Lue keskustelun säännöt.
Maria Petterson ja kopioitu kirja -
24.09.2022 |
Maria Pettersson ja kustantamo Atena kiistävät plagioinnin jyrkästi. Pettersson sanoo, ettei hän ole syyllistynyt plagiointiin, koska plagiointi on sitä, että väittää toisen työtä omakseen.
Blogikirjoitustaan varten tutkijat tarkastelivat Petterssonin kirjan Ida Mobergista ja Selma Kajanuksesta kertovaa lukua. Pelkästään tästä osuudesta he löysivät yhteensä 37 plagiointiesimerkkiä. Petterssonin kirjassa on yhteensä 54 lukua ja esipuhe.
Tekstiä on kopioitu tutkijoiden mukaan yhdestä tieteellisestä artikkelista, kahdesta Kansallisbiografian artikkelista ja yhdestä pro gradusta.
Kommentit (232)
Ekan Historian jännät naiset-kirjan lukeneena on tavallaan aika ilmeistä, että kirja on nimenomaan toimittajan kokoama teos, ei mitään hänen omaa tutkimustaan. Sehän olisi ihan sula mahdottomuus, etenkin toisen kirjan osalta kun kyse on vielä suomalaisista naisista, jolloin lähteitä on vielä vähemmän. Että kuka nyt on sattunut tutkimaan juuri jotain 1600-luvun Turussa elänyttä karjavarasta, ei heitä montaa ole. Sehän on ihan ilmeistä, että jostain yksittäisen tutkijan yksittäisestä työstä ja lähteestä on oltava kyse.
Olisi toiki pitänyt olla avoimempi siitä, mistä tiedot on peräisin. Kirjailijan sijaan käyttäisi termiä "toimittanut ja koonnut Maria Petterson" tms. Ja joka luvun loppuun lähteet. Mutta tämän tyyppinen viihteellinen kokoelmatietokirja ei ole mikään tieteellinen tutkimus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ekan Historian jännät naiset-kirjan lukeneena on tavallaan aika ilmeistä, että kirja on nimenomaan toimittajan kokoama teos, ei mitään hänen omaa tutkimustaan. Sehän olisi ihan sula mahdottomuus, etenkin toisen kirjan osalta kun kyse on vielä suomalaisista naisista, jolloin lähteitä on vielä vähemmän. Että kuka nyt on sattunut tutkimaan juuri jotain 1600-luvun Turussa elänyttä karjavarasta, ei heitä montaa ole. Sehän on ihan ilmeistä, että jostain yksittäisen tutkijan yksittäisestä työstä ja lähteestä on oltava kyse.
Olisi toiki pitänyt olla avoimempi siitä, mistä tiedot on peräisin. Kirjailijan sijaan käyttäisi termiä "toimittanut ja koonnut Maria Petterson" tms. Ja joka luvun loppuun lähteet. Mutta tämän tyyppinen viihteellinen kokoelmatietokirja ei ole mikään tieteellinen tutkimus.
Et nyt tajunnut lainkaan mistä on kyse. Kirjan toimittaminen ei tarkoita plagiointia.
Plagioinnin tunnistamiseen on nykyään helppoja ohjelmia. Toimittajienkin kannattaisi syöttää kirjasensa niihin ja saisi palautteen siitä, missä määrin teksti on liian lähellä alkuperäistä.
Nykyään on tosi hyvät plagiaatintunnistusohjelmat, jotka on monissa korkeakouluissakin käytössä.
Jos se teksti on niiden ja tutkijoiden mukaan plagioitua, niin sittenhän se on plagioitua.
Toisten töihin ja teoksiin saa viitata ja niitä saa käyttää lähteenä, mutta se pitää ilmaista selkeästi eikä suoraa kopiointia saa harrastaa, vaan asia pitää osata muotoilla omin samoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Panu Rajala on joskus joutunut myös syytösten kohteeksi. Oliko turhaa porua, en muista, mutta uusi aihe tää ei oo, pitäisi ottaa vanhasta jo opiksi. Historialliset romaanit pohjautuvat historiaan joo, mutta jossain on raja, että pitäisi huomioida tekijänkunnia paremmin. Vielä enemmän tiedekirjoissa kuin kaunokirjallisuudessa?
Ei kirjoja saa toimittaa/koota ja julkaista uudestaan ilman alkuperäisen tekstin kirjoittajan lupaa. Huono selitys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ekan Historian jännät naiset-kirjan lukeneena on tavallaan aika ilmeistä, että kirja on nimenomaan toimittajan kokoama teos, ei mitään hänen omaa tutkimustaan. Sehän olisi ihan sula mahdottomuus, etenkin toisen kirjan osalta kun kyse on vielä suomalaisista naisista, jolloin lähteitä on vielä vähemmän. Että kuka nyt on sattunut tutkimaan juuri jotain 1600-luvun Turussa elänyttä karjavarasta, ei heitä montaa ole. Sehän on ihan ilmeistä, että jostain yksittäisen tutkijan yksittäisestä työstä ja lähteestä on oltava kyse.
Olisi toiki pitänyt olla avoimempi siitä, mistä tiedot on peräisin. Kirjailijan sijaan käyttäisi termiä "toimittanut ja koonnut Maria Petterson" tms. Ja joka luvun loppuun lähteet. Mutta tämän tyyppinen viihteellinen kokoelmatietokirja ei ole mikään tieteellinen tutkimus.
Et nyt tajunnut lainkaan mistä on kyse. Kirjan toimittaminen ei tarkoita plagiointia.
Turha alapeukuttaa. Lähdeluettelo ei tarkoita, että toisten tekstiä saa plagioida. Silloinhan ihminen voisi kopioida sanasta sanaan vaikka kokonaisen kirjan laittamalla vaan lähteen näkyville.
Suorat lainaukset ovat tietenkin sallittuja, kun käytetään lainausmerkkejä.
Tuohon Kauraseen viitaten linkki Hesarin kirjoitukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kirjoja saa toimittaa/koota ja julkaista uudestaan ilman alkuperäisen tekstin kirjoittajan lupaa. Huono selitys.
Ei, vaan toisen tekstiä ei saa esittää omanaan. Ottamatta kantaa tähän tapaukseen, johon en ole tutustunut lehtijuttuja enempää.
Vierailija kirjoitti:
Panu Rajala on joskus joutunut myös syytösten kohteeksi. Oliko turhaa porua, en muista, mutta uusi aihe tää ei oo, pitäisi ottaa vanhasta jo opiksi. Historialliset romaanit pohjautuvat historiaan joo, mutta jossain on raja, että pitäisi huomioida tekijänkunnia paremmin. Vielä enemmän tiedekirjoissa kuin kaunokirjallisuudessa?
Ei kenenkään tekemää tekstiä saa kopioida, ellei tee sitä esimerkiksi lainausmerkeillä ja viite perään. Muuten asia täytyy muotoilla omin sanoin ja se viite edelleen perään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ekan Historian jännät naiset-kirjan lukeneena on tavallaan aika ilmeistä, että kirja on nimenomaan toimittajan kokoama teos, ei mitään hänen omaa tutkimustaan. Sehän olisi ihan sula mahdottomuus, etenkin toisen kirjan osalta kun kyse on vielä suomalaisista naisista, jolloin lähteitä on vielä vähemmän. Että kuka nyt on sattunut tutkimaan juuri jotain 1600-luvun Turussa elänyttä karjavarasta, ei heitä montaa ole. Sehän on ihan ilmeistä, että jostain yksittäisen tutkijan yksittäisestä työstä ja lähteestä on oltava kyse.
Olisi toiki pitänyt olla avoimempi siitä, mistä tiedot on peräisin. Kirjailijan sijaan käyttäisi termiä "toimittanut ja koonnut Maria Petterson" tms. Ja joka luvun loppuun lähteet. Mutta tämän tyyppinen viihteellinen kokoelmatietokirja ei ole mikään tieteellinen tutkimus.
Et nyt tajunnut lainkaan mistä on kyse. Kirjan toimittaminen ei tarkoita plagiointia.
Turha alapeukuttaa. Lähdeluettelo ei tarkoita, että toisten tekstiä saa plagioida. Silloinhan ihminen voisi kopioida sanasta sanaan vaikka kokonaisen kirjan laittamalla vaan lähteen näkyville.
Suorat lainaukset ovat tietenkin sallittuja, kun käytetään lainausmerkkejä.
Joo, näin. Ja niissä suorissa sitaateissakin on tietty osuus, mitä enempää niitä ei tekstissä tulisi olla. Eli et voi vaan laittaa lainausmerkkeihin ja kopioida kokonaista lukua jonkun toisen kirjasta, vaikka merkitset sen selvästi lainaukseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kirjoja saa toimittaa/koota ja julkaista uudestaan ilman alkuperäisen tekstin kirjoittajan lupaa. Huono selitys.
Ei, vaan toisen tekstiä ei saa esittää omanaan. Ottamatta kantaa tähän tapaukseen, johon en ole tutustunut lehtijuttuja enempää.
Tarkoitin kommenttia, jossa sanottiin, että Pettersson olisi voinut ilmoittaa toimittaneensa/koonneensa kirjan eikä kirjoittaneensa. Ei niinkään olisi saanut tehdä. Ei kukaan todellakaan saa ottaa esimerkiksi minun tekstiäni ja sitten kertoa koonneensa kirjan eli sori siitä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ekan Historian jännät naiset-kirjan lukeneena on tavallaan aika ilmeistä, että kirja on nimenomaan toimittajan kokoama teos, ei mitään hänen omaa tutkimustaan. Sehän olisi ihan sula mahdottomuus, etenkin toisen kirjan osalta kun kyse on vielä suomalaisista naisista, jolloin lähteitä on vielä vähemmän. Että kuka nyt on sattunut tutkimaan juuri jotain 1600-luvun Turussa elänyttä karjavarasta, ei heitä montaa ole. Sehän on ihan ilmeistä, että jostain yksittäisen tutkijan yksittäisestä työstä ja lähteestä on oltava kyse.
Olisi toiki pitänyt olla avoimempi siitä, mistä tiedot on peräisin. Kirjailijan sijaan käyttäisi termiä "toimittanut ja koonnut Maria Petterson" tms. Ja joka luvun loppuun lähteet. Mutta tämän tyyppinen viihteellinen kokoelmatietokirja ei ole mikään tieteellinen tutkimus.
Et nyt tajunnut lainkaan mistä on kyse. Kirjan toimittaminen ei tarkoita plagiointia.
Pettersson on nyt jumissa siinä moodissa jossa kieltäydytään tunnustamasta sitä mahdollisuuttakaan että hänen taholtaan olisi tapahtunut virhe.
Petterson on tekee mukavasti pätäkkää copy/paste-hommilla. Edellistä kirjaa on myyty yli 40 000 kappaletta hintaan 27,95 euroa. Eli siinä on yli miljoonan potti Marialla ja kustantajalla jaettavaksi. Lisäksi on tulossa kirjastokorvauksia.
Saa nähdä tienaako uudella kirjalla yhtä paljon.
Ennen ensimmäiset Historian jännät naiset -kirjan julkaisua tekijä perusti ainakin faceen samannimisen ryhmän, jonne hän pyysi ihmisiltä vinkkejä eri maiden historioiden jännistä naisista. Se oli ihan hauska ryhmä, sinne porukka innoissaan lähetteli kommenttien kera nettijuttuja tai ihan kirjavinkkejä. Niistä MP sitten koosti sen ensimmäisen kirjansa.
Ihmettelin tuota silloin, kun ajattelin, että noinko ne toimittajat "joukkoistamalla" nykyään toimivat, toisin sanoen teettävät tutkimustyön aivan ulkopuolisilla aiheesta kiinnostuneilla ja sitten kokoavat kasaan ja julkaisevat omissa nimissään. Minusta se oli outoa jo silloin.
Silloin siitä ei tietenkään puhuttu, kun ne ekat jännät naiset olivat ulkomaalaisia, eikä tutkijat yleensä lue tuollaisia populaarikokoelmia.
Nyt on kuitenkin sataprosenttisesti eri juttu. Minusta on todella, todella paha asia, että MP ei suostu näkemään asiaa mistään muusta kuin omasta vinkkelistään käsin. Lisäksi MP:llä on monia arvovaltaisia rooleja (muistaakseni Journalisti-lehden päätoimittaja), jotka nekin hänen pitäisi ottaa huomioon, vaikka kyse onkin hänen henkilökohtaisesta "teoksestaan". (Laitan teos-sanan lainausmerkkeihin, koska siitähän nyt viime kädessä käydään keskustelua, missä määrin teoksen sisältö on millään tavalla MP:n oman työn tulosta.)
Kaikkein pahin nolaus, mitä tässä on mielestäni tapahtunut, on se (esim. Hesarinkin kommenttipalstalla esiin nostettu asia; ikävä kyllä kukaan toimittaja ei ole vielä tästä näkökulmasta kirjoittanut), että MP antaa ymmärtää, että juuri hän tuo nämä aiemmin tuntemattomat jännät naiset nyt vihdoin viimein esiin, implikoiden samalla, että eri syistä nämä naiset ovat jääneet aiemmin "tuntemattomiksi". Samalla hän tekee aihetta työkseen tutkineille tismalleen saman, jonka eri instituutiot/rakenteet/miesvaltainen kulttuuri/you-name-it ovat vuosikymmenten ja -satojen aikana tehneet niille tutkittavina olleille "jännille naisille". Ikään kuin MP olisi ottanut (tiedostamattaan) tuon ikivanhan, nyt moititun tavan uudelleen käyttöön, jossa se nimekkäin tyyppi saa kunnian kaikkien muiden työstä. Kun teoksen aihe on mikä on, on tuo todella, todella paha moka. Kuten moni kommentoija on sanonut, MP olisi hyvin voinut kutoa tarinaansa myös nämä päävoittoisesti naispuoliset tutkijat, jotka ovat viime vuosina ja vuosikymmeninä tutkineet noita historian jänniä naisia. Se, että hän ei niin tehnyt...niin, mistä se kertoo? (Minulla ei ole vastausta tähän.)
Erityisen pahaksi asian tekee myös taloudellinen puoli. Yliopistot, joissa moni tutkija ylipäätään ja "jänniä naisia" tutkinut tutkija erityisesti, toimivat, on sangen kamalia paikkoja nykyään - suurin osa tutkijoista ei ole mitään kuukausipalkkaisia (=hyväpalkkaisia) lehtoreita, yliopisto-opettajia tai professoreita. Ei, tutkimus tehdään yleensä max. vuoden rahoituksella kerrallaan, usein vielä pienemmissä rahoituspätkissä, ja Hyvin Usein paikoin ilman minkäänlaista rahoitusta. Silloin kun tutkitaan aiemmin tutkimattomia asioita, tutkimukseen menee myös ihan tolkuttomasti aikaa. Jonkun yksittäisen tiedonhipun löytämiseen ja varmistamiseen voi mennä kymmeniä tunteja, pääsääntöisesti kokonaisen artikkelin tai monografian luvun tekemiseen kaikkineen satoja tunteja. Apurahatutkijan palkka on 2500e/kk (FM) ja 3000e/kk (FT), ja vaikka siitä ei veroa mene paljonkaan, pitää maksaa MELA-maksut. Pääsääntöisesti bruttokorvaus apurahatutkijalle on n. 1800e/kk tilille. Apurahatutkijalla ei ole työterveyshuoltoa, eikä välttämättä edes työtilaa. Moni väitöskirja, artikkeli tai muu tutkimus "kirjoittautuu" tälläkin hetkellä tutkijan oman asunnon jossain nurkassa. Lisäksi apurahatutkijalla on koko ajan paniikki päällä, mistä saa seuraavan rahoituksen - joka on äärimmäisen kilpailtua.
Halusin avata hieman tuota maailmaa, koska olen itse apurahoillakin tutkimusta tehneenä huomannut, että ns. tavalliset ihmiset eivät ymmärrä ollenkaan, miten tuo maailma toimii. Sitä en tiedä, missä määrin MP:n kirjassaan käyttämät tutkimukset on tehty apurahoilla, palkkasuhteessa vaiko työttömyyskorvauksella (mitä ei saisi tehdä, mutta moni asia maailmassa on eri tavalla kuin sen pitäisi olla). Mutta jos siellä on yksikin apurahatutkijan artikkeli tai teos, se pahentaa tilannetta moraalisessa mielessä vielä kahta kauheammaksi. Vaikka tutkijat olisivat palkkasuhteisia, heillä todennäköisesti on kuitenkin vain ns. projektirahoitusta, ja apurahan/projektin saaminen jatkossakin häilyy koko ajan damokleen miekkana tutkijan pään päällä. Kaikki tutkimusrahoitus on Suomessa aivan äärimmilleen kilpailutettua, ja koko tuon kilpailun käyminen on nykyään elimellinen osa kaikkien tutkijoiden elämää.
Tätä taustaa vasten tilanne on raadollisimmillan se, että MP on ottanut muiden ihmisten satoja työtunteja vaatineen, pienellä ja epävarmalla rahoituksella tehdyn työn tulokset - ja tekee itse niillä rahaa.
Vasta näiden jälkeen kannattaa mielestäni siirtyä siihen pääasiaan, eli hänen konkreettiseen työtapaansa leikata ja liimata muiden tekstejä ja esittää ne ominaan. Tässä ei ole enää kysymys siitä, onko käytetty nootteja ja onko joku yksittäinen tutkimus jäänyt mainitsematta lopun lähdeluettelossa.
Asia on paljon vakavampi.
MP on koulutettu ja fiksu ihminen, jolla pitäisi olla sydän paikallaan, ja siksi on hyvin surullista, että hän ei tunnu millään käsittävän, mikä kaikki tässä on pielessä.
Tää on sitä parempaa plagiointii.
Kelatkaa mikä someraivo ois syntyny jos plagioijana ois ollu Marian sijasta Jordan Peterson.
Lähes kaikki suomalainen sisältö on kopioitu ja tehty ihmiskaupan avulla. Kirjat, elokuvat, tv-sarjat...
Muistui heti mieleen Anja Kauranen - Anja Snellman ja Pelon maantiede -kirja. Lopputulosta en muista, johtivatko plagiointisyytökset johonkin päätöksiin ja seurauksiin. Häntä on joka tapauksessa ollut aika vaikea arvostaa sen jälkeen, kun teko tuli ilmi.
Oli miten oli, mun mielestä on eettisesti arveluttavaa myydä bestsellereitä jonkun toisen tekemän duunin perusteella kertomatta selkeästi, kenen alkuperäisestä työstä on kyse. Kirjan lopussa joku teosluettelo ei sitä todellakaan selkeästi kerro. Mediassa olleissa esimerkeissä ja otteissa kyse ei vaikuttanut olevan mistään yleisesti tunnetuista moneen kertaan aiemmin julkitodetuista seikoista. Kuten että taiteilija asui Tuusulassa, ei tämmösestä kukaan tietenkään ällistyisi. Vaikutti myös siltä, että aika vähän niitä muiden tekemiä tutkimuslöytöjä ja päätelmiä oli yritetty bestselleriin muunnella, usein yksittäisiä sanoja ja sanajärjestystä lauseissa vaihtamalla.