kumppani ei kestä jos olen kipeä tai loukannut itseni

Kun olo on muutenkin kurja ja kipeä, on tosi surullista että se asuinkumppani muuttuu etäiseksi ja tylyksi.

Empatiakyvytön narsisti.

Ketju tulee päättymään siihen , kuinka av-mammay joukolla lynkkaavat sekä ap n , että ap:n miehen. Mies tuomitaan empatiakyvyttömäksi retaleeksi ja ap säälittäväksi reppanaksi koska sietää tuommoista kutaletta.

Loppujenlopuksi joukko mammoja säestää kaanonissa kuinka heidän miehensä toimivat kuin enkelit konsanaan mammojen sairastaessa. Ukkokullat kiikuttavat sairaalle kullanmurulleen milloin kuumaa juomaa, kukkia ja suklaata.

Tyynyä käydään kohentamassa säännöllisesti ja tuikataan jopa kuumemittari valmiiksi a a nukseen.

Semmoinen jota ei itseään ole lapsena tarpeeksi hoivattu ja jonka on pitänyt yrittää olla reipas vaikka olisi ollut paha mieli tai olo.

Entinen seurustelu kumppani keuli empaattisuudellaan mutta kaikki osoitti kyllä päin vastaiseen suuntaan. Ei herunut pahemmin sympatiaa. Sitä en tiedä mikä siinä oli sitten takana, väsymys työhön, stressi?

M35

Narsistit vihaa heikkoutta. Ne ei kestä kumppanin vikoja eikä sairauksia. Sinä vielä toivut noista, mutta kun isompaa tulee tai vanhenet niin joudat roskakoriin.

ÄLÄ herranjumala tule pyytämään minkäänlaista lohdutuksen sanaa tällä palstalla jos se mitenkään liittyy apua tarvitsevaan naiseen ja hänen tunnekylmään mieheen.

SOS SOS SOS

Vierailija kirjoitti:

Empatiakyvytön narsisti.

Niin, tätä oon miettinyt mutta kuitenkin hän normioloissa (silloin kun minä terve) käyttäytyy toisin. Ainoastaan silloin kun itse on heikoilla, hän tehostaa sen avuttomuuden tunteeni maksimiin tuolla käytöksellään. Enkä tosiaankaan odota palvelijaksi ryhtymistä tms. Jonkinlaista vallankäyttöä kai se on?

Mieheni on samanlainen. Hän on saanut sellaisen kasvatuksen, että semmoista asiaa kuin flunssa ei ole olemassakaan. Hän on itse hyvin harvoin kipeä. Totuus siis on, että ei vaan myönnä tätä.

Mulla kesti pitkään tajuta tämä. Ei hän sitä ilkeyttään tee. Ei vaan ole koskaan tottunut olemaan sairastavan roolissa tai saanut kipeänä hoivaa.

En tiedä mutta mun mies on ihan samanlainen. Hänellä on ollut hankala ja tarvitseva äiti ja luulen, että on jotain ehkä alitajuistakin pelkoa siitä, että sairausajan tarvitsevuus muuttuisi jotenkin pysyväksi olotilaksi ja hän joutuisi taas taakan alle. Muutenkin välttelevät kiintymys suhde hänellä, joten kaikenlainen tarvitsevuus on hänelle haastavaa muutenkin. Emotionaalisesti aika läsnäolematon. Mutta kukaan ei ole täydellinen ja nää on näitä kipukohtia joita jokainen sitten kohdallaan työstää. Mä olen sitten opetellut ihan ääneen sanomaan ja vaatimaan, tarkkaan määritellen mitä tarvitsen. Ei silleen epämääräisesti että voisitko auttaa tai tekisikö enemmän kun olen kipeä, vaan ihan vaan "mä olen sairas, on huono olo, tee lapsille iltapala".

Vierailija kirjoitti:

ÄLÄ herranjumala tule pyytämään minkäänlaista lohdutuksen sanaa tällä palstalla jos se mitenkään liittyy apua tarvitsevaan naiseen ja hänen tunnekylmään mieheen.

SOS SOS SOS

Mikä lohdutuspalsta tämä oikein on? Ihme ruikutusta.

Minä heivaisin ukon, pitkässä suhteessa aniharva on aina parhaimmillaan. Ero tulee kuitenkin ja silloin kun olet heikoilla muutenkin. Ihan sama mistä johtuu, on sen verran iso luonnevika että jättäisin.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä mutta mun mies on ihan samanlainen. Hänellä on ollut hankala ja tarvitseva äiti ja luulen, että on jotain ehkä alitajuistakin pelkoa siitä, että sairausajan tarvitsevuus muuttuisi jotenkin pysyväksi olotilaksi ja hän joutuisi taas taakan alle. Muutenkin välttelevät kiintymys suhde hänellä, joten kaikenlainen tarvitsevuus on hänelle haastavaa muutenkin. Emotionaalisesti aika läsnäolematon. Mutta kukaan ei ole täydellinen ja nää on näitä kipukohtia joita jokainen sitten kohdallaan työstää. Mä olen sitten opetellut ihan ääneen sanomaan ja vaatimaan, tarkkaan määritellen mitä tarvitsen. Ei silleen epämääräisesti että voisitko auttaa tai tekisikö enemmän kun olen kipeä, vaan ihan vaan "mä olen sairas, on huono olo, tee lapsille iltapala".

Ja hän ei ylipäätään tahdo kestää minkäänlaista tarvitsevuutta. Itse taas on esim. sairaana suorastaan ylitarvitseva. Perus miesflunssameiningillä. Varmaan jotain peruja kans lapsuudesta, et huomiota on saanut kun on ollut tarpeeksi reppana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ÄLÄ herranjumala tule pyytämään minkäänlaista lohdutuksen sanaa tällä palstalla jos se mitenkään liittyy apua tarvitsevaan naiseen ja hänen tunnekylmään mieheen.

SOS SOS SOS

Mikä lohdutuspalsta tämä oikein on? Ihme ruikutusta.

Minä heivaisin ukon, pitkässä suhteessa aniharva on aina parhaimmillaan. Ero tulee kuitenkin ja silloin kun olet heikoilla muutenkin. Ihan sama mistä johtuu, on sen verran iso luonnevika että jättäisin.

:D No niin, nyt alkaa!! Mitä mä sanoin.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni on samanlainen. Hän on saanut sellaisen kasvatuksen, että semmoista asiaa kuin flunssa ei ole olemassakaan. Hän on itse hyvin harvoin kipeä. Totuus siis on, että ei vaan myönnä tätä.

Mulla kesti pitkään tajuta tämä. Ei hän sitä ilkeyttään tee. Ei vaan ole koskaan tottunut olemaan sairastavan roolissa tai saanut kipeänä hoivaa.

Silloin kun tilanne on toisinpäin (hän kipeänä), pyrin huomioimaan ja auttamaan häntä. Itsellä jos vaikka käsi tai jalka paketissa niin itse saan huolehtia itsestäni, lähinnä tuo toivoo että pysyisin pois näkyvistä vaivoineni.

Minulla on kokemusta sekä tuollaisesta miehestä, joka pistää pään pensaaseen, kun olen kipeä, että normaalilla tavalla empaattisesta. Alat varmaan huomata muitakin hankalia piirteitä, tuollainen ei yleensä tule yksin. Jos ei teillä ole lapsia, älä hanki tuommoisen kanssa. Muutenkin voit huoletta pistää luiskaan eikä sinun tarvitse jäädä ns. korjaamaan suhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ÄLÄ herranjumala tule pyytämään minkäänlaista lohdutuksen sanaa tällä palstalla jos se mitenkään liittyy apua tarvitsevaan naiseen ja hänen tunnekylmään mieheen.

SOS SOS SOS

Mikä lohdutuspalsta tämä oikein on? Ihme ruikutusta.

Minä heivaisin ukon, pitkässä suhteessa aniharva on aina parhaimmillaan. Ero tulee kuitenkin ja silloin kun olet heikoilla muutenkin. Ihan sama mistä johtuu, on sen verran iso luonnevika että jättäisin.

:D No niin, nyt alkaa!! Mitä mä sanoin.

Tuleeko sulla mieleen, että meitä on monia joille palsta voi tarjota edes hiukan (vertais)tukea ja näkökulmia vaikkapa tähän asiaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ÄLÄ herranjumala tule pyytämään minkäänlaista lohdutuksen sanaa tällä palstalla jos se mitenkään liittyy apua tarvitsevaan naiseen ja hänen tunnekylmään mieheen.

SOS SOS SOS

Mikä lohdutuspalsta tämä oikein on? Ihme ruikutusta.

Minä heivaisin ukon, pitkässä suhteessa aniharva on aina parhaimmillaan. Ero tulee kuitenkin ja silloin kun olet heikoilla muutenkin. Ihan sama mistä johtuu, on sen verran iso luonnevika että jättäisin.

:D No niin, nyt alkaa!! Mitä mä sanoin.

Tuleeko sulla mieleen, että meitä on monia joille palsta voi tarjota edes hiukan (vertais)tukea ja näkökulmia vaikkapa tähän asiaan?

Onko vertaustuki sitä, että täällä kehotetaan lähes ensimmäisenä eroamaan miehestä jos hänessä on jokin häiritsevä piirre? Eihän me tunneta yhtään aloittajaa tai hänen miestään.

Lisää faktoja ja tietoja kiitos.

Millainen mies ylipäänsä on?

Mun mies on ihana, kiltti ja liiankin osallistuva. Mutta kun olen kipeä, niin hän ei osaa jotenkin yhtään reagoida siihen. Johtunee just siitä, että saanut melko tunnekylmän kasvatuksen.

Älyää kyllä kun hänelle asiasta mainitsee ja auttaa sitten.

Onko teillä kuinka pitkä parisuhde ja kuinka kohtelee sua normaalissa arjessa? Nämä olisi aika avartavia tietoja.. Joskus kyse voi olla siitä, että on vaikea hyväksyä vaikka omaa heikkoutta ja siksi se ahdistaa jos toinen osaa olla heikko.

Ex-vaimo mutisi jotain miesflunssasta ja enempää en muista. Meni taju. Aamulla heräsin samalta paikalta olohuoneen oviaukosta kun ex potki mua sivuun. Oli töihin lähdössä. Kumpikohan oli syypää kun erottiin?