Ketä artistia muistat vanhempasi kuunnelleen kun olit lapsi ?
Kenestä löytyy ekoja muistikuvia ?
Minkä ikäinen olet . Itselleni muistui tänään mieleen, kuinka äitini kuuntelin vinyylilevyltä Richard Claydermania. Sinällään hauska, että kuuntelen häntä mielläni yhä 35 vuotta myöhemmin
Kommentit (293)
Kirka, Hector, Toto, Sandra.. Näitä kasetteja ainakin kuunneltiin automatkoilla. Olen 41 v.
Bach ja Debussy. Nyt ovat kahdeksankymppisiä.
Olen 70-luvulla syntynyt ja jos vanhemmat jotain kuunteli, niin esim. Matti ja Teppo, mä joka päivä töitä teen ja sitten toisaalta sitä vanhanaikaista suomitangoa. Autossa oli useimmiten radio päällä, paikallisradio Oikea Asema 80-luvulla useimmiten. Joskus 80-luvun lopulla - 90-luvun vaihteessa Oikealla Asemalla pyöri Jope Ruonansuun Washington Bar hupikuunnelmat, Mauni Koivisto jota haastateltiin aina ja haastattelija ei voinut olla nauramatta Maunin jutuillensa :D
Finnhits-tähdet vinyylilevyltä kuunneltuna.
Isä tykkäs Lea Lavenista. Mun mielestä todella kalsea ääni. Muistan kuulleeni myös paljon 50- ja 60- luvun iskelmiä. En ole varma tulivatko levyltä vai radiosta. Silloin iskelmät olivatkin vielä hyviä.
eivät erityisesti fanittaneet tai kuunnelleet ketään. Radio oli aina auki, joten jos sieltä jotain tuli, niin sitten sitä. Meillä enemmän musisoitiin itse
Meillä kuului helluntailaisten musiikkia, ellei ollut saarnaus menossa.
Musiikkia kuunneltiin lapsuudessani erityisesti automatkoilla. Junnu Vainiota, Topi Sorsakoskea, Baddingia, Juicea, Hectorin Ruusuportti-levyä, Loirin Leino-levytyksiä. Lisäksi äidin suurimpiin suosikkeihin kuului Saara Suvanto. Äiti oli kuunnellut nuorempana 70-luvulla progea, joten ajoittain meillä soivat myös mm. Pink Floyd, Yes ja Gentle Giant (no niin, terkut tutuille). Joskus myös työväenlauluja kuunneltiin. Kun olin teini, muistan äidin innostuneen pitkäksi aikaa Adiemuksesta. Isä taas kuuntelu teini-iässäni pelkkää klassista radiosta. Hän oli ollut nuori silloin kun The Beatles oli suosittu eikä hän missään vaiheessa ole tainnut kunnolla 60-70 -lukujen nuorisomusiikkia tuoreempaan tutustuakaan. Olen itse vm. -81.
Harmony Sisters (äitini ihaili heitä)
Vierailija kirjoitti:
Abba, BoneyM, Katri Helena jne. Olen syntynyt 1970. Kasetit kuluivat puhki mökkimatkojen autosoittimessa.
Tähän listaan liaätään vielä Lea Laven.
Ei mun vanhemmat kuunnelleet mitään levyjä tai kasetteja, mutta radio oli monesti auki ja sieltä tuli lähinnä kotimaista iskelmää. Olen syntynyt 1976 ja vanhemmat -30-luvulla.
Äiti oli/on kova CCR ja Kirka fani.
Sitten tuli kuvioihin Dingo. Sitä vietiin silloin ja muakin keikoilta toiselle, kun ei se kehdannut itekseen käydä ja mä olin sopivassa 10v iässä. Mä alan nyt vasta viidenkympin kynnyksellä pääsemään siitä traumasta eroon ja jopa sietämään Dingon musiikkia.
Nyt se kuuntelee kaikkea kovempaa kotimaista. Mieluinen joulun alus juttu on, kun mennään porukalla katsomaan Raskasta joulua.
Isän en muista kuunnelleen oikein mitään erikoisemmin tai fanittaneen ikinä ketään. Vissiin nuorempana oli kuunnellut Beatlesia, mutta ei enää sillon kun olin lapsi.
Äiti kuunteli Katri Helenaa, Kirkaa, Dannyä, Mattia ja Teppoa, Joel Hallikaista ja Harry Belafontea.
En voinut koskaan sietää mitään näistä, enkä vieläkään tykkää oikein mistään iskelmästä.
Oon syntynyt -81.
Tuomari Nurmio, J. Karjalainen, Maija Vilkkumaa, Pelle Miljoona, Lama, Ratsia, Problems, Hassisen kone, Ismo Alanko, Sielun veljet, Ultra Bra. Vanhemmat syntyneet -61 ja -62.
Pepe Wilberg, Maarit, Irwin, Kirka.
Jazzia humppaa tangoa ja sinfoniat vanhoja jenkkahumppa ja Tangomarkkinat sekä haitari musiikit.
Oi niitä aikoja tuli radiosta lapset lauloi mukana 3-4 v.
Mielenkiintoinen ketju. Tässä vähän taustaa. Olen syntynyt 1970-luvulla luokkanousun tehneille vanhemmille. He syntyneet 40-luvun alussa todella köyhiin olosuhteisiin maaseudulla. Tyyliin ei vesivessaa, ei sähköjä, pienvieljelijävanhemmat tehneet kovat ponnistukset, että joku lapsista saatu oppikouluun asti kasvatettua. Vanhempani siis sukunsa ensimmäisiä ylioppilaita ja akateemisia, hyvissä valtion virkamiestyöpaikoissa läpi lapsuuteni.
Nousukasvanhemmillani oli (on edelleen) asenne, että mitään kevyttä musiikkia EI SAA kuunnella. PITÄÄ kuunnella vain korkeakulttuuria eli klassista musiikkia. Lapsuudenkodissa oli parin metrin kokoelmat ensin LP:llä, sittemmin CD:llä kaiken maailman klassisen musiikin klassikkoja, joista jotkut oli jopa ihan kivoja (esim. Vivaldi), mutta sitten oli myös ankeaa ja tekotaiteellista nykyklassista musiikkia, mukaanlukien inhokkini ankeat pianokonsertot. Niitä sitten kuunneltiin hienossa arkkitehdin suunnittelemassa merenrantatalossa, koska hienot ihmiset ilmeisesti tekevät niin.
Samalla kaikkea iskelmää, poppia, diskoa, rockia, yms. epäsuorasti ja suorastikin halveksutiin. Lapsena välillä joissain reissuissa esim. huoltoasemilla, kuulin radiosta iskelmää, suosikkini Mona Carita, Matti ja Teppo. Kake Randelin, Abba ja jotkut discobiisit muiltakin (en muista nimiä). Mutta sen muistan, miten ihanan iloisia ja hyvän tuulen biisejä ne olivat. Teini-iässä tilasin jostain Fazerin musiikkikerhosta sen ajan suosikkeja, mm. Kikkaa, Jason Donovania, Rick Ashleytä ja niitä kotona pilkattiin ihan avoimesti, että kuuntelen sellaista roskaa. Onneksi sain kuitenkin tilata.
Klassista musiikkia eri muodoissaan. Meillä ei todellakaan soitettu iskelmää, huh. Poppistakaan ei kuunneltu, eikä rokkiakaan.