kumppani ei kestä jos olen kipeä tai loukannut itseni

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni on samanlainen. Hän on saanut sellaisen kasvatuksen, että semmoista asiaa kuin flunssa ei ole olemassakaan. Hän on itse hyvin harvoin kipeä. Totuus siis on, että ei vaan myönnä tätä.

Mulla kesti pitkään tajuta tämä. Ei hän sitä ilkeyttään tee. Ei vaan ole koskaan tottunut olemaan sairastavan roolissa tai saanut kipeänä hoivaa.

Silloin kun tilanne on toisinpäin (hän kipeänä), pyrin huomioimaan ja auttamaan häntä. Itsellä jos vaikka käsi tai jalka paketissa niin itse saan huolehtia itsestäni, lähinnä tuo toivoo että pysyisin pois näkyvistä vaivoineni.

No älä auta. Seuraavan kerran kun miehesi on kipeänä tms. niin anna maistaa omaa lääkettään.

Ei mitään väliä sukupuolella enkä siksi kummankaan sukupuolta aloituksessa edes maininnut. Pitkä parisuhde meillä kuitenkin jo on ja yhdessä asutaan. ap

Hauska juttu, koska myös mun mies on tuommoinen. Liittyykö se siihen miesten ja poikien kasvatukseen että täytyy olla vahva ja reipas.. en kyllä tiedä. Ollaan omankin miehen kanssa saatu tästä muutama aika tulinen keskustelu.

Ylipäänsä on kyllä avulias, kiva ja ahkera. Voisko se herättää jotain avuttomuutta? Niin siksi käyttäytyy just päinvastoin kuin kuuluisi.. jotain pelkoa siinä varmaankin on taustalla tiedä häntä .

Meillä ei kyllä myöskään tunneta käsitettä miesflunssa. En oikein ymmärrä edes mikä se on. Mun miehen on siis vaikea myöntää olevansa tarvitseva itsekään.. ehkä se liittyy siihen.

Mutta AP: n kohdalla taas mies osaa heittäytyä hoivattavaksi.. hmm..

Mun puoliso on tuollainen. Ei ole kuitenkaan empatia kyvytön narsissi, vaan ihan normi ukkeli noin niinkun muuten.

Hän jotenkin menee ihan lukkoon lapsien tai mun sairastuessa, ettei kykene kohtaamaan tilannetta. Sai välillä ihmeellisiä raivokohtauksia tai piti mykkäkoulua aiheeseen liittyen.

Tai korjaan, että on mennyt. Ihme kyllä hän on kyennyt kohtaamaan ongelmansa ja muuttumaan pikkuhiljaa. Oli lapsen kanssa juuri sairaalassa mukana isommassa toimenpiteessä, joka on ihan ihme entinen käytös huomioon ottaen.

On varmasti joutunut olemaan jo pienenä lapsena vahva asioiden hoitaja, joten tunnolukkoja sillä saralla riittää. Hän on menettänyt läheisiä myös ihan yllättäen, joten pelko menettämisestä on lamauttanut hänet.

Ihan taas keskustelua ja sanoittamista (heh) ehdottaisin. Että mitä sinä toivot ko. tilanteessa häneltä. Jos puuttuu vain työkaluja, niin ok. Jos ei yhtään kiinnostele, niin kadulle. Tai mikä sitten on hyvä.

Vierailija kirjoitti:

ÄLÄ herranjumala tule pyytämään minkäänlaista lohdutuksen sanaa tällä palstalla jos se mitenkään liittyy apua tarvitsevaan naiseen ja hänen tunnekylmään mieheen.

SOS SOS SOS

Ihan yksi lysti meidän tuntemattomien lohdutukset kun vain sillä joka on tärkeä on merkitystä. Ja ap ei saa siltä ymmärrystä. Hän ei tarvitse meiltä lohtua vaan ratkaisuja ja selkeyttä jotta voi tehdä tarvittavat päätelmät.

Joku siinä triggeröi.. mä luulen että tämä saattaa olla jopa aika yleistä. Olisko jotain biologiaa, pelkää sen kumppanin puolesta tjtn.. mikä sitten näyttäytyy todella hassusti. Mut joku itsepuolustusreaktio selkeästi.

Ihmismieli on kummallinen.

Vierailija kirjoitti:

Mun puoliso on tuollainen. Ei ole kuitenkaan empatia kyvytön narsissi, vaan ihan normi ukkeli noin niinkun muuten.

Hän jotenkin menee ihan lukkoon lapsien tai mun sairastuessa, ettei kykene kohtaamaan tilannetta. Sai välillä ihmeellisiä raivokohtauksia tai piti mykkäkoulua aiheeseen liittyen.

Tai korjaan, että on mennyt. Ihme kyllä hän on kyennyt kohtaamaan ongelmansa ja muuttumaan pikkuhiljaa. Oli lapsen kanssa juuri sairaalassa mukana isommassa toimenpiteessä, joka on ihan ihme entinen käytös huomioon ottaen.

On varmasti joutunut olemaan jo pienenä lapsena vahva asioiden hoitaja, joten tunnolukkoja sillä saralla riittää. Hän on menettänyt läheisiä myös ihan yllättäen, joten pelko menettämisestä on lamauttanut hänet.

Ihan taas keskustelua ja sanoittamista (heh) ehdottaisin. Että mitä sinä toivot ko. tilanteessa häneltä. Jos puuttuu vain työkaluja, niin ok. Jos ei yhtään kiinnostele, niin kadulle. Tai mikä sitten on hyvä.

Olen yrittänyt ottaa asian puheeksi mutta heikoin tuloksin. Yleensä ei tiedä tai osaa sanoa mitään.

Vierailija kirjoitti:

Hauska juttu, koska myös mun mies on tuommoinen. Liittyykö se siihen miesten ja poikien kasvatukseen että täytyy olla vahva ja reipas.. en kyllä tiedä. Ollaan omankin miehen kanssa saatu tästä muutama aika tulinen keskustelu.

Ylipäänsä on kyllä avulias, kiva ja ahkera. Voisko se herättää jotain avuttomuutta? Niin siksi käyttäytyy just päinvastoin kuin kuuluisi.. jotain pelkoa siinä varmaankin on taustalla tiedä häntä .

Meillä ei kyllä myöskään tunneta käsitettä miesflunssa. En oikein ymmärrä edes mikä se on. Mun miehen on siis vaikea myöntää olevansa tarvitseva itsekään.. ehkä se liittyy siihen.

Mutta AP: n kohdalla taas mies osaa heittäytyä hoivattavaksi.. hmm..

Niin ja joo meillä ei kans ole mitään miesflunssaa. Eikä mies ole "koskaan" kipeä. Jos yritti ehdottaa, että mites toi koronatesti kun hän yski keuhkojaan pihalle, niin suuttui vaan kun kehtasin kuvitella hänen yskivän.

24

Oma puoliso voi olla vaikea nähdä heikkona ja kipeänä koska se saattaa herättää vaikeita tunteita menettämisestä. Kuten joku jo mainitsikin niin tunnelukko siellä piilee. Nää on kinkkisiä juttuja

Munkin mies on tuollainen, mies ei tunnu ymmärtävän henkistä väsymystä ja kiukuttelee lapsellisesti jos olen kipeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun puoliso on tuollainen. Ei ole kuitenkaan empatia kyvytön narsissi, vaan ihan normi ukkeli noin niinkun muuten.

Hän jotenkin menee ihan lukkoon lapsien tai mun sairastuessa, ettei kykene kohtaamaan tilannetta. Sai välillä ihmeellisiä raivokohtauksia tai piti mykkäkoulua aiheeseen liittyen.

Tai korjaan, että on mennyt. Ihme kyllä hän on kyennyt kohtaamaan ongelmansa ja muuttumaan pikkuhiljaa. Oli lapsen kanssa juuri sairaalassa mukana isommassa toimenpiteessä, joka on ihan ihme entinen käytös huomioon ottaen.

On varmasti joutunut olemaan jo pienenä lapsena vahva asioiden hoitaja, joten tunnolukkoja sillä saralla riittää. Hän on menettänyt läheisiä myös ihan yllättäen, joten pelko menettämisestä on lamauttanut hänet.

Ihan taas keskustelua ja sanoittamista (heh) ehdottaisin. Että mitä sinä toivot ko. tilanteessa häneltä. Jos puuttuu vain työkaluja, niin ok. Jos ei yhtään kiinnostele, niin kadulle. Tai mikä sitten on hyvä.

Olen yrittänyt ottaa asian puheeksi mutta heikoin tuloksin. Yleensä ei tiedä tai osaa sanoa mitään.

Auttaako ihan selkeät ohjeet? Kuten joku tuossa mainitsi, "Laita lapsille iltapalaa" tyyppisesti. "Voitko halata?" "Tuotko kuumemittari?"

Jos sanot, että on paha mieli kun toimit näin ja näin kun olin kipeä, niin miten hän reagoi?

Minä olen tuollainen. Johtuu siitä, että mies heittäytyy täysin avuttomaksi, vaikka olisi lämpöä vain 37 astetta (mikä ei ole edes kuume) ja joudun tekemään kaikki ne vähäisetkin asiat yksin, missä mies joskus auttaa. Muutenkin teen 80% kotitöistä ja loppuun 20% täytyy miestä aina patistella, joten ei tosiaankaan saa vapaapassia jos on "vähän kipeä olo". Eri asia, jos on 40 astetta kuumetta ja henkitoreissa sohvalla, sitten kyllä tuon ruokaa, juomaa ja lääkettä.

Niin, ja sitten tietenkin se, että jos/kun olen itse kipeä, pitää silti tehdä ruoat miehelle asti ja hoitaa lapset (mies ei tietenkään aio itse kipeänä niitä hoitaa). Ei puhettakaan, että mies tekisi ruoat minulle. Kotitöitä saattaa tehdä vähän enemmän, mutta silti joudun tekemään - joten joutuu mieskin.

Sama krapulassa. Sen sijaan, että olisin empaattinen, olen mahdollisimman kettumoinen ja teen miehen olon vielä kurjemmaksi. Ei ole motivaatiota passata ukkoa enää yhtään enempää, kun muutenkin joutuu aikuista ihmistä passaamaan ja itse ei koskaan saa edes kipeänä vain olla.

Sekin voi olla raskasta kumppanille jos toinen on usein kipeä ja tarvitsee paljon tukea. En nyt tiedä millainen tilanne ap:lla mutta tätäkin hyvä pohtia..

Ärsyttäisi kyllä suunnattomasti jos mies heittäytyy itse täysin hoivattavaksi ja luistaa kaikista hommista mut ei sitten itse kykene kantamaan vastuuta ja asettumaan hoivaajan rooliin tarvittaessa. Onko teillä näin AP?

Miten kotityöt ja arki yleensä jaetaan?

Vierailija kirjoitti:

Sekin voi olla raskasta kumppanille jos toinen on usein kipeä ja tarvitsee paljon tukea. En nyt tiedä millainen tilanne ap:lla mutta tätäkin hyvä pohtia..

En ole usein kipeä vaan tosi harvoin. Sitten kun olen niin olen oikeasti kyllä kipeä tai jos on vaikka joku raaja kipsissä niin sen vuoksi toimintakyky alentunut ja apua olisi kiva saada. ap