Onko järkevää avioitua nykypäivän vaihtokulttuurissa?

Vierailija kirjoitti:

Miehen näkökulmasta ei pienintäkään järjen hiventä.

- Yli puolet liitoista päättyy eroon, suurin osa naisten hakemina

- Erossa mies tyypillisesti häviää taloudellisesti ja mahdollisten lasten elatukseen ja tapaamisiin liittyvissä asioissa yhteiskunta on äidin puolella

- Liiton aikana naisten voimaantumispaskan ansiosta mies on alun huumavuosien jälkeen lähinnä alisteisen kotiorjan asemassa, jossa vapaudet minimoidaan ja velvollisuudet maksimoidaan

Onneksi kukaan ei pakota miehiä parisuhteisiin, vaan he voivat ihan itse valita sinkuksi jäämisen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen näkökulmasta ei pienintäkään järjen hiventä.

- Yli puolet liitoista päättyy eroon, suurin osa naisten hakemina

- Erossa mies tyypillisesti häviää taloudellisesti ja mahdollisten lasten elatukseen ja tapaamisiin liittyvissä asioissa yhteiskunta on äidin puolella

- Liiton aikana naisten voimaantumispaskan ansiosta mies on alun huumavuosien jälkeen lähinnä alisteisen kotiorjan asemassa, jossa vapaudet minimoidaan ja velvollisuudet maksimoidaan

-

Millä tavalla mies häviää lasten elatuksen suhteen? Meillä kun lapset lasten isän tahdosta ovat 80% mulla, ja elatusapu on laskennallinen summa (esim. vaatteet ja ruuat yleisen elinkustannusindeksin mukaan), niin onhan se ihan selvä, että minä (nainen) maksan lasten kuluja enemmän kuin heidän isänsä, joka maksaa vain tasaisesti elaria (joka on siis laskettu siten, että se kattaa 50% lasten kuluista). Jos lapsi haluaakin kalliimman vaatteen tai aloittaa uuden harrastuksen, minähän siinä joudun laittamaan enemmän tiskiin, kuin mitä elariin on laskettu.

Lasten isäkin totesi, että eron jälkeen hänellä menee lapsiin vähemmän rahaa kuin ennen eroa. Hän siis sekä hoitaa lapsia vähemmän, että maksaa lasten kuluja vähemmän. Ei tarvi miettiä, miksi erosin.

Koska näitä juttuja kirjoittelevilla parisuhde, lapset ja rahallinen omaisuus ovat vain teoriaa.

Koska näin kommentoivalle naiselle on mahdotonta ymmärtää, että tällä foorumilla on myös miehiä, joilla on sekä rahallista omaisuutta että kokemuksia parisuhteista ja avioliitoista.

No sitten varmaan osaat kokemuksesta arvioida myös, että oliko ex-vaimollasi kuinka paljon tuota vapautta, vai lähinnä velvollisuuksia? Että kun lapset syntyy, niin miten musta vähän tuntuu, että se ei ole vain se mies, keneltä se vapaus menee - itse asiassa monet miehet jatkaa elämäänsä ja harrastuksiaan kuten ennenkin, kun naiset ovat ne, joilta se vapaus oikeasti menee, eikä nainen pääse enää mihinkään. Eli velvollisuudetkin kasautuu naiselle. Nainen hoitaa monissa suhteissa kaikki lasten asiat miehen ollessa vapaamatkustajana.

Ja turha perustella millään taloudellisilla syillä. Meillä ainakin kulut maksettiin puoliksi ja näin se Suomessa monella on.

Joka ikinen kerta tätä kysyn, mutta koskaan en saa vastausta: MONTAKO tällaista perhettä OIKEASTI tunnet ja tiedät, että mies vaan jatkaa ja harrastaa, nainen ei??

Joo, tällä palstalla vingutaan kyllä, mutta kun mitkään tilastot, taulukot, tai ihan empiirinen observointi ei kyllä tue näitä väitteitä millään tavalla.

Ohis, nainen, äiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen näkökulmasta ei pienintäkään järjen hiventä.

- Yli puolet liitoista päättyy eroon, suurin osa naisten hakemina

- Erossa mies tyypillisesti häviää taloudellisesti ja mahdollisten lasten elatukseen ja tapaamisiin liittyvissä asioissa yhteiskunta on äidin puolella

- Liiton aikana naisten voimaantumispaskan ansiosta mies on alun huumavuosien jälkeen lähinnä alisteisen kotiorjan asemassa, jossa vapaudet minimoidaan ja velvollisuudet maksimoidaan

-

Millä tavalla mies häviää lasten elatuksen suhteen? Meillä kun lapset lasten isän tahdosta ovat 80% mulla, ja elatusapu on laskennallinen summa (esim. vaatteet ja ruuat yleisen elinkustannusindeksin mukaan), niin onhan se ihan selvä, että minä (nainen) maksan lasten kuluja enemmän kuin heidän isänsä, joka maksaa vain tasaisesti elaria (joka on siis laskettu siten, että se kattaa 50% lasten kuluista). Jos lapsi haluaakin kalliimman vaatteen tai aloittaa uuden harrastuksen, minähän siinä joudun laittamaan enemmän tiskiin, kuin mitä elariin on laskettu.

Lasten isäkin totesi, että eron jälkeen hänellä menee lapsiin vähemmän rahaa kuin ennen eroa. Hän siis sekä hoitaa lapsia vähemmän, että maksaa lasten kuluja vähemmän. Ei tarvi miettiä, miksi erosin.

Koska näitä juttuja kirjoittelevilla parisuhde, lapset ja rahallinen omaisuus ovat vain teoriaa.

Koska näin kommentoivalle naiselle on mahdotonta ymmärtää, että tällä foorumilla on myös miehiä, joilla on sekä rahallista omaisuutta että kokemuksia parisuhteista ja avioliitoista.

"Nainen vie puolet miehen omaisuudesta" -miehillä ei ainakaan ole mitään kokemusta parisuhteista.

Ei niin, koska monissa tapauksissa nainen vie enemmän.

Mikäs se teidän mantra olikaan? Ai niin, "naisen koulutuksella, ammatilla ja tulotasolla ei ole mitään merkitystä miehille". No tuntuupa olevan sitten, kun avioliitto päättyy eroon. Avioehdostakaan ette ole kuulleet ikinä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen seurustellut kahden miehen kanssa elämäni aikana, molemmat olen rengastanut. Ensimmäinen nukkui pois viidentoista vuoden suhteen jälkeen. Avioliitto on itselleni tärkeä vakauttava tekijä perhe-elämässä. Se helpottaa yhteisen omaisuuden keräämistä, asunto-omaisuutta, asuntolainaa, koko taloutta kun on yhteiset rahat. Myös lasten osalta on helppoa, kun ei tarvitse miettiä sukunimiä tai isyyksien tunnustamista erikseen. Kun elämä lähenee loppuaan, on hyvä kun puoliso on se, joka voi päättää asioista. 

Nämäkään perusteet ei kuulosta kovin merkityksellisiltä. Lapsen sukunimestä päättäminen nyt on useimmiten aika helppo rasti silloinkin, jos ollaan avoliitossa. Itse en ottanut miehen sukunimeä naimisiin mennessäni. Isyyden tunnustaminen hoituu normaalin raskausajan neuvolakäynnin yhteydessä, eli eipä ole mikään homma sekään.

En ymmärrä, miksi pitäisi kerryttää nimen omaan yhteistä omaisuutta? Eikös se omaisuuden arvo ole ihan sama, vaikka omistussuhteet onkin yksilöillä erikseen? Eikä se lainan ottaminen tai sijoittaminen, sen vaikeampaa tai helpompaa ole, oli sitten yhteiset rahat tai kahden yksilön varallisuudesta kyse (asunnonhan voi ostaa sellaisissa omistussuhteissa, mihin kummallakin on varaa, jos varallisuus on kovin eri, eli joka tapauksessa voidaan huomioida kummankin maksukyky, vaikkei oltaisikaan aviossa).

Et sinä hyödy toisten ihmisten "perusteluista" mitään. Teet omassa elämässäsi omat ratkaisusi, omista lähtökohdistasi. Kun haet parisuhdetta, voit sitä hakiessasi ajatella nimenomaan sitä, mitä jää viivan alle kuin sitä, millaista sen ihmisen kanssa on olla ja jakaa elämänsä. Se on ihan sallittua! Jos näet elämässä tärkeiksi, järkeviksi asioiksi juuri taloudelliset seikat, sekin on ihan sallittua. Toiset näkevät tärkeiksi asioiksi muut asiat.

Se harha kuitenkin kannattaa unohtaa, että tunne- ja järkiasiat olisivat jotenkin erotettavissa toisistaan. Ihmiset, jotka eivät kykene tunteisiin (synnynnäisesti tai vaikkapa jonkin vamman seurauksena), ottavat isoja riskejä ja toimivat usein epärationaalisesti, koska vaaran tunne ei varoita heitä.

Pointtisi ei nyt ihan auennut. Tässähän keskustellaan siitä, miten avioliitto eroaa avoliitosta. Molemmissa jaetaan elämää ja mietitään millaista toisen kanssa on olla. Ero noiden kahden liittomuodon välillä on nimenomaan juridisissa seikoissa. Ja sitähän tässä kysyttiin, että mikä ero avo- ja avioliitolla oikeasti on.

Totuus vaikuttaisi olevan, että lesken asumisoikeus (ja leskeneläke - onko sellaista enää?) on ainoat merkittävät erot.

Se mun pointti oli siellä ensimmäisessä lauseessa: et hyödy toisten perusteluista, koska sinä teet omat ratkaisusi omista lähtökodistasi. Aukesiko se nyt?

En vieläkään ymmärrä. Eihän tässä nyt minusta ole kyse, vaan yleisesti asiasta. Tottakai kaikki tekee omat ratkaisunsa, mutta tässä haetaan sitä, että mitä asioita kannattaisi ottaa huomioon päätöstä tehdessään.

Vierailija kirjoitti:

Miehen näkökulmasta ei pienintäkään järjen hiventä.

- Yli puolet liitoista päättyy eroon, suurin osa naisten hakemina

- Erossa mies tyypillisesti häviää taloudellisesti ja mahdollisten lasten elatukseen ja tapaamisiin liittyvissä asioissa yhteiskunta on äidin puolella

- Liiton aikana naisten voimaantumispaskan ansiosta mies on alun huumavuosien jälkeen lähinnä alisteisen kotiorjan asemassa, jossa vapaudet minimoidaan ja velvollisuudet maksimoidaan

Korjaan tekstiäsi:

"lasten elatukseen ja tapaamisiin liittyvissä asioissa yhteiskunta on lasten puolella"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen seurustellut kahden miehen kanssa elämäni aikana, molemmat olen rengastanut. Ensimmäinen nukkui pois viidentoista vuoden suhteen jälkeen. Avioliitto on itselleni tärkeä vakauttava tekijä perhe-elämässä. Se helpottaa yhteisen omaisuuden keräämistä, asunto-omaisuutta, asuntolainaa, koko taloutta kun on yhteiset rahat. Myös lasten osalta on helppoa, kun ei tarvitse miettiä sukunimiä tai isyyksien tunnustamista erikseen. Kun elämä lähenee loppuaan, on hyvä kun puoliso on se, joka voi päättää asioista. 

Nämäkään perusteet ei kuulosta kovin merkityksellisiltä. Lapsen sukunimestä päättäminen nyt on useimmiten aika helppo rasti silloinkin, jos ollaan avoliitossa. Itse en ottanut miehen sukunimeä naimisiin mennessäni. Isyyden tunnustaminen hoituu normaalin raskausajan neuvolakäynnin yhteydessä, eli eipä ole mikään homma sekään.

En ymmärrä, miksi pitäisi kerryttää nimen omaan yhteistä omaisuutta? Eikös se omaisuuden arvo ole ihan sama, vaikka omistussuhteet onkin yksilöillä erikseen? Eikä se lainan ottaminen tai sijoittaminen, sen vaikeampaa tai helpompaa ole, oli sitten yhteiset rahat tai kahden yksilön varallisuudesta kyse (asunnonhan voi ostaa sellaisissa omistussuhteissa, mihin kummallakin on varaa, jos varallisuus on kovin eri, eli joka tapauksessa voidaan huomioida kummankin maksukyky, vaikkei oltaisikaan aviossa).

Et sinä hyödy toisten ihmisten "perusteluista" mitään. Teet omassa elämässäsi omat ratkaisusi, omista lähtökohdistasi. Kun haet parisuhdetta, voit sitä hakiessasi ajatella nimenomaan sitä, mitä jää viivan alle kuin sitä, millaista sen ihmisen kanssa on olla ja jakaa elämänsä. Se on ihan sallittua! Jos näet elämässä tärkeiksi, järkeviksi asioiksi juuri taloudelliset seikat, sekin on ihan sallittua. Toiset näkevät tärkeiksi asioiksi muut asiat.

Se harha kuitenkin kannattaa unohtaa, että tunne- ja järkiasiat olisivat jotenkin erotettavissa toisistaan. Ihmiset, jotka eivät kykene tunteisiin (synnynnäisesti tai vaikkapa jonkin vamman seurauksena), ottavat isoja riskejä ja toimivat usein epärationaalisesti, koska vaaran tunne ei varoita heitä.

Pointtisi ei nyt ihan auennut. Tässähän keskustellaan siitä, miten avioliitto eroaa avoliitosta. Molemmissa jaetaan elämää ja mietitään millaista toisen kanssa on olla. Ero noiden kahden liittomuodon välillä on nimenomaan juridisissa seikoissa. Ja sitähän tässä kysyttiin, että mikä ero avo- ja avioliitolla oikeasti on.

Totuus vaikuttaisi olevan, että lesken asumisoikeus (ja leskeneläke - onko sellaista enää?) on ainoat merkittävät erot.

Se mun pointti oli siellä ensimmäisessä lauseessa: et hyödy toisten perusteluista, koska sinä teet omat ratkaisusi omista lähtökodistasi. Aukesiko se nyt?

En vieläkään ymmärrä. Eihän tässä nyt minusta ole kyse, vaan yleisesti asiasta. Tottakai kaikki tekee omat ratkaisunsa, mutta tässä haetaan sitä, että mitä asioita kannattaisi ottaa huomioon päätöstä tehdessään.

Eli et ymmärrä sitä, että jokainen ihminen tekee päätökset omasta elämästään omista lähtökohdistaan ja arvoistaan käsin, eikä sen takia yleispäteviä neuvoja päätösten suhteen oikein voi antaa?

Mulla on sellainen periaate, että avioliittoon en päädy, ellen ole täysin varma, että tämä on se viimeinen ja ainut ihminen kenen kanssa haluan olla loppuelämäni. Toki jos päätyisin avioliittoon on pettäminen ainut syy miksi sen päättäisin. Muuten mentäisiin loppuun saakka, vaikka toisen naama välillä ärsyttäisi. Siitä syystä en ole ollut ikinä avioliitossa. Jos ei ole täysin varma kestääkö suhde loppuun saakka niin en koe tarvetta viedä suhdetta yhtään sen pidemmälle. Avoliitto saa kelvata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen näkökulmasta ei pienintäkään järjen hiventä.

- Yli puolet liitoista päättyy eroon, suurin osa naisten hakemina

- Erossa mies tyypillisesti häviää taloudellisesti ja mahdollisten lasten elatukseen ja tapaamisiin liittyvissä asioissa yhteiskunta on äidin puolella

- Liiton aikana naisten voimaantumispaskan ansiosta mies on alun huumavuosien jälkeen lähinnä alisteisen kotiorjan asemassa, jossa vapaudet minimoidaan ja velvollisuudet maksimoidaan

-

Millä tavalla mies häviää lasten elatuksen suhteen? Meillä kun lapset lasten isän tahdosta ovat 80% mulla, ja elatusapu on laskennallinen summa (esim. vaatteet ja ruuat yleisen elinkustannusindeksin mukaan), niin onhan se ihan selvä, että minä (nainen) maksan lasten kuluja enemmän kuin heidän isänsä, joka maksaa vain tasaisesti elaria (joka on siis laskettu siten, että se kattaa 50% lasten kuluista). Jos lapsi haluaakin kalliimman vaatteen tai aloittaa uuden harrastuksen, minähän siinä joudun laittamaan enemmän tiskiin, kuin mitä elariin on laskettu.

Lasten isäkin totesi, että eron jälkeen hänellä menee lapsiin vähemmän rahaa kuin ennen eroa. Hän siis sekä hoitaa lapsia vähemmän, että maksaa lasten kuluja vähemmän. Ei tarvi miettiä, miksi erosin.

Koska näitä juttuja kirjoittelevilla parisuhde, lapset ja rahallinen omaisuus ovat vain teoriaa.

Koska näin kommentoivalle naiselle on mahdotonta ymmärtää, että tällä foorumilla on myös miehiä, joilla on sekä rahallista omaisuutta että kokemuksia parisuhteista ja avioliitoista.

No sitten varmaan osaat kokemuksesta arvioida myös, että oliko ex-vaimollasi kuinka paljon tuota vapautta, vai lähinnä velvollisuuksia? Että kun lapset syntyy, niin miten musta vähän tuntuu, että se ei ole vain se mies, keneltä se vapaus menee - itse asiassa monet miehet jatkaa elämäänsä ja harrastuksiaan kuten ennenkin, kun naiset ovat ne, joilta se vapaus oikeasti menee, eikä nainen pääse enää mihinkään. Eli velvollisuudetkin kasautuu naiselle. Nainen hoitaa monissa suhteissa kaikki lasten asiat miehen ollessa vapaamatkustajana.

Ja turha perustella millään taloudellisilla syillä. Meillä ainakin kulut maksettiin puoliksi ja näin se Suomessa monella on.

Joka ikinen kerta tätä kysyn, mutta koskaan en saa vastausta: MONTAKO tällaista perhettä OIKEASTI tunnet ja tiedät, että mies vaan jatkaa ja harrastaa, nainen ei??

Joo, tällä palstalla vingutaan kyllä, mutta kun mitkään tilastot, taulukot, tai ihan empiirinen observointi ei kyllä tue näitä väitteitä millään tavalla.

Ohis, nainen, äiti

Oma tapaukseni (korkeakoulutettuja ja hyvätuloisia molemmat), ei mies vaan pystynyt koko juttuun ja eron jälkeen siis näkee lapsiaan vain joka toinen viikonloppu. Ei siis mahtunutkaan lapsiarki hänen elämäänsä, vaikka lapsia halusikin. Tuli joku ihme  ahdistus hänelle ja vetäytyi hommasta.

Sittemmin olen toki hakeutunutkin kohtalotovereideni joukkoon, joten nyt tunnen montakin tällaista tapausta. Sen sijaan en tiedä yhtäkään isää, joka hoitaisi enemmän lapsia kuin vaimonsa. Tottakai tunnen  kunnollisia isiä, mutta kyllä niissä perheissä äitikin on kunnollinen ja osallistuu, eli yhtään tapausta en tiedä toisin päin, että isä hoitaisi äitiä enemmän lapsia.

Sopisiko naisille se, että eron tullessa nainen saa pitää lapset ja mies omaisuuden? Se kun tuntuu kummallekin osapuolelle olevan se tärkeämpi asia.

On. Ei kukaan pakota mukaan tuohon kulttuuriin. Onko sitä edes olemassa oikeasti, mun tuntemat irl ovat menneet naimisiin ja enimmäkseen pysyneetkin naimisissa. Aina on ollut sekopäitä, joiden ihmissuhteet on sotkua myös.

Vierailija kirjoitti:

Sopisiko naisille se, että eron tullessa nainen saa pitää lapset ja mies omaisuuden? Se kun tuntuu kummallekin osapuolelle olevan se tärkeämpi asia.

Ei tietenkään. Minun omaisuuteni on minun omaisuuteni myös eron jälkeen (meillä oli täysi avioehto). Se, että lasten isä ei halua osallistua lapsiarkeen, on lasten isän oma päätös (olisin toki suostunut tasaväkisempään jakoon, jos olisi halunnut).

Vierailija kirjoitti:

Sopisiko naisille se, että eron tullessa nainen saa pitää lapset ja mies omaisuuden? Se kun tuntuu kummallekin osapuolelle olevan se tärkeämpi asia.

Mä en tiedä, oletko tietoinen, mutta näitä asioita säätelevät ihan laitkin. 

Vierailija kirjoitti:

Sopisiko naisille se, että eron tullessa nainen saa pitää lapset ja mies omaisuuden? Se kun tuntuu kummallekin osapuolelle olevan se tärkeämpi asia.

Millainen mies ei omille lapsilleen anna omaisuuttaan? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen näkökulmasta ei pienintäkään järjen hiventä.

- Yli puolet liitoista päättyy eroon, suurin osa naisten hakemina

- Erossa mies tyypillisesti häviää taloudellisesti ja mahdollisten lasten elatukseen ja tapaamisiin liittyvissä asioissa yhteiskunta on äidin puolella

- Liiton aikana naisten voimaantumispaskan ansiosta mies on alun huumavuosien jälkeen lähinnä alisteisen kotiorjan asemassa, jossa vapaudet minimoidaan ja velvollisuudet maksimoidaan

-

Millä tavalla mies häviää lasten elatuksen suhteen? Meillä kun lapset lasten isän tahdosta ovat 80% mulla, ja elatusapu on laskennallinen summa (esim. vaatteet ja ruuat yleisen elinkustannusindeksin mukaan), niin onhan se ihan selvä, että minä (nainen) maksan lasten kuluja enemmän kuin heidän isänsä, joka maksaa vain tasaisesti elaria (joka on siis laskettu siten, että se kattaa 50% lasten kuluista). Jos lapsi haluaakin kalliimman vaatteen tai aloittaa uuden harrastuksen, minähän siinä joudun laittamaan enemmän tiskiin, kuin mitä elariin on laskettu.

Lasten isäkin totesi, että eron jälkeen hänellä menee lapsiin vähemmän rahaa kuin ennen eroa. Hän siis sekä hoitaa lapsia vähemmän, että maksaa lasten kuluja vähemmän. Ei tarvi miettiä, miksi erosin.

Koska näitä juttuja kirjoittelevilla parisuhde, lapset ja rahallinen omaisuus ovat vain teoriaa.

Koska näin kommentoivalle naiselle on mahdotonta ymmärtää, että tällä foorumilla on myös miehiä, joilla on sekä rahallista omaisuutta että kokemuksia parisuhteista ja avioliitoista.

"Nainen vie puolet miehen omaisuudesta" -miehillä ei ainakaan ole mitään kokemusta parisuhteista.

Ei niin, koska monissa tapauksissa nainen vie enemmän.

Voi vitsi, onko Suomen lakia muutettu nykyään niin, että omaisuutta ei enää ositetakaan, vaan homma käy yksinkertaisesti niin, että nainen saa puolet miehen omaisuudesta, tai jopa enemmän?

Toi olisikin kätevä, erossa saisi pitää oman omaisuutensa ja vielä puolet miehen :D

No ei sentään. Fiksut tekee avioehdon, niin ei tarvitse riidellä. Toki siinä sitten huomioidaan se, jos toinen on lasten kanssa kotona, yhteisiä ne lapset on ja elatusvastuu molemmilla.

Vierailija kirjoitti:

Sopisiko naisille se, että eron tullessa nainen saa pitää lapset ja mies omaisuuden? Se kun tuntuu kummallekin osapuolelle olevan se tärkeämpi asia.

Mihin se naisen omaisuus häviäisi erotessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen seurustellut kahden miehen kanssa elämäni aikana, molemmat olen rengastanut. Ensimmäinen nukkui pois viidentoista vuoden suhteen jälkeen. Avioliitto on itselleni tärkeä vakauttava tekijä perhe-elämässä. Se helpottaa yhteisen omaisuuden keräämistä, asunto-omaisuutta, asuntolainaa, koko taloutta kun on yhteiset rahat. Myös lasten osalta on helppoa, kun ei tarvitse miettiä sukunimiä tai isyyksien tunnustamista erikseen. Kun elämä lähenee loppuaan, on hyvä kun puoliso on se, joka voi päättää asioista. 

Nämäkään perusteet ei kuulosta kovin merkityksellisiltä. Lapsen sukunimestä päättäminen nyt on useimmiten aika helppo rasti silloinkin, jos ollaan avoliitossa. Itse en ottanut miehen sukunimeä naimisiin mennessäni. Isyyden tunnustaminen hoituu normaalin raskausajan neuvolakäynnin yhteydessä, eli eipä ole mikään homma sekään.

En ymmärrä, miksi pitäisi kerryttää nimen omaan yhteistä omaisuutta? Eikös se omaisuuden arvo ole ihan sama, vaikka omistussuhteet onkin yksilöillä erikseen? Eikä se lainan ottaminen tai sijoittaminen, sen vaikeampaa tai helpompaa ole, oli sitten yhteiset rahat tai kahden yksilön varallisuudesta kyse (asunnonhan voi ostaa sellaisissa omistussuhteissa, mihin kummallakin on varaa, jos varallisuus on kovin eri, eli joka tapauksessa voidaan huomioida kummankin maksukyky, vaikkei oltaisikaan aviossa).

Et sinä hyödy toisten ihmisten "perusteluista" mitään. Teet omassa elämässäsi omat ratkaisusi, omista lähtökohdistasi. Kun haet parisuhdetta, voit sitä hakiessasi ajatella nimenomaan sitä, mitä jää viivan alle kuin sitä, millaista sen ihmisen kanssa on olla ja jakaa elämänsä. Se on ihan sallittua! Jos näet elämässä tärkeiksi, järkeviksi asioiksi juuri taloudelliset seikat, sekin on ihan sallittua. Toiset näkevät tärkeiksi asioiksi muut asiat.

Se harha kuitenkin kannattaa unohtaa, että tunne- ja järkiasiat olisivat jotenkin erotettavissa toisistaan. Ihmiset, jotka eivät kykene tunteisiin (synnynnäisesti tai vaikkapa jonkin vamman seurauksena), ottavat isoja riskejä ja toimivat usein epärationaalisesti, koska vaaran tunne ei varoita heitä.

Pointtisi ei nyt ihan auennut. Tässähän keskustellaan siitä, miten avioliitto eroaa avoliitosta. Molemmissa jaetaan elämää ja mietitään millaista toisen kanssa on olla. Ero noiden kahden liittomuodon välillä on nimenomaan juridisissa seikoissa. Ja sitähän tässä kysyttiin, että mikä ero avo- ja avioliitolla oikeasti on.

Totuus vaikuttaisi olevan, että lesken asumisoikeus (ja leskeneläke - onko sellaista enää?) on ainoat merkittävät erot.

Se mun pointti oli siellä ensimmäisessä lauseessa: et hyödy toisten perusteluista, koska sinä teet omat ratkaisusi omista lähtökodistasi. Aukesiko se nyt?

En vieläkään ymmärrä. Eihän tässä nyt minusta ole kyse, vaan yleisesti asiasta. Tottakai kaikki tekee omat ratkaisunsa, mutta tässä haetaan sitä, että mitä asioita kannattaisi ottaa huomioon päätöstä tehdessään.

Eli et ymmärrä sitä, että jokainen ihminen tekee päätökset omasta elämästään omista lähtökohdistaan ja arvoistaan käsin, eikä sen takia yleispäteviä neuvoja päätösten suhteen oikein voi antaa?

Kyllä ne avio- ja avoliittoihin liittyvät lait ovat ihan yleispäteviä ja koskevat kaikkia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen seurustellut kahden miehen kanssa elämäni aikana, molemmat olen rengastanut. Ensimmäinen nukkui pois viidentoista vuoden suhteen jälkeen. Avioliitto on itselleni tärkeä vakauttava tekijä perhe-elämässä. Se helpottaa yhteisen omaisuuden keräämistä, asunto-omaisuutta, asuntolainaa, koko taloutta kun on yhteiset rahat. Myös lasten osalta on helppoa, kun ei tarvitse miettiä sukunimiä tai isyyksien tunnustamista erikseen. Kun elämä lähenee loppuaan, on hyvä kun puoliso on se, joka voi päättää asioista. 

Nämäkään perusteet ei kuulosta kovin merkityksellisiltä. Lapsen sukunimestä päättäminen nyt on useimmiten aika helppo rasti silloinkin, jos ollaan avoliitossa. Itse en ottanut miehen sukunimeä naimisiin mennessäni. Isyyden tunnustaminen hoituu normaalin raskausajan neuvolakäynnin yhteydessä, eli eipä ole mikään homma sekään.

En ymmärrä, miksi pitäisi kerryttää nimen omaan yhteistä omaisuutta? Eikös se omaisuuden arvo ole ihan sama, vaikka omistussuhteet onkin yksilöillä erikseen? Eikä se lainan ottaminen tai sijoittaminen, sen vaikeampaa tai helpompaa ole, oli sitten yhteiset rahat tai kahden yksilön varallisuudesta kyse (asunnonhan voi ostaa sellaisissa omistussuhteissa, mihin kummallakin on varaa, jos varallisuus on kovin eri, eli joka tapauksessa voidaan huomioida kummankin maksukyky, vaikkei oltaisikaan aviossa).

Et sinä hyödy toisten ihmisten "perusteluista" mitään. Teet omassa elämässäsi omat ratkaisusi, omista lähtökohdistasi. Kun haet parisuhdetta, voit sitä hakiessasi ajatella nimenomaan sitä, mitä jää viivan alle kuin sitä, millaista sen ihmisen kanssa on olla ja jakaa elämänsä. Se on ihan sallittua! Jos näet elämässä tärkeiksi, järkeviksi asioiksi juuri taloudelliset seikat, sekin on ihan sallittua. Toiset näkevät tärkeiksi asioiksi muut asiat.

Se harha kuitenkin kannattaa unohtaa, että tunne- ja järkiasiat olisivat jotenkin erotettavissa toisistaan. Ihmiset, jotka eivät kykene tunteisiin (synnynnäisesti tai vaikkapa jonkin vamman seurauksena), ottavat isoja riskejä ja toimivat usein epärationaalisesti, koska vaaran tunne ei varoita heitä.

Pointtisi ei nyt ihan auennut. Tässähän keskustellaan siitä, miten avioliitto eroaa avoliitosta. Molemmissa jaetaan elämää ja mietitään millaista toisen kanssa on olla. Ero noiden kahden liittomuodon välillä on nimenomaan juridisissa seikoissa. Ja sitähän tässä kysyttiin, että mikä ero avo- ja avioliitolla oikeasti on.

Totuus vaikuttaisi olevan, että lesken asumisoikeus (ja leskeneläke - onko sellaista enää?) on ainoat merkittävät erot.

Se mun pointti oli siellä ensimmäisessä lauseessa: et hyödy toisten perusteluista, koska sinä teet omat ratkaisusi omista lähtökodistasi. Aukesiko se nyt?

En vieläkään ymmärrä. Eihän tässä nyt minusta ole kyse, vaan yleisesti asiasta. Tottakai kaikki tekee omat ratkaisunsa, mutta tässä haetaan sitä, että mitä asioita kannattaisi ottaa huomioon päätöstä tehdessään.

Eli et ymmärrä sitä, että jokainen ihminen tekee päätökset omasta elämästään omista lähtökohdistaan ja arvoistaan käsin, eikä sen takia yleispäteviä neuvoja päätösten suhteen oikein voi antaa?

Kyllä ne avio- ja avoliittoihin liittyvät lait ovat ihan yleispäteviä ja koskevat kaikkia.

Joo, niin tosiaan koskevat, mutta se ei liity siihen, mitä kirjoitin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sopisiko naisille se, että eron tullessa nainen saa pitää lapset ja mies omaisuuden? Se kun tuntuu kummallekin osapuolelle olevan se tärkeämpi asia.

Mihin se naisen omaisuus häviäisi erotessa?

Se vaihtuu lapsiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen näkökulmasta ei pienintäkään järjen hiventä.

- Yli puolet liitoista päättyy eroon, suurin osa naisten hakemina

- Erossa mies tyypillisesti häviää taloudellisesti ja mahdollisten lasten elatukseen ja tapaamisiin liittyvissä asioissa yhteiskunta on äidin puolella

- Liiton aikana naisten voimaantumispaskan ansiosta mies on alun huumavuosien jälkeen lähinnä alisteisen kotiorjan asemassa, jossa vapaudet minimoidaan ja velvollisuudet maksimoidaan

-

Millä tavalla mies häviää lasten elatuksen suhteen? Meillä kun lapset lasten isän tahdosta ovat 80% mulla, ja elatusapu on laskennallinen summa (esim. vaatteet ja ruuat yleisen elinkustannusindeksin mukaan), niin onhan se ihan selvä, että minä (nainen) maksan lasten kuluja enemmän kuin heidän isänsä, joka maksaa vain tasaisesti elaria (joka on siis laskettu siten, että se kattaa 50% lasten kuluista). Jos lapsi haluaakin kalliimman vaatteen tai aloittaa uuden harrastuksen, minähän siinä joudun laittamaan enemmän tiskiin, kuin mitä elariin on laskettu.

Lasten isäkin totesi, että eron jälkeen hänellä menee lapsiin vähemmän rahaa kuin ennen eroa. Hän siis sekä hoitaa lapsia vähemmän, että maksaa lasten kuluja vähemmän. Ei tarvi miettiä, miksi erosin.

Koska näitä juttuja kirjoittelevilla parisuhde, lapset ja rahallinen omaisuus ovat vain teoriaa.

Koska näin kommentoivalle naiselle on mahdotonta ymmärtää, että tällä foorumilla on myös miehiä, joilla on sekä rahallista omaisuutta että kokemuksia parisuhteista ja avioliitoista.

No sitten varmaan osaat kokemuksesta arvioida myös, että oliko ex-vaimollasi kuinka paljon tuota vapautta, vai lähinnä velvollisuuksia? Että kun lapset syntyy, niin miten musta vähän tuntuu, että se ei ole vain se mies, keneltä se vapaus menee - itse asiassa monet miehet jatkaa elämäänsä ja harrastuksiaan kuten ennenkin, kun naiset ovat ne, joilta se vapaus oikeasti menee, eikä nainen pääse enää mihinkään. Eli velvollisuudetkin kasautuu naiselle. Nainen hoitaa monissa suhteissa kaikki lasten asiat miehen ollessa vapaamatkustajana.

Ja turha perustella millään taloudellisilla syillä. Meillä ainakin kulut maksettiin puoliksi ja näin se Suomessa monella on.

Joka ikinen kerta tätä kysyn, mutta koskaan en saa vastausta: MONTAKO tällaista perhettä OIKEASTI tunnet ja tiedät, että mies vaan jatkaa ja harrastaa, nainen ei??

Joo, tällä palstalla vingutaan kyllä, mutta kun mitkään tilastot, taulukot, tai ihan empiirinen observointi ei kyllä tue näitä väitteitä millään tavalla.

Ohis, nainen, äiti

Olin ihan järkyttynyt, kun yksi äiti kertoi, ettei ollut ollut tuntiakaan erossa vauvastaan, kun vauva oli jo 11kk. Ja todellakin miehensä eli elämäänsä ihan normaalisti, eli ei ollut vastaavalla tavalla menettänyt vapauttaan. Hurjinta oli, ettei tuo äiti pitänyt asiaa mitenkään outona, eikä edes harkinnut eroa. Äärimmäinen tapaus, mutta kyllä näitä vaan on.

Itse todellakin vaadin, että mies osallistuu vauva-arkeen myös ja äitikin saa omaa aikaa, eikä vain isä.

En rupea tekemään yhtään mitään yhteisiä hankintoja, perustamaan perhettä ja tosissani rakentamaan yhteistä elämää jos ei ole avioliittoa turvana. Jos on tosissaan jonkun kanssa, miksi ei menisi naimisiin? Jos taas on toinen jalka jo valmiiksi oven ulkopuolella niin ehkä kannattaa vaan lähteä.