Liian tasainen ja särmätön nainen

Vierailija kirjoitti:

Tuttujen mielestä olen rauhallinen, kiltti ja mukava ja minun kanssani tulee kuka tahansa toimeen. Näin onkin, mutta paremmin tuntevat tietävät myös, että olen melko vahvatahtoinen ja muutenkin vahva luonne. Ja olen myös hyvin itsenäinen ja päättäväinen, joten jos kumppaniehdokas osoittautuu k-pääksi, se on viisi sekuntia ja toinen lentää ulos.

Tämä kiltteys ja rauhallisuus, joka ensin tulee minusta esille, on houkutellut paljon narsistisia miehiä ja ylipäänsä miehiä, jotka yrittävät käyttää esim. taloudellisesti hyväksi. Yksikin tulkitsi minut niin, että olen niin rakastunut ja pelkään hänen menettämistään, että vihjaili koko ajan, miten hän voi koska vaan lähteä jos en toimi niin kuin hän haluaa. Kerran tuli sitten mitta täyteen ja heitin ulos. Suuttui sitten tulisesti, koska en ollutkaan sellainen kuin halusi, tahdoton.Vieläkin pahempia esimerkkejä olisi...

Sitten taas useimmille ns. tavallisille miehille itsenäisyyteni ja vahva tahtoni on liikaa. Otan toisen huomioon enkä koskaan kävele kenenkään yli, mutta minusta ei saa avutonta pikkuvaimoa. Ensin on niin ihanaa, kun olen niin mukava ja rauhallinen, mutta sitten kun en silmät suurina kiittele miehen pyytämättä antamia neuvoja, niin sitten alkaa kiukuttelu. Esim. asun omakotitalossa ja olen lämmittänyt takkaa jo vuosia, itse asiassa olen tehnyt niin lapsesta asti. Ja kuinkas ollakaan, kumppaniehdokas alkaa neuvoa minua takan lämmittämisessä, pyytämättä. Kuuntelen mielelläni neuvoja asioissa, joista itse kysyn, mutta tämmöinen holhoaminen kertoo vain huonosta itsetunnosta.

Tasa-arvoinen suhde, hyvä ystävä, intohimoinen kumppani. Siinä on vaikea yhdistelmä. Tällaiset draaman rakastajat jätän ihan omaan arvoonsa. Jos etsitään suhdetta, jossa on jatkuvaa draamaa, silloin yritetään ratkaista jotain omia vanhoja traumoja ja sellainen suhde ei vie mihinkään. Monikin tarvitsisi ennen kaikkea terapiaa, parisuhde ei ole terapiaa eikä kumppani omien traumojen kaatopaikka.

Hyviä miehiä on, kuin myös hyviä naisia. Mutta kuka jaksaa kahlata kaikki nämä ongelmatapaukset ennenkuin törmää siihen hyvään...

Todella tutun kuuloista. Olen rauhallinen ja viilipyttymäinen olemukseltani, sekä välttelen mielelläni konflikteja, ja pääsenkin niistä yleensä kuin koira veräjästä, sillä en lähde väittelemään, vaan tunnustan toisen näkökulman hänen omakseen, ja oikeutensa pitää siitä kiinni.

En kuitenkaan siedä mitään pashaa, ja tämän sanonkin aina tapailun alussa. Selitän siis ihan kuin pikkulapselle että kyllä, olen rauhallinen, ja mukautuva ja pidän ihmisistä, mutta kun olen jotain päättnyt, tai sanon jostain asiasta, niin se on silloin niin, eikä siihen voi hakea muutosta hovista. En taivu mihinkään mihin en itse halua, eikä minua voi pakottaa fyysisesti, henkisesti eikä tlaoudellisesti, saati manipuloida yhtään mihinkään. 

Tämä on aina että joo hyvä, tottakai, kyllä ihmisen pitää jämpti olla, tuo on juuri sellaista mitä naisesta haluan, mutta annahan olla kun tulee eteen tuollainen tilanne. Johan muuttuu äänni kellossa ja olenkin liian kanttinen, ja minun pitäisi antaa periksi. Pahimmat jopa kuvittelevat että olen käännytettävissä kyseenalaisin keinoin, vetoamalla "normaaliin tapaan", "näinhän asiat hoidetaan aina", "jokainen järkevä ja älykäs ihminen kyllä tekee näin," "kyllä sinäkin joudut tekemään kompromisseja", "se kuuluu parisuhteeseen."

Kyseessä on jokin millä mies yrittää hallita minua, eli vaatteideni arvostelu liian paljastaviksi, Se mitä parisuhteessa on sallittua, eli esim voiko hän hypätä toisten naisten ahtereissa kiinni ja lirkutella seksijuttuja muille naisille, tarvitseeko kumppanille ilmoittaa jos ei tule yöksi kotiin, onko jokapäiväinen alkoholin käyttö ok, eli tällaisia jotka minulle ovat täysin itsestäänselviä asioita, joista en lähde joustamaan ollenkaan.

Eli mielestäni melko narsistisia piirteitä. 

Kun tämä ei onnistu miehet pettyvät ja luulevat saavansa periksi ensin maanittelemalla, vetoamalla "terveeseen järkeeni(jonka on kuulemma pakko olla olemassa jossain)" sitten raivoamalla, uhkaamalla että suhde loppuu jos tästä tulee sanomista, ja kun sitten sanon että hän voi pakata tavaransa ja lähteä, niin anteeksipyytelemällä, ja kun hänet on isitä huolimatta poistettu elämästäni, niin lopulta perään itkemällä ja häiriköimällä veisteitse.

Saasnährätaas kirjoitti:

Huonossa parisuhteessa eläneet ovat oppineet outoja tapoja, joilla ei tasapuolisessa, terveessä parisuhteessa pärjää. Kuvitelkaa tilannetta, jossa miestä/naista henkisesti ja ehkä jopa fyysisesti pahoinpidelty. Traumanhan se jättää, ja pitkään kestäessään kasan vääristyneitä käyttäytymismalleja.

Sitten kun alatte seukkaamaan tällaisen ihmisen kanssa, niin ihmettelette miksi hän ei osaa olla teidän kanssa parisuhteessa. Voi huoh.

Ai että useat miehet ja naiset tykkää "jännä"kumppaneista ja te olette muka liian tylsiä? Ehkäpä osalla suomalaisista aikuisista olisi ihan oikeasti terapian paikka ennen uuden suhteen aloittamista? Oli syynä sitten edellinen, surkea parisuhde tai vaikka ihan oman itsensä löytäminen ennen sitoutumista.

Mieheni oli avioliitossaan hekisesti pahoinpidelty. Heillä on yhteistä jälkikasvua. Eronkin jälkeen sama jatkui, ja jatkuu osittain vieläkin jos mies ei tee ex-vaimonsa mielen mukaan. Sama lyöminen alkaa välittömästi viestitse. Viestitse siksi että mies ei ole enää vuosiin suostunut vastaamaan hänelle puhelimeen(terapeutti neuvoi tuon). Avioliittonsa loppumetreillä mies hakeutui terapiaan, ja kävi terapiassa vuoden verran ja sen jälkeen pari lyhempää pätkää.

Mieheeni on suhtauduttu niin että hän on epämiehekäs vässykkä kun tarvii terapiaa, ja niin että ei varmasti ole exä ollut pahoinpitelevä, vaan kyllä sen on täytynyt olla miehen itse. 

Me hioimme toisemme röpelöiset haavat siistiksi arviksi, joita silti edelleen välillä juilii. 

Kummallakin tämä on se THE suhde, jonka tasolle ei yksikään entinen suhde ole yltänyt edes mielikuvituksissa.

Vierailija kirjoitti:

Tuli mieleen nykyisellä Ensitreffit alttarilla, kun muilla pareilla menee hyvin, mutta kauniilla Sallalla, joka on rauhallinen, fiksu ja tasainen, ei kovin suurieleinen tai eläytyvä, niin mies sanoo, että "Ei oo oikein kemiaa, kyllä kaipais tähän suhteeseen jotain potkua, nyt on liian rauhallista."

Ongelmana on, ettei Salla kuittaa takaisin Laurin hauskan kuivakkaalle huumorille. Salla on ihana, mutta toistaiseksi hänessä ei ole näkynyt sitä persoonaa. Onko syynä jännitys, kun noin myötäilee? Pitäähän ruoassakin olla purutuntumaa.

Vierailija kirjoitti:

Kärjistämisvaroitus.

Olen saanut sen käsityksen, että suurin osa miehistä etsii kotona nyhjöttävää,  hiljaista ja neulomista harrastavaa naista, joka ei uskalla kertoa mielipidettään tai on samaa mieltä joka asiasta. Uraa ei edes saisi ajatella sillä mieheen tulee keskittää kaikki huomionsa ja energiansa ja oi, oi, kun on uhkaavaa, jos nainen ei ole hoito- tai kauneusalalla tai aspassa töissä, kun on sitten niin epänaisellista. Toisaalta täytyy olla moderni ja lähteä raksalle töihin, koska tasa-arvo. Kynsiä ei saa lakata tai käyttää meikkiä, koska täytyy olla luonnollisen kaunis. Harrastuksia ei saisi olla tai sitten pitäisi kiltisti kulkea miehen perässä metsäpoluilla tai istua napottaa vieressä penkillä, kun herra bongailee lintuja. Sopivasti myös ihastuneena huokailla, kun hän opastaa yksinkertaisissa perusasioissa. Kieltenopiskelu ja luovat harrastukset vasta ovatkin uhkaavia miehen egolle. Niin ja sitten vielä parasta olisi suostua avoimeen suhteeseen, jotta mies ei nyt vain koe ahdistuvansa liian sitovassa suhteessa. Ja kyllä. Naisen täytyy olla aina saatavilla, kun mies tarvitsee, mutta sama ei päde toiseen suuntaan. 

Ehkä minäkin olen liian tylsä, kun se unelmasuhde olisi jaettua arkea, harrastuksia ja kumpikin työelämässä. Sopivasti yhteistä ja sopivasti myös omia juttuja ja harrastuksia. Kummankin toiveiden huomioimista ja arvostamista. Siinä määrin samankaltaisuutta, että yhteiselämä on harmonista, mutta sen verran erilaisuutta että kipinä makuuhuoneen puolella säilyy. Avoimuutta ja läheisyyttä sekä yhdistävä huumorintaju.

Aivan samat kokemukset. Mitään omaa ei saa naisella olla.

N25

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kärjistämisvaroitus.

Olen saanut sen käsityksen, että suurin osa miehistä etsii kotona nyhjöttävää,  hiljaista ja neulomista harrastavaa naista, joka ei uskalla kertoa mielipidettään tai on samaa mieltä joka asiasta. Uraa ei edes saisi ajatella sillä mieheen tulee keskittää kaikki huomionsa ja energiansa ja oi, oi, kun on uhkaavaa, jos nainen ei ole hoito- tai kauneusalalla tai aspassa töissä, kun on sitten niin epänaisellista. Toisaalta täytyy olla moderni ja lähteä raksalle töihin, koska tasa-arvo. Kynsiä ei saa lakata tai käyttää meikkiä, koska täytyy olla luonnollisen kaunis. Harrastuksia ei saisi olla tai sitten pitäisi kiltisti kulkea miehen perässä metsäpoluilla tai istua napottaa vieressä penkillä, kun herra bongailee lintuja. Sopivasti myös ihastuneena huokailla, kun hän opastaa yksinkertaisissa perusasioissa. Kieltenopiskelu ja luovat harrastukset vasta ovatkin uhkaavia miehen egolle. Niin ja sitten vielä parasta olisi suostua avoimeen suhteeseen, jotta mies ei nyt vain koe ahdistuvansa liian sitovassa suhteessa. Ja kyllä. Naisen täytyy olla aina saatavilla, kun mies tarvitsee, mutta sama ei päde toiseen suuntaan. 

Ehkä minäkin olen liian tylsä, kun se unelmasuhde olisi jaettua arkea, harrastuksia ja kumpikin työelämässä. Sopivasti yhteistä ja sopivasti myös omia juttuja ja harrastuksia. Kummankin toiveiden huomioimista ja arvostamista. Siinä määrin samankaltaisuutta, että yhteiselämä on harmonista, mutta sen verran erilaisuutta että kipinä makuuhuoneen puolella säilyy. Avoimuutta ja läheisyyttä sekä yhdistävä huumorintaju.

Aivan samat kokemukset. Mitään omaa ei saa naisella olla.

N25

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kärjistämisvaroitus.

Olen saanut sen käsityksen, että suurin osa miehistä etsii kotona nyhjöttävää,  hiljaista ja neulomista harrastavaa naista, joka ei uskalla kertoa mielipidettään tai on samaa mieltä joka asiasta. Uraa ei edes saisi ajatella sillä mieheen tulee keskittää kaikki huomionsa ja energiansa ja oi, oi, kun on uhkaavaa, jos nainen ei ole hoito- tai kauneusalalla tai aspassa töissä, kun on sitten niin epänaisellista. Toisaalta täytyy olla moderni ja lähteä raksalle töihin, koska tasa-arvo. Kynsiä ei saa lakata tai käyttää meikkiä, koska täytyy olla luonnollisen kaunis. Harrastuksia ei saisi olla tai sitten pitäisi kiltisti kulkea miehen perässä metsäpoluilla tai istua napottaa vieressä penkillä, kun herra bongailee lintuja. Sopivasti myös ihastuneena huokailla, kun hän opastaa yksinkertaisissa perusasioissa. Kieltenopiskelu ja luovat harrastukset vasta ovatkin uhkaavia miehen egolle. Niin ja sitten vielä parasta olisi suostua avoimeen suhteeseen, jotta mies ei nyt vain koe ahdistuvansa liian sitovassa suhteessa. Ja kyllä. Naisen täytyy olla aina saatavilla, kun mies tarvitsee, mutta sama ei päde toiseen suuntaan. 

Ehkä minäkin olen liian tylsä, kun se unelmasuhde olisi jaettua arkea, harrastuksia ja kumpikin työelämässä. Sopivasti yhteistä ja sopivasti myös omia juttuja ja harrastuksia. Kummankin toiveiden huomioimista ja arvostamista. Siinä määrin samankaltaisuutta, että yhteiselämä on harmonista, mutta sen verran erilaisuutta että kipinä makuuhuoneen puolella säilyy. Avoimuutta ja läheisyyttä sekä yhdistävä huumorintaju.

Aivan samat kokemukset. Mitään omaa ei saa naisella olla.

N25

Tekstini on tarkoituksella kärjistetty.

Surullista kyllä, suuri osa näistä asenteista on tullut naisten taholta.

Minulle henkilökohtaisella tasolla työ on merkityksellistä ja tuskin olen yksin tämän asenteen kanssa. Samoin taloudellinen itsenäisyys. Harrastaminen ja itsensä kehittäminen ovat tavoitteita joita arvostan puolisossa ja samaan pyrin itsekin.

Samaistun täysin ja olen kanssa nainen. En tiedä mistä saisin lisää " särmää"

Vierailija kirjoitti:

Samaistun täysin ja olen kanssa nainen. En tiedä mistä saisin lisää " särmää"

Osoitatko kiinnostustasi mieheen ja teetkö miehen suuntaan esim. viestialoitteita? Omalla kohdallani kun tullut vastaan aika passiivisia naisia ja se tekee heistä melkoisen särmättömiä kyllä minun silmissäni, en minä jatkuvasti yksisuuntaisesti jaksa olla huomioimassa.

samaistun kanssa Ap

up

Ap unohti kertoa tärkeimmät asiat, eli

-pihtaatko

-nieletkö

-annatko kakkosta

Vaikka on tasainen luonteeltaan, tunteiden ilmaisua voi tehdä selvemmin. Mies kai kaipaa "ihailua" yms. Hehän eivät näe tunteita yhtä helposti toisesta, joten draamakuningattaren tapa hetkittäin ihailla miestä, se varmaan vastaa tarpeeseen?

Musta on kyllä noloa ja lapsellista jos parisuhteessa pitää väkisin yrittää aiheuttaa jotain draamaa tyhjästä...

Ja kiltti ei tarkoita tylsää. Olen mielestäni kiltti mutta ei mieheni ole minuun koskaan kyllästynyt, meillä on aina hauskaa(7V yhdessä) . Mutta mikään baareissa ravaava sosiaalinen nainen en ole koskaan tullut enkä tule olemaan. 

Jatkuva viha ja aggressio on yhteydessä sydänterveyteen ja stressi. Ei kiitos draamailu suhteille. 

Miesten perustarve on myös olla tarvittu, että nainen tarvitsee häntä. Yksi näkökulma asiaan. Jos nainen pärjää yksin, eikö kaipaa miestä mihinkään...?

Aloitus on parin vuoden takaa, mutta kommentoin ap.n viinikommenttiin.

Eli toinen joutuu päättämään puolestasi, kumpaa viiniä otat,kun sinulle "ihan sama".

En kestäisi ystävältäkään tuollaista, saati kumppanilta.

Miehet tykkää saalistaa. Sopivasti vaikea nainen antaa haastetta elämään.

Juu sama juttu täälläkin. 

Arvostan käytöstapoja, tykkään passata läheisiäni, mietin mitä sanon ennen kuin avaan suuni. Monessa asiassa olen melko perinteinen nainen. Miehet ehkä ihastuvatkin ensin juuri siihen  naisellisuuteeni, mutta kokevat minut kynnysmattona, kun en ala seurassa esim.  haukkumaan muita tai töksäyttele vitsikkäitä välikommentteja. En myöskään kiroile reteästi tai pistä tupakaksi. 

Tasan yhden miehen olen tavannut, joka näki ns. pidemmälle. Eipä ollut suomalainen. Olisin mielelläni ottanut ihan kotimaisen, mutta minkäs teet. Nykyään olen tosin hyvin onnellinen kun minulla on mies, joka arvostaa minua sellaisena kuin olen, ja osaa myös ottaa vastaan passaamiseni. Miehen työkavereita kauhistuttaa, heh. 

Vierailija kirjoitti:

Vaikka on tasainen luonteeltaan, tunteiden ilmaisua voi tehdä selvemmin. Mies kai kaipaa "ihailua" yms. Hehän eivät näe tunteita yhtä helposti toisesta, joten draamakuningattaren tapa hetkittäin ihailla miestä, se varmaan vastaa tarpeeseen?

Ei ihailua varsinaisesti, mutta jonkinlainen hellyyden ja läheisyyden osoittaminen olisi ihan suotavaa. Suomessa valitettavasti on aika paljon traumatisoituneita jääprinsessoja joilla on muurit päällä.

Vierailija kirjoitti:

Miehet tykkää saalistaa. Sopivasti vaikea nainen antaa haastetta elämään.

Eli jos on viaikka yhdessä 5 vuotta pitäisikö yhtäkkiä alkaa feikata että se mies taas saalistaa minua? XD