Yhteenmuuton ahdistus, kun mies _vaatii_ yhteistä isoa peittoa parisänkyyn

Vierailija kirjoitti:

AP tässä. Onpas kiva huomata, että tämä yhteinen peitto ei ole enää "pakollinen". Ilmeisesti tuo on vanhemman ikäluokan keskuudessa yleisempi ilmiö. Tästä tulee kyllä kynnyskysymys. Laitan tänään kovan kovaa vasten, kun äijä tulee illalla käymään. Jos ei kelpaa, niin sitten en kyllä suostu muuttamaan yhteen.

Mun vanhemmilla oli joskus yhteinen peitto, mutta siirtyvät hekin jossain vaiheessa erillisiin peittoihin. Ja siis puhutaan 50-luvun alussa syntyneistä.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen aina nukkunut oman peiton alla, pitkässä parisuhteessakin. Haluan nukkua omassa rauhassa, en kylki kyljessä toisen kanssa. Enkä halua tapella peitosta keskellä yötä.

Tähän lisään vielä sen, että kesäisin minä nukun pelkällä pussilakanalla, exällä oli aina silloinkin peitto. En tiedä, kumman olisi tuossa tilanteessa pitänyt sitten joustaa. Nykyisen miehen kanssa minä nukun kevyemmällä peitolla kuin hän, hän kietoutuu kunnon lämpöpeittoon.

-4

No hyvin lähtee homma käyntiin....

Oma mies myös jankutti miten yhteinen peitto  on romanttista, kunnes heräsi tarpeeksi monta kertaa siihen että olin vienyt koko peiton ja kietotunut sen ympärille kuin mustekala.

Tuo  on aivan kauhean epäkäytännöllistä! Mitä jos toisella on kylmä  ja  toisella kuuma? Siinä sitten menee koko yö kun yksi potkii peittoa pois ja toinen repii sitä leukaan asti "Lopeta! Mulla on hiki!" !No mä jäädyn!" 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteinen peitto on kamala!

Ei ole kun ihana, voi lämmitellä toisessa kiinni! Tosin mun mies ei ole yhtä innostunut tästä koska a) mä tunnun yleensä jääkylmältä niin ei tykkää kun kietoudun ja b) yöllä kuulemma varastan koko peiton.

Siksi meillä on välillä yhteinen ja välillä omat peitot. Molemmat pysyvät tyytyväisinä :D

Hah. Olisin voinut kirjoittaa ihan saman tekstin. Meillä nukutaan yhteisen peiton kanssa, mutta vaan koska kaksi normi peittoa 120cm leveässä sängyssä lisää vaan ahtauden tunnetta ja me asutaan eri osoitteissa, joten yövytään toistemme luona vaan joitain öitä viikossa. Noin siinä kuitenkin käy, että minä jäisine raajoineni ensin yritän kietoutua ja sitten yöllä tietämättäni vien koko peiton. Onneksi mies on lämmin eikä ole valitellut, että on palellut öisin jos asiasta kysyn.

Meillä on sängyssä kolme peittoa, koska haluan yhden peiton tueksi eli ehdotan ap:lle vähintään yhtä isoa ja yhtä pientä peittoa. Meillä on myös neljä tyynyä. Pyykkiä vähän enemmän, mutta arvostan nukkumisessa mukavuutta.

Yhteisen peiton alla on kätevää livauttaa nukkuvaa kumppania, ilman että täytyisi suostutella ja esileivitellä. 

Itselläni on itselleni 160cm leveä vuode ja yksi todella hyvä peitto sekä kummallakin puolellani vartalotyyny joista toista pidän ikäänkuin sylissä eli kiedon käteni ja jalkani sen ympärille ja toiseen tyynyyn nojaan selkääni. Aivan loistava systeemi. Tosin en kaipaa miestä yöllä enkä päivällä elämääni joten ei tarvitse sitä miettiä. Ei tulisi mieleenkään muuttaa itselleni täydellistä systeemiä mitenkään tässäkään asiassa jonkun ukon takia.

Suosittelen pysymään omassa asunnossa kunnes yhteenmuutto tuntuu varmasti hyvältä idealta kaikilta kannoilta. Itselleni sellaista päivää ei ikinä voi tulla, en halua ketään venkslaamaan samaan kotiin kanssani. Tsemppiä ap!

Yhteinen peitto on kamala. Sitä ei voi mytätä itselleen sopivaksi. Jos myttäät, se kiristää peittoa puolison suuntaan ja sitten puoliso kiskoo itselleen peittoa. Kun peitto on pingotettu kiskonnan vuoksi molempien välille, jostain välistä puhaltaa kylmää ilmaa. Minä haluan kääriytyä peittoon just niin kuin itse haluan ja se ei yhteisellä peitolla onnistu.

Yöunet on yöunet ja parhaat omalla sopivan lämpöisellä peitolla mitä kukaan ei vedä toisesta reunasta. Halimiset on sitten erikseen.

Kannattaa kysyä mieheltä hänen vanhempiensa muistakin tavoista, niin tiedät sitten mihin varautua hänen kanssaan. Tai sitten voit vihjata hänelle että te voitte kehittää ihan omat tapanne asua yhdessä ja olla parisuhteessa!

Itse haluan kääriytyä välillä peittoon,niin yhteinen peitto, ei ikinä :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Iso peitto on ihana, mulla oli sellainen jo yksinäni asuessa. Hyvin mies sopeutui sen alla nukkumaan. Mökillä on erilliset peitot ja petarit kun nukutaan välillä yksin, välillä parisängyssä välillä vuodesohvalla, vähän sen mukaan ketkä on reissussa mukana.

Miksi miehen piti sopeutua sen alle nukkumiseen?  Eikö sulle olisi käynyt, että hänellä on oma peitto?

Ehkäpä joskus voi antaa uudelle tavalle mahdollisuuden avoimin mielin, kokeilla sitä, vaikka saattaa ensialkuun tuntua oudota, niin joskus voi myös huomata, että tämähän onkin ihan hyvä ja tykkää (jopa enemmän kuin omasta aiemmasta tavasta).

Itsellä oli pitkä aika siitä, kun olin nukkunut säännöllisesti öitä miehen vieressä ja olin totaalisesti vieraantunut siitä, että joku ylipäätään on siinä vieressä ja tuntui vähän hirvittävältä, että miten saan nukuttua ja siinä olikin alkuun vähän hakemista. Mies tykkäsi nukkua pajon lähekkäin ja ison yhteisen peiton alla. Päätin kokeilla tapaa ja tykkäsin oudon alun jälkeen tästä tosi paljon. Joskus kannattaa antaa asioille mahdollisuus ja kokeilla. (Ison peiton alla on myös tilaa pitää väliäkin hautessa.)

Tämä oli sinänsä hauska muutos omiin tapoihin myös siksi, että aimmin parisuhteissa olen tarvinnut enemmän sitä omaa erillistä nukkumatilaa.

- eri vastaaja

Ei yhteistä peittoa,molemmilla oma peitto ja niissä nimi,niin tietää kumman on

Mun mies aikoinaan loukkaantui, kun halusin erilliset peitot. Hän koki sen niin, etten enää haluaisi häneltä läheisyyttä. Selitin, etten pysty nukkumaan saman peiton alla, vaan haluan kääriytyä siihen peittoon milloin mitenkin, eikä paripeitto yksin riitä.

Tuossa se mies on edelleen, parinkymmenen erillisillä peitoilla nukuttujen vuosien jälkeenkin. :)

Sellaisen tasoinen vaatimus, että yhteenmuutto peruuntuisi hyvin äkkiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Iso peitto on ihana, mulla oli sellainen jo yksinäni asuessa. Hyvin mies sopeutui sen alla nukkumaan. Mökillä on erilliset peitot ja petarit kun nukutaan välillä yksin, välillä parisängyssä välillä vuodesohvalla, vähän sen mukaan ketkä on reissussa mukana.

Miksi miehen piti sopeutua sen alle nukkumiseen?  Eikö sulle olisi käynyt, että hänellä on oma peitto?

Eipä tuo tän 22 vuoden aikana vielä ole omaa peittoa ehdottanut, edes silloin kun olen sen ison uusinut. Olettaisin että vaikeneminen on myöntymisen merkki.

Sano pojulle että sen olisi parempi pysyäkkin siellä vanhempiensa välissä ison yhteisen peiton alla yhteisten pierujen aromipesässä.

Vierailija kirjoitti:

En suostuisi ikinä yhteiseen peittoon. Oma peitto on ihana ja sen voi asetella täsmälleen kuten haluaa eikä kukaan vie sitä yön aikana. Lähes mikään ei ole yhtä tärkeää kuin hyvä uni. Viihdyn muuten ihan hyvin hotelleissa mutta se yhteinen peitto ei kyllä ikinä ole hyvä. Mieheni on samaa mieltä, ja olemme olleet onnellisesti yhdessä 15 vuotta omilla peitolla, jopa siinä 140 cm sängyssä opiskelijayksiössä. Ei vaikuta läheisyyteen mitenkään.

Meistä kumpikaan ei myöskään yritä kopioida vanhempiaan parisuhteessamme (korkeintaan päinvastoin). Ehkä ap:n olisi hyvä tutustua mieheensä vähän enemmän vielä ennen yhteen muuton harkitsemista josko tulee muitakin ikäviä yllätyksiä. Ja missään nimessä ei pidä suostua yhteiseen peittoon jos sitä ei itse halua.

Exän kanssa oli erilliset peitot ja jossain kohden aamuyötä exän peitto lattialla, mun peitto exän ympärillä ja mä ilman peittoa palelemassa. Tää ei varmaan olis ratkennut edes paripeitolla, mutta ratkesi erolla.