Liian tasainen ja särmätön nainen

Tuttujen mielestä olen rauhallinen, kiltti ja mukava ja minun kanssani tulee kuka tahansa toimeen. Näin onkin, mutta paremmin tuntevat tietävät myös, että olen melko vahvatahtoinen ja muutenkin vahva luonne. Ja olen myös hyvin itsenäinen ja päättäväinen, joten jos kumppaniehdokas osoittautuu k-pääksi, se on viisi sekuntia ja toinen lentää ulos.

Tämä kiltteys ja rauhallisuus, joka ensin tulee minusta esille, on houkutellut paljon narsistisia miehiä ja ylipäänsä miehiä, jotka yrittävät käyttää esim. taloudellisesti hyväksi. Yksikin tulkitsi minut niin, että olen niin rakastunut ja pelkään hänen menettämistään, että vihjaili koko ajan, miten hän voi koska vaan lähteä jos en toimi niin kuin hän haluaa. Kerran tuli sitten mitta täyteen ja heitin ulos. Suuttui sitten tulisesti, koska en ollutkaan sellainen kuin halusi, tahdoton.Vieläkin pahempia esimerkkejä olisi...

Sitten taas useimmille ns. tavallisille miehille itsenäisyyteni ja vahva tahtoni on liikaa. Otan toisen huomioon enkä koskaan kävele kenenkään yli, mutta minusta ei saa avutonta pikkuvaimoa. Ensin on niin ihanaa, kun olen niin mukava ja rauhallinen, mutta sitten kun en silmät suurina kiittele miehen pyytämättä antamia neuvoja, niin sitten alkaa kiukuttelu. Esim. asun omakotitalossa ja olen lämmittänyt takkaa jo vuosia, itse asiassa olen tehnyt niin lapsesta asti. Ja kuinkas ollakaan, kumppaniehdokas alkaa neuvoa minua takan lämmittämisessä, pyytämättä. Kuuntelen mielelläni neuvoja asioissa, joista itse kysyn, mutta tämmöinen holhoaminen kertoo vain huonosta itsetunnosta.

Tasa-arvoinen suhde, hyvä ystävä, intohimoinen kumppani. Siinä on vaikea yhdistelmä. Tällaiset draaman rakastajat jätän ihan omaan arvoonsa. Jos etsitään suhdetta, jossa on jatkuvaa draamaa, silloin yritetään ratkaista jotain omia vanhoja traumoja ja sellainen suhde ei vie mihinkään. Monikin tarvitsisi ennen kaikkea terapiaa, parisuhde ei ole terapiaa eikä kumppani omien traumojen kaatopaikka.

Hyviä miehiä on, kuin myös hyviä naisia. Mutta kuka jaksaa kahlata kaikki nämä ongelmatapaukset ennenkuin törmää siihen hyvään...

Vierailija kirjoitti:

Jännät viehättävät miehiä. Eksäni kaipaili koko suhteemme ajan aiempaa naistaan, jolta oli saanut sukupuolitaudin ja turpaan, sekä tullut petetyksi vähän kaikkien kanssa :D

Sama kokemus täällä. Nainen valehteli, petti ja löi jopa nyrkillä. Paiskoi ovia ja kiljui. Poliisitkin oli soitettu pariin otteeseen paikalle. Mies kuulemma inhosi draamaa ja halusi normaalin parisuhteen. Silti hän aina välillä muisteli ääneen kuinka tämä hullu eksä tiesi kuinka miehen saa pakkomielteiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Olin nuorena aika hysteerinen ja kauhea, mikä johtui mielestäni huonojen kotiolojen aiheuttamasta jatkuvasta stressistä. Muutamat suhteeni olivat tulisia ja ikimuistoisia. Onneksi lopulta rauhotuin rauhallisen miehen kanssa.

Nyt olen jo vanha, tylsä ja leppoisa. Parempi näin kuin se nuoruuden raivoisa kiihko. Hyvä sekin, etteivät miehet osoita enää kiinnostusta ja ole sekoittamassa päätäni.

Ai saakeli, minäkö tämän kirjoitin 🙌 otin eilen ainoastaan kolme lasia viiniä mutta näköjään meni muisti 😉 ihan kuin minun kirjoittamani.

Sama toisinpäin. Kyllä miehessäkin pitää olla särmää, juu juu kaikki käy - miehet ei kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Tällästähän tämä elämä on, aina oot jotenki väärän lainen.

Jos oot määrätietonen, päättäväinen ja sanavalmis - olet rasittava päällepäsmäri ja aina sanomassa mielipiteesi. Jos sulle on moni asia ihan sama, etkä viitsi tyrkyttää mielipiteitäsi joka asiaan - olet särmätön joojoo nainen.

Jos olet seksuaalisesti virilli ja näytät sen, teet kumppanillesi aloitteita ja vaadit läheisyyttä - olet pelottava ja mies kokee alemmuuden tunnetta kun ei pysty eikä jaksa samaan tahtiin. Jos sinua ei niin kovin sekstailu kiinnosta ja joskus kun kiinnostaa et saa siitä itselle mitään iloa ja kerrat vähenee vähenemistään, et tee aloitetta - olet pihtaaja ja epäkiinnostava.

Jos olet muodokas ja ehkä vähän pyöreä - olet väärän kokoinen, eikä miestä kiinnosta. Jos olet hoikka ja pienirintainen - olet taas vääränlainen kun mies haluaa naisellisen ja isorintaisen.

Jos olet avoin ja tykkäät puhua kaikesta, myös parisuhteen hankalista asioista - olet raskas keittiöpsykologi jonka kanssa pitää jatkuvasti vatvoa jotain epäolennaista. Jos et jaksa (ole kiinnostunut) jauhaa ja jaagata noita parisuhteen kiemuroita ja psykologisoida joka tunnetta, vaan haluat vaan elää ja päästää toinenkin vähän vähemmällä - olet umpimielinen ja kyvytön puhumaan ja taas olet tehnyt väärin.

Jos olet varakas tai muuten vaan hyvätuloinen, täysin omillaan toimeentuleva ja teet älykkyyttä ja korkeaa koulutusta vaativaa työtä - olet pelottava ja mies kokee taas jotain riittämättömyyden tai tarpeettomuuden tunnetta. Jos olet perus duunari, pienipalkkainen, perinnötön, jolla ei ole rahaa enemmälti käytössä - olet säälittävä huolehdittava, toisen kustannuksella eläjä, kenties pyrkyri joka pyrkii hyötymään miehestään.

Jos olet vaalea - tumma ois parempi.

Jos sulla on suorat hiukset - kiharammat tai laineilla olevat ois naisellisemmat.

jne.... lista olisi loputon.

tämäpä tämä...ole siinä sitten ja rakasta😁

sivusta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Siskoni on aina ollut parisuhteissa teini-ikäisestä lähtien, vaikka on oikutteleva, haastaa riitaa, lokkeilee ja hankala luonteeltaan. Ehkä miehet sitten tykkäävät näistä ns. oman elämänsä haistattelevista Pikku Myy -tyylisistä naisista?

Minäkin tiedän tällaisen naisen, ei teinistä alkaen ole ollut varmasti viikkoakaan ilman miestä. Nyt hänellä on lapsia usealle eri miehelle, mutta siltikin löytyy aina heti joku uusi ottaja. Nätti hän kyllä on ja petite, ehkä se on se juttu.

Itsekin tapailin aikoinaan naista, joka piti itseään temperamenttisena. Lopetin suhteen, kun tajusin, että kysymyksessä oli luonnehäiriö. Hänelläkin siitä huolimatta riitti miehiä - aina oli uusi valmiina, kun edellinen suhde päättyi.

Ei kiltteys tarkoita särmättömyyttä.

En tiedä olenko poikkeava, mutta AP vaikuttaisi olevan oikein sopivaa naisseuraa ainakin minulle. Itsekään en kaipaa parisuhteeseen mitään turhaa ja ylimääräistä säätöä. Tavallista elämää jossa kunnioitetaan ja arvostetaan toista osapuolta. Olisiko oikea sana sielunkumppani, ja olla saamaan aikaan myös rakastaja ja rakastettava jonka kanssa voi elää ja olla yhdessä.

Tottakai, pitää olla myös romantiikkaa, flirttiä ja ne henkilökemiat samalla tasolla.

Sellaisen naisen löytäminen ei ole helppoa nykyaikana.

Jostain syystä ihmiset elävät nykyään liian utopistisissa unelmissa parisuhteen osalta, eikä tavallisuus, elämän tasaisuus ja tietty turvallisuuden/jatkuvuuden tunne ole enää hyvässä huudossa.

M52

XDDDDDDDDDD

No kyllähän sellainen tasaisen rauhallinen mie.kk.onenkin on TYLSÄ.

ARVOSTAN rauhallisuutta ja sitä, ettei huuda. Mutta jos ei ____ikinä_____ sano yhtäkään poikkipuolista sanaa eikä edes vihaisena vi.tt.uile ihan hieman, niin tulee fiilis, että mie.kk.o.sta ei kiinnosta pätkän vertaa (=ei saa minkäänlaisia tunnetiloja edes riidoista) JA/TAI että hän vain hautoo kaikkea pahaa mielessään, ajattelee tosi pahoja asioita eikä pihahda sanaakaan ulos.

Mieluummin mie.kk.onen, joka uskaltaa joskus sanoa jotain "pahaa" kuin täysin tasaisen rauhallinen ameeba, jossa ei näy mitään tunteita ikinä.

Jos ei uskalla sanoa edes vihaisena tyyliin "olet itsekäs" tai jotain tuon tyyppistä hUrJaA, niin kiitos mutta ei kiitos XDDDDDD.

Vierailija kirjoitti:

XDDDDDDDDDD

No kyllähän sellainen tasaisen rauhallinen mie.kk.onenkin on TYLSÄ.

ARVOSTAN rauhallisuutta ja sitä, ettei huuda. Mutta jos ei ____ikinä_____ sano yhtäkään poikkipuolista sanaa eikä edes vihaisena vi.tt.uile ihan hieman, niin tulee fiilis, että mie.kk.o.sta ei kiinnosta pätkän vertaa (=ei saa minkäänlaisia tunnetiloja edes riidoista) JA/TAI että hän vain hautoo kaikkea pahaa mielessään, ajattelee tosi pahoja asioita eikä pihahda sanaakaan ulos.

Mieluummin mie.kk.onen, joka uskaltaa joskus sanoa jotain "pahaa" kuin täysin tasaisen rauhallinen ameeba, jossa ei näy mitään tunteita ikinä.

Pieni särmä ei ole yhtään pahitteeksi ja omat mielipiteet pitääkin sanoa eikä olla pelkkä joo joo tyyppi. Mutta draamakuningattaret, jätän ne ihan suosiolla muiden iloksi. Ei päivää etteikö olis jotain keksittyä draamaa jostain täysin turhanpäiväisyyksistä. Näitä löytyy molemmista sukupuolista.

Liian tasainen ja särmätön nainen on esimerkiksi sellainen nainen, joka ei uskalla puolustaa Iranin naisten oikeuksia Suomesta käsin.

BBC: Iranin turvallisuusjoukot varastivat tappamansa teinitytön ruumiin – tavoitteena vaientaa omaiset

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/bbc-iranin-turvallisuusjoukot-varas…

Iranissa hallituksen joukot ovat murhanneet tuhansia ihmisiä pelkästään tänä syksynä ja murhat jatkuvat. Älä anna Iranin ahdingon jäädä uutispimentoon vaan jaa tietoa somessa ja muualla! Ota yhteyttä Suomen päättäjiin ja uutistoimintoihin! Kiitos!

Huonossa parisuhteessa eläneet ovat oppineet outoja tapoja, joilla ei tasapuolisessa, terveessä parisuhteessa pärjää. Kuvitelkaa tilannetta, jossa miestä/naista henkisesti ja ehkä jopa fyysisesti pahoinpidelty. Traumanhan se jättää, ja pitkään kestäessään kasan vääristyneitä käyttäytymismalleja.

Sitten kun alatte seukkaamaan tällaisen ihmisen kanssa, niin ihmettelette miksi hän ei osaa olla teidän kanssa parisuhteessa. Voi huoh.

Ai että useat miehet ja naiset tykkää "jännä"kumppaneista ja te olette muka liian tylsiä? Ehkäpä osalla suomalaisista aikuisista olisi ihan oikeasti terapian paikka ennen uuden suhteen aloittamista? Oli syynä sitten edellinen, surkea parisuhde tai vaikka ihan oman itsensä löytäminen ennen sitoutumista.

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuossa ole kuin vain, että luonteet eivät sovi yhteen tai sitten tällaiset miehet kuvittelevat elävänsä vielä jotain teinix-elämää. Ei siinä, tällaisia draaman kaipailijoita on ihan kaikissa sukupuolissa. Se on sinällään sääli, että eiväthän ne persoonan hienovaraiset ja mielenkiintoiset piirteet tule heti tapailussa esille, kun ei olla toisen kanssa vielä niin vapautuneesti. Moni kuvittelee myös olevansa itse paljon "särmikkäämpi" kuin kaikki muut, vaikka oikeasti me olemme kaikki ihan yhtä erilaisia - ja siksi samanlaisia - tavan tallaajia.

Tämä on totta. Hauskimpia ovat ne "minussa on niin monta puolta" -tyypit. Ihan ku ei lähes kaikissa olisi.

Kärjistämisvaroitus.

Olen saanut sen käsityksen, että suurin osa miehistä etsii kotona nyhjöttävää,  hiljaista ja neulomista harrastavaa naista, joka ei uskalla kertoa mielipidettään tai on samaa mieltä joka asiasta. Uraa ei edes saisi ajatella sillä mieheen tulee keskittää kaikki huomionsa ja energiansa ja oi, oi, kun on uhkaavaa, jos nainen ei ole hoito- tai kauneusalalla tai aspassa töissä, kun on sitten niin epänaisellista. Toisaalta täytyy olla moderni ja lähteä raksalle töihin, koska tasa-arvo. Kynsiä ei saa lakata tai käyttää meikkiä, koska täytyy olla luonnollisen kaunis. Harrastuksia ei saisi olla tai sitten pitäisi kiltisti kulkea miehen perässä metsäpoluilla tai istua napottaa vieressä penkillä, kun herra bongailee lintuja. Sopivasti myös ihastuneena huokailla, kun hän opastaa yksinkertaisissa perusasioissa. Kieltenopiskelu ja luovat harrastukset vasta ovatkin uhkaavia miehen egolle. Niin ja sitten vielä parasta olisi suostua avoimeen suhteeseen, jotta mies ei nyt vain koe ahdistuvansa liian sitovassa suhteessa. Ja kyllä. Naisen täytyy olla aina saatavilla, kun mies tarvitsee, mutta sama ei päde toiseen suuntaan. 

Ehkä minäkin olen liian tylsä, kun se unelmasuhde olisi jaettua arkea, harrastuksia ja kumpikin työelämässä. Sopivasti yhteistä ja sopivasti myös omia juttuja ja harrastuksia. Kummankin toiveiden huomioimista ja arvostamista. Siinä määrin samankaltaisuutta, että yhteiselämä on harmonista, mutta sen verran erilaisuutta että kipinä makuuhuoneen puolella säilyy. Avoimuutta ja läheisyyttä sekä yhdistävä huumorintaju.

Jotkut miehet tykkää säpäköistä naisista, koska niiden seurassa saa olla rauhassa passiivinen, kun nainen ärhäkästi tarttuu joka asiaan, ottaa hoitaakseen, jäkättää miehen virheistä ja kokee osaavansa itse paremmin - mies vain hyötyy tästä, koska ei tarvitse itse ottaa vastuuta mistään. Kämppä siistiytyy, ruuat valmistuu ja vaatteet ilmestyy kaappiin. Toinen versio on, että on niin tottunut aikojen alusta asti siihen, että jotain konfliktia on, että a) siihen on koukussa (jostain ihan hiljattain luin, että omiin stressihormoneihin voi jäädä koukkuun ja jännää ja ahdistusta vaan on oltava, muuten ei tunnu oikealta) b) pitää olla konflikti, että voi pyrkiä lopulta voittamaan konfliktissa, joka aikanaan on jäänyt kesken ja mieleen päälle ja saada sitten "asian selvitettyään" rauhan - mutta eihän se niin kai toimi. Pitää löytää rauha toisella tavalla.

Oma eksäni kysyi suhteen alussa huolissaan, että "ethän sä sitten oo sellanen, joka yhtäkkiä suuttuu ja riitelee". Totesin, että ei ole tavan vuoksi tapana. Suhteen edetessä aloin sitten saada kommentteja siitä, että olis virkistävää, jos jotain kinausta edes joskus olisi. Tosin jos yritin ottaa häiritseviä asioita puheeksi, se ei koskaan onnistunut, vaan tyyppi meni lukkoon ja tuppisuuksi. Joopajoo. Ei oikein toiminut. 

Vierailija kirjoitti:

Hyviä miehiä on, kuin myös hyviä naisia. Mutta kuka jaksaa kahlata kaikki nämä ongelmatapaukset ennenkuin törmää siihen hyvään...

Ai että. Juuri näin.

Haluan tasaisen rauhallisen naisen, missä tavataan?

M40

Vierailija kirjoitti:

 Siskoni on aina ollut parisuhteissa teini-ikäisestä lähtien, vaikka on oikutteleva, haastaa riitaa, lokkeilee ja hankala luonteeltaan. Ehkä miehet sitten tykkäävät näistä ns. oman elämänsä haistattelevista Pikku Myy -tyylisistä naisista?

Onko hän oikeasti tuollainen? Omatkin siskoni pitävät minua samanlaisena kuin mitä olin teininä. Se ei enää pidä paikkaansa ja ei minulla ainakaan ole ollut vaikeuksia löytää pitkiä suhteita kunnollisista miehistä. Nykyään olen tosiaan hyvinkin rauhallinen ja mukautuva. Silti siskoni usein sanovat miehelleni, että onneksi sinulla on lehmän hermot kun olet siskon kanssa. Itse kiukuttelevat miehilleen jopa toisten aikana!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännät viehättävät miehiä. Eksäni kaipaili koko suhteemme ajan aiempaa naistaan, jolta oli saanut sukupuolitaudin ja turpaan, sekä tullut petetyksi vähän kaikkien kanssa :D

Sama kokemus minullakin. Sillä erolla että miehet kokevat minun olevan jännittävä nainen, mutta pettyvätkin kun olenkin sitten katsantokannasta riippuen joka aivan liian erikoinen, tai en tarpeeksi erikoinen, tai väärällä tavalla jännä.

Teen vaikutuksen olemalla "erilainen", mutta tämä erilaisuus onkin sitten huono juttu jonkun ajan päästä.

En jaksa selittää pitkästi,  mutta kaava on sama aina, eli mies ihastuu korviaan myöten ja ei malta odottaa näkemistäni. Keskustelut kanssani ovat silmiäavaavia ja niihin uppoudutaan tunneiksi. Sama petihommissa, miten olenkin niin intohimoinen ja estoton.

Jonkin ajan päästä tämä alkaa rasittamaan, kun edelleen haluaisin keskustella (en toki tunteja, ne ovat olleet miesten haluja) ja edelleen olisin kiinnostunut hyvin paljon myös sänkyhommista. 

Tapailu päättyy sitten siihen että minä sanon ettei tästä varmaan mitään tule, olemme liian erilaisia, ja mies on silminnähden helpottunut ettei hänen tarvitse sanoa samaa minulle.

Poikkeuksen on tehnyt nykyinen mieheni joka ei pitänyt minua lainkaan jännittävänä tai erikoisena, vaan vain juuri hänelle sopivana kumppanina :D