Maria Petterson ja kopioitu kirja -

Vierailija kirjoitti:

Petterson on tekee mukavasti pätäkkää copy/paste-hommilla. Edellistä kirjaa on myyty yli 40 000 kappaletta hintaan 27,95 euroa. Eli siinä on yli miljoonan potti Marialla ja kustantajalla jaettavaksi. Lisäksi on tulossa kirjastokorvauksia.

Saa nähdä tienaako uudella kirjalla yhtä paljon.

Tuntuu, että koko kustannusala on menossa vessanpöntöstä alas. Faktan ja taustojen tarkistus ihan hepreaa nykyään, kaikenlaiset turhakejulkut ja tyhjäpäät muka kirjoittaa kirjoja ja nyt sitten myös plagiointisyytöksiä.

Vaikuttaa siltä, että monille toimittajille ja kirjailijoille tämä koko juttu on äärimmäisen kiusallinen. MP on tunnettu, pidetty henkilö ja ns. hyvisten puolella. Kollegoiden on hankala tuomita häntä tai ottaa kantaa koko asiaan. Tätä koko juttua on varsinkin alussa mediassa vähätelty. Olen yllättynyt että HS kirjoittaa noinkin neutraalisti.

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa siltä, että monille toimittajille ja kirjailijoille tämä koko juttu on äärimmäisen kiusallinen. MP on tunnettu, pidetty henkilö ja ns. hyvisten puolella. Kollegoiden on hankala tuomita häntä tai ottaa kantaa koko asiaan. Tätä koko juttua on varsinkin alussa mediassa vähätelty. Olen yllättynyt että HS kirjoittaa noinkin neutraalisti.

Sanoit hyvin, olen samaa mieltä. Ennen asian julkisuuteen tuloa (HS:n eka juttu) kuulin paria viikkoa aikaisemmin, että koko Suomen (historian)tutkijayhteisö kuohuu. Siinä kohtaa ajattelin, että nyt on vaan MP:lla vähän mopo lähtenyt keulimaan, mutta MP:n reaktiot saamaansa kritiikkiin paljastavat, että kyse saattaa olla pahemmastakin asiasta kuin vain huolimattomuudesta. Toivon MP:lle voimia tulla ulos tästä tilanteesta ainoalla inhimillisellä tavalla: myöntää virheensä ja myöntää koko tuo laajempi kuvio, missä hän on toiminut yleistä moraalia vastaan. Ei sillä, että on sanavalmis julkisuuden henkilö ja ajaa hyviä asioita, saa tehdä pahaa toisille, institutionaalisesti ja taloudellisesti häntä heikommassa asemassa oleville.

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa siltä, että monille toimittajille ja kirjailijoille tämä koko juttu on äärimmäisen kiusallinen. MP on tunnettu, pidetty henkilö ja ns. hyvisten puolella. Kollegoiden on hankala tuomita häntä tai ottaa kantaa koko asiaan. Tätä koko juttua on varsinkin alussa mediassa vähätelty. Olen yllättynyt että HS kirjoittaa noinkin neutraalisti.

Ehkä hänen kannattaisi kirjoittaa ihan itseltänsä syntyneitä juttuja sitten, jos kirjailijaksi haluaa ja myydä kirjojaan.

Olen ottanut luettavakseni tuon Historian jänniä naisia, siis sen ensimmäisen koostekirjan, enkä kyllä pitänyt siitä kirjasta pätkääkään!

Turhanpäiväinen kirja, ja todennäköisesti ne jotka sen ovat itselleen ostaneet, myyvät kappaleensa piankin kirpputoreilla pois tai heittävät roskiin. Kirjoja joiden elinkaari on lyhyt.

Lisäksi Petterssonin esiintyminen eräässä tilanteessa antoi selkeän kuvan hänestä muutenkin. Ei ole minun mieleeni hän.

Jos myy toisten tekemillä utkimuksilla itselleen tienestiä hankkiakseen, niin kyllä sitä pitääkin kyseenalaistaa.

Luulin ensin, että kyseessä on "Naiset joita ajattelen öisin" kirjoittaneen Kankimäen uusin teos. Muistaakseni siinä oli jotenkin samanlainen idea.

Vierailija kirjoitti:

Ennen ensimmäiset Historian jännät naiset -kirjan julkaisua tekijä perusti ainakin faceen samannimisen ryhmän, jonne hän pyysi ihmisiltä vinkkejä eri maiden historioiden jännistä naisista. Se oli ihan hauska ryhmä, sinne porukka innoissaan lähetteli kommenttien kera nettijuttuja tai ihan kirjavinkkejä. Niistä MP sitten koosti sen ensimmäisen kirjansa.

Ihmettelin tuota silloin, kun ajattelin, että noinko ne toimittajat "joukkoistamalla" nykyään toimivat, toisin sanoen teettävät tutkimustyön aivan ulkopuolisilla aiheesta kiinnostuneilla ja sitten kokoavat kasaan ja julkaisevat omissa nimissään. Minusta se oli outoa jo silloin.

Silloin siitä ei tietenkään puhuttu, kun ne ekat jännät naiset olivat ulkomaalaisia, eikä tutkijat yleensä lue tuollaisia populaarikokoelmia.

Nyt on kuitenkin sataprosenttisesti eri juttu. Minusta on todella, todella paha asia, että MP ei suostu näkemään asiaa mistään muusta kuin omasta vinkkelistään käsin. Lisäksi MP:llä on monia arvovaltaisia rooleja (muistaakseni Journalisti-lehden päätoimittaja), jotka nekin hänen pitäisi ottaa huomioon, vaikka kyse onkin hänen henkilökohtaisesta "teoksestaan". (Laitan teos-sanan lainausmerkkeihin, koska siitähän nyt viime kädessä käydään keskustelua, missä määrin teoksen sisältö on millään tavalla MP:n oman työn tulosta.)

Kaikkein pahin nolaus, mitä tässä on mielestäni tapahtunut, on se (esim. Hesarinkin kommenttipalstalla esiin nostettu asia; ikävä kyllä kukaan toimittaja ei ole vielä tästä näkökulmasta kirjoittanut), että MP antaa ymmärtää, että juuri hän tuo nämä aiemmin tuntemattomat jännät naiset nyt vihdoin viimein esiin, implikoiden samalla, että eri syistä nämä naiset ovat jääneet aiemmin "tuntemattomiksi". Samalla hän tekee aihetta työkseen tutkineille tismalleen saman, jonka eri instituutiot/rakenteet/miesvaltainen kulttuuri/you-name-it ovat vuosikymmenten ja -satojen aikana tehneet niille tutkittavina olleille "jännille naisille". Ikään kuin MP olisi ottanut (tiedostamattaan) tuon ikivanhan, nyt moititun tavan uudelleen käyttöön, jossa se nimekkäin tyyppi saa kunnian kaikkien muiden työstä. Kun teoksen aihe on mikä on, on tuo todella, todella paha moka. Kuten moni kommentoija on sanonut, MP olisi hyvin voinut kutoa tarinaansa myös nämä päävoittoisesti naispuoliset tutkijat, jotka ovat viime vuosina ja vuosikymmeninä tutkineet noita historian jänniä naisia. Se, että hän ei niin tehnyt...niin, mistä se kertoo? (Minulla ei ole vastausta tähän.)

Jos nämä syytökset nyt pitävät paikkansa, niin ei voi kun ihmetellä, miksi hän ei olisi plagioinnin sijaan koostanut kirjaa yhteistyössä tutkijaryhmän kanssa? Sehän olisi ollut paljon fiksumpaa tehdä niin. Vai oliko syynä sitten kenties raha, vai henkilökohtaisen maineen ja kunnian tavoittelu?

Väärin toimiminen on väärin toimimista oli sitten tekijänä nainen, tai mies.

Ihan outo keissi? Maria Petterson olisi ollut mielestäni ollut hyvinkin kyvykäs tämän kirjan kirjoittamiseen, ilman että tarvitsi nyt jälkikäteen kuunnella mitään plagitaatio syytöksiä. Onkohan iskenyt joku taisteluväsymys? Ihan kuin ei vaan oikein olisi jaksanutkaan kirjoittaa koko kirjaa, tai liian suuret paineet ennakko-odotuksineen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen ensimmäiset Historian jännät naiset -kirjan julkaisua tekijä perusti ainakin faceen samannimisen ryhmän, jonne hän pyysi ihmisiltä vinkkejä eri maiden historioiden jännistä naisista. Se oli ihan hauska ryhmä, sinne porukka innoissaan lähetteli kommenttien kera nettijuttuja tai ihan kirjavinkkejä. Niistä MP sitten koosti sen ensimmäisen kirjansa.

Ihmettelin tuota silloin, kun ajattelin, että noinko ne toimittajat "joukkoistamalla" nykyään toimivat, toisin sanoen teettävät tutkimustyön aivan ulkopuolisilla aiheesta kiinnostuneilla ja sitten kokoavat kasaan ja julkaisevat omissa nimissään. Minusta se oli outoa jo silloin.

Silloin siitä ei tietenkään puhuttu, kun ne ekat jännät naiset olivat ulkomaalaisia, eikä tutkijat yleensä lue tuollaisia populaarikokoelmia.

Nyt on kuitenkin sataprosenttisesti eri juttu. Minusta on todella, todella paha asia, että MP ei suostu näkemään asiaa mistään muusta kuin omasta vinkkelistään käsin. Lisäksi MP:llä on monia arvovaltaisia rooleja (muistaakseni Journalisti-lehden päätoimittaja), jotka nekin hänen pitäisi ottaa huomioon, vaikka kyse onkin hänen henkilökohtaisesta "teoksestaan". (Laitan teos-sanan lainausmerkkeihin, koska siitähän nyt viime kädessä käydään keskustelua, missä määrin teoksen sisältö on millään tavalla MP:n oman työn tulosta.)

Kaikkein pahin nolaus, mitä tässä on mielestäni tapahtunut, on se (esim. Hesarinkin kommenttipalstalla esiin nostettu asia; ikävä kyllä kukaan toimittaja ei ole vielä tästä näkökulmasta kirjoittanut), että MP antaa ymmärtää, että juuri hän tuo nämä aiemmin tuntemattomat jännät naiset nyt vihdoin viimein esiin, implikoiden samalla, että eri syistä nämä naiset ovat jääneet aiemmin "tuntemattomiksi". Samalla hän tekee aihetta työkseen tutkineille tismalleen saman, jonka eri instituutiot/rakenteet/miesvaltainen kulttuuri/you-name-it ovat vuosikymmenten ja -satojen aikana tehneet niille tutkittavina olleille "jännille naisille". Ikään kuin MP olisi ottanut (tiedostamattaan) tuon ikivanhan, nyt moititun tavan uudelleen käyttöön, jossa se nimekkäin tyyppi saa kunnian kaikkien muiden työstä. Kun teoksen aihe on mikä on, on tuo todella, todella paha moka. Kuten moni kommentoija on sanonut, MP olisi hyvin voinut kutoa tarinaansa myös nämä päävoittoisesti naispuoliset tutkijat, jotka ovat viime vuosina ja vuosikymmeninä tutkineet noita historian jänniä naisia. Se, että hän ei niin tehnyt...niin, mistä se kertoo? (Minulla ei ole vastausta tähän.)

Jos nämä syytökset nyt pitävät paikkansa, niin ei voi kun ihmetellä, miksi hän ei olisi plagioinnin sijaan koostanut kirjaa yhteistyössä tutkijaryhmän kanssa? Sehän olisi ollut paljon fiksumpaa tehdä niin. Vai oliko syynä sitten kenties raha, vai henkilökohtaisen maineen ja kunnian tavoittelu?

Väärin toimiminen on väärin toimimista oli sitten tekijänä nainen, tai mies.

"miksi hän ei olisi plagioinnin sijaan koostanut kirjaa yhteistyössä tutkijaryhmän kanssa?" - Tätä ovat ihmetelleet (puoli)julkisesti myös ne tutkijat, jotka ovat olleet nyt toistaiseksi äänekkäimpinä esillä plagiointisyytösten kanssa. Myös heidän mielestään MP:n olisi kannattanut toimia mainitsemallasi tavalla. Sitä en osaa sanoa, oliko tämän päätöksen taustalla mainitsemasi raha tai maine vaiko vain se, että se ei ilmeisesti pälkähtänyt MP:n päähän ollenkaan (?). Ilmeisesti ensimmäisen Jännät naiset -kirjan kanssa meni niin näpsäkkäästi, niin päätti vain sen kummemmin miettimättä skaalata toimintatapansa nyt kansalliseen historiaan.

Vaikka tämä tuntuukin MP:n kannalta todella surulliselta, olen todella iloinen nyt nousseesta kohusta ja siitä, että myös tutkijoille on annettu tässä asiassa ääni. Toivottavasti tietokirjallisuuden ja tutkimuksen käytön "pelisäännöt" tehdään nyt selkeämmiksi - niitä rajojahan nyt julkisuudessakin mittaillaan - ja toivottavasti ylipäänsä kopiointi- ja plagiointikysymykset nousevat nyt kunnolla julkiseen keskusteluun. Se, että nykyään on opinnäytteiden osalta plagioinnintarkistusohjelmat, ei vielä riitä. Paljon on niitä "vileeneitä", jotka vieläkin plagioivat - ja pääsevät koirina veräjistä.

Vierailija kirjoitti:

Petterson on tekee mukavasti pätäkkää copy/paste-hommilla. Edellistä kirjaa on myyty yli 40 000 kappaletta hintaan 27,95 euroa. Eli siinä on yli miljoonan potti Marialla ja kustantajalla jaettavaksi. Lisäksi on tulossa kirjastokorvauksia.

Saa nähdä tienaako uudella kirjalla yhtä paljon.

Oikeastiko myyty noin paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Petterson on tekee mukavasti pätäkkää copy/paste-hommilla. Edellistä kirjaa on myyty yli 40 000 kappaletta hintaan 27,95 euroa. Eli siinä on yli miljoonan potti Marialla ja kustantajalla jaettavaksi. Lisäksi on tulossa kirjastokorvauksia.

Saa nähdä tienaako uudella kirjalla yhtä paljon.

Oikeastiko myyty noin paljon.

Kustantajan sivulta:

Maria Pettersson (s. 1984) on Journalisti-lehden päätoimittaja ja historiaharrastaja, jonka unelma–ammatti oli kansainvälinen seikkailijatar. Historian jännät naiset sai alkunsa Petterssonin Twitter-sarjasta, joka laajeni kirjaksi. Sitä on myyty vuonna 2022 jo yli 40 000 kappaletta.

https://atena.fi/kirjat/suomen-historian-jannat-naiset

Eiköhän kohu siivitä uudenkin kirjan vähintään samoihin määriin.

Jokainen korkeakoulututkinnon suorittanut aikuinen varmasti tietää viittauskäytännöt, ainakin ne on opintojen aikana useampaan otteeseen käyty läpi. Eli ei voi vedota siihen, ettei tiedä, miten lähteiden ja viittausten kanssa toimitaan.

Tuosta tulis tosi hyvä yliopisto- ja kustannusmaailmaan sijoittuva dekkari, "Maria Pettersson ja kopioitu kirja". Kuka kirjottais? Hämeen-Anttila?

Ostaisin tuon kirjan, mutta en voi, kun tiedän nuo taustat ja enemmänkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Petterson on tekee mukavasti pätäkkää copy/paste-hommilla. Edellistä kirjaa on myyty yli 40 000 kappaletta hintaan 27,95 euroa. Eli siinä on yli miljoonan potti Marialla ja kustantajalla jaettavaksi. Lisäksi on tulossa kirjastokorvauksia.

Saa nähdä tienaako uudella kirjalla yhtä paljon.

Oikeastiko myyty noin paljon.

Kustantajan sivulta:

Maria Pettersson (s. 1984) on Journalisti-lehden päätoimittaja ja historiaharrastaja, jonka unelma–ammatti oli kansainvälinen seikkailijatar. Historian jännät naiset sai alkunsa Petterssonin Twitter-sarjasta, joka laajeni kirjaksi. Sitä on myyty vuonna 2022 jo yli 40 000 kappaletta.

https://atena.fi/kirjat/suomen-historian-jannat-naiset

Eiköhän kohu siivitä uudenkin kirjan vähintään samoihin määriin.

Ei ole huonoa julkisuutta, vaan Maria on saanut valtavasti ilmaista mainosta teokselleen.

Vierailija kirjoitti:

Ekan Historian jännät naiset-kirjan lukeneena on tavallaan aika ilmeistä, että kirja on nimenomaan toimittajan kokoama teos, ei mitään hänen omaa tutkimustaan. Sehän olisi ihan sula mahdottomuus, etenkin toisen kirjan osalta kun kyse on vielä suomalaisista naisista, jolloin lähteitä on vielä vähemmän. Että kuka nyt on sattunut tutkimaan juuri jotain 1600-luvun Turussa elänyttä karjavarasta, ei heitä montaa ole. Sehän on ihan ilmeistä, että jostain yksittäisen tutkijan yksittäisestä työstä ja lähteestä on oltava kyse.

Olisi toiki pitänyt olla avoimempi siitä, mistä tiedot on peräisin. Kirjailijan sijaan käyttäisi termiä "toimittanut ja koonnut Maria Petterson" tms. Ja joka luvun loppuun lähteet. Mutta tämän tyyppinen viihteellinen kokoelmatietokirja ei ole mikään tieteellinen tutkimus.

Juuri näin, kyllä se lukijalle on ilmiselvää että kyseessä on nimenomaan eri lähteistä koottu tieto. Itse annan paljon arvoa sillekin työlle että joku on etsinyt kiinnostavia tarinoita ja koonnut ne yksiin kansiin sekä tehnyt markkinointityön. Olen lukenut paljon historiallisia tietokirjoja ja yleensä ne ovat rutikuivia ja eivät huomioi lukijaa mitenkään. Historian jännät naiset oli virkistävä poikkeus.

Mutta eipä tässäkään ole lukijoista kyse vaan tiedeyhteisö selvittelee keskenään kirjoitettuja ja kirjoittamattomia sääntöjään.

Vierailija kirjoitti:

Ekan Historian jännät naiset-kirjan lukeneena on tavallaan aika ilmeistä, että kirja on nimenomaan toimittajan kokoama teos, ei mitään hänen omaa tutkimustaan. Sehän olisi ihan sula mahdottomuus, etenkin toisen kirjan osalta kun kyse on vielä suomalaisista naisista, jolloin lähteitä on vielä vähemmän. Että kuka nyt on sattunut tutkimaan juuri jotain 1600-luvun Turussa elänyttä karjavarasta, ei heitä montaa ole. Sehän on ihan ilmeistä, että jostain yksittäisen tutkijan yksittäisestä työstä ja lähteestä on oltava kyse.

Olisi toiki pitänyt olla avoimempi siitä, mistä tiedot on peräisin. Kirjailijan sijaan käyttäisi termiä "toimittanut ja koonnut Maria Petterson" tms. Ja joka luvun loppuun lähteet. Mutta tämän tyyppinen viihteellinen kokoelmatietokirja ei ole mikään tieteellinen tutkimus.

Silti asiat pitää esittää omin sanoin ja koostaa omannäköisensä teos, eikä kopsata lähes suoraan tekstiä muiden tekemistä töistä muuttaen sanan sieltä täältä. Ei Petterssonin työtapaa voi pitää mitenkään hyväksyttävänä, vaikka kyseessä onkin populaaritietokirja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ekan Historian jännät naiset-kirjan lukeneena on tavallaan aika ilmeistä, että kirja on nimenomaan toimittajan kokoama teos, ei mitään hänen omaa tutkimustaan. Sehän olisi ihan sula mahdottomuus, etenkin toisen kirjan osalta kun kyse on vielä suomalaisista naisista, jolloin lähteitä on vielä vähemmän. Että kuka nyt on sattunut tutkimaan juuri jotain 1600-luvun Turussa elänyttä karjavarasta, ei heitä montaa ole. Sehän on ihan ilmeistä, että jostain yksittäisen tutkijan yksittäisestä työstä ja lähteestä on oltava kyse.

Olisi toiki pitänyt olla avoimempi siitä, mistä tiedot on peräisin. Kirjailijan sijaan käyttäisi termiä "toimittanut ja koonnut Maria Petterson" tms. Ja joka luvun loppuun lähteet. Mutta tämän tyyppinen viihteellinen kokoelmatietokirja ei ole mikään tieteellinen tutkimus.

Juuri näin, kyllä se lukijalle on ilmiselvää että kyseessä on nimenomaan eri lähteistä koottu tieto. Itse annan paljon arvoa sillekin työlle että joku on etsinyt kiinnostavia tarinoita ja koonnut ne yksiin kansiin sekä tehnyt markkinointityön. Olen lukenut paljon historiallisia tietokirjoja ja yleensä ne ovat rutikuivia ja eivät huomioi lukijaa mitenkään. Historian jännät naiset oli virkistävä poikkeus.

Mutta eipä tässäkään ole lukijoista kyse vaan tiedeyhteisö selvittelee keskenään kirjoitettuja ja kirjoittamattomia sääntöjään.

Tuleeko se jotenkin erityisen hyvin esille, että kyseessä on eri lähteistä koottu tieto? Että pöllömpikin lukija ymmärtää (esim. minä :D)? Johdannossa maininta tutkijoista joiden tutkimuksiin tiedot perustuvat tms?

Vierailija kirjoitti:

Ennen ensimmäiset Historian jännät naiset -kirjan julkaisua tekijä perusti ainakin faceen samannimisen ryhmän, jonne hän pyysi ihmisiltä vinkkejä eri maiden historioiden jännistä naisista. Se oli ihan hauska ryhmä, sinne porukka innoissaan lähetteli kommenttien kera nettijuttuja tai ihan kirjavinkkejä. Niistä MP sitten koosti sen ensimmäisen kirjansa.

Ihmettelin tuota silloin, kun ajattelin, että noinko ne toimittajat "joukkoistamalla" nykyään toimivat, toisin sanoen teettävät tutkimustyön aivan ulkopuolisilla aiheesta kiinnostuneilla ja sitten kokoavat kasaan ja julkaisevat omissa nimissään. Minusta se oli outoa jo silloin.

Silloin siitä ei tietenkään puhuttu, kun ne ekat jännät naiset olivat ulkomaalaisia, eikä tutkijat yleensä lue tuollaisia populaarikokoelmia.

Nyt on kuitenkin sataprosenttisesti eri juttu. Minusta on todella, todella paha asia, että MP ei suostu näkemään asiaa mistään muusta kuin omasta vinkkelistään käsin. Lisäksi MP:llä on monia arvovaltaisia rooleja (muistaakseni Journalisti-lehden päätoimittaja), jotka nekin hänen pitäisi ottaa huomioon, vaikka kyse onkin hänen henkilökohtaisesta "teoksestaan". (Laitan teos-sanan lainausmerkkeihin, koska siitähän nyt viime kädessä käydään keskustelua, missä määrin teoksen sisältö on millään tavalla MP:n oman työn tulosta.)

Kaikkein pahin nolaus, mitä tässä on mielestäni tapahtunut, on se (esim. Hesarinkin kommenttipalstalla esiin nostettu asia; ikävä kyllä kukaan toimittaja ei ole vielä tästä näkökulmasta kirjoittanut), että MP antaa ymmärtää, että juuri hän tuo nämä aiemmin tuntemattomat jännät naiset nyt vihdoin viimein esiin, implikoiden samalla, että eri syistä nämä naiset ovat jääneet aiemmin "tuntemattomiksi". Samalla hän tekee aihetta työkseen tutkineille tismalleen saman, jonka eri instituutiot/rakenteet/miesvaltainen kulttuuri/you-name-it ovat vuosikymmenten ja -satojen aikana tehneet niille tutkittavina olleille "jännille naisille". Ikään kuin MP olisi ottanut (tiedostamattaan) tuon ikivanhan, nyt moititun tavan uudelleen käyttöön, jossa se nimekkäin tyyppi saa kunnian kaikkien muiden työstä. Kun teoksen aihe on mikä on, on tuo todella, todella paha moka. Kuten moni kommentoija on sanonut, MP olisi hyvin voinut kutoa tarinaansa myös nämä päävoittoisesti naispuoliset tutkijat, jotka ovat viime vuosina ja vuosikymmeninä tutkineet noita historian jänniä naisia. Se, että hän ei niin tehnyt...niin, mistä se kertoo? (Minulla ei ole vastausta tähän.)

Tuonut viimein esiin populaaristi. Siinä se ero.

Jo ensimmäinen teos Historian jännän naiset on hyvin wikipediamainen ja pinnallinen kokoelma. Itse en jaksanut lukea.

Toisaalta teos ei väitä olevansa mitään muuta, vaan on nimenomaan kooste erilaisista naisista. Arvo on naisten suuressa lukumäärässä ja vaihtelevuudessa.

Minusta Petterssonin työ on ihan eri lajia kuin tutkimus, ja kunhan lopussa on lähteet mainittu, niin ongelmaa ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen korkeakoulututkinnon suorittanut aikuinen varmasti tietää viittauskäytännöt, ainakin ne on opintojen aikana useampaan otteeseen käyty läpi. Eli ei voi vedota siihen, ettei tiedä, miten lähteiden ja viittausten kanssa toimitaan.

Tietokirjallisuuskäytännöt, kaunokirjallisuuskäytännöt ja korkeakoulukäytännöt ei luultavasti täysin sama asia. Mutta ei voi toimia niinkään, ettei anna varsinaisille tekijöille mitään kunniaa. Ja se pitäisi tajuta jo lukio-opintojen perusteella.