Lue keskustelun säännöt.
Yhteenmuuton ahdistus, kun mies _vaatii_ yhteistä isoa peittoa parisänkyyn
23.09.2022 |
Kuulemma yhteinen iso peitto on itsestäänselvyys parisängyssä. Miehen vanhemmillakin on, joten hänelle on tärkeää, että meilläkin olisi. Olen vahvasti tätä vastaan. Ahdistun jo pelkästä ajatuksesta ja haluan ehdottomasti oman peiton. Ehkä koko yhteenmuutto ei ole mun juttu, kun tuo ahdistaa. Ollaan kyllä tunnettu vasta puolisen vuotta, joten ehkä vielä ei ole aika, kun ahdistaa niin kovasti.
Kommentit (136)
Vierailija kirjoitti:
Pitäähän sitä naisella olla itsemääräämisoikeus sängyssäkin eli oma täkki. Miten olisi oma makuuhuone molemmille?
Omat makuuhuoneet on kyllä parasta. Ei tarvitse herätä kun toinen tulee myöhemmin sänkyyn tai lähtee aiemmin tai kuorsaa tai pyörii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AP tässä. Onpas kiva huomata, että tämä yhteinen peitto ei ole enää "pakollinen". Ilmeisesti tuo on vanhemman ikäluokan keskuudessa yleisempi ilmiö. Tästä tulee kyllä kynnyskysymys. Laitan tänään kovan kovaa vasten, kun äijä tulee illalla käymään. Jos ei kelpaa, niin sitten en kyllä suostu muuttamaan yhteen.
Tiedän vain yhden pariskunnan, jossa on yksi iso peitto, kaikilla muilla on omat peitot. Vähän miettisin siis miehen tapoja yleensäkin toimia, elää ja ehdottomuutta, tuollainen ei ole normaalia ja ei varmasti ole hyvä, että joustamattomuutta esiintyy noin nopeasti.
Ei ikinä mitään yhteispeittoja. Oma pitää olla mihin voi kietoutua miten haluaa. Lisäksi mulle tulee ainakin kuuma, jos toinen lämmittämässä vieressä. Tai sitten heräät aamulla jäässä, kun toinen on vetänyt sen peiton unissaan itselleen.
Minä olen vilukissa ja mun mielestä on ihanaa nukkua miehen kanssa saman ison peiton alla.
Mutta ymmärrän, ettei kaikki tykkää sellaisesta.
Meilläkin mies 25 vuotta sitten halusi yhteisen peiton parisänkyyn, mutta en osannut edes keskustella asiasta. Vetosi myös vanhempiensa tapaan nukkua saman peiton alla. Luulin sen olevan hyvä vitsi, nauroin urakalla ja ostimme molemmille omat peitot. MYöhemmin tajusin miehen olevan tosissaan, mutta hän kyllä tajusi nopeasti miten tärkeää mulla on hyvät yöunet. Koen hankalaksi nukkua liian lähellä toista ja pyörin tosi paljon unissani. Herään, jos toinen on "tiellä".
Ei tuosta kannata numeroa tehdä. Mies opettelee tuntemaan sinua nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En muuttaisi yhteen noin lyhyen tutustumisen + peittopainostuksen takia. Mitähän muita vaatimuksia mieheltä onkaan tulossa, luultavimmin olet ongelmissa parin kk yhdessäasumisen jälkeen. Mieti nyt kahdesti miten haluat itseäsi kohdeltavan. Vaadi puolestasi jotain järjetöntä (vaikka keltainen väri ehdottomasti makuuhuoneeseen, muuten et muuta) ja katso miten käy. Peittoasia kirkuu red flag-viboja, hrr!
En pystyisi yhteispeittoon kuin ihan poikkeustapauksissa esim. jossain hotellissa. Haluan oman peittoni, johon voin kääriytyä ja kapaloitua mieleni mukaan. 🙂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, jos mies todella käyttää omien vanhempiensa peittokäytäntöä perusteena, pistä tuolle stoppi saman tien. Te olette omia itsejänne eikä teidän tarvitse imitoida hänen vanhempiensa tapoja. Tämä siis ihan yleisesti eikä tarkoita vain peittoa.
Minun mielestä peittoa isompi ongelma tuossa on nuo perustelut. Koska äidillä ja isälläkin on? Mitä ihmettä?
Onkohan mies muissakin asioissa sitä mieltä että pitää tehdä kuten lapsuudenkodissa? Sinun olla kuten äitinsäkin on?
Minä olisin sinuna varovainen.
Meillä on yksi peitto ainoastaan siitä syystä että tykätään nukkua ihan lähekkäin ja se tuntuu hyvältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et tuollaista asiaa saa itse ilmaistua miehellesi, niin älkää todellakaan vielä muuttako yhteen.
Vierailija kirjoitti:
Mulle ei ole ongelma nukkua yhteisen peiton alla. Toinen kun lämmittää vieressä ei tule kylmä vaikkei olisi käärinytkään peittoa ympärilleen.
Ja sitä heräsit, kun toinen pieraisee silmille ja vie peiton päältäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En pystyisi yhteispeittoon kuin ihan poikkeustapauksissa esim. jossain hotellissa. Haluan oman peittoni, johon voin kääriytyä ja kapaloitua mieleni mukaan. 🙂
Sama juttu. Sitä paitsi meillä on mieheni kanssa muutenkin erilaiset peitot. Minulla on muhkea superlämmim untuvapeitto, miehellä taas vain joku peitto, sillä hänellä on aina hiki.
Onnistunut yhteiselämä vaatii tietysti kompromisseja puolin ja toisin, mutta jos jo ennen yhteen muuttamista tulee tuollaisia vaatimuksia, niin en lähtisi. Mies on ilmeisen kypsymätön, jos ottaa omista vanhemmistaan noin paljon mallia, ja yrittää runnoa tahtonsa läpi sillä. Onko hänen isänsä samanlainen? Ja äiti hiljainen hissukka?
Sinun ap pitää nyt lopettaa ahdistuminen typeristä vaatimuksista, ja pitää oma pääsi asioissa, jotka koskevat sinua. Tiedäthän, että sinun ei ole mikään pakko suostua mihinkään, joka ei tunnu sinusta hyvältä ajatukselta. Sanot miehelle painokkaasti, että minä en halua, ja sillä siisti. Mikä on pahinta, mitä siitä voi seurata? Mies lähtee? Silloin väistät luodin, koska hän ei ollut arvoisesi. Toisaalta hän voi jopa oppia, että hän ei saa päättää puolestasi.
Mitä peittoasiaan muuten tulee, niin ehdottomasti kummallekin omat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa nukua ihan kiinni toisessa ihmisessä, silti nukun tosi hyvin tuplapeiton alla.
On lämmin, mutta peitto on tarpeeksi iso, ettei tartte olla kylkikyljessä.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen vilukissa ja mun mielestä on ihanaa nukkua miehen kanssa saman ison peiton alla.
Mutta ymmärrän, ettei kaikki tykkää sellaisesta.
Ei ne omat peitot estä toisessa kiinni nukkumista. Testattu monen monta kertaa.
Meillä on omat kevyet peitot ja sitten iso peitto, jonka voi viluisempi osapuoli vetää oman peittonsa päälle tarvittaessa. Sen päällimmäisen jättipeiton lakanaakaan ei tarvitse pestä hirveän usein, kun se ei ole ihoa vasten. Toimii arkena myös päiväpeittona. Ehkä ensi talvena sille on enemmän käyttöä.
Vierailija kirjoitti:
AP tässä. Onpas kiva huomata, että tämä yhteinen peitto ei ole enää "pakollinen". Ilmeisesti tuo on vanhemman ikäluokan keskuudessa yleisempi ilmiö. Tästä tulee kyllä kynnyskysymys. Laitan tänään kovan kovaa vasten, kun äijä tulee illalla käymään. Jos ei kelpaa, niin sitten en kyllä suostu muuttamaan yhteen.
Saman peiton alle mahduttiin hyvin silloin opiskelijoina, kun nukuttiin yhdessä solukämpän 80 senttisellä sängyllä oikein mukavasti. Nyt 20 vuoden jälkeen rakkaus ei todellakaan riitä moiseen vaan se 180 cm + omat peitot on aika minimivaatimus.
Vierailija kirjoitti:
Yhteinen peitto on kamala!
Ihana tuoreessa suhteessa kun sängyssä ei vielä niinkään nukuta vaan maataan alastomina toisiinsa kietoutuneita ja nussitaan kuin kanit.
Mutta parin ensimmäisen kuukauden jälkeen raivostuttava kun nukkumisesta ei tule mitään eikä saa rauhassa kietoutua omaan peittoon ja kyljellä nukkussa kiskoa sitä mytyksi polvien väliin tms.
Menneen maailman juttuja tuollainen.
Vierailija kirjoitti:
Mulle ei ole ongelma nukkua yhteisen peiton alla. Toinen kun lämmittää vieressä ei tule kylmä vaikkei olisi käärinytkään peittoa ympärilleen.
Ongelma onkin liika kuumuus. Mies hikoilee ja on kuumentaa liikaa. Toinen ikävä piirre on se peiton nykiminen. Itse herään joka kerran kun toinen kääntyy tai nykäisee peittoa. Kahdella eri peitolla kun pitää pitää lujasti omasta peitosta kiinni ettei mies vie sitä itselleen. Hän monesti tiputtaa oman peittona lattialle ja yrittää vetää minun peiton itselleen.
Ei kannata kiirehtiä yhteenmuuttoa. Toki siinä voi joutua kompromisseja tekemään puolin ja toisin, mutta ahdistusta, pelkoa, tms voimakasta oiretta niistä ei saa aiheutua.