat olivat vain avoliitossa, eli eivät näy avioerotilastoissa.

Niin kun on tehty lapsia vaikka mies on ollut koko ajan toinen jalka ovenraossa. En tajua, mutta kai osalla se vauvakuume on niin kova että järki unohtuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys naisille: Mitä järkeä on ottaa mies kun siitä tulee kuitenkin riippa ja siitä erotaan lastensaannin jälkeen? Hommatkaa ne lapset koeputkella ja hankkikaa se mies 5-kymppisenä kun lapset on jo isoja, jos siltä vielä tuntuu.

Ei tule mitään eroa, kun ei ota paskaa miestä. Enemmistö ei eroa, se kannattaisi muistaa. 

Paljon on kuitenkin pariskuntia ja lapsiperheitä, joissa ei ole edes menty naimisiin. Näistä ei ilmeisesti ole mitään tilastoja, mutta ns. erolapsista monet ovat sellaisia, joiden vanhemmat olivat vain avoliitossa, eli eivät näy avioerotilastoissa.

Ja paljon on lapsia, joiden vanhemmat eivät ole tavanneet kuin kerran. Mutta en tiedä voiko silloin puhua erosta, jos ei olla oltu yhdessäkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys naisille: Mitä järkeä on ottaa mies kun siitä tulee kuitenkin riippa ja siitä erotaan lastensaannin jälkeen? Hommatkaa ne lapset koeputkella ja hankkikaa se mies 5-kymppisenä kun lapset on jo isoja, jos siltä vielä tuntuu.

Ei tule mitään eroa, kun ei ota paskaa miestä. Enemmistö ei eroa, se kannattaisi muistaa. 

Ongelma on vaan se, että monesti se miehen paskuus käy ilmi vasta lapsiarjessa. Eli ennen lapsia kumpikin sai kulkea vapaasti ja kotityötä on kahden aikuisen kerrostalokaksiossa aika vähän. Mies oli vastuullisen oloinen (vastuullinen työ, luottamustoimia jne.). Riitoja ei juurikaan ollut, vaikka yhdessä oltiin neljä vuotta ennen kuin teimme lapsia. Molemmat halusi lapsia ja isäkin oli kovin innokas, lähipiirissä paljon osallistuvia, pitkiä perhevapaita pitäneitä isiä.

Sitten kun lapset oli, suurempi perheasunto pihalla ja autoilla, ja se lapsiarki onkin rasittavaa ja sitovaa, alkaa hirvittävät riidat. Mies vaatii päästä edelleen harrastukseensa, kun muuten ei jaksa, mutta jos vaimo vastineeksi haluaisi vuorollaan harrastaa, alkaa hirveä syyllistäminen, kuinka äiti ei halua olla perheensä kanssa (aika kaksinaismoralistista, kyllä). Pointti on se, ettei mies kestä ajatusta, että hän olisi jumissa lasten kanssa, kun lasten äiti on jossain. Äiti kuitenkin on paljonkin jumissa, kun mies menee menoillaan. Riidat pahenee vuosi vuodelta, katkeruus kasvaa käsittämättömiin mittasuhteisiin, rakkaudesta ei ole enää tietoakaan.

Veikkaan, että suurinpiirtein tällä kaavalla tuo suhteen nousu ja tuho monella menee.

Eron jälkeen elämä helpottui, vaikka lapsiarki onkin nyt täysin mun kontollani. Se riitely ja ne pettymykset oli niin kuormittavia, että kun sen poisti kuviosta, niin hyvä on. Meillä oli onneksi täysi avioehto, joten ero oli sikäli helppo hoitaa; ostin vain exäni ulos asunnostamme (omaisuutta oli molemmilla about saman verran ja tulotaso eron hetkellä oli hyvin samoissa).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys naisille: Mitä järkeä on ottaa mies kun siitä tulee kuitenkin riippa ja siitä erotaan lastensaannin jälkeen? Hommatkaa ne lapset koeputkella ja hankkikaa se mies 5-kymppisenä kun lapset on jo isoja, jos siltä vielä tuntuu.

Ei tule mitään eroa, kun ei ota paskaa miestä. Enemmistö ei eroa, se kannattaisi muistaa. 

Paljon on kuitenkin pariskuntia ja lapsiperheitä, joissa ei ole edes menty naimisiin. Näistä ei ilmeisesti ole mitään tilastoja, mutta ns. erolapsista monet ovat sellaisia, joiden vanhemmat olivat vain avoliitossa, eli eivät näy avioerotilastoissa.

Ja paljon on lapsia, joiden vanhemmat eivät ole tavanneet kuin kerran. Mutta en tiedä voiko silloin puhua erosta, jos ei olla oltu yhdessäkään.

Silloin ei voikaan, mutta itse kyllä haluaisin nähdä tilastoissa nekin, ketkä on esim. olleet 10 vuotta avoliitossa ja tehneet sinä aikana lapsen/lapsia. Se vaan pitäisi määritellä jotenkin, että milloin katsottaisiin riittävän vakiintuneeksi suhteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys naisille: Mitä järkeä on ottaa mies kun siitä tulee kuitenkin riippa ja siitä erotaan lastensaannin jälkeen? Hommatkaa ne lapset koeputkella ja hankkikaa se mies 5-kymppisenä kun lapset on jo isoja, jos siltä vielä tuntuu.

Ei tule mitään eroa, kun ei ota paskaa miestä. Enemmistö ei eroa, se kannattaisi muistaa. 

Enemmistö eroaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen seurustellut kahden miehen kanssa elämäni aikana, molemmat olen rengastanut. Ensimmäinen nukkui pois viidentoista vuoden suhteen jälkeen. Avioliitto on itselleni tärkeä vakauttava tekijä perhe-elämässä. Se helpottaa yhteisen omaisuuden keräämistä, asunto-omaisuutta, asuntolainaa, koko taloutta kun on yhteiset rahat. Myös lasten osalta on helppoa, kun ei tarvitse miettiä sukunimiä tai isyyksien tunnustamista erikseen. Kun elämä lähenee loppuaan, on hyvä kun puoliso on se, joka voi päättää asioista. 

Nämäkään perusteet ei kuulosta kovin merkityksellisiltä. Lapsen sukunimestä päättäminen nyt on useimmiten aika helppo rasti silloinkin, jos ollaan avoliitossa. Itse en ottanut miehen sukunimeä naimisiin mennessäni. Isyyden tunnustaminen hoituu normaalin raskausajan neuvolakäynnin yhteydessä, eli eipä ole mikään homma sekään.

En ymmärrä, miksi pitäisi kerryttää nimen omaan yhteistä omaisuutta? Eikös se omaisuuden arvo ole ihan sama, vaikka omistussuhteet onkin yksilöillä erikseen? Eikä se lainan ottaminen tai sijoittaminen, sen vaikeampaa tai helpompaa ole, oli sitten yhteiset rahat tai kahden yksilön varallisuudesta kyse (asunnonhan voi ostaa sellaisissa omistussuhteissa, mihin kummallakin on varaa, jos varallisuus on kovin eri, eli joka tapauksessa voidaan huomioida kummankin maksukyky, vaikkei oltaisikaan aviossa).

Et sinä hyödy toisten ihmisten "perusteluista" mitään. Teet omassa elämässäsi omat ratkaisusi, omista lähtökohdistasi. Kun haet parisuhdetta, voit sitä hakiessasi ajatella nimenomaan sitä, mitä jää viivan alle kuin sitä, millaista sen ihmisen kanssa on olla ja jakaa elämänsä. Se on ihan sallittua! Jos näet elämässä tärkeiksi, järkeviksi asioiksi juuri taloudelliset seikat, sekin on ihan sallittua. Toiset näkevät tärkeiksi asioiksi muut asiat.

Se harha kuitenkin kannattaa unohtaa, että tunne- ja järkiasiat olisivat jotenkin erotettavissa toisistaan. Ihmiset, jotka eivät kykene tunteisiin (synnynnäisesti tai vaikkapa jonkin vamman seurauksena), ottavat isoja riskejä ja toimivat usein epärationaalisesti, koska vaaran tunne ei varoita heitä.

Pointtisi ei nyt ihan auennut. Tässähän keskustellaan siitä, miten avioliitto eroaa avoliitosta. Molemmissa jaetaan elämää ja mietitään millaista toisen kanssa on olla. Ero noiden kahden liittomuodon välillä on nimenomaan juridisissa seikoissa. Ja sitähän tässä kysyttiin, että mikä ero avo- ja avioliitolla oikeasti on.

Totuus vaikuttaisi olevan, että lesken asumisoikeus (ja leskeneläke - onko sellaista enää?) on ainoat merkittävät erot.

Siellä elämän loppupuolella on muitakin asioita. Kun puhutaan hoitopäätöksistä, kun puoliso itse ei niihin pysty enää sanomaan, lähin omainen päättää. Se on puoliso avioliitossa olevalle, muuten se voi olla vaikkapa äiti. Hautausjärjestelyt päättää sama ihminen, haudan, hautajaiset. Tiedän tapauksia, joissa avovamoa ei ole päästetty hautajaisiin ja avovaimon haudalle laittamat kukat on revitty pois.

Näkisin, että jos nyt eliniänennusteen mukaan elää, niin kyllä olisi parempi, että lapset tekee sitten tuollaiset päätökset ja järjestelelyt, eikä joku yhtä vanhaksi elänyt puoliso, joka ei välttämättä edes enää kykenisi moisiin järjestelyihin tai voisi tehdä paljon huonompia päätöksiä, kun ne siihen aikaan työikäiset lapset. Eli ei sitä avioliittoa siihenkään tarvita, ainakaan jos on lapsia.

Ei avioliitossa muita hyviä puolia ole mielestäni, kuin lesken oikeudet ja ne häät. En menisi naimisiin kuin tiukalla avioehdolla, erossa ei kuulu luovuttaa kenellekään yhtään mitään omaansa. Nimeäni en vaihda. Lapsia en halua. Ketään en aio elättää, kummallakin omat rahat. Avioliitto on minulle lähinnä siis symbolinen suhteen virallistaminen ja sen voi tehdä pitämällä jotkut muut juhlat. Ihmiset eivät osaa sitoutua seurusteluun tai avoliittoihin, niin miten osaisivat sitoutua avioliittoon? Ilman avioliittoa eroaminen on nopeampaa ja yksinkertaisempaa ja se ero jossain vaiheessa kuitenkin tulee.