Yhteenmuuton ahdistus, kun mies _vaatii_ yhteistä isoa peittoa parisänkyyn
Kuulemma yhteinen iso peitto on itsestäänselvyys parisängyssä. Miehen vanhemmillakin on, joten hänelle on tärkeää, että meilläkin olisi. Olen vahvasti tätä vastaan. Ahdistun jo pelkästä ajatuksesta ja haluan ehdottomasti oman peiton. Ehkä koko yhteenmuutto ei ole mun juttu, kun tuo ahdistaa. Ollaan kyllä tunnettu vasta puolisen vuotta, joten ehkä vielä ei ole aika, kun ahdistaa niin kovasti.
Kommentit (136)
Vierailija kirjoitti:
Olen herkkä viimalle ja tykkään kietoa peiton visusti kaulan ympärille. Tämä ei oikein onnistu yhteispeitolla, jonka alla on kaksi ihmistä. Muutenkin yhteispeitto kuulostaa hankalalta.
Kuinkahan moni erillisen peiton kannattaja täällä on edes kokeillut yhteispeiton alla nukkumista jonkin aikaa?
Vierailija kirjoitti:
Puolen vuoden jälkeen muutto yhteen? Kehotan sinua oman peiton lisäksi pitämään oman asunnon.
Mikäs tässä on ihmeellistä? Me muutettiin mieheni kanssa yhteen ennenkuin edes virallisesti seurusteltiin. "Lukaalimme" oli teltta ja asuinpaikkana koko maailma. Edelleen kymmenen vuoden jälkeen rakkaus kukoistaa ja nykyisin asuntona rivariyksiö. Ei kukaan toinen voi sanoa muiden asumiskuvioista yhtään mitään.
Olette ensinnäkin ihan liian aikaisin muuttamassa yhteen. Tuollaisesta hätiköimisestä ei todennäköisesti seuraa muuta kuin pikainen ero. Ja itse en kyllä kestäisi yhteistä peittoa. Eikä ole yhteistä peittoa vanhemmillanikaan ja 44 vuotta ovat olleet naimisissa. Eli yhteinen peitto ei todellakaan ole mikään välttämättömyys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen herkkä viimalle ja tykkään kietoa peiton visusti kaulan ympärille. Tämä ei oikein onnistu yhteispeitolla, jonka alla on kaksi ihmistä. Muutenkin yhteispeitto kuulostaa hankalalta.
Kuinkahan moni erillisen peiton kannattaja täällä on edes kokeillut yhteispeiton alla nukkumista jonkin aikaa?
Hotelleissa on yleensä yhteinen peitto jos valitsee parisängyn. Eli kokeiltu on varmaan useimmilla ja moneen kertaan. Mieheni ja minä emme testatusti ja todistetusti tykkää yhteisestä peitosta. Siksi omat peitot kotona.
Mä olen peittovaras ja jos meillä olisi yhteinen peitto, mun mies heräisi varmasti joka yö siihen, kun olen ominut koko peiton itselleni. Erillisillä peitoillakin joskus unissani pöllin hänen peittonsa (siis omani lisäksi) ja herään siihen, kun miehen puolelta kuuluu hieman närkästynyt "hei...!!!!" ja varastettu peitto kiskaistaan takaisin. LOL
Leikkaa se iso peitto kahtia ja ota itsellesi isompi osa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen herkkä viimalle ja tykkään kietoa peiton visusti kaulan ympärille. Tämä ei oikein onnistu yhteispeitolla, jonka alla on kaksi ihmistä. Muutenkin yhteispeitto kuulostaa hankalalta.
Kuinkahan moni erillisen peiton kannattaja täällä on edes kokeillut yhteispeiton alla nukkumista jonkin aikaa?
Kyllä olen. En tykkää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen herkkä viimalle ja tykkään kietoa peiton visusti kaulan ympärille. Tämä ei oikein onnistu yhteispeitolla, jonka alla on kaksi ihmistä. Muutenkin yhteispeitto kuulostaa hankalalta.
Kuinkahan moni erillisen peiton kannattaja täällä on edes kokeillut yhteispeiton alla nukkumista jonkin aikaa?
Joskus kyläreissulla ollaan muutama yö nukuttu saman peiton alla. Meillä ei toimi, sillä meidän peitonkäyttötottumukset on niin erilaiset. Nukkuminen menee pilalle, kun muutaman kerran yössä joutuu puolison kanssa nykimään peittoa.
Minunkin mies ehdotti yhteistä peittoa, kun oltiin muuttamassa ensimmäiseen yhteiseen asuntoon. Oltiin jo siihen mennessä asuttu monta vuotta saman katon alla minun asunnossa ja nukuttukin välillä saman yhdenhengenpeiton alla.
Tyrmäsin suoraan paripeiton. Se on hiton hankala puljattava lakanoita vaihtaessa ym. ja jos nukkumistyylit on kovin erilaiset, eihän siitä mitään tule. Aika monta muutakin "vanhemmatkin tekee näin" tai "näin meillä kotonakin tehdään" -lauseilla perusteltua ehdotusta alkuaikoina torppasin, koska suurin osa 50-60-luvuilla syntyneiden piintyneistä tavoista nyt ei vaan istu nykymeininkiin.
Jos itse olisin pitänyt kiinni omien vanhempieni tavoista ja tuonut ne omaan parisuhteeseeni, meillä mm. riideltäisiin joka päivä, tekisin kaikki kotityöt yksin ja siihen päälle vielä enimmän osan kaikista ns. miestentöistä, rahaa ei käytettäisi mihinkään, vaikka sitä olisikin jne.
Useimmiten on yhteenmuuttaessa parasta jättää ne lapsuudenkodin maneerit taakseen ja luoda ihan omat, juuri teille kahdelle sopivat. Näytä ap tämä ketju miehellesi, jos vaikka havahtuisi vähän miettimään. Hän kun ei välttämättä ole mikään kontrolloiva pas_apää vaan on ehkä vain romantisoinut tuon paripeiton ja siksi sitä niin kovasti haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iso peitto on ihana, mulla oli sellainen jo yksinäni asuessa. Hyvin mies sopeutui sen alla nukkumaan. Mökillä on erilliset peitot ja petarit kun nukutaan välillä yksin, välillä parisängyssä välillä vuodesohvalla, vähän sen mukaan ketkä on reissussa mukana.
Miksi miehen piti sopeutua sen alle nukkumiseen? Eikö sulle olisi käynyt, että hänellä on oma peitto?
Ehkäpä joskus voi antaa uudelle tavalle mahdollisuuden avoimin mielin, kokeilla sitä, vaikka saattaa ensialkuun tuntua oudota, niin joskus voi myös huomata, että tämähän onkin ihan hyvä ja tykkää (jopa enemmän kuin omasta aiemmasta tavasta).
Itsellä oli pitkä aika siitä, kun olin nukkunut säännöllisesti öitä miehen vieressä ja olin totaalisesti vieraantunut siitä, että joku ylipäätään on siinä vieressä ja tuntui vähän hirvittävältä, että miten saan nukuttua ja siinä olikin alkuun vähän hakemista. Mies tykkäsi nukkua pajon lähekkäin ja ison yhteisen peiton alla. Päätin kokeilla tapaa ja tykkäsin oudon alun jälkeen tästä tosi paljon. Joskus kannattaa antaa asioille mahdollisuus ja kokeilla. (Ison peiton alla on myös tilaa pitää väliäkin hautessa.)
Tämä oli sinänsä hauska muutos omiin tapoihin myös siksi, että aimmin parisuhteissa olen tarvinnut enemmän sitä omaa erillistä nukkumatilaa.
- eri vastaaja
Hyi hemmetti ei ikinä. Saan ahdistuskohtauksen, jos tuolla tavalla pitäisi nukkua. Parisuhteessa olen ollut jo nuoresta lähtien enkä koskaan ole halunut nukkua ihan vierekkäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen herkkä viimalle ja tykkään kietoa peiton visusti kaulan ympärille. Tämä ei oikein onnistu yhteispeitolla, jonka alla on kaksi ihmistä. Muutenkin yhteispeitto kuulostaa hankalalta.
Kuinkahan moni erillisen peiton kannattaja täällä on edes kokeillut yhteispeiton alla nukkumista jonkin aikaa?
Hotelleissa on yleensä yhteinen peitto jos valitsee parisängyn. Eli kokeiltu on varmaan useimmilla ja moneen kertaan. Mieheni ja minä emme testatusti ja todistetusti tykkää yhteisestä peitosta. Siksi omat peitot kotona.
Me varataan aina huoneisto, joten kummallakin on oma peti nukkua.
Täällä kun ehdotellaan omia sänkyjä ja omia makuuhuoneita, niin miksi sitten ylipäätään olla suhteessa? Tuohan on enemmän kämppiselämää. Vai onko se nykyään se juttu, että kumppani on vain kämppis ja läheisyys haetaan muualta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP tässä. Onpas kiva huomata, että tämä yhteinen peitto ei ole enää "pakollinen". Ilmeisesti tuo on vanhemman ikäluokan keskuudessa yleisempi ilmiö. Tästä tulee kyllä kynnyskysymys. Laitan tänään kovan kovaa vasten, kun äijä tulee illalla käymään. Jos ei kelpaa, niin sitten en kyllä suostu muuttamaan yhteen.
Tiedän vain yhden pariskunnan, jossa on yksi iso peitto, kaikilla muilla on omat peitot. Vähän miettisin siis miehen tapoja yleensäkin toimia, elää ja ehdottomuutta, tuollainen ei ole normaalia ja ei varmasti ole hyvä, että joustamattomuutta esiintyy noin nopeasti.
Molemmat siinä näyttää yhtä joustamattomia olevan. Ja lisäksi APtä oikein vielä ahdistaakin
Vierailija kirjoitti:
Täällä kun ehdotellaan omia sänkyjä ja omia makuuhuoneita, niin miksi sitten ylipäätään olla suhteessa? Tuohan on enemmän kämppiselämää. Vai onko se nykyään se juttu, että kumppani on vain kämppis ja läheisyys haetaan muualta?
Siis mitä ihmettä? Mulle ainakin suhde on paljon enemmän kuin vieressä nukkuminen. Läheisyyttä on tosi paljon vaikka ei nukuta edes samassa sängyssä.
Vierailija kirjoitti:
Täällä kun ehdotellaan omia sänkyjä ja omia makuuhuoneita, niin miksi sitten ylipäätään olla suhteessa? Tuohan on enemmän kämppiselämää. Vai onko se nykyään se juttu, että kumppani on vain kämppis ja läheisyys haetaan muualta?
Nukkuminen on tärkeää. Hyvä uni on tärkeää. Hyvin nukkuneet ovat iloisia ja onnellisia ja hyviä puolisoita toisilleen. Hereillä voi olla niin lähellä kuin haluaa. Esimerkiksi minulla ja puolisollani on omat peitot ja pysymme nukkuessamme visusti omilla puolillamme sänkyä. Silti, tai juuri siksi, olemme yhä vähintään yhtä rakastuneita ja läheisiä kuin alkuaikoina toista vuosikymmentä sitten. Puolisoni ei todellakaan ole mikään kämppis vaan elämänkumppani. Edes erilliset sängyt eivät muuttaisi sitä.
Vierailija kirjoitti:
Täällä kun ehdotellaan omia sänkyjä ja omia makuuhuoneita, niin miksi sitten ylipäätään olla suhteessa? Tuohan on enemmän kämppiselämää. Vai onko se nykyään se juttu, että kumppani on vain kämppis ja läheisyys haetaan muualta?
Jos toinen kuorsaa ja toinen on herkkäuninen, niin samassa sängyssä nukkuminen ennustaa enemmän eroa mitä eri huoneissa nukkuminen.
Vierailija kirjoitti:
Yhteinen peitto on kamala!
Niin on.
Myös yksi yhtenäinen patja on itse prkl**tä. Kun toinen kääntää kylkeä siellä omalla laidallaan, patja lähettää pientä tsunamia sinne toiseen laitaan eikä siinä sitten nukuta. Myös tuo yhteinen peitto on kärsimys. Jossain ulkomaisissa hotelleissa joskus pakosti tullut vastaan näitä "älänuku" - sänkyjä yhteisen patjan ja peiton kera. Kerrassaan järkyttäviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä kun ehdotellaan omia sänkyjä ja omia makuuhuoneita, niin miksi sitten ylipäätään olla suhteessa? Tuohan on enemmän kämppiselämää. Vai onko se nykyään se juttu, että kumppani on vain kämppis ja läheisyys haetaan muualta?
Siis mitä ihmettä? Mulle ainakin suhde on paljon enemmän kuin vieressä nukkuminen. Läheisyyttä on tosi paljon vaikka ei nukuta edes samassa sängyssä.
Omat huoneet niin siinä kyseenalaistaisin tarpeen koko yhteiselle asumiselle. Pikainen nusaisu silloin tällöin ja loppuaika omissa oloissa, niin sehän on enemmän fwb kuin oikea suhde.
Näin on. Se on kauheeta, mutta anna miehesi "voittaa" ja menkää yhdessä ostamaan oikein iso peitto. Sitten kun miehesi nukkuu (kyllä se jossain vaiheessa nukkuu), leikkaat peiton kahtia, saat oman peiton. Miehelle sanot vaan, että peitto meni rikki. Tämä ohje pätee kaikkeen yhteiselämäänne seuraavat 40 vuotta, sikäli mikäli nyt sitten olette yhdessä enää edes ensiviikolla.